lauantai 26. lokakuuta 2013

Lihattoman lokakuun lopputulemia..

Oon vietellyt tätä lihatonta lokakuuta siten, että en ole itse ostanut, tilannut tai tehnyt liharuokia. Lihaa olen kyllä syönyt, kun mies on ruokaa kokkaillut. Ajatuksena oli lähinnä saada uusia vaihtoehtoisia virikkeitä ruoanlaittoon ja siinä onnistuin. Nyt lihaton lokakuu on lopuillaan ja saanut minutkin pohtimaan syntyjä syviä sapuskojen suhteen.

  • Onko soijan syönti kovin eettistä?
  • Takaako luomu yhtään mitään? Tarkoitan tällä sitä, että kun luomu on enenevässä määrin trendi, onko se saanut aikaan ns. huonosti hoidettuja luomutiloja ja todellisuudessa sitten jollain ihan tavallisella tilalla olisikin paremmat oltavat.
  • Teollisesta ja prosessoidusta ruoasta on puhuttu paljon, mutta mitäpä sellainen ihan yksinkertainen kysymys: Voiko kovin stressaantuneen eläimen stressaantunut liha olla ihmiselle millään tavoin terveellistä?
Lopputulemat mun tavalla toteutetun lihattoman lokakuun kanssa on seuraavat:
  • Jenkkiläinen totuus elintarviketeollisuudesta ei ole sama kun Suomalainen totuus. Siitä huolimatta mulle ja kanalle tuli kriisi. Oon aina pitänyt kanaa jotenkin terveellisempänä vaihtoehtona, kuin punaista lihaa (tyhmä, sanoisi joku). Food Inc -dokkarin jälkeen oon lueskellut myös suomalaisesta broileriteollisuudesta ja jotenkin mulla tuli vaan fiilis, että en ehkä halua syödä enää kanaa. Väite siitä, että broileri olisi jotakuinkin sama kun 130 -kiloinen kymmenvuotias, on aika raflaava. Oli miten oli, jos se on ees vähän sinnepäinkään, niin se liha ei vaan voi olla kovin terveellistäkään.
  • En aio vaihtaa kaikkea ostamaani luomutuotteeksi. Luomu on trendi johon en sokeana usko. Sen sijaan aion hankkia isomman pakastimen ja ostaa sinne esimerkiksi naudanlihaa suoraan Keski-Suomalaiselta pientilalta. Sunnuntaina ostan juureksia suoraan tuottajalta. Pieniä juttuja, mutta silloin se rahavirta ohjautuu suoraan sinne (tuottajalle), minne se kuuluu. Bonuksena minä tiedän edes suurin piirtein mitä syön ja raha ei ohjaudu jälleenmyynnin tai kuljetusfirmojen tileille. Lähiruoka on mun mielestä ehkä se fiksuin veto. Tällaisia juttuja oon kyllä tehnyt ennenkin, mutta nyt niitä vaan ehkä tekee vähän suuremmalla tietoisuudella.
  • Oon saanut taas uusia virikkeitä ruoanlaittoon. Kerran ennen oon tehnyt ruokaa linsseistä, mutta nyt lokakuun aikana oon tehnyt sitä monta kertaa. En oo koskaan kuulunut ryhmään, joka väittää kasvisruoan olevan jotenkin huonompi vaihtoehto, joten sen suhteen minun ei ole tarvinnut todistaa itselleni tai muille yhtään mitään. Ylipäänsä ilmiö lihansyöjät vastaan kasvissyöjät on ihan tyhmä.
  • Sinänsä tää ei liity lihansyöntiin, mutta ruoan eettisyyteen yleensä: Yksi epäeettisyyden multihuipennus on heittää ruokaa roskiin! Se on sitä niin yksittäiselle kuluttajalle, kuin teollisuudellekin. Jos ihmisillä on kyky tunnistaa "ennen aikaansa" pilaantunut ruoka, niin ihmeeseen se kyky katoaisi sen jälkeen, kun paketissa oleva päivänmäärä on ylittynyt??? Mihin ihmeeseen on myös kadonnut kyky ajatella nahdä sitä huonoksi menemisen prosessia? Tyyliin tuoreet kasvikset tuoreina ja niistä nahistuneista sitten väsätään pataruoka.
  • Tiedä mitä syöt -tilanteeseen on epäilemättä teollistuneessa maailmassa hankala päästä. Sen sijaan tiedä suurinpiirtein mitä syöt -tilanne on se realistinen. Valinnat lähtee pienestä kuluttajasta, niin se vaan menee. Ruoan ja ruokailun pitäisi olla iloinen asia, joten mustavalkoinen syyllistäminen toisen ihmisen syömisistä on väärin. Uskoisin, että parempaan lopputulokseen (mikä se sitten ikinä onkaan.. tälleen sinisilmäisenä maailmanparantajataivaanrannanmaalarina varmaan se, ettei maailmassa nähtäisi nälkää) päästään sillä, että jokainen tutkailisi omaa toimintaa positiivisin mielin selvittämällä.

Loppuun vielä lainaus Tuomas Kyrön kirjoituksesta:
Laktoositon, rasvaton, mauton. Kuka piru keksi ton-päätteen? Jostain se vain tuli ja täytti maan.
Ruoka myydään meille sillä, mitä se ei sisällä, sen sijaan että se myytäisiin maulla, tuoreudella ja laadulla.
Tilatkin ovat savuttomia, alkoholittomia, hajuttomia ja tunteettomia.
Tipaton tammikuu. Kaunis ajatus. Äärimmäisen typerä ajatus. Se paljastaa, että ihminen ei hallitse omaa juomistaan eikä mieltään. On luotava ulkopuoliset rajat asialle ja sitten laskettava päiviä seuravaan känniin. Mitä tapahtuu helmikuun ensimmäisenä päivänä?
Lihaton lokakuu. Kaunis ajatus. En todellakaan lähde mukaan. Tammikuun puolivälissä alkaisin tehdä ostoslistaa marraskuulle. Chorizomakkaraa, lauantaimakkaraa, olutmakkaraa, bratwurstia, kanansiipiä, kerroshampurilaisia, kebab tuplalihalla, pippuripihvi, porsaanniskaa, joulukinkkua, lampaanviulu.
Kohtuus on parempi kuin kieltäymys tai kerskaaminen. Kun on tarpeeksi pitkään kohtuullinen, voi joskus olla täysin kohtuuton. Mutta jos ton-maailma yhä edelleen kasvaa, tarvitaan vastavoimia.

Juttu on tietysti kirjoitettu Kyrömäisen raflaavaan tyyliin, mutta juonta löytyy. Ootteko koskaan miettinyt, miksi ihmisetkin niin usein korostavat sitä, mitä he eivät osaa tai eivät tee, sen sijaan että he korostaisivat sitä mitä he osaavat tai tekevät. Toimenkuva on niinsanotusti se, mitä toimenkuvaan ei kuulu.

2 kommenttia:

  1. Asiaa. Esko Valtaojan lausahdus luomusta on aika osuva: "Luomu on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta". Perusteita on monenlaisia, esim. EU:lla on jotain säädöksiä että eläimiä pitäisi lääkitä ensisijaisesti yrteillä ja homeopatialla ja sitten vaikkapa tämä;
    http://luomulakko.blogspot.fi/2013/08/kahvinviljelijat-pulassa-perussa.html

    Torjunta-aineita ei käytetä turhaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä luomua sinänsä pahana pidä. Jotenkin vaan tuntuu jännältä, että niillä samoilla massayhtiöillä on ritirinnan ne vaihtoehdot. Niillä yhtiöillä, jotka kuitenkin loppujen lopuksi tätä ruokabisnestä pyörittää suurinpiirtein siihen suuntaan, mihin haluavat.

      Lähiruoka sen sijaan on mun mielestä juttu, jossa on muutama mutka oikaistu :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3