lauantai 14. toukokuuta 2016

Minne katosi (jalka)päivät?



Totta puhuen mä en ole varma onko jalkapäivät kadonneet yhtään minnekkään vai onko nykyään (lähes) joka päivä jalkapäivä. Mutta kylläpä te taidatte tietää, mitä jalkapäivillä tässä yhteydessä tarkoitan? Niitä päiviä, kun treenataan jalkoja ja vain jalkoja, failureen asti. Lähdetään salilta jalat tutisten kotiin ja seuraavana päivänä alakerrassa tuntuu, mutta vielä karmeampi todellisuus odottaa sitä seuraavana päivänä. Nämä tälläiset jalkapäivät ovat pääosin kadonneet, vaikka kyllä jalkatreeni ajoittain alakerrassa tuntuu ja övereitäkin on tullut vedettyä.

Tässä viimeisen reilun vuoden aikana mun suhtautuminen näihin ihaniin kamaliin jalkapäiviin on himpan verran muuttunut. No aika järkeenkäypää, sanoisin, jos jalka on lähes kolmasosa vuodesta jonkinlaisessa kipsissä. Tämä johtaa automaattisesti siihen, että jalkatreeni on hyvin pitkälle kuntouttavaa treeniä. Onko mitään järkeä kyykätä maksimisarjoja, jos vasemman jalan tasapaino on ihan onneton? No eipä taida olla. Laitetaan noita perusasioita kuntoon ensin ja nostellaan sitten niitä isompia rautoja.

Viimeiset viikot salikäyntejä on tullut kolme per viikko ja jalkatreenejä oon ujuttanut joka treeniin mukaan enemmän tai vähemmän. Usein kuitenkin vähemmän. Aika pitkälle kuntouttavaa toimintaa, mutta nyt olen pikkuhiljaa ruvennut lisäilemään painojakin. Siitä huolimatta oon miettinyt, että onko varsinaiset jalkapäivät siltikään tarpeellisia? Ensinnäkin, ne vie jalat moneksi päiväksi niin tukkoon ja näillä liikuntamäärillä ja harrastusinnolla mulla ei ole vaan varaa tai haluakaan olla montaa päivää viikossa pökkelöjaloin. Toisenna jalat (perinteisessä merkityksessään, en nyt tässä varsinaisesti puhu lantion hallinnasta jne. jne.) on ollut aina mun vahvin lenkki ja kehitystä tulee nopeasti, joten varmaan riittää pienempikin panostus?

Mitä sä oot mieltä jalkapäivistä? Teetkö jalkapäiviä, riittääkö kevyempikin panostus vai onko sullakin joka päivä jalkapäivä?

3 kommenttia:

  1. Jalkapäivät ja arsenkidutus oli kanssa aikanaan minunkin suosikkejani. Perseen piti olla jumissa kerran viikossa, että oli fiilis, et on tehnyt oikeesti jotain :) Nyttemmin on ollut vähän hankaluuksia löytää balanssia juoksun ja noiden jalkapäivien kanssa. Tiedän, että vahvat jalat on juoksussa eduksi, mutta mun ongelma on se, että jos meen juoksemaan jumisilla jaloilla, niin saan kaupanpäälle jonkun rasitusvamman. Polviongelmia yleensä, kun IT-jänne vetää jalkapäivinä jumiin ja sitte alkaa polvi sattua juostessa. Eli juurikin noin, kuin totesitkin, että omalla harrastusinnolla ei oo varaa/halua olla jumijaloilla montaa päivää :D
    Tän takia oon joutunut jättämään Crossfitissa noita jalkatreenejä vähemmälle, mikä sapettaa välillä melkosesti. Syksyn jälkeen on kyllä tarkotus alkaa taas panostamaan enemmän noihin voimatreeneihin ja yrittää löytää joku kultanen keskitie sen ja juoksun välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se kultainen keskitie voiskin olla just kausiluontoinen.. Painottaa niitä voimatreenejä tiettyyn vuodenaikaan jne. Välillä kyllä meinaa harmittaa, kun just oot saanut itses ja voimatasot hyvälle kehityksen tielle, tulee kesä, aurinko, maailman parhaat pyöräilykelit ja pian ehkä juoksukin.. Ja sit on pakko luopuu yhdestä salikerrasta ja pyrkiä vaan hyvään ylläpitoon, kun kaikkeen ei vaan kykene :D.

      Poista
    2. Juurikin näin. Pimeeseen talviaikaan voi sitten taas kyykätä :)

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3