Päivä päiväkirurgialla ja nyt kotona!

Jalan operaatio on onnistuneesti takana ja kotiin pääsin kuin pääsinkin jo toimenpidepäivänä, eli eilen. Meikäläisen karma tuntuu olevan se, että näissä jutuissa kroppa onkin loppuviimein ennakko-oletuksia paskemmassa kunnossa. Aikanaan jouduin olkapääleikkausjonoon lähetteellä tähystysleikkaus ja pikku korjaukset ja toimenpidepäivänä leikkaava kirurgi totesi olkapään vaativan avoleikkauksen ja vähän isommat korjaukset. Niin pamahti sairasloma, kuntoutumisaikaa jne. tuplamäärät, mitä ajattelin. Nilkkaa menin näyttämään päivystykseen ajatuksella "pikku venähdys" ja lopputulema oli kirurgista operaatiota vaativa nilkkamurtuma ja loputhan kaikki tietää. Tässä tapauksessa MRI-kuva (joka oli tosin otettu jo syys-/lokakuussa, eli paljon on varmaan senkin jälkeen tapahtunut!) kertoi pientä häiriötä noin yhden sentin mitalta peroneus longus -jänteessä. Todennäköisesti kotiutuminen omin jaloin, kepit turvana ja  mahdollisesti Walker -ortoosi vähäksi aikaa, mikäli peroneusjänteille tuleekin enemmän tehtävää ja tulihan niille. Sen verran, että Walker -ortoosi tulee nyt olemaan kaverina lähes viisi viikkoa. Jonkinlainen hämmästys se sitten kuitenkin oli, kun leikkauspöydällä kuuntelin kirurgin hoitajille antamia jatkohoito-ohjeita.

Kuvissa olevan ortoosin kanssa joudun nyt köpöttelemään aina 9.3. olevaan kontrollikäyntiin saakka. Viime maaliskuisen nilkkamurtuman yhteydessä asetetut titaanilevy ja kuusi ruuvia poistettiin. Peroneus longus jänne olikin sitten neljän sentin matkalta hankautunut noita osteosynteesimateriaaleja vasten ja samalta matkalta nirhautunut ja repaleinen, ei onneksi kuitenkaan poikki tai halki. Tätä jännettä sitten siistittiin, korjailtiin ja ommellen vahvistettiin. Lisäksi Peroneus brevis -jänteessä oli tulehduskudosta, jota poistettiin, muutoin se jänne oli siisti. Nyt on hyvät jänteet molemmat. Lisäksi tehtiin pohjelihaksen vapautusleikkaus, eli gastrocnemius elongatio. Tämä homma oli suunnittella jo silloin vuosi sitten, mutta nilkkamurtuma sotki kuviot. Tämä siis siksi, koska keväästä 2013 alkaen olen sitkutellut erilaisten jalkaterän kipujen kanssa (välillä sisä-, välillä ulkosyrjässä ja/tai akilleessa). Kaksoiskantalihas vetää kantapäätä virheasentoon ja riittävän liikkuvuuden puutteessa askelkaan ei ole riittävän rullaava. Ja uskokaa pois, venytellyt olen! Aina vaan kuulemma venyttelyllä ei riittävään lopputulokseen päästä. Toivottavasti tästäkin toimenpiteestä saadaan hyvä lopputulos, vaikka "jännerempan" aiheuttama kipuilu on ainakin vielä todella kovaa. Pohjelihas tuntuu lähinnä siltä kuin viime yönä olisi vetänyt suonta pirun kovaa.

Pohjelihasvenyttelyt voin aloittaa alusta pitäen ja kivun rajoissa olen niitä jo tehnytkin. Samaten mulla on täysipainovaraus tuon ortoosin kanssa, mutta vielä se ei kipujen vuoksi tule kuuloonkaan. Pari päivää nyt pitäisi ottaa kuulemma ihan huilaillen. Toki siitä on myös kipu pitänyt huolen: eilen olin h****tin kipeä ja tänään vain tosi kipeä. Tiedän, että jokainen alkava tunti, saatika päivä, on edellistä helpompi. Huomenna saan avata leikkurissa laitetut sidokset, eli haavoja en itse ole vielä edes nähnyt. Suurinpiirtein kuitenkin tiedän millaiset ne on, koska ne piirrettiin aamulla tussilla jalkaan. Nilkkaan leikkaushaava on tehty vanhaan arpeen ja se on alaosastaan vähän pidempi kuin ennen ja pohkeen sisäsyrjällä on joku ehkä pari senttinen pitkittäinen haava. Jalka ei varmana ole ollenkaan niin turvoksissa, kuin viimeksi. Ainakin varpaista päättelen niin. Sekin on hyvä juttu se. 18.2. olis sitten tikkien poisto.

Toki tää nyt vaatii aika uudenlaista ajattelua ja kärsivällisyyttä. Ei tuon Walkerin kanssa niin vaan liikuta tuolla ulkosalla. Etenkin kun on vielä talviaika ja pirun liukas sellainen. Ensi viikolle olen kuitenkin tehnyt tavoitteet: viikon ekalla puolikkaalla olisi tavoitteena pystyä liikkumaan yhden kepin turvin ja ensi viikon lopulla tavoitteena on kokeilla liikkumista ilman keppejä. Sisätiloissa tietenkin! Nilkkamurtumasta tulee 7.3. kuluneeksi vuosi ja Jarppa tuossa äsken laski, että mulla tulee yhden vuoden sisään 11 viikkoa jalka paketissa ja isommassa tai pienemmässä immobilisaatiossa. Siihen sitten päälle kuntoutumiset ja ontumiset, ihan hullua! Hullulta tuntuu myös se, että emmin niinkin paljon koko leikkauksen tarvetta. Tuhoa on varmasti syntynyt paljon sitten MRI-kuvan ja olisi tullut koko ajan lisää. Joten nopeaan aikatauluun täytyy todella olla tyytyväinen. Kyllähän se tietysti vähän harmittaa, että tää sairasloma on pidempi ja "vammaisempi", mihin olin orientoitunut, niin toisaalta taas vallitsevin tunne suuri helpotus. Lääkärin mukaan olen epäilemättä oireillut noita jänteitä, joten sille että kuntoutuminen oli niin heikkoa, on olemassa selitys jonka syy on nyt hoidettu. Bonuksena vielä toivottavasti pääsen tuosta aiemmastakin vaivasta!

Eli täältä tullaan taas! Onneksi on olemassa ammattilaiset, jotka hoitaa, ystävät ja perhe, jotka piristää päiviä ja mies, joka kestää ne paskemmatkin päivä! Hyvää viikonloppua kaikille! Nyt ampumahiihdon pariin, #gokaisa!