sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivää

Vaikka vähän vierastan sitä, että kaikille maailman asioille on olemassa oma päivänsä, niin ajattelin silti kirjoittaa sanasen ystävyydestä. Asiasta, jota kohtaan tulisi tuntea kiitollisuutta vuoden jokaisena päivänä. Kiitollisuus lienet se syvin tunne, jota ystävyydestä kumpuaa. Kaikista hienoimmillaan ystävyys on sitä, että välimatkasta tai hiljaisista ajoista huolimatta tuntee korvaamatonta yhteyttä toiseen ihmiseen ja yhdessä ollessa tunne on ihan samanlainen oli edellinen tapaaminen ollut eilen tai vuosi sitten. Toisaalta taas uskon, että toinen ihminen voi olla siinä hetkessä sun ystävä, vaikka te ette koskaan ennen, tai koskaan jälkeenkään tulisi enää toisianne tapaamaan.

Joskus nuorempana mulla oli tarve määritellä mitä ystävyys on?  Kuinka monta tosi ystävää voi olla? Kuka on ystävä ja kuka on kaveri? Kantaako ystävyys läpi elämän? Sittemmin tuo määrittely ei ole enää niin olennaista ja jollain lailla sitä on ajatellut, että mun elämässä on erilaisia todella läheisiä ja vähemmän läheisiä ihmisiä, joiden kanssa syntyneillä ihmissuhteilla on oma merkityksensä tässä hetkessä ja myös tulevaisuudessa. Näitä ihmissuhteita on elämän varrella myös sammunut, mutta he ovat olleet arvokasta ja merkityksellistä silloin ja siten myöskin tässä hetkessä. Osana mun omaa elettyä elämää, josta olen hyvin kiitollinen. Joidenkin sattumien summana osa ihmissuhteista hiipuu ja osa taas ei. Elämä muovaa meitä jatkuvasti johonkin suuntaan ja joskus se muovaa ihmisiä erilleen toisesta, mutta ei sen silti tarvitse tarkoittaa etteikö todellista ystävyyttä olisi ollut. Toiset suhteet sitten kantaa läpi muutosten.

Jos minulta joku kysyisi, että onko mulla paljon ystäviä, olisi siihen hyvin vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta. Öö, on. Toisaalta taas suurimman osan ajastani vietän joko Jarpan kanssa tai meidän perheen sisarrussymbioosissa, jotka ystäviä toki hekin. Mun ystävät kaikenkaikkiaan on aika laaja kirjo erilaisia ja ihmisiä, joihin olen tutustunut erilaisissa elämän käänteissä ja se on ehdottomasti rikkaus! Pitkäaikaisimmat ystävät asuu lähestulkoon kaikki jossain muualla kuin täällä Jyväskylässä (terkkuja vaan Seinäjoelle, Ouluun ja Tampereelle!), muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Enemmistö mun ystävistä on ihan jotain muuta, kuin urheiluhulluja. Aika erilaisia siis, kun minä. Osalla on lapsia, osalla ei. Osa on naisia, osa miehiä. Osaan (tai oikeastaan vain yhteen) olen tutustunut jo pienenä lapsena, enemmistöön tänne Jyväskylään muuton jälkeen ja joihinkin ihan hiljattain. Osa on mun ystäviä, osa taas meidän ystäviä. Jokatapauksessa, tärkeitä kaikki!

Omanlaistaan ystävyyttä on myös tämä blogimaailma, vaikka se on enemmän tai vähemmän vain tietyn osa-alueen jakamista. Toisaalta, niin hän se on oikeassakin elämässä, eikä se silti tarkoita sitä ettetkö olisi ns. oma itsesi. Niin paljon iloa olen täältä saanut, kuten myös vastutusten hetkellä kannustustusta ja sitä, jos jotain, voi mielestäni ystävyydeksi kutsua.

Aforismifriikkinä (kyllä, voisi olla oman postauksen paikka) on myös pakko jakaa Dalai Laman ajatus:

"Ole ystävällinen aina kun se on mahdollista. Se on aina mahdollista."

Ihan kelpo ajatus tähän päivään, kuten myös jokaiseen muuhunkin. Ja erityisen hyvä tähän aikaan, mitä nyt eletään.

Kiitos että kuljit hetken, pitkän tai lyhyen, kanssani tätä matkaa, tapahtui se sitten ihan oikeassa elämässä tai täällä blogimaailmassa. Se matka ylä- ja alamäkineen jatkukoon pitkään! Tässä sulle, just sulle, ystävänpäivätoivotus kukkien kera:

8 kommenttia:

  1. Kiitos mukavasta blogista. Onnea toipumiseen ja kuntoutukseen. Ystävänpäivän jälkimainingeissa palaan vielä lenkkimusani Antti Tuiskun biisin Ihmiset sanoituksiin.. Siinä kuvataan osuvasti, kuinka olemme kaikkien kohtaamiemme ihmisten summa.. Laitan sen tähän perään:

    "Kun myöhemmin,
    sä katsot taaksepäin.
    voit nähdä kaikki ne kasvot,
    jotka nyt on osa sua.
    Sun lapsuuden,
    ystävät nuoruuden.
    Joka ainoon haudatun rakkauden.
    Ne on myös osa sua.

    Nämä ihmiset kanssasi kulkee,
    läpi vuosien taivaltaa.
    Ja sydämees jää hehkumaan.
    Ja ne jotka on täältä jo menneet,
    sua kantavat harteillaan.
    He suojelee sua valollaan.

    Sä nähdä voit,
    ei tähän tultu ois.
    Jos reitin varrelta yhdetkin kasvot
    ois jääneet pois."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :). Siinäpä onkin kauniit sanat laulussa! Osuvasti sopii ajatuksiin!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3