tiistai 12. toukokuuta 2015

Ajatuksia bloggaamisesta

(Kuvituskuvina vanhoja (ja Jyväskylän parhaita) lenkkimaisemakuvia blogin historiasta)

Jokainen vähänkään blogeja seuraava on varmasti törmännyt aiheeseen, jossa käsitellään syitä pitää blogia, blogiyhteistyötä tai esimerkiksi sitä, voiko bloggaaminen olla ihan oikeaa työtä. Voisin vaikka omalta osaltani ottaa kantaa tuohon näinkin syvällisesti, kun että mun mielestä jokainen voi ihan ite pitää haluamastaan syystä blogia tai olla pitämättä. Samaten jokainen voi tehdä blogiyhteistyötä miten paljon haluaa ja eiköhän se myös työtä ole, jos sillä itsensä kykenee elättämään.

Ite rupesin aikanaa pitämään blogia vaan ja ainoastaan siitä syystä, että treenatessani Vaarojen Maratonille olisin voinut jaaritella päivät pitkät ystäville ja tuttaville tulevasta koitoksestani, mutten usko että he olisivat olleet erityisen kiinnostuneita. Ainakaan siinä määrin, kun se ajatuksiani tuolloin hallitsi. Blogin oli tarkoitus olla matka Vaaroille, mutta jo paljon ennen maalia oli selvää, että bloggausmatka tulee jatkumaan. Vaarat juostiin, mutta tykkään edelleen jaaritella urheilusta enemmän kuin moni lähipiirissä välttämättä jaksaisi suodattaa. Lisäksi blogin kautta on muodostunut yhteisö, jossa ihan oikeasti tykkään olla.

Jyväsjärvi
Aluksi bloggaaminen oli tosi varovaista. En juuri julkaissut kuvia, enkä ainakaan itsestäni. Saati itsestäni kasvot kameraan. Ai kamala, jos joku kaveri saisi tietää. Jarpalle kerroin ja hihittelin päälle, kuin pahemmankin luokan tunnustus. Siitä on näköjään jo yli kolme vuotta. Sittemmin rupesin reilusti julkaisemaan kuvia, mutta en edelleenkään kertonut kavereille mitään, tosin en kyllä varsinaisesti asiaa salannutkaan. Sellainen tilanne on edelleen. Ei sillä, ettenkö voisi tätä blogiani toitottaa kavereilleni, mutta miksipä toisaalta toitottaisin, koska juuri heidän korviaan yritin tällä säästää, hah! Toisaalta ei tämä blogikaan ole enää niin puhtaasti juoksublogi, kun oli syntyessään, eli eivät he ainakaan juoksujuttuihin tylsistyisi. Yhtään en kyllä tiedä moniko oikean elämän, blogia edeltävän elämän, tuttu tai ystävä tätä lukee. Ei ole sitten minkäänlaista kuvaa.

Sitkaan jalkavamman myötä muunlainen harrastaminen sai enemmän roolia ja näkyi myös blogissani. Kieltämättä välillä podin kriisejäkin kirjoittamisen kanssa, koska iloinen urheilumieli oli välillä koetuksella ja negatiivissävytteisiä kirjoituksia en vaan oikein jaksaisi kirjoitella. Toisaalta taas väkisin väännetty positiivisuuskin kyllä paistaa läpi ja siksipä jossain vaiheessa pohti ihan tosissaan, että haluaako sitä kirjoittaa. Lisäksi blogi on saanut myös enemmän life style -piirteitä verrattaen alkutaipaleeseen. Koska elän tätä elämääni tällä hetkellä lähinnä oma tai parisuhteen etu edellä, niin ei ole tarvinnut pohtian niin isoja asioita, kuin esimerkiksi se, että sopiiko lapsesta kirjoittaa blogiin tai ei. Lisäksi in real -life ei ole tällä hetkellä mitään maata mullistavia myrskyjä menossa, joten tämä elämä on tavallaan helppokin pitää blogissa mukana. Toisin saattaisi olla, jos elämässä olisi esimerkiksi menetyksiä, eroja tai muuta minkä kirjoittamisesta tai kirjoittamatta jättämisestä pitäisi miettiä tarkkaan.

Harju
Itselleni bloggaaminen ei ole työtä, minkä nyt jokainen voi varmaan kolmen sekunnin vilkaisulla päätelläkin, heh! Blogini on myöskin kohtuu pieni ja hyvä niin. Vaikeaa sanoa, muuttuisiko blogin sisältö, jos klikkauksia olisi satoja ja tuhansia päivittäin. Blogiyhteistyötarjouksia ei satele ovista ja ikkunoista, eikä se mulle ole millään tavoin tärkeä asia. Haluan pitää kirjoittamiseni harrastuksena, koska sopiessaan korvauksesta, on mun mielestä asiaan suhtauduttava erityisellä vakavuudella ja siihen vakavuuteen mulla ei ole voimia, intressejä eikä aikaa. Ehkä joku oikeasti tarpeeseen tuleva yksittäinen tuote saattaisi tulla kysymykseen, mutta jo kuntosalijäsenyys parin postauksen kuukausitahdilla olisi ihan liikaa. Oikeasti tarpeeseen tulevasta (okei, joskus menee ohi) tuotteesta olen kyllä valmis myös maksamaan x määrän rahaa ja mikäli se on hyvä (tai hieno), mielelläni myös jaan sen ilon teidän kanssanne.

Pääosin ja oikeastaan lähestulkoon vain ja ainoastaan kirjoitan siitä, mikä sopii mulle, en siitä mikä sopii muille. Sellaisen kirjoittamisen kanssa kun mun mielestä tulee olla aika paljon varovaisempi, mitä tänä päivänä ollaan. En itse ole millään tavoin "nimekäs tai ansioitunut" kirjoittamaan mitään tieteellistä ilman lähdekriittisesti valittuja viitteitä (kuten esimerkiksi Patrik Borg) ja ihan liian laiska etsimään tätä blogia varten niitä viitteitä. Toivottavasti myöskään en paatosta asiaani ainoana oikeana olemisen ja elämisen muotona, koska se ei ole.

Laajavuoren metsä
Sellaisia ajatuksia blogista ja sen kirjoittamisesta tällä kertaa. Kerrottakoon samalla myös, että blogilista lopettaa toimintansa lähiaikoina. Sivupalkista löytyy erilaisia tapoja seurata tätä blogia. Facebookistakin blogi löytyy. Toivottavasti kaikki te blogilistan kautta mukana olevat löydätte uuden keinon seurata tätä blogia! Mä olen aika huono mainostamaan keinoja kuinka omaa blogia voi seurata (eli siinäkin ihan amatööri). Mielenkiintoista olisikin kuulla kuinka sinä seuraat tätä blogia? Toki saa myös kertoa vaikka kuinka tänne päädyit ja mitä vaan muutakin itestäs, mä oon kyllä kiinnostunut!

10 kommenttia:

  1. No minä oon minä, anuk :D En tiedä, miksi en kommentoi koskaan mitään blogia google-tilillä tai muuten siten, että koko nimi näkyisi. Taidan olla ujo. Menin FB:iinkin vasta vime vuonna. Sieltä sä varmaan "tiedätkin", kuka olen, ei liene vaikea päätellä tykkääjistä :)

    Alunperin eksyin tänne muistaaksein Vaarojen maran takia. Haaveilin osallistumisesta ja aina se vaan siirtyi raihnaisuuteni takia. Onneksi sain kuitenkin levitettyä sanaa ja kaverit kyllä lähti sinne, useanakin vuonna :) (ja kävinhän minäkin kerran raahautumassa) Näin taisi käydä myös Lidingöloppetin kanssa. Mutta eihän siinä mitään, tärkeintä että ihmiset liikkuu ja pitää hauskaa.

    Nykyisin bongaan sun päivitykset siis myös FB:stä, mutta käyn tällä kyllä muutenkin suoraan URL:lla kattomassa onko päivityksiä. Ihan kaiken olen lukenut, mutta aina ei jaksa kommentoida, vaikka olisi sanottavaakin. Seuraan noin kourallista blogeja ylipäätään. Työssä tulee roikuttua koneella melkein koko päivä, niin koitan (muka) vapaalla vähän rajoittaa netin käyttöä.

    Terveinä päivinä pyöräilen ja juoksen poluilla, suunnistan, soudan, käyn salilla, satunnaisesti pelailen jotain kavereiden kanssa. Muutoin myös retkeilen ja paistan makkaraa, frisbeegolfaan, ihmettelen luontoa, koitan tavata pitkin Suomea hajaantuneita kummilapsia ja sukulaisnuoria, luen paljon (paluu lapsuus-nuoruus -harrastukseen), suunnittelen esim. Grönlannin reissua, vapaaehtoistyöhön lähtöä, vuoden retriittiä jossain maalla ja mitä kaikkea :) Lyhyesti näin. Ja kohta toivottavasti pyöräilen enemmän myös maantiellä, kun tulee se pyörä (JJJJJEEEE!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kohta myös toivottavasti opetat mua suunnistaan, jeeeee!! Aika hauska, että on sellaisiakin lukijoita jotka ei itse bloggaa. Erityisen kiva on lukea heistä just tuollaista mitä kirjoitit.. Tyyliin mitä tekee ja mitä touhuaa :).

      Poista
  2. Mä en yhtään muista, miten ja milloin löysin sun blogin. On siitä jokunen tovi kuitenkin ja veikkaisin, että jotenkin surffaillessani olen tänne päätynyt. Seuraan blogia bloggerin lukulistan kautta, kuten kaikkia muitakin lukemiani blogeja.

    En mä itsestäni jaksa mitään jaaritella. :D Sitä paitsi kyllä sä jo aika paljon tiedätkin. Koitetaan tässä nähdä, niin sit tiedetään taas lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se olis kyllä kivaa! Niin se vaan tuo sairaslomakin meni ilman sitä vierailua sinne pk-seudulle. Luulen kyllä, että kesän aikana tulen :).

      Poista
  3. Mä tulin varmaan juoksun ja plantaarifaskiittijuttujen takia löytäneeksi tänne. Ja sit kun elellään samoilla seuduilla niin mielenkiintoistahan sekin on :)
    Bloggerin lukulistan kautta seuraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin tykkään kattella blogeista tuttuja maisemia. Voisin lukea enemmänkin blogeja tältä seudulta, mutta aika vähän niitä on tullut vastaan enkä sitten etsimällä ole etsinyt..

      Poista
  4. Oisko niin että jompi kumpi meistä kommentoi toistemme blogeja silloin ihan alussa? Musta tuntuu että olet niitä ekoja jotka kommentoi blogiani silloin ikuisuus sitten eli vuonna 2012 - tai toisinpäin.

    Meillä näköjään meni jälleen kerran aiheet yksiin :) Blogilistan tuomista muutoksista kirjoitin minäkin tänään. Mut faktahan se on että tavalla tai toisella ihmiset kyllä aina löytää hyville sivustoille!

    P.S. Itsehän siis kirjoitan blogia ammatikseni ja kaikki treenikamat tulee sponsoreilta. Vuokranmaksukin on ulkoistettu brändimanagerille. On se helppoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D. Sä olit varmaan tosiaan mun, jos et eka kommentoija, niin ainakin lähellä sitä. Ja olitpa muuten myös tuhannes kommentoija nyt. Aika hauska sattuma :D.

      Poista
  5. Minä löysin tänne jonkun toisen blogaajan suosittelemana, kun valmistauduit vaarojen maratonille. Olin silloin vielä itse kovin alussa juoksuharrastuksen kanssa (en ole nytkään pitkällä, mutta eka maraton on kahden viikon päästä Tukholmassa :0) ja jäin lukemaan aluksi silloin tällöin, mutta myöhemmin ja nykyään bloglovin in kautta seuraan kirjoituksiasi ja käyn lukemassa ku uusi ilmestyy :)

    Harrastan siis juoksua ja nyt mukaan on tullut myös triathlon. Sitä kautta pyöräily ja sillä olenkin mielenkiinnolla seurannut sun pyörän valintaa ja ihastelinkin sitä instassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva seuraa sun matkaa kohti Tukholmaa! Mulla tulee melkein kylmät väreet aina kun sanookin sanan ensimmäinen maraton.. Oli se niin hieno kokemus. Harmi, että ekan maratonin voi juosta vaan kerran :D. Tsemppiä ihan hurjana!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3