keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

(Juoksu)arki on talossa

Juoksu sujuu, edelleen, ilman sen kummempia tuntemuksia. Toissa viikolla juoksin sen 21 kilometriä, jota blogissa jo kerkesin tuuletella. Viime viikon kilometrit oli 25 ja tällä viikolla tähtäin on 30 kilometriä. Maanantaina juoksin vitosen ja tänään 15 kilometriä paahtavassa helteessä. "Lenkillä...", lukee keittiön pöydällä olevassa lapussa. Tuntuu, kuin arki olisi vihdoin ja viimein palannut taloon.

Viime viikolla juoksin Laajavuoren takamailla kuntokympin. Juostessani mietin, koska viimeksi täällä juoksuaskelin olen liikenteessä ollut. Peruslenkki treenatessani Vaarojen maratonille vuonna 2012. Olen toki käynyt samoja maastoja sauvojen kanssa temuamassa, mutta juossut olen siellä viimeksi tuona vuonna. Kolme ja puoli vuotta sitten. Siellä juostessa tuntui, kuin näitä vaikeuksien vuosia ei koskaan olisi ollutkaan. Kuin olisin lenkkiä juossut viime viikolla. Metsässä ehtii toki tuossa ajassa tapahtua paljon. Laajiskin on muuttanut reitin eriksi sitten vuoden 2012, mutta minä uskollisesti kuljen samaa lenkkiä. Soisella takasuoralla on edelleen samat kannot, kivet ja puupalikat joiden päälle astumalla lenkistä selviää kuivun tossuin kotiin. Ja askelmerkit sopivat niihin täydellisesti. Ihan kuin taukoa olisi ollut vain kolme viikkoa.

Tänään kiersin Tuomiojärven. Sen lenkin olen viimeksi juossut vuonna 2014. Hatarassa yrittyksessä palata niin rakkaan juoksuharrastuksen pariin vuoden tauon jälkeen. Rantaan oli valmistunut uusia pätkiä kuljettavaksi lähempänän järveä. Leirintäalueen jälkeiseen metsikköön oli rakenteilla kerrostaloja ja ennen omaan silmään liian uusi Haukkalan alue oli vanhoilta osiltaan jo hyvin kotoisan näköinen. Onko siitä todella niin kauan? Muutama päivä sitten soitin Jlle. Milloin mennään lenkille? Keuruulle, varttimaratonille? Jotain vähän pidempää siivua? Perjantaina. Perjantain perinteinen pitkis. Vhintään kerta kahteen viikkoon kimpassa. Nyt tuli vaan vähän pidempi tauko näihin perinteisiin.

Välillä tuntuu vaaralliselle olla näin hemmetin fiiliksissä. Näiden vuosien aikana, tarkalleen ottaen kaksi vuotta sitten, on päästy pidemmällekin ja taas tipahdettu alas. Toisaalta taas kaiken fiilistelyn takana on kuitenkin tämä hetki just nyt. Juostut lenkit, ei tulevaisuudessa juostavat. Vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kolmen vuoden vastustus on kolmessa viikossa pyyhkäisty pois, niin kieltämättä tuo aika on kasvattanut. Nimenomaan juoksuharrastajaa ilman juoksukilometrejä.

"Viel ku lanka lampussa hehkuu Kaikki kuittaa kun haippi huippaa Mut joskus viimeinen valo sammuu Koita muistaa tää ei oo ikuista"

Tuo JVG:n biisi on soinut valehtelematta jokaisella juoksulenkillä. Jätkät on tehnyt kappaleen ehkä ystävyydelleen ja menestykselleen musiikkibisneksessä. Mulle se on biisi ittestä ja harrastuksesta. Eikä se ole negatiivista vellomista siinä, että nurkan takana vaanii plantaarifaskiitti, nilkkamurtuma, peroneusjännevamma tai mikään mukaan vamma. Vellomista siinä, että varmasti kaikki menee mönkään. Kiitollisuutta enemmänkin.


7 kommenttia:

  1. Jyväskylässä on mahtavia juoksureittejä, saa vaihtelua kivasti! Itsekin olen viime aikoina pohtinut juoksemista paljon: olen harrastanut juoksua viitisen vuotta aktiivisesti. Välillä on viikkoja kun on tahmeaa ja jalat on betonia, sitten tulee kausia, (nyt takana kolme huippuviikkoa!!!) kun askel lentää, voisi juosta kropan ja mielen puolesta vaikka monta tuntia putkeen. Aina tasaisin väliajoin pysähdyn miettimään, mitä kaikkea juoksu on mulle antanut. Esimerkiksi itsevarmuutta, kehon kuuntelun ymmärtämistä, rentoutta muuhun elämään. Elämyksiä ja oivalluksia polulla. Rääkkitreeniä ja leppoisia kilometrejä, huumaavaa onnen tunnetta aina hyvän lenkin jälkeen, huumaavaa voittajafiilistä huonon lenkin jälkeen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mikä siinä juoksussa vaan kiehtoo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin hyvin kirjoitettu kommentti :). Tuossa ideaa ihan kokonaiseksi postaukseksi :). Makeita kilometrejä sulle tulevaan!

      Poista
  2. Aww, melkein on täällä tippa linssissä :') Olen niin iloinen sun puolesta, että olet päässyt taas sellaisen jutun pariin, joka on sulle selvästi enemmän kuin vain harrastus... elämäntapa? Kivoja hetkiä lenkkeille, tässä ja nyt ja toivottavasti jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kai se on. Kivoja treenejä sullekin ja taitetaanpa myös yhdessä kilsoja, kun tuut kotikonnuille käymään :).

      Poista
  3. Mahtavaa! Tiedän tuon tunteen niiiiiiiin hyvin. Vaikka mikään ei ole ikuista, toivottavasti saisit kuitenkin nauttia juoksuarjesta pitkään. :)

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3