tiistai 19. huhtikuuta 2016

Mitä mä en (juuri) harrasta, mutta kohta harrastan... (Osa 1)

Joku ehkä saattaa muistaa, kun kirjoitin postauksen liikunnoista, mitä en harrastaisi. Klik, tässä linkki jos kiinnostaa. Sarja nimittäin saa jatkoa ainakin kahdella osalla. Ensimmäinen, eli tämä osa, tulee käsittelemään liikuntoja mitä en harrasta, mutta ehkä kohta saatan harrastaa ja toinen osa sitten mitä en harrasta, mutta harrastaisin, jos olisi yltiöpäin aikaa (ja rahaa). Kaikkeen ei (valitettavasti) vaan pysty repeämään. Eilen tavattiin mun pikkuveljen ratsastusta harrastava tyttöystävä ja meitsin ja Jarpan keskustelu meni suurinpiirtein näin:

Mä: "Meidänhän piti viime kesänä käydä kälyn kanssa ratsastamassa jossain, mutta se sitten jäi. Ei vitsi, olis niin siistiä kyllä kokeilla pitkästä, pitkästä aikaa ratsastusta".
Jarppa: "Joo. Oliko se nyt toissapäivänä kun katottiin Fitnesspäiväkirjoja, niin sä olit menossa tankotanssikurssille."

Niin. Kuvastaa hyvin mua. Jos olis loputtomasti aikaa ja rahaa, harrastaisin ja kokeilisin varmaan vaikka mitä. Paljon voi onneksi harrastaa, mutta paljon asioita jää myös kokeilematta. Toki voisin tänäkin päivänä harrastaa paljon useampia liikuntoja, mutta oon myös ihminen, joka tykkää kehittyä (no kukapa ei) ja harrastaa sitä harrastustaan sillätavoin "vakavasti". Omalla tasolla vakavasti siis. Joku homma kun vie mukanaa, niin kerta viikossa kyseistä lajia kun ei vaan riitä mulle.

No mutta nyt niihin liikuntoihin, mitä en harrasta, mutta ehkä tosi pian ainakin vähän harrastan.


  • Suunnistus. To do -listalla on jo ihan tosi kauan ollut suunnistustaidon alkeiden opettelu. No nyt on ruvettu tuumasta toimeen ja tänään ilmoitin mut ja Pn paikallisen suunnistusseuran Jukola-kouluun. Itse Jukolaviikonloppuna kalenteri on jo täynnä, mutta ehkä ensi vuonna? Anyway, haluan oppia lukemaan karttaa ja ottamaan suuntaa. Sitä en tiedä kuinka paljon tulee iltarasteilla hypättyä, mutta taito palvelee monessakin mielessä. Tästä oon ihan superinnoissani ja kiitos itseasiassa kuuluu eräälle tämänkin blogin seuraajalle, joka ystävällisesti vinkkasi paikkallisten trail runnereiden Facebook-yhteisöön tästä mahdollisuudesta. Kiitos, jos olet linjoilla :).



  • Painonnosto. Ennen nilkkaleikkausta mä kävin kolme vai peräti neljä kertaa painonnostokoulussa. Olin ihan vaikuttunut lajista ja aion kyllä hommaa vielä jatkaa. Sitä en tiedä tapahtuuko se nyt jo keväällä, kesällä vai onko se syksyn juttuja. Ainaskin täytyy vähän nyt päästä sisään näihin duuneihin ja jalkaakin täytyy vielä kuntoutttaa ennen painonnoston pariin palaamista. Siisti laji ja toimii varmana tukiharjoitteluna ihan mille tahansa lajille!



  • Triathlon. Jonkinlaista triathlonkokeiluakin mieli tekis jo ensi kesälle. Sellaista pientä, missä ei oo pakko osata vaparia ja minkä jalka (ehkä?) kestää juosta. Katsotaan nyt. Uinnin opettelu on työnalla. Hidas, hidasta ja hidasta. Tottapuhuen en kovin paljoa ole asian eteen tehnyt. Kertaluontoisessa uintiopetuksessa käytyyn Pn kanssa muutama viikko sitten ja siinäpä se. Tällä viikolla on ehkä joku aamu väännettävä itsensä sinne uimahalliin.



  • Soutu. No en mä nyt soutua ehkä ihan harrastamalla rupea harrastamaan, vaikka muutama sisäsoutusessio on tässä viime kuukausina tullutkin vedettyä. Meillä oli Pn kanssa ajatus mennä ensi kesänä Sulkavan suursoutuihin, mutta se nyt siirtyy, koska mun pikkusisko täräyttää miehensä kanssa naimisiin juuri samaan aikaan. Mahdollisesti mennään kuitenkin Päijänne-soutuun jotain etappia soutamaan. Siellä käy mun naapuri, joka on jo muutamana vuonna houkutellut joukkoon mukaan. Aina on ollut kuitenkin jotkut häät, mutta nyt ne kesän häät on sitten muuna ajankohtana. Jarpalle uhosin, että rupeen sitten treenaamaan Venholla, eli hänen vanhalla soutuvenepolollaan.



  • Vaellus/Retkeily. Ajokortti on aukaisuut ihan uudenlaisia mahdollisuuksia tämänkin harrastuksen suhteen. Viime kesän vaeltelut jäi jalan (yllättäen) vuoksi päiväretkeilyiksi, mutta nyt on taas suuria suunnitelmia siskon kanssa ensi kesälle taikka syksylle. Lisäksi aion retkeillä entiseen malliin pienillä retkilläni, mutta sen lisäksi voin ja todennäköisesti myös lähden itekseni jollekin yön taikka kahden yli vaellukselle jonnekin tänne lähialueille.

Tämä postaus tulee saamaan vielä jatkoa lajien muodossa, joita ei ainakaan nyt hetimmiten ole suunnitelmissa harrastaa, mutta joita voisin kyllä harrastaa. Oikeastaan niitä saattaa tulla vielä parikin kappaletta ja aina vaan haihattelevampaan suuntaan. Mutta olkoon tämä nyt tässä tällä kertaa.

Ootko sä nopea innostumaan? Entä toteutuuko ne innostumiset heti, hetkenpäästä vai laantuuko innostus ja koko juttu unohtuu? Entä onko sulla uusia harrastuskokeiluja tiedossa?

12 kommenttia:

  1. Suunnistus ja vaellus olis kyllä tosi mukavia lajeja!
    Mä olen kans innostuvaa sorttia, ja tykkäisin poukkoilla lajista toiseen. Nyt olen yrittänyt vähän hillitä itseäni ja tehdä asian kerrallaan, sillä monessa lajissa täytyy kuitenkin sitoutua pitkäksi aikaa, tehdä investointeja varusteisiin tai maksaa jotain maksuja ja jossain vaiheessa mua saattaa alkaa hirvittää että mihin sitä oikein tulikaan lupauduttua. Mä myös kyllästyn aika ajoin... Mutta pääasia lienee että liikettä syntyy, olipa laji mikä tahansa, ja monipuolisuus on kuitenkin valttia pitkällä tähtäimellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Totta, investointeja tosiaan pitää tehdä paljon, jos lajirepertuaari alkaa lähteä käsistä.. Oon ajatellut, että liikuntainvestoinnit on hyviä investointeja ja toisaalta, pitkäikäisiä :).

      Poista
  2. Hih, kivoja lajeja on liikaa!! :) Itsekään en ehdi kaikkea, mitä haluaisin.. uintia olis kiva tehä enemmän, samoin melomista... Triathloniinkaan ei riitä aika oikein, vaikka kokeillut olenkin! Painonnosto kiehtoo muakin, mutten ole löytänyt kurssia.. suunnistus on mun lemppari laji! :) Tänään aloitan kauden, jeeaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin meen huomenna tokalle "suunnistustunnille".. Ens viikolla maastoon, jeeeaaa :).

      Poista
  3. Kuulostaapa tutulta. Todellakin olen helposti innostuva ja oon kokeillutkin vaikka mitä! Myös sitä tankotanssia. :D Osa niistä kokeiluista jää kokeiluiksi ihan vaan siksi, ettei ole yksinkertaisesti aikaa (eikä sitä rahaa) harrastaa kaikkea, mitä haluaisi. Tuo suunnistus on ollut omalla to do -listalla jo vuosikaudet. Siihen liittyy myös haaveilu seikkailukisoihin osallistumisesta. Tänä keväänä olen taas katsellut paikallisen suunnistusseuran sivuja ja kerännyt rohkeutta mennä. Katsotaan, saanko edettyä sanoista tekoihin tänäkään vuonna! Haluaisin myös kovasti vaeltaa, mutta yksin en kuitenkaan uskalla lähteä mihinkään erämaahan kun en ole kovin kaksin eräjormailija saati suunnistaja. Vielä. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin suunnistus oli kauan to do -listalla, ennen kuin nyt sitten sattumien kautta menin. Onneks bongasin tuon kurssin. Et ehkä ylläty, mutta seikkailukisat kiinnostais muakin :D.

      Poista
  4. Minä en innostu helpostu uusista asioista vaan enemmänkin tuumailen ja mietiskelen. Silti on tullut viime aikoina mietittyä, mitä muuta liikuntaa voisi harrastaa lenkkeilyn lisäksi. Suunnistus on ollut jo jonkun vuoden mielessä, mutta kai sitä pitää vielä miettiä. Vaellus ja retkeily kiinnostaisi myös!
    Juuri bähän aikaa sitten puhuin, että olisi kiva harrastaa triathlonia, jos siinä ei tarvitsisi uida eikä pyöräillä. ;) Totta puhuen kyllä triathlon kiinnostaisi ihan oikeasti, mutta ainakin uintiin tarvitsisin tekniikkaopetusta ja -treeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, uinti on mullakin heikoin lenkki ja se lenkki on... No, todella heikko. Eikä oikein tahtoisi olla kärsivällisyyttä siihen treenaamiseen. Nyt oon kuitenkin päättänyt, että aina kun käyn uimahallilla, niin uin sitä vaparia sen mitä vaan jaksan.

      Poista
  5. Innostun tosi helposti, mutta nyt se ykkösinnostukseni triathlon vie niin paljon aikaa, ettei muuhun oikein riitä. Onneksi lapset osaavat jo huolehtia itsestään ja mieskin treenaa triathlonia, muuten voisi olla vaikeampaa. Olen tri-vuosien aikana kokeillut sitä tankotanssiakin, joogaa ja myös sup-lautailua. Talvisin hiihdän, jos on lunta. Muuten kaikki liikenevä vapaa-aika meneekin uinti-, pyörä- ja juoksutreeneissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks tri-repertuaarissa on jo aika monta lajia noin niinkuin lähtökohtaisesti :). Me harrastetaan miehen kanssa vähän eri juttuja tai sitten ari paikassa (sali), mutta se on ihan ookoo. Kun ei ainakaan nyt toistaiseksi ole lapsia, niin kaikki kotiaika on kahdenkeskistä aikaa. Tiedä sitten, jos olis lapsia, niin olisko fiilis eri :).

      Poista
  6. Mä oon tosi hitaasti innostuva ja mietin tarkkaan mitä lajia lähden testaamaan. Jos meen kokeilemaan jotain, niin yleensä meen sillä mielellä, että tästä tulee loppuelämän harrastus :D Viime aikoina oon kyllä alkanut miettimään, että miks en vois kokeilla kaikenlaista? Ei kaikkee tarvi alkaa harrastamaan, vaikka niitä käviskin "mallaamassa". Sitäpaitsi muista lajeista voi aina saada ideoita/lisämotivaatiota omaansa. Toi suunnistus on mulla kanssa omalla listalla. Ihan jo senkin takia, että haluaisin oppia käyttämään kompassia ja lukemaan karttaa. Meikäläisen huono suuntavaisto kun on jotain ihan omaa luokkansa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on tullut tämmönen höyry oikeastaan vasta näinä "vammavuosina". Emmä ehkä ennen ollut tämmönen :D. Toisaalta, rakastin (ja edelleen rakastan) juoksemista, ei ollut mitään ongelmia jne. ja jotenkin ajatusmaailma oli se, että tässä nyt vaan juostaan ympäri vuoden (eikä ainakaan hiihdetä!) ja yritetään siinä sivussa pitää lihaskunnosta edes jotain huolta :). En oo myöskään kovin hyvä ominpäin menemään mihinkään kursseille tai uusiin lajeihin (vaikka näin pääsääntöisesti treenaan yleensä itekseen), mutta onneksi oon viime vuosina tutustunut yhtä höyryyn kaveriin :D.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3