Pyörällä Lakeuden portista sisään?

Mulla ei ole sen kummempia tavoitteita tälle kesällä. Kunhan ensinnäkin kuntoudun ja toisennakin pysyisin kunnossa. Siinä on tähän tilanteeseen tavoitetta ihan riittämiin. Yksi missio kuitenkin on. Nimittäin pyöräillen Lakeuden portista sisä(h)än. Eli fillarireissu täältä omasta kotoani Jyväskylästä Etelä-Pohojammaalle Alavurelle. Ennen ainakin aika lähellä lapsuuden (tai oikeastaan nuoruuden) kotiani oli iso mainosplakaatti, missä luki Alavus -Lakeuden portti. En tiedä onko enää, mutta sinne aion kuitenkin pyörällä mennä. Ei tuo matka mitään kovin ihmeitä ole, 137km Google Mapsin mukaan. Oliskohan ihan hullu ajatus polkea se edes takaisin yhden yön yöpymisellä? Oikein jos olisi seikkailumieltä, niin jompaan kumpaan suuntaan saisi vajaan kymppikilsan verran oikaistua ja noin 50 km olisi hiekkatietä maalaismaisemineen. Katsotaan.

(Kuvat tämänpäiväiseltä pyöräilylenkuralta)

Tänään otin kuitenkin vähän suuntaa ja ajelin Kyläsepälle kahville ja reissumiehelle. Matkaa edestakaisin tuli reilu 60km ja se on tähänasti pisin (ja taisi olla myös nopein) pyörälenkkini. Aikalailla pyöräilyn ja voimaharjoittelun merkeissä on viikko kulunut. Perjantaina oli vika työharkkapäivä ja nyt kun vielä saisi tuon tehtävän puserrettua, voisi täysiä keskittyyä opinnäytetyöhön kuukauden ajan. Kesäkuussa on myös pientä reissua tiedossa. Ihan vaan päivä Tallinnassa ja pari päivää Tampereella agendalla mennään. Hyvin helposti mulla tuli kuluneen kuukauden aikana fiilis, että hei, ensi kuussahan olen lomalla, kunnes tuo opparikatastrofi iski tajuntaan. Täytyy malttaa pitää lomaileva mieli kurissa ja ruodussa. Edes jotenkuten. Onnellinen kuitenkin oon jo pelkästään siitä, että nyt on tulevan kuukauden ajan kohtalaisen joustavat aikataulut.

Viikon liikunnat:
ma: sali 55min.
ti: pyöräily 1h10min.
ke: street work out + core -jumppa ulkona 40min.
to: pyöräily 1h50min.
pe: sali 55min.
la: ---
su: pyöräily 2h30min.
yht: 8h

Uuden harrastuksen huumaa!

Tämän toistaiseksi vielä varsin lyhyen pyöräilyharrastukseni myötä olen erityisen hämmentynyt parista jutusta eniten. Jotain ihmellistä vapauden tuntua siinä on, kun varsin lyhyessä ajassa pääsee porhaltamaan maisemiin, jotka lähes maalta kotoisin olevasta tuntuu niin kovin kotoisilta. Eli tietysti sinne missä kakka haisee ja ihmiset liikkuu traktoreilla! Vielä vähän kauemmaksi pitäisi polkea, niin muuttuisi ne pellot aakeeksi laakeeksi millaisia olivat ne lapsuuteni pellot. Mun mielestä ihan kohtalaisen hyvä vastine sille, etten pääsee omin jaloin juoksemaan lähimetsään.Toinen hämmentävä juttu on pyöräilijöiden tapa nostaa toisillee kättä. En vaan mahda sille mitään, että se hymyilyttää mua noviisia. Harmillista, että juoksijoiden keskuudessa tapaan törmää vain harvoin, sillä kyllä siitä hyvä mieli tulee. Toki juostessakin tulee tsemppaavia ilmeitä ja hymyjä saatua ja jaettua itsekin, mutta harvemmin niin rehtiä ja reilua morjestamista kuin pyöräilijöillä (näemmä) on tapana.

Vaikka tässä vuoden sisällä olen kärsinyt mm. PF/jalkateräkipuilun huipennuksen sekä operatiivista hoitoa vaatineen nilkkamurtuman, on tässä vuoden sisään nautittu myös kuherruskuukausia uusien harrastusten parissa. Ei lainkaan huono siis. Ensinnä tuo hiihto ja nyt taas pyöräily. Eletään siis vaihetta kun joka ikinen lenkki menee paremmin kuin edeltävä ja pikkuhiljaa oppii lisää asioita. Joka kerta jotain uutta. Ihan sairaan hienoa! Vaikka ikävä lenkkipoluille ja maratonharjoittelunkin pariin on välillä kova, niin kyllähän nämä uudet ulkailmassa tehtävät kestävyysurheilulajit tuota tuskaa on helpottaneet ja paljon. Enkä epäile hetkeäkään etteikö nämä uudet lajit olisi juoksun rinnalla hamaan tulevaisuuteen saakka, kun näistä vastutuksista tämä jalka toipuu.

Kuntoutuvalla nilkalla pyöräily sujuu hyvin. Lukkopolkimien käyttöönottoa arkailin, mutta kun sen vasemman lukon sääti kaikkein löysimmällä, saa tuon kipeän jalan helposti irti. Joskus saattaa vähän tuntua, jos huolimattomasti irrottelee. Toki myös tunnen sen nilkan olevan paljon jäykempi ja pyörityksen olevan erilaista verratten oikeaan. Luulen, että siitä syystä Kovasti yritän kuitenkin keskittyä pyörittämään polkimia samaan malliin ja pyöräily lienet mitä parhainta kuntoutusta. Pikkuhiljaa myös lihakset alkaa tottumaan uuteen harrastukseen. Niin ja kansankielellä perse myös. Jn kanssa myös vähän säädettiin satulan paikkaa, joka helpotti alussa tuntuneisiin polvitaipeisiin ja nyt polvitaipeessa tuntuu lähinnä joskus tuossa vammaisessa jalassa. Nuo ajoasennon säädöt lienee ikuisuuskysymys ja todellisuus avautuu ehkä vasta sitten, kun tulee poljettua jotain ihan tosi pitkiä matkoja.

Sellaisia pyöräilykuulumisia tällä kertaa. Nyt lähden kävelylenkille kävelylle (hohhoijaa!) ja kyseisen kuolettavan tylsän puuhan aion hyödyntää käymällä tutustumassa läheiseen street workout -paikkaan. Jos vaikka saisi jonkinlaisen treeninkin tehtyä. Kertokaahan muuten te kaikki Keski-Suomalaiset pyöräilyharrastajat kivoja pyöräilyreittejä ja -lenkkejä. Ilolla otan vinkkejä vastaan!

Sekalaisia kuulumisia

Jn kanssa pyöräiltiin tänään Leppäveden ympäri. Lisäksi pyöräilin vielä illalla Vaajakoskelta kotsaan,
kun rötväsin siskon mukuloiden kanssa alkuillan heillä.

Viikon liikunnat:

ma: sali 1h10min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 1h5min. + core 25min.
to: core+muuta -kotijumppa 30min.
pe: pyöräily 1h20min.
la: ---
su: 1h50min. + 50min.
yht: 8h5min.

Jn ja vaimonsa luona oltiin safkaamassa perjantaina. Herkutellessa meni kyllä tällä kertaa myös lauantai
ja vähän sunnuntaikin. Huh.

Arkipäivät meni taas tosi nopsaan ja niin meni viikonloppukin. Huomenna alkais viimeinen viikko harkkaa ja kesäkuussa olisikin aika pakertaa opparia joka ikinen päivä ja monen monta tuntia. Heinäkuussa menen vanhaan työpaikkaani sairaanhoitajaksi ja syyskuun puolen välin tietämillä alkaa sitten se harkka, joka tältä keväältä jäi tuon murtuman vuoksi suorittamatta. Jouluun mennessä paperit kouraan ja marraskuun töistä ei ole vielä minkäänlaista hajua. Eniten jännittää se, kuinka tuota opparia jaksan puskea. Jotenkin nimittäin tuntuu, että jonkinlainen vastareaktio on ollut meneillään koko kevään. Ensin tahkoin pari vuotta hullun lailla opintopisteitä (85op/vuosi) ja nyt nuo viimeiset 40 pinnaa vie sitten varmaan kolmannen vuoden.

Juotiin maanantaina opiskelukaveri Mksen kanssa tsufeet ja tavattiin oppariohjaajat. Tuo smoothie on kyllä hyvä,
vaikken yleensä välitä banaanin mausta missään vastaavassa.

Nilkan eteen on taas tehty kovasti töitä ja tulokset kyllä myös näkyy. Mainosikkunoiden ohi kävellessä se näyttää ihan normaalilta, kävely nimittäin. Tuntemus kyllä on sellainen, että tuo kipeä jalka tekee ihan hurjasti töitä. Etenkin jalkaterän pienet lihakset väsyvät ja käyvät helläksi. Täytyy kyllä myöntää, että jos vaihtoehtona on hikitreeni salilla ja onneton kävely, niin kyllä se mieli vetää hypätä siihen pyörän selkään ja hikitreenin pariin. Olen kuitenkin yrittänyt kävellä töihin, kauppaan ja mihin milloinkin tuon kävelyn voi yhdistää siten, että sitä ei erikseen niin tarvitse tehdä. Onnekseni myös siellä töissä tulee jonkin verran kävelyä.

Sellaista sekalaista löpinää tällä kertaa.

Päivitin tuossa viikolla blogin seurantamahdollisuudet. Blogi siis löytyy seuraavilta sivustoilta:

Bloglovin
Blogkeen
Blogipolku

Nämä ovat siis kuun lopussa sulkeutuvaan Blogilistaan verrainnollisia mahdollisuuksia seurata blogeja. Kahden jälkimmäisen sivuston blogeja pääsee etsimään ja selailemaan ilman rekisteröitymistä, mutta Bloglovin vaatii rekisteröitymisen. Lisäksi blogia voi seurata

Facebookissa

Sitten on nämä syötteen lukijat ynnä muut, joista en osaa kertoa sen ihmeemmin.

Aamuihminen

Aamu kotona

Mulla on vähän sellainen tuntuma itsestäni, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän oon aamuvirrku ihminen. Samaten myös vuosi vuodelta tarkemmin aistii sen, milloin kroppa ja mieli on parhaimmillaan ja mitkä asiat siihen vaikuttaa. Viimeisten vuosien aikana ilmaantunut aamuvirkkuus on kyllä sinänsä jännä ilmiö, koska nuorempana en (todellakaan) pitänyt itseäni aamuihmisenä. Mitä treeneihin tulee, niin koen kyllä olevani parhaimmillaan aamuisin ja aamupäivisin. Osaksi se varmasti on myös opittua: vuorotyö kun on tavallaan "pakottanut" treenaamaan ennen töitä, eli aamupuolella päivää. Nuorempana etenkin salitreeni aamuisin oli myrkkyä. Nyttemmin olen ruvennut tykkäämään kaikenlaisista treeneistä myös aamulla. Toinen itselle sopiva vaihtoehto olisi treenata alkuillasta, mutta kuitenkin niin, että töiden jälkeen jäisi reilu lepohetki ja nollaustilanne. Liian myöhälle menevä treeni taas sekoittaa unirytmit aika tehokkaasti. Ylipäänsä kun on tällainen jonkinsortin uniongelmainen, ei tee mieli ottaa minkäänlaisia riskejä.

Vuorotyö nähdään usein negatiivisena asiana kaikelle harrastamiselle ja liikunnalle. Kieltämättä se asettaa omat haasteensa treenien suunnittelulle: millaisia treenejä teet minkäkin vuoron tai vuoroyhdistelmän (ilta-aamun jälkeiset tunnit kohdallani ehkä se pahin!) sattuessa kohdalle? Kuinka suunnitella viikot? Mulla ei tulisi mieleenkään tehdä vuorotyötä ja urheilla täysin fiilispohjalla suunnittelematta viikkoja. Päivätyössä se ehkä onnistuisikin ja silti saisi ilman suurempia haasteita kaikki haluamansa treenit kasaan. Vuorotyö on kuitenkin treenaamiselle myös mahdollisuus. Käytännössä jokainen vuorokauden aika on hyödynnettävissä ja mikäpä se parempi tilanne olisi? Kunhan vain löytää itselle ne sopivat ajat treenata tietynlaisia treeneejä!

Entäpä nyt, kun vuorotyöhön tottunut onkin yhtä-äkkiä siellä työssä aamu kahdeksasta ilta neljään? Vaikeaa on kieltämättä totutella. Toisaalta tämä on hyvin lyhyt vaihe nyt tällä kertaa (toukokuun loppuun) ja totuttelua tässä tilanteessa vaatii ylipäänsä normaaliarkeen palaaminen pitkän sairasloman jälkeen. Viime kesänhän olin päivätyössä, mutta päivät alkoi puoli seiskan puoli kasin välillä ja näin kotiin pääsy oli yleensä aina ennen neljää. Lisäksi oli vielä liukuva työaika, joka helpotti kummasti suunnittelua. Ja täytyy kyllä myöntää että tykkäsin ihan superpaljon. Sen sijaan tämä täydellisen virka-ajan tekeminen taas tuntuu jollain tavalla haastavalta: sali aukeaa vasta kasilta, töiden jälkeinen treeni on usein haastava ja koska kotona ollaan vasta puoli viiden maissa, iltatreenikin venyisi kohtuu pitkälle. Etenkin salitreeni töiden jälkeen on usein vähän mitä sattuu ja siihen vaikuttaa paljon myös se, että haluaisin siihen omaan hiljaisuuden kuplaan vähäksi aikaa ja salillakin tuo aika on yleensä se pahin ruuhkapiikki. Toisaalta, olen tosiaan tehnyt näitä havaintoja taas vata muutaman viikon ajan, tottumattomana!

Tällä hetkellä tuntuma on se, että unelmien työaika olisi kuitenkin se säännöllinen päivätyö höystettynä liukuvalla työajalla. Jos valinta pitäisi tehdä vuorotyön ja jäykän virka-ajan välillä, niin kallistuisin ehkä ensin mainittuun. Tärkeintä on kuitenkin se, että on työtä, joka on mielekästä. Omalla kohdalla se tarkoittaa riittävästi haasteita, mutta kuitenkin niin, että niiden kanssa ei tarvitse illalla kotona painia. Ja tärkeintä on myös se, että vaikka vaikka uuteen tilanteeseen ja uuteen elämänrytmiin tottuminen olisikin aluksi haastavaa, on treenirutiineista hyvä pitää kiinni. Jollain tasolla kykenen kyllä ymmärtämään ihmisiä, joille radikaali elämänrytmin muutos tuo tulleessaan liikkumattomuuden. Jopa itselle saattaisi käydä niin, jos en tiedostaisi sitä, että loppuviimein kroppa ja mieli kyllä tottuu, kunhan haastavan vaiheen yli jaksaa puskea. Lopussa kiitos seisoo (eikä oikeastaan niin kovin kaukana edes, muutaman opetteluviikon päässä ainoastaan!) ja sekä kroppa että mieli kiittää siitä, että liikunta on ja pysyy vaikka työajat tai muu elämänrytmi vaihtelee.

Mites te lukijat? Ootteko aamu vai iltaihmisiä?

Aamu kaupungissa

Pyöräilyä ja muuta liikuntaa

(kuvat viikon varrelta)

Eka satamapatsastelu

Viime vuosina on tosiaan juoksijapoloa, eli mua, koeteltu välillä enemmän välillä vähemmän. Kaksi vuotta sitkasta plantaarifaskiitti/jalkateräongelmaa, jonka jälkeen nilkkamurtuma ja -operaatio. Kaikissa jutuissa on aina jotain positiivista ja ilman näitä vastutuksia tuskin olisin ainakaan näin intessiivisesti löytänyt uusia harrastuksia. Etenkin viime talven hiihto ja nyt tämä pyöräily on kyllä juttuja, mistä olen ihan todella onnellinen. Oikeastaan tunnen itseni multisporttaajaksi. Heiveröisesti, mutta tunnen. Enkä ole siitä ollenkaan pahoillaan!

Viikonloppuna otettiin pikkusiskon kanssa parit lasit viiniä

Oon kyllä kertakaikkisen rakastunut pyöräilyyn. Alkuviikosta kiersin tuttua ja turvallista Ruokkeen lenkkiä, jota on lenkkareilla kulutettu kerran jos toisenkin. Keskellä viikkoa uskalsin Ruokkeen lenkiltä ihan ison tien varteen, nimittäin Keuruun tielle. Eikä se ollut paha ollenkaan. Leveä baana ja hyvä alusta, mitä polkea. Jarpan tuella virittelin edeltävästi juomapullotelineen, pumpun, lukon ja satulanaluspussukan pyörään. Oon harjoitellut juomaan ajaessa ja kerran yksi kippurasarvisella ajava nosti mulle kättäkin. Ihan tuli hei mä pyöräilen -fiilis! Tänään kävin osittain uusissa maisemissa, Säynätsalon ja Muuramen suunnalla. Lisäksi lauantaina höntsäpyöräilin Jyväsjärvellä Yläkaupungin yön kautta kotiin ja tänään lähdin Jn mukaan vielä sen juoksulenkille just Ruokkeelle. Lenkin päätteeksi katottiin vähän juttuja tuosta pyörästä ja kokeiltiin myös lukkopolkimia. Täytyy ruuvailla sitä löysemmäksi, nimittäin tuota kipeää jalkaa ei saanut mitenkään siihen lukkoon saatika pois.

Yläkaupungilla

Maantien laidassa ajaminen ei tunnu musta ollenkaan pahalta. Olenhan koko pienen lapsuuteni ajanut pitkin kyliä ja mantuja, jossa kevyen liikenteen väyliä oli hyvin hintsusti tai ei ollenkaan. Sen sijaan alamäet tahtoo vähän jännittää. Etenkin silloin, jos pohja on heikkoa asfalttia, kuten tänään vanhalla nelostiellä Muuramesta kotia kohti ajellessa. Sen lisäksi, että olen lapsuudessa ajanut paljon maantiellä, olen myös lentänyt kohtuu pahasti alamäessä pyörän selästä yli sarvien pöpelikköön. (Jep. mulle tapahtui näitä jo lapsena).

Säynätsalossa

Yhtään en ole jaksanut tai kerinnytkään tutustua tuohon pyörän mukana tulleeseen opukseen. Pikkuhiljaa tulee kuitenkin asioita selville ja J on infonnut aika paljon. Onneksi se on olemassa, tässäkin asiassa! Jarppakin handlaa ainakin ruuvimeisselin käytön, etten mä nyt ihan oman onneni nojassa ole. Perjantaina aiotaan porukalla mä ja Jarppa sekä J vaimoineen istua iltaa. Menen sinne pyörällä ja opiskellaan lisää noita juttuja. Ainakin se kumin vaihto ja kutjujen laitto täytyy treenata. Ettei heti ensimmäisen ongelman eteen tullessa tarvitsis soittaa Jarppaa hakemaan. Etenkin, jos se sattuu olemaan veneellä jossain huitsin nevadassa.

Aikaisen aamun salitreeni

Viikon kaikki liikunnat:

ma: pyöräily 45min. + core 20min.
ti: sali 50min.
ke: ---
to: pyöräily 1h35min. + core 25min.
pe: sali 1h + vesijuoksu 20min.
la: ---
su: pyöräily 1h50min.
yht: 7h5min.

Sellainen oli mennyt viikko. Pieniä haasteita pukkaa, että mihinkä näitä harrastamisia oikein asettais. Ennen töitä vai töiden jälkeen? Suoraan töistä vai vasta illalla? 8-16 olen joka päivä työharkassani ja äkkiseltään tuntuu, että päivät menee tosi nopsaan. Ilta on lyhyt ja aamu tulee äkkiä. Tästä ehkä pohdintaa seuraavissa postauksissa.

Mukavaa viikkoa!

Kuntoutuskuulumisia nilkkamurtumasta.

Tämä kirjoitus tulee olemaan täynnä kuntoutusasiaa liittyen 7.3. sattuneeseen lateraalimalleolin murtumaan. Kauan on aikaa siis kulunut, vaikka silloin tietysti tuntui, että edessä tulee olemaan pitkät viikot keppien kanssa. Loppujen lopuksi aika meni kohtalaisen nopeasti ja kipsikin on ollut poissa jo yli kolme viikkoa. Kontrollikäynti ja kipsinpoisto (tai oikeastaan ortoosin) oli 20.4. eli kuusi viikkoa operaatiosta, jossa tuo murtuma korjailtiin kuudella ruuvilla ja titaanilevyllä. Siinä näin pikaisesti tiedoksi tietämättömille. Nilkkavamma tagin alta (tai klikkaa tästä) löytyy jos jonkinlaisia ajatuksia ja kokemuksia, jos jotakuta kiinnostaa.

Eipä ole pahoja turvotuksia, vaikka terve nilkka on
yähän verrattuna todella siro.

Sairaslomaahan mulle kirjoitettiin kaksi viikkoa kipsinpoiston jälkeen ja omaan työhön en kyllä olisi voinut vielä tuolloin mennä. Harkkassa pärjäsi kyllä, koska se sisältää kohtalaisen paljon istumista. Silti koulupäivistä johtuva tynkäviikko teki terää, koska ekan kahdeksan tuntisen päivän jälkeen kipu oli illalla melkoinen. Viime viikonloppuna kävely meni aimo harppauksen eteenpäin: ei enää sattunut niin kovin eikä se ollut niin omituisen näköistäkään. Nyt tämä neljäs viikko kipsinpoistosta onkin sujunut huomattavan paljon paremmin. Kipulääkkeitä käytin aika herkästi ajatuksella, että saisi mahdollisimman nopeasti normaaliksi liikeratoja. Tällä viikolla en ole kyllä enää (tai ainakaan vielä) kipulääkkeitä ottanut. Mutta ottaisin, jos tarve olisi. Pahimmat kivut kipsinpoiston jälkeen on pääsääntöisesti ollut ihan jossain muualla kuin murtumakohdassa. Eikä se ihme ole, olihan tuo jalka käyttämättä kuusi viikkoa.

Maanantaina kävin ensimmäisessä fysioterapiassa. Fyssarin mukaan tilanne ei kohdallani ole todellakaan huono, päin vastoin. Ihan superhyvä mieli tuli. Kaikenlaista jumppa- ja kävelyohjetta sain ja myös arpea pitää hieroa, koska kipeä sekä kireä arpikudos estää liikeratojen palautumista. Yleinen voimataso on kuulemma paljonkin parempi, kuin voisi kuvitella. Kannatti siis aloittaa se onnetonkin jalkapuntti niillä härveleillä heti, kun mahdollisuus oli. Tasapainoa ei ole nimeksikään ja sellaisia juttuja nyt kovaa kyytiä treenaan. Kävely on päivän rasituksessa riippuen joko ihan vähän ontuvaa tai sitten vähän enemmän ontuvaa. Parasta on kuitenkin se, että nyt tiedän missä mättää ja osaan kiinnittää siihen huomiota. Käytännössä kävelen aina täysiä, joten vauhti on kyllä sellainen juttu, eli olen edelleen aika hidas. Luulen, että kaikista asioista viimeisenä pystyn kävelemään portaita normaalisti. Nimenomaan laskeutumaan portaita. Bussista kadulle astuessa pitää huomioida, että menee kipeä jalka edellä ettei ole kadulla nenällään (taas, hah!)

Tasapainolaudandin hommasin. Toisen jalan ollessa lattialla tai
istualtaan voin sillä nitkutella tässä vaiheessa.

Kaikenkaikkiaan mulla on aika toiveikas olo. Hyvinä hetkinä osaan tämän koko murtumajutun ajatella mahdollisuutena päästä jalkaterävaivoista lopullisesti. Sikäli tilanne ja mieli on siis ihan hyvä. Tuo ennen murtumaa ollut jalkaterän lateraalisyrjän kipu vaivailee palpoidessa edelleen, kipukohta siis löytyy. Jos tulevalta faskiotomialta säästyn, on se kotiin päin, mutta jos siihen joskus myöhemmin päädytään, ei sekään haittaa. Aiotaan kuitenkin tuolla fysioterapiassa keskittyä myös siihen, kunhan tämän nilkan kanssa saadaan asiat tasapainoon. Ja kuulemma tällä hetkellä ei ole mitään syytä epäillä etteikö kuntoutus sen suhteen etenisi vauhdillakin. Niin vauhdilla, kuin tällaisissa vammoissa voi. Toivotaan, ettei takapakkia ole tulevaisuudessakaan luvassa.

Sellaista kuuluu murtuneelle jalalle.

Ajatuksia bloggaamisesta

(Kuvituskuvina vanhoja (ja Jyväskylän parhaita) lenkkimaisemakuvia blogin historiasta)

Jokainen vähänkään blogeja seuraava on varmasti törmännyt aiheeseen, jossa käsitellään syitä pitää blogia, blogiyhteistyötä tai esimerkiksi sitä, voiko bloggaaminen olla ihan oikeaa työtä. Voisin vaikka omalta osaltani ottaa kantaa tuohon näinkin syvällisesti, kun että mun mielestä jokainen voi ihan ite pitää haluamastaan syystä blogia tai olla pitämättä. Samaten jokainen voi tehdä blogiyhteistyötä miten paljon haluaa ja eiköhän se myös työtä ole, jos sillä itsensä kykenee elättämään.

Ite rupesin aikanaa pitämään blogia vaan ja ainoastaan siitä syystä, että treenatessani Vaarojen Maratonille olisin voinut jaaritella päivät pitkät ystäville ja tuttaville tulevasta koitoksestani, mutten usko että he olisivat olleet erityisen kiinnostuneita. Ainakaan siinä määrin, kun se ajatuksiani tuolloin hallitsi. Blogin oli tarkoitus olla matka Vaaroille, mutta jo paljon ennen maalia oli selvää, että bloggausmatka tulee jatkumaan. Vaarat juostiin, mutta tykkään edelleen jaaritella urheilusta enemmän kuin moni lähipiirissä välttämättä jaksaisi suodattaa. Lisäksi blogin kautta on muodostunut yhteisö, jossa ihan oikeasti tykkään olla.

Jyväsjärvi

Aluksi bloggaaminen oli tosi varovaista. En juuri julkaissut kuvia, enkä ainakaan itsestäni. Saati itsestäni kasvot kameraan. Ai kamala, jos joku kaveri saisi tietää. Jarpalle kerroin ja hihittelin päälle, kuin pahemmankin luokan tunnustus. Siitä on näköjään jo yli kolme vuotta. Sittemmin rupesin reilusti julkaisemaan kuvia, mutta en edelleenkään kertonut kavereille mitään, tosin en kyllä varsinaisesti asiaa salannutkaan. Sellainen tilanne on edelleen. Ei sillä, ettenkö voisi tätä blogiani toitottaa kavereilleni, mutta miksipä toisaalta toitottaisin, koska juuri heidän korviaan yritin tällä säästää, hah! Toisaalta ei tämä blogikaan ole enää niin puhtaasti juoksublogi, kun oli syntyessään, eli eivät he ainakaan juoksujuttuihin tylsistyisi. Yhtään en kyllä tiedä moniko oikean elämän, blogia edeltävän elämän, tuttu tai ystävä tätä lukee. Ei ole sitten minkäänlaista kuvaa.

Sitkaan jalkavamman myötä muunlainen harrastaminen sai enemmän roolia ja näkyi myös blogissani. Kieltämättä välillä podin kriisejäkin kirjoittamisen kanssa, koska iloinen urheilumieli oli välillä koetuksella ja negatiivissävytteisiä kirjoituksia en vaan oikein jaksaisi kirjoitella. Toisaalta taas väkisin väännetty positiivisuuskin kyllä paistaa läpi ja siksipä jossain vaiheessa pohti ihan tosissaan, että haluaako sitä kirjoittaa. Lisäksi blogi on saanut myös enemmän life style -piirteitä verrattaen alkutaipaleeseen. Koska elän tätä elämääni tällä hetkellä lähinnä oma tai parisuhteen etu edellä, niin ei ole tarvinnut pohtian niin isoja asioita, kuin esimerkiksi se, että sopiiko lapsesta kirjoittaa blogiin tai ei. Lisäksi in real -life ei ole tällä hetkellä mitään maata mullistavia myrskyjä menossa, joten tämä elämä on tavallaan helppokin pitää blogissa mukana. Toisin saattaisi olla, jos elämässä olisi esimerkiksi menetyksiä, eroja tai muuta minkä kirjoittamisesta tai kirjoittamatta jättämisestä pitäisi miettiä tarkkaan.

Harju

Itselleni bloggaaminen ei ole työtä, minkä nyt jokainen voi varmaan kolmen sekunnin vilkaisulla päätelläkin, heh! Blogini on myöskin kohtuu pieni ja hyvä niin. Vaikeaa sanoa, muuttuisiko blogin sisältö, jos klikkauksia olisi satoja ja tuhansia päivittäin. Blogiyhteistyötarjouksia ei satele ovista ja ikkunoista, eikä se mulle ole millään tavoin tärkeä asia. Haluan pitää kirjoittamiseni harrastuksena, koska sopiessaan korvauksesta, on mun mielestä asiaan suhtauduttava erityisellä vakavuudella ja siihen vakavuuteen mulla ei ole voimia, intressejä eikä aikaa. Ehkä joku oikeasti tarpeeseen tuleva yksittäinen tuote saattaisi tulla kysymykseen, mutta jo kuntosalijäsenyys parin postauksen kuukausitahdilla olisi ihan liikaa. Oikeasti tarpeeseen tulevasta (okei, joskus menee ohi) tuotteesta olen kyllä valmis myös maksamaan x määrän rahaa ja mikäli se on hyvä (tai hieno), mielelläni myös jaan sen ilon teidän kanssanne.

Pääosin ja oikeastaan lähestulkoon vain ja ainoastaan kirjoitan siitä, mikä sopii mulle, en siitä mikä sopii muille. Sellaisen kirjoittamisen kanssa kun mun mielestä tulee olla aika paljon varovaisempi, mitä tänä päivänä ollaan. En itse ole millään tavoin "nimekäs tai ansioitunut" kirjoittamaan mitään tieteellistä ilman lähdekriittisesti valittuja viitteitä (kuten esimerkiksi Patrik Borg) ja ihan liian laiska etsimään tätä blogia varten niitä viitteitä. Toivottavasti myöskään en paatosta asiaani ainoana oikeana olemisen ja elämisen muotona, koska se ei ole.

Laajavuoren metsä

Sellaisia ajatuksia blogista ja sen kirjoittamisesta tällä kertaa. Kerrottakoon samalla myös, että blogilista lopettaa toimintansa lähiaikoina. Sivupalkista löytyy erilaisia tapoja seurata tätä blogia. Facebookistakin blogi löytyy. Toivottavasti kaikki te blogilistan kautta mukana olevat löydätte uuden keinon seurata tätä blogia! Mä olen aika huono mainostamaan keinoja kuinka omaa blogia voi seurata (eli siinäkin ihan amatööri). Mielenkiintoista olisikin kuulla kuinka sinä seuraat tätä blogia? Toki saa myös kertoa vaikka kuinka tänne päädyit ja mitä vaan muutakin itestäs, mä oon kyllä kiinnostunut!

Viikonloppu ja -liikunnat..

Ompahan rennon letkeä viikonloppu takana. Tyttöjen viikonloppu, koska Jarppa on ollut risteilemässä Tallinnassa ja mulla oli ystävä Oulusta kylässä viikonlopun. Mitään aktiivisuuden ilotulitusta viikonloppu ei pitänyt sisällään, vaan ihan just vaan olemista, höpöttelyä, syöpöttelyä ja juopottelua. Sen verran oltiin reippaita, että tänä aamuna oltiin Aalto Alvarin ovenkahvassa kiinni jo ennen kymppiä ja eilispäivänä käytiin kapungilla, jossa oli pyöräilyviikon avajaistapahtuma. Uuden pyörän kunniaksi liityin Jypsiin saadakseni kauan himoitsemani T-paidan. Varmaan saan jotain muita etuja kanssa. Eikä tuohon liittymiseen olisi tarvinnut olla uutta pyörää, ei todellakaan! Ihan kaikenlaisten pyöräilijöiden etuja ajavat!

Päätön pyöräilijä. Musta tää I cycle JKL brändäys on kyllä niin huippu!

Perjantaina ja tänään kävin myös ajamassa ekat pyörälenkkini. Voi olihan se mukavaa. Ja kyllä mä sanon, että opettelua tulee kyllä olemaan kanssa. Mutta just kivaa se. Ihan pikkasilla lenkeillä kävin, mutta varmaan aika nopeella tahdilla niitä tulee pidennettyäkin. Kovasti myös odotan, että voin ihan oikeilla pyöräilykengillä ja lukkopolkimilla aloittaa sen harjoittelun, mutta vielä en tuon nilkan vuoksi siihen rupea. Luulen, etten kärsi edes irroittaa sitä jalkaa lukosta vielä. Mutta ajan kanssa sekin. Lauantaina hommasin loputkin tarpeelliset jutut tähän alkuun, eli pikkupumpun tien päälle, vaihtokumin, satulanaluslaukun, rengasraudan, juomapullotelineen ja uuden hienon kypärän. Samaisesta Tourulan Intersportista nuo ostin ja ihan hyvät kaupat taas saatiin aikaiseksi. Rengaspaineet näyttävä pumppu sekä pyöräilyhousut mulla oli jo ennestään. Toukokuun lopulla me mennään Jarpan kanssa Jn ja hänen vaimonsa luokse istumaan iltaa ja samalla J aikoi näyttää mulle vähän juttuja, mitä tulevaisuudessa tarvii osata.

Ekalta pyörälenkiltä kotiuduttu. Ilman vahinkoja, vaikka kalusto on suksiin verrattuna himpun verran järeämpi..

Viikon muut liikunnat kaikkinensa: 

ma: sali 1h

ti: wattbike 30min. + uinti 15min. + vesijuoksu 30min.

ke: vatsajumppa 30min.

to: sali 1h20min.

pe: pyöräily 50min.

la: ---

su: sali 50min. + vesijuoksu 20min. + pyöräily 40min.

yht: 6h45min.

Nyt alkais taas harkka viikko ja ihan tuon jalan takia on tosi jees, että se on nelipäiväinen, koska torstai on pyhäpäivä. Monenlaisia juttuja pystyy kyllä tekemään jo, mutta valehtelisin, jos väittäisin etteikö kahdeksan tuntia jalka alaspäin olisi menneellä viikolla ollut jonkin sortin rasite niinä päivinä kun sitä oli. Huomenna menen aamu kasiksi ekalle fysioterapiakäynnille, joten eiköhän tästä hyvä tule. Kerron näistä kuntoutusjutuista sitten enemmän sen jälkeen. Nyt rupeen laittaan Jarpalle jotain syömistä, kun se kotiutuu reissultansa. Tällaisen viikonlopun jälkeen on kyllä sellainen fiilis, ettei melkein meinaa muistaa arjen taas pikkuhiljaa alkavan.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille. Ja etenkin hyvää äitienpäivää äiti-ihmisille ja miksei muillekin!

Focus pyörä(ssä)!

Olis ehkä satamiljoonaa asiaa mistä teksi mieli kirjottaa ja ihan liian vähän aikaa (en muistanut millaista elämä on kun reilu kahdeksan tuntia vuorokaudesta tulisi olla työssä), mutta mennäämpä asia kerrallaan ja nyt kerron pyörästä.

Vihdoin ja viimein hankin itselleni sen pyörän ja se pyörä on cyclocrossi. Perustelut miksi halusin cyclon, löytyy tämän tekstin linkistä, eli niitä en enää jaksa lähteä käymään läpi. Mun pyörä on merkiltään Focus Mares AX 2.0 Ultegra. Vaihteet on siis Shimanon Ultegra -merkkiset ja pykälän-pari paremmat, kun pyörän hankintaa aloitellessani olin suunnitellut. Vuosimalli on 2014 ja siksi pyörän kyljessä olikin ovh -hintaa alempi hintalappu. Tarjous oli mun (ja mua viisaampien) mielestä hyvä ja samaisen merkin pyöriä olin katsellut myös Larun pyörän ja Nippelin verkkosivuilta. Sieltä tuo pyörä olisi irronut viitisen kymppiä edukkaampaan hintaa, eli hakureissuineen hinta olisi kuitenkin ollut sama. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tarkemmat speksit (<- huomatkaa ensimmäinen sana pyöräilijäslangia!) löytyy, kun klikkaa tuota Larun pyörä -kohtaa. Ite en oikeastaan kauheesti ymmärtänyt mistään mitään, vaan kyselin kaikki juoksukaveri Jltä, opiskelukaveri Mltä ja raahasin mukanani erästä kolmatta kaveriani! He varmaan ajattelevat, että huh, nyt se hankki sen pyörän, loppuu tuo jauhaminen, mutta ehei, kuulkaa kun nyt se kysely vasta alkaa..

Hankin siis pyörän paikallisesta Intersportista (Tourulan) ja siitäkin olen ihan onnellinen, että se löytyi näin läheltä. Intersportissa (sekä tuolla Tourulassa että myös keskustassa) on aina mukava tehdä ostoksia, koska siellä on musta hyviä ja myös mukavia myyjiä. Pyörän hintaan sain tingattua vielä hyvät lukkopolkimet. Sellaiset kaksipuoleiset, eli normikengilläkin voi kyllä ajaa. Lisäksi sain lukon, hieman halvemmalla, eli hyvä pakettihinta löydettiin. Intersportin lisäksi kävin kysymässä tarjouksen Konalta ja Ridestä. Konan pyörää myös kokeilin (kiitosta vaan sinne myyjille, musta ihan superpalvelu Konalla!), mutta tuo Focus vaan tuntui niin paljon enemmän omalta. Ridessä en loppuviimein edes käynyt koeajamassa, eli en sitten ennen osto päätöstä ajanut kun kahta pyörää. Tuli vaan fiilis, että tämä se nyt on ja olihan siitä sitten kaupat tehtävä ennen kuin joku muu kerkeää.

Vielä en ole ajelemassa käynyt. Tarviin siihen rauhallisen hetken, enkä mitään kiirettä, koska tuo nilkka on mikä on. Joskus hamassa tulevaisuudessa vasta voin ne lukkopolkimet ottaa käyttöön, koska ehkä häjyin liike tuolle nilkalle on niiden kenkien irroittaminen polkimista. Lähipäivien hakintana on vielä vaihtokumit, rengasrauta, pikkupunppu lenkille ja satulanaluspussukka. Pumppu, missä näkyy rengaspaineet ja pyöräilykengät sekä jotain vaatteita mulla jo on. Muut hankinnat, kuten ainakin sileät kumit (ehkä myös toiset vanteet), pikalokarit, tavarankuljetusjutut ja mitä näitä olis, tarpeesta riippuen, jää tulevaisuuteen. Kuten sanottu, oon aika urpo näissä pyöräasioissa, joten kaikenlaista vinkkiä voi antaa! Mun lisäksi niistä varmasti kiittäisi myös nuo edellämainitut kaverit, hah!

Vuoden vappuilut, viikon liikunnat ja muita hetkiä..

Vappu se meni ilman kuoharia (muutamat siiderit kyllä, mutta hurjan varoen piti ihmispaljoudessa olla ja pitää huoli, että kaikki oli in control sataprossasesti ja kokoajan) ja ilman brunssia, mutta hauskaa oli silti. Aattona kävin safkaamassa opiskelukaverin kanssa ja äitin kanssa katsomassa Pariisin Kevättä. Olipa kuulkaa hyvä keikka. Niin kiva oli olla ihmisten ilmoilla pitkästä aikaa ja myöskin edes vähän ihmismäiset vaatteet päällä, koska pärjäsin tennareilla. Perjantaina oltiin porukalla virkkuna kaupungilla koko päivän, paitsi mun pikkuveli, joka oli vähemmän virkkuna. Aika paljon olin jaloillaan ja hyvin meni. Muutenkin tää viikko on ollut aikas hyvä, koska oon...

• ...tavannut kivoja ihmisiä
• ...oppinut vähän paremmin taas kävelemään.
• ...saanut ilmaiskäynnit sekä monnarille että uimahallille.
• ...tehnyt normaaleja asioita, kuten siivonnut ja käynyt kaupassa.
• ...koeajanut alkuviikosta parit fillarit ja loppuviikosta tehnyt kaupat sellaisesta.
• ...nauranut vatsa kipeenä jos jonkinlaisille jutuille.
• ...selvittänyt, että saan ehkä sittenkin TEHYn opiskelijavakuutuksesta sairaalalaskun.
• ...ajanut Jarpan mammaveivillä uimahallille ja takaisin.
• ...ajatellut, että nyt menee kaikki niin putkeen, että kohta kolahtaa eikä kuitenkaan kolahtanut.
• ... lisäksi tehnyt hyviä treenejä.

Ja ne hyvät treenit on:

• ma: core-jumppa 30min. (kotsa)
• ti: sali 1h5min. (selkä, kädet + jalkoja)
• ke: sali 35min. (jalat) + kuntopyörä 30min. + vesijuoksu 30min.
• to: sali 1h 20min. (rinta+olka+corejumppa)
• pe: ---
• la: crossari+soutulaite+spinningpyörä yhdistelmä 1h15min. (30+15+20) + sali 20min. (jalkapuntti)
• su: sali 45min. (koko kroppa) + vesijuoksu 30min.
• yht: 7h20min.

Kuntoutuminen etenee sillä lailla, että ontumista on edelleen. Rappusia pitää kävellä alaspäin kuin lapset ja kaikenlaisia muitakin vajavaisuuksia on ja paljonkin. Lihasvoima on kuitenkin selkeesti kasvanut tuossa vasemmassa jalassa, vaikka se edelleen on ohkaisempi kuin toinen. Jalan lihasten "käskytys" on myös edelleen tosi hankalaa, mutta parempaan suuntaan. Tänään kokeilin tosiaan myös ajaa Jarpan mammaveivillä matkan uimahallille, jonka onnistuminen lupaa hyvää työmatkoihin. Jännittävää oli se pyörälläajo ja vaikka sen pyörähankinnan teinkin, niin en yhtään tiedä milloin sillä arvaa ruveta ajelemaan. Tosiaan, huomenna olisi vakaa tarkoitus palata kokeilemaan työntekoa. Kaksi viikkoa on siis kipsinpoistosta. Kävellen ei kovin pitkiä matkoja pysty menemään, mutta työ pyörälläajon onnistuminen lisää kyllä vapauksia aika lailla.

*Jännittää!*