tiistai 17. kesäkuuta 2014

Siskon ja sen siskon vaellusreissu Evolla

No niin. Tästä lähtee mun eka, mutta ei varmasti vika, vaellusraportti. Kun nyt vaan ei mitään sattuis, tuumaili (perinteikkäästi) äiti ja pikkuveli maille lähteissämme. Meidän perheen sisäinen vitsi se. Ja usein nimittäin sattuu ja tapahtuu. Heti työpäivän jälkeen startattiin Opel Jämsän Hesen kautta kohti Evoa.

Lähtökuva kotopihasta


Reitin lähtöpisteeksi oltiin valittu Evokeskus, josta meidän vaellus starttasi kohti Niemisjärveä. Edessä oli siis noin kahdeksan kilometrin mittainen iltalenkki lähemmäksi parikytkiloiset rinkat selässä. Tarkalleenottaen matkamittariin kertyi 8,8 kilometriä ja aikaa tuo etappi vei 2h 49 min. Vähän aikaa jouduttiin pyörimään Niemisjärven asuntoautoalueella ennen kuin hoksattiin, että ilmaiset laavut oli sillä alemmalla Niemisjärvellä. Hyvä niin, sillä Ylinen Niemisjärvi ei luonteeltaan meidän reissuun olisi sopinutkaan.Ensimmäinen koetinkivi oli teltan kasaaminen, sillä laavun olivat kerinneet varata kaksi nuorta jannua sekä vanhempi herra. Olivat yökalassa. Teltankasauksesta selvittiin hyvin ja juuri kreivin aikaan, sillä alkoi sataa ja ukkonenkin jyrähteli. Laavun herrasmiehet antoivat suojaa ja heidän kanssaan paisteltiin makkarat ja turistiin niitä näitä. Aika vierähti kohtuu nopeasti ja nukkumaan mennessä kello oli lähemmäksi yksi.

Varsin onnistunut teltanpystytys


Yö rankkasateessa ja tuulessa olikin melkoinen kokemus. uni oli pätkittäistä ja eräänkin kerran kävi mielessä, että mistä nurkasta tulee vesi sisään ja milloin teltta romahtaa taikka lähtee lentoon. Aamuyöstä uni tuli uudestaan silmään jopa niin hyvin, että kello oli kymmenen, kun noustiin ylös. Kylmä oli, mutta (onneksi) silloin ei vielä tiedetty, että voi olla vieläkin kylmempi. Laavun herrasmiesten kanssa värkkäiltiin aamupalat, kasailtiin kamoja ja lähtö venähti puoli yhteen.

Lähtö Niemisjärven Keskilaavulta


Seuraava majapaikka oli vielä mietintä myssyn alla: joko 15 km:n päässä oleva Sorsakolu tai noin 19 km:n päässä oleva Keltaoja. Kummassakin paikassa olisi laavu tiedossa. Päätettiin edetä fiiliksen mukaan ja pitää isompi ruokapaussi noin yhdekän kilometrin päässä Valkea-Mustajärvellä. Sykemittarin kanssa toimin vähän hassusti, kun laitoin paussille sen isomman ruokatauon ajaksi, joten aika liikkeellä Sorsakolulle oli 4h 47min. Ruokatunti mukaan lukien taidettiin olla Sorsakolulla joskus vähän jälkeen kuuden. Laavu oli jo varattuna, joten päätettiin jatkaa matkaa kohti Keltaojaa, jossa oltiin ehkä kahdeksan maissa lauantai-iltana. tuolla etapilla Garminin akku otti lopullisen finaalin, joten enempiä datoja mulla ei ole. Ihme, että noinkin pitkään jaksoi.

Retkiruokaa Valkea-mustajärvellä, n. 9km
Niemisjärveltä

Järvivedestä tottakai


Ilta-arska Sorsakolulla


Laavu oli vapaana ja sinne päästessä askel painoi melkoisesti. Ilta-aurinko tuulisen ja kylmän (kerrottakoon, että aamulla lähtiessä mulla oli päällä pitkät trikoot, pitkä paita, kerrasto sekä tuulipuku, kesällä) lauantain jälkeen antoi energiaa. Tehtiin puita, saatiin ongelmitta tuli ja touhuttiin iltasapuskat. Yritettiin polttaa puita sen verran, että laavun edessä palaisi jonkinlainen notski läpi yön. Siinä onnistuttiinkin (mutta haluttua tulosta ei kyllä saatu). Nukkumaan meno venyi lähes puoleen yöhön ja klo 01.50 heräsin niin jäätävään (kirjaimellisesti!) kylmyyteen, etten ehkä ikinä ole ollut niin syvä jäässä. Lisää puita nuotioon ja kuuntelin, että myös Heli oli hereillä. Tovin manailun jälkeen heitin ilmoille, että pitäiskö nousta kahvin keittoon ja jatkaa matkaa. Oli kertakaikkiaan niin kylmä, että se oli ainoa ratkaisu. Jälkeenpäin ilmatieteen laitos tiesi kertoa asteita olleen nolla, joten ei ihme sellaisella leikkimakuupussilla.

Jämerä kirves..


...saha toimi paremmin.

Heli kipinämikkona

Surullisenkuuluisassa makuupussissa

Ennen aamuneljää oltiin taas jalkojen päällä. Hiukan aika-ajoin väsytti, sekä päätä että jalkoja. Eräänlainen kokemus on kuitenkin taittaa matkaa aamuhämärässä kohti määränpäätä. Varsinaisesti harmissamme ei oltu missään vaiheessa, asenne oli kohdillaan. Ennen seitsemää oltiin tuo reilu kympin matka taitettu ja vaellus oli ohi. Himpun verran vajaa 40 kilometriä ja himpun verran vajaa 1,5 vuorokautta. Mikäli matka olisi jatkunut, olisi tuossa kohtaa ollut aamupalan numero kaksi paikka ja unet aamuauringossa. Me kuitenkin startattiin Opelin nokka kohti Jyväskylää Padasjoen ABC:n aamupalan kautta.

Keltaojan Laavulta n. klo 03 jotain

Savijärvi n. klo 04 jotain

Lähellä Evoa n. klo 06 jotain

Loppuun vielä pähkinän kuoressa reissun opit:
  • Makuupussi ei todellakaan pidä yhtään enempää, mitä sen pakkauksessa lukee. Asteiden painuessa mainitun alle, toimii se todennäköisesti lämmittimenä parhaiten nuotion sytykkeenä.
  • Suomen kesä ei todellakaan tarkoita, että yöllä olisi plussa-asteita. Ei edes juhannuksen tienoilla.
  • Tavaroiden kasaaminen ja purkaminen vie yllättävän paljon aikaa.
  • Metsässä ei stressaa mikään. Ei kertakaikkiaan mikään.
  • Eteenpäin liikkuminen tuntuu tuolla jotenkin jännän ominaiselta. Jopa neljältä aamuyöllä.
  • Satunnaiset kohtaamiset (kuten nyt niiden kalastajaheebojen kanssa) on ihan tosihienoa.
  • Oma sisko on ihan parasta matkaseuraa!

Reitti

Tällaisia hassuja tassuja seurattiin

Ainiin. Reitti oli hyvin merkattu. Karttaa tarvi katsella oikeastaan vaan omasta mielenkiinnosta. Maaston sanotaan olevan keskivaikeaa, varmaan se sitä kai olikin. Haastavin osuus sattui ehdottomasti vikaan päivään.

6 kommenttia:

  1. Aaa, ihanalta valellukselta näyttää :)! Tuli hinku itsekin vaeltamaan taas! Whii! Ja HUIKEA maisema noissa aamuyön kuvissa, huhhuh! <3

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ja näyttää tosi mukavalta reissulta! :-) Toden totta tekee mieli heittää itsekin rinkka selkään, mutta odotellaas nyt vähän vielä koipien paranemista...

    VastaaPoista
  3. Siisti reissu teillä! Samat sanat, että vaikka enemmän lämpenen poluilla juoksulle ja pyöräilylle, niin alkoi tuommoinen lyhyempi retkeilyvaelluskin kiinnostaa pitkästä aikaa. En oo tuolla Evolla käynyt koskaan, ajanut vain ohi.

    VastaaPoista
  4. Näyttää ja kuulostaa kivalta reissulta! Kylmyydestä ja lyhyistä unista huolimatta. :) Yhdyn Leenan sanoihin; mieli tekis retkeilemään, mutta vielä ei ole sen aika.

    VastaaPoista
  5. Kiva matkakertomus :) mäkin haluan vaeltamaan :)

    VastaaPoista
  6. Joo, onhan tuo omanlaistaan stressitöntä eloa. Muutaman päivän erossa autojen melusta ja kaikesta muusta kaupungin hälinästä, tekee hyvää!

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3