sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Uniasioita

Mennäänpä siis taas siihen jokaisen vauvaperheen lempiaiheeseen. Nimittäin nukkumiseen. Vertaistukifoorumeissa tässä keskustelussa on usein tosi ärsyttävä sävy. Aina tuntuu löytyvän äitejä, joiden vauvat herää paaaljon useammin. "Voi kun meidänkin Elmeri heräisi vain viisi kertaa!" ja sitä rataa. Sitten on niitä äitejä, jotka olevinaan omalla toiminnallaan on saaneet vauvan nukkumaan hyvin. "Meillä opetettiin Maija heti nukahtamaan itse..." ja plaa plaa. Unohdetaan, että ollaan hei kaikki erilaisia. Vauvat ja äidit. Isätkin. Toisilla vauvoilla on paremmat nukkumistaidot jo ihan pienenä. Ja niillä vanhemmillakanssa. Katkonainen uni vaikuttaa jokaiseen eri tavoin. Joku saattaa kärsiä yhdestä herätyksestä enemmän kuin toinen kahdeksasta. Toiset isät nukkua posottaa samassa sängyssä heräämättä mihinkään ja toiset herää viereisessä huoneessakin. Se, että vertaistuellisiin keskusteluihin tuodaan sävyä, jossa toisen keskustelijan kokemaa tunnetta mitätöidään suoraan tai rivien välistä, ei auta yhtään ketään.

Meidän Ee on ehkä sellainen keskivertonukkuja. Tasaisena vaiheena meillä herätään kolmesti yössä, joista viimeisen herätyksen jälkeen (klo 5-6) saatan toisinaan jopa jäädä hereille. Sitten näitä ei niin tasaisia vaiheta löytyy myös. Silloin herätään reippaasti useammin, valvotaan kauemmin ja nukahdetaan huonommin. Oon tulkinnut, että huonouniset vaiheet aika vahvasti liittyy siihen, kun opitaan paljon uusia taitoja. Mullahan uniongelmat, katkonainen uni ja vaikeudet saada unenpäästä kiinni uudelleen, oli riesana jo raskausaikana. Joskus se ongelma onkin siis mulla, kun en saakaan itse nukahdettua uudestaan. Aika perussettiä siis.

Kuinka katkonaiset unet on vaikuttanut muhun? Toisinaan tuntuu hurjalta ajatella, että en ole nukkunut yli viittä tuntia yhtäsoittoisesti, öööö, ainakaan tänä vuonna, heh.  Koen, että arjessa oon kuitenkin yllättävän pirteä. Aktiivinen niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Aamut on edelleen parasta aikaa ja väsymys iskee vasta sitten iltapuolella, jos iskee. Aina ei iske. Silti kropassa tuntee univajeen. Katkonainen uni ei varmasti samalla tavoin palauta. Olen treenannut ennenkin väsyneenä ja varmaan keikkunut jonkinlaisen ylikunnonkin rajamailla joskus ja täytyy sanoa, että joskus on vahvasti tullut nuo tuntemukset mieleen. Huomaan myös, että aika usein kroppa tuntuu jotenkin kuormittuneelta fyysisesti. Palautumattomalta jostain, mitä en koskaan ole tehnytkään, heh. Kankealta ja raihnaiselta.

Saa nähdä kuinka pitkään yöherätyksiä ja yösyöttöjä jatkuu ja loppuuko ne itsekseen vai pitääkö asialle jotain joskus tehdä. Mulla on kuusi nuorempaa sisarusta ja äidin mukaan me kuulemma ruvettiin nukkumaan kaikki täysiä öitä aikaisin ja ihan itsestään. Samoin mun siskon molemmat muksut oli nukkunut yön läpi jo hyvän aikaa tässä vaiheessa. Kaikki täysimetettyjä, kuten Eekin. Neuvolan mukaan tää ei kuitenkaan ole mitään yleistä. Saa nähdä kuinka meidän käy. Odotuksia ei oikein ole suuntaan eikä toiseen, kuten ei ollut raskausaikanakaan. Millaisia kokemuksia sulla on?

Kuva pienen elämän alkuajoilta <3. Kuvassa myös turhakkeiden turhake. Unipesä.

7 kommenttia:

  1. Jees.
    Nukuin juuri viimeyönä reissulta palattuani kauniisti 10 tuntia.
    Huilaaminen ei nuoressa miehessä menen koskaan hukkaan.
    Mites tämä liittyy sitten ylläkirjoitettuun ?
    Valintoja.
    Hyvää syksyä teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi.. Kymmentä tuntia en oo itse tainnut nukkua varmaan kymmeneen vuoteen. Jos puhtaasti vois valita, olisin sen monen monta kertaa tehnyt :D. Mut joo, huilaaminen ei kyllä mene hukkaan :). Samoin, hyvää syksyä myös teille :).

      Poista
  2. Kyllä rassaa, jos herää liian varhain eikä saa enää nukuttua, vaikka mahdollista olisi. :( Toivottavasti yöelämä rauhoittuu ennen pitkää ja saat voimia palautettua. Meillä piti kuopus vieroittaa yösyömisistä viimein siten, että nukuin eri huoneessa ja isä huolehti huutavasta lapsesta, joka protestoi, kun ei saanutkaan yöllä syödä. Muutaman (aamu)yön se vei, mutta sen jälkeen lapsi on nukkunut yönsä heräilemättä. Jonkun mielestä tuokin varmaan on väärin, mutta meillä se toimi ja oli upeaa, kun sai nukkua keskeytyksittä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina löytyy joku jonka mielestä mikä tahansa on väärin :D. Kyllähän nää yöt varmasti ennen pitkää rauhoittuu. Vahvasti luotan siihen :). Ja ihan hyvin tässä loppuviimein on virtaa, vaikka se terävin kärki sekä järjenjuoksussa että juoksussa aika monena päivänä puuttuukin :D.

      Poista
  3. Mä oon aina tarvinnu vähintään 8 tuntia unta, mieluusti vähän enemmän. Suurin pelko lapsen saamisessa olikin se, kuinka jaksan kun en saa nukuttua tarpeeksi mutta näin kuuden viikon jälkeen voi todeta, että yllättävän hyvin! Poika nukkuu onneksi kohtalaisen hyvin eli syö yleensä pari kertaa yössä ja nukahtaa pian. Ja sekin helpottaa, että osaan itsekin nukkua samalla. Päivällä mun onkin sitten vaikiampi nukahtaa, jotenkin sitä on koko ajan toimintavalmiudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Joo, kyllä sitä kummasti saa hormoneista jeesiä. Päiväunia en kanssa itekään oikein osaa nukkua. Oon ehkä viis kertaa nukkunut puolen vuoden aikana :D. Mutta en kyllä niitä kaipaakaan :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3