lauantai 5. maaliskuuta 2016

Sapuskaa ja suuria tunteita

Aamupala:

Mun aamupala on oikeastaan päivästä toiseen edellisensä kopio: kaurapuuro (pikahiutaleet, mikrossa), mustikoita (jos jotain muita marjoja), pellavansiemenrouhetta (Elixi luomu), pieni loraus mehusoppaa (Valion sokeriton) ja raejuusto (joko Maitomaan rasvaton ja Pohjolan juustolan 2%). Yleensä vedän samat setit naamaan arkena ja viikonloppuna, poikkeuksen tekee vain ainoastaa erikoisaamut poissa kotoa.

Lounas:

Mun lounas on aika lautasmallin mukainen, paitsi se sisältää enemmän kasviksia. Ruokaa kokkailee meillä molemmat, tilanteesta riippuen. Ongelma ei kuitenkaan ole syödä vaikkapa nyt kouluilla ym. sillä en ole kovin ruokakranttu ja löydän kyllä aina itselleni ruuaksi kelpaavaa. Lounaan saatan korvata useinkin ruokaisalla salaatilla, mutta anyway lautaselta löytyy aina kyllä rasvan, proteiinin ja hiilihydraatin lähde. Kuinka paljon ja missä mittasuhteessa riippuu taas päivän aktiviteeteista ja myöskin kuormittumisen ajankohdasta.



Välipalat:

Välipaloina mulla menee esimerkiksi maitorahka (valion rasvaton) erinäisin lisukkein (marjat, hedelmät), Skyr (koska se on vaan niin iisi syödä tilanteessa kun tilanteessa), toisinaan hedelmät tai kasvikset. Smoothieita oon vähän laiska tekemään. Ehkä tää välipalakomponentti on se eniten päänvaivaa aiheuttava kohta, enemmän kuin ruuan kokkaaminen, heh.

Päivällinen:

Katso lounas-kohta. Jompikumpi ruoka on yleensä kevyempi kuin toinen.

Iltapala:

Iltapala on aika usein se leivänsyöntihetki. Tämän hetken suosikki on jälkiuunipalat tai hapankorppu avocadolla. Kasviksia menee leivän päällä ja juustoa myös. Valitsen kyllä juustoista kevyet (yleensä Oltermanni 17%) paitsi, jos joskus on tullut ostettua jotain vahvaa "herkkujuustoa". Yks iltapalavaihtoehto on myös salaatti.



Ruokajuomat ja muut juomiset:

Ruokajuomaksi juon yleensä vettä ja vaihtelevasti, sanotaanko silloin tällöin, maitoa (Valion arkimaito, rasvaton). Kahvia juon ihan liikaa ja teetä, erilaisia laatuja, menee kanssa.

---------


Mun safkaaminen ei tapahdu kellon lyömällä, vaan säätelen ruoka-aikoja aika paljon päivän mukaan. Vuorotyössä on siihen oppinut, sillä treenit tapahtuu eri aikoihin, samoin kun työt. Yleensä syön 4-6 kertaa päivässä, mutta edellä olevasta listasta ainoastaan aamupala on sellainen, mikä on vakipaikallaan aamulla. Joskus päivällinen saattaa venähtää niin myöhäiseksi, että iltapalaa ei enää tule syötyä ja sitä rataa. En kyttäile syömisiäni, mutta syön kyllä kulutuksen mukaan. Esimerkiksi tässä inaktiivisessa elämässä syöminen kevenee, ruokamäärät pienenee ja myös ruokailukerrat harvenee ilman suurempia ponnisteluja, koska kulutus on paljon pienempää nyt.

Oon jo tosi pitkään ruokaillut perusterveellisesti. Sellaisesta ruoasta tulee vaan niin paljon parempi olo, mitä mistään pikaruokamättöruuasta. Pyritään tekemään aika pitkälle itse ruokamme ja käyttämään tuoreita raaka-aineita. En kuitenkaan koe ongelmaksi turvautua tarvittaessa vaikkapa pakastevihanneksiin taikka valmiiseen pinaattikeittoon. Viime aikoina, sanotaanko vuoden kahden aikana, mun syömiset on muuttunut ,jos mahdollista, vieläkin enemmän kasvispainotteiseksi. Joskus menee pitkäkin aika, ettei etenkään punaista lihaa ole tullut syötyä. Kasviksia menee monessa muodossa ja monenlaisia ja musta ne on rehellisesti myös ihan todella hyviä! Hiilarit ei ole mulle peikko, mutta suhteutan kyllä hiilareiden käyttöä kulutukseen: liian vähäiset määrät kyllä tuntuvat erilaisina hiilarihimoina ja mielitekoina ja taas liian suuret määrät pöhöttyneenä olona.



Mulla ei ole oikeastaan mitään ruoka-aineita, mitä tietoisesti tai hyvin jyrkästi vältän, mutta toki on sellaisia mistä en erityisesti tykkää joko maun tai muun ajatuksen takia. Kanaa en syö juuri koskaan, koska ajatus siitä ei tunnu hyvälle. Mun makuun myös kaupassa myytävien kanojen (kaikkien) laatu laski joitain vuosia sitten aika paljon alaspäin. En tiedä pitääkö asia paikkansa, mutta saman seikan huomasi myös Jarppa. Minkäänlaisia mehuja en myöskään juo juuri koskaan, koska en erityisesti pidä niistä enkä tiedä minkä syömisen kanssa mehu mukama maistuu. Leikkeileitä en enää nykyään käytä. No, ne ei monestikaan ole hyviä ja se on helppo tapa vähentää lihan, vieläpä prosessoidun sellaisen, kulutusta. Silti kyllä menee toisinaan vaikkapa nakit taikka valmiit lohipyörykät. Tuoteselosteita tarkkailen jonkin verran. Etenkin edellämainittujen kohdalla. Kovin fanaattista ei kuitenkaan mun kauppareissut ole ja aika pitkälle sitä ihminen muutenkin kulkee niitä samoja reittejä siellä kaupassa.

Vitamiineja syön kausiluonteisesti, lähinnä D-vitamiini on se, jonka saantiin kiinnitän huomiota. Kausiluonteisesti menee myös omegaa, kalkkia, monivitamiinia, magnesiumia. En juurikaan käytä sokerilla maustettuja tuotteita, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla on kyllä makeutusaineita käytetty. Sokeria varsinaisessa muodossaan en itse lisää mihinkään. Hunaja on se, mitä tulee käytettyä johonkin jutuuihin. Yleisesti ottaen en ole tottunut mihinkään makeisiin rahkoihin tai jogurtteihin ja siksipä ne aika usein maistuukin ihan ällömakealta. Toki osaan myös herkutella, mutta se on sitten ihan rehellistä herkuttelua. Suolan kanssa on sama juttu ja jonkun toisen tekemä ruoka saattaakin maistua ihan kamalalta vain ja ainoastaan siksi, koska suolaa on liikaa. En ymmärrä miksi sitä pitää ämpätä niin paljon, koska ruokia voi maustaa niin monella muulla tavalla ja suolaa voi sitten lisätä jälkeen päin, jos siltä tuntuu.



Kaikenkaikkiaan koen, että syön aikalailla ravintosuositusten mukaisesti. Ja arvatkaapa mitä, voin myös hyvin! Tää nykypäivän ravintokeskustelu alkaa olla laadultaan jo alaluokkaista. Jotenkin jaksan aina vaan enemmän ihmetellä ihmisten sisälukutaukoa: missään ei käsketä sua "puputtamaan" leipää ja "litkimään" maitoa ylenpalttisia määriä. Sitä paitsi yksi ainoa tulkinta niinkiin suuntaa antavasta asiasta, kun yleiset ravintosuositukset, on aika jyrkkä. Joku toinen kaveri saattaa syödä tosi erilaisesti, kun vaikkapa minä ja silti me molemmat voidaan todeta syövämme aika pitkälle ravintosuositusten mukaisesti. En ole ravitsemuksen asiantuntija (luojan kiitos, ei nimittäin ole varmasti helppoa olla esimerkiksi Fogerholm tämän päivän suomessa), mutta ihan tavallisena rivisairaanhoitajana tuolta kansansairauksien maailmasta voin kysä, että sekö tätä kansaa lihottaa, että paperille on kirjoitettu suositukset, joiden avainkohdat jää todella monelta noudattamatta? Ja ennen kaikkea tutkittuun tietoon perustuvat suositukset.

Se tästä aiheesta. Jää nähtäväksi viitsiikö sitä vilkaista iltapäivälehtien ykkösotsikoihin päätynyttä videopäiväkirjaa (jos joku onnellinen missas, niin tämä juttu). Aamulla katselin Netflixistä (jep, täältä mun kahden viikon elinympäristöstä löytyy sellainenkin) dokkarin ilmastonmuutoksesta ja aina toisinaan tuntuu, että tällä energialla, mitä ravintokeskusteluun käytetään, pysäytettäisiin varmaan koko ilmastonmuutos. Siitä huolimatta piti sitten itsekin laittaa lusikka tähän soppaan. Ihan ensimmäisenä menen kuitenkin kokkailemaan tulevaisuuden toivolle uunilohta, riisiä ja salaattia.

Kuvina kaikennäköisiä ruokakuvia kuukauden takaa.
KIPPIS ja hyvää viikonloppua!





4 kommenttia:

  1. Samalla linjalla olen kanssasi siitä että meillä on täällä kyllä asiat tosi hyvin kun on aikaa ja energiaa riidellä siitä kuka syö terveellisemmin ja miten pitäisi elää. Yleiset suositukset on hyvä perusta josta lähteä räätälöimään itselleen sopivaa ruokavaliota eikä silti samat ruuat sovi kaikille. Mitäpä tuosta kohkaamaan enempiä, elämä on lyhyt muutenkin.

    VastaaPoista
  2. Ruokavaliosi ja ruokailupatasi kuulostavat hyviltä. Ja näyttävät kuvissa terveellisiltä, värikkäiltä ja erittäin herkullisilta. Oletko julkaissut blogissasi ruokaohjeita.. voisin ottaa mallia. =) Nuo avocadoleivät näyttävät herkullisilta.

    Eiköhän sen pitäisi olla jokaisen oma asia, miten elää ja syö. Pääasia, että on tyytyväinen valitsemaansa tapaan. Ja jos ei ole, niin sitten täytyy etsiä ja kokeilla itselleen sopivimmat ruokailutottumukset. Osa meistä osaa myös syödä itsensä terveemmäksi, hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Se on ihailtavaa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En juurikaan oo julkaissut ruokaohjeita. Oon kyllä monesti miettinyt, että pitäiskö. Ihan jo itseni takia vois jotain helmiä raapustaa ylös, kun oon vähän sellainen "vähän sitä, pistetääs tota ja vähän tuota -ruoanlaittaja". Monesti jää sitten itseltäkin unohduksiin, että mitenkäs sen yhden ruuan tein silloin :D.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3