perjantai 25. maaliskuuta 2016

Pääsiäistä ja ajatuksia

Olin alkuviikosta pitkästä aikaa uimahallin kuntosalilla. Olin unohtanut kuulokkeet kotiin ja taustaääninä kuului jokin televisio-ohjelma ja treenaavien pappojen turinat. Televisio-ohjelma katkesi ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi ja niin katkesi hetkeksi myös minun ja pappojen treeni. Brysselissä oli räjähtänyt pari pommia, kuolonuhreja, ei vielä tietoa paljonko. Papat jatkoi punttailujaan ja minä askelkyykkyjäni. Siinä missä minun tavoite on saada alaraajojen voimatasoja symmetriseksi, on jonkun toisen tavoite selvitä hengissä kotiin kriisin keskeltä. Tasan ei ole onnenlahjat, ei vaan kertakaikkiaan ole.

Sattumanvaraisuus liittyen elämässä ja maailmassa tapahtuneisiin onnettomuuksiin, kriiseihin katastrofeihin ja sairauksiin on melko pelottava ajatus. Miksi juuri minä olin Jyväskylässä paikallisessa uimahallissa tekemässä askelkyykkyjäni enkä Brysselissä lentokentällä matkalla jonnekin? Miksi just mun läheiset oli kuka kodeissaan, kuka töissään, eikä metrossa, jossa räjähti? En tiedä uskonko sattumaan vai kohtaloon, onko niiden välillä edes valittava? Jollain lailla absrurdilta jokatapauksessa tuntuu ajatus, että kenenkään kohtalo olisi olla näiden tapahtumien keskiössä.



Tässä ajassa on jos jonkinlaista surullista, ahdistavaakin, uutista. Toisaalta, niin sitä on varmasti ollut aina, mutta tänä päivänä uutiset tulee silmille kaikista viestintävälineistä ja jatkuvasti. Oon sellainen ihminen, joka on todella kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu. En kuitenkaan vello pahassa olossa, syytöksissä tai pelossa. Ajattelen vain paljon ja myös puhun ajatuksistani, lähimpänä tietysti Jarpalle. Surullisten uutisten tulva vaikuttaa kuitenkin jossain määrin minuun. Aamulla ensimmäisenä kun luet uutisia ja mietit miten ja miksi tällaista voi tapahtua, niin kieltämättä sen jälkeen on vaikea alkaa kirjoittamaan niistä loputtomista askelkyykyistä tänne blogiin.

Elämä kuitenkin jatkuu. Jotenkin jopa heillä, jotka joutuvat ikävien tapahtumien keskiöön. Heille toivon voimia ja itselleni kykyä olla kiitollinen elämästä ja terveydestä, niin omasta kuin läheistenkin. Pääsiäinen varmasti, tavalla tai toisella, saattaa monelle olla rauhoittumisen ja kiitollisuuden aikaa. Itse ajattelin viettää pääsiäistä ihan kotosalla. Eilen punttailin pikkusiskon kanssa jalat ihan juntturaan ja aamu alkoi kävelylenkillä kaverin kanssa. Kuusi kilometriä, kuntoutuminen on siis hyvässä vauhdissa. Jarppa on osan pääsiäisestä töissä, joten pitkästä aikaa mulla on ihan privaattiaikaa myös itseni kanssa. Yritän olla keskittyä hetkeen ja olla liikoja jännittämättä maanantaina alkavaa uutta työtä.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

6 kommenttia:

  1. On vaikea olla noteeraamatta, mutta lähes yhtä vaikeaa on jäädä vellomaan.

    Tsemppiä ensimmäiseen työpäivään!

    VastaaPoista
  2. Jaan paljon samanlaisia ajatuksia kanssasi. Olen usein miettinyt näissä tilanteissa miten sattumanvaraista elämä on. Ehkä sitäkin suuremmalla syyllä tulee tahto elää tätä elämää täysillä tässä hetkessä ja pyrkiä tekemään elämästä paras mahdollinen just nyt :) Rentouttavaa pääsiäistä myös sinulle ja tsemppiä työjuttuihin! Alku on jännin, mutta pian elämä rullailee eteenpäin varmasti just oikeanlaisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Luin eilen jonkun mietelauseen tyyliin "On kaksi päivää, jota ei voi elää, eilinen ja huominen. Elä siis nyt." -Jotenkin näin. Anyway, niin hyvä sanoma, joka pitäis muistaa mahdollisimman usein. Oikeastaan aina :).

      Poista
  3. Kovin murheellisia uutisia, maailma tuntuu niin pelottavalta paikalta. Arki kuitenkin jatkuu, ja onneksi toivoa paremmasta aina on.
    Onnea uuteen työhön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :).
      Joo, kyllä mäkin uskon parempaan huomiseen ja oon aika optimisti :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3