keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Koska olen tyttö!

Hyvää naistenpäivän jälkeistä päivää! Aloittelin tätä postausta jo eilen, mutta ilta meni niin jäätävän migreenin kourissa (tiedättekö, se naispäänsärky, hah!), että homma ei lähtenyt tulille ollenkaan. Päivä sille ja tuolle, typerää, tiedän. Tosin länsimaalaisena naisena onkin varsin helppo hymähdellä, mutta globaalisti ajateltuna naistenpäivä on erittäin tärkeä päivä olla olemassa. Tässäpä listattuna muutamia länsimaalaisen naisen, elikkä mun, ajatuksia omasta itsestään liitettynä niihin perinteisesti naisellisina pidettyihin asioihin. Naiseutta vai naiseuden puutetta, mene ja tiedä!

  • Arkielämässä en juurikaan meikkaa. BB-voide ja valovoidetta syntymälahjana saatuihin (kiitti äiti, kuten myös migreenistä, todennäköisesti saan ennen pitkää myös suonikohjut!) tummiin silmänalusiin. Joskus vähän puuteria. En vaan jaksa meikata ja etenkään en jaksa pestä niitä meikkejä pois!
  • Oon silti tosi tarkka siitä, että näytän siistiltä. Valehtelematta koskaan en ole missään likaisella tukalla. Niin no en, koska pesen hiukset vähintään kerran päivässä (tässä kohtaa mun parturikaveri varmaan pyörittelee silmiään!)
  • Käytännön syistä mulla on aika usein päällä urheilullisia vaatteita ja työpaikalla tietty työvaatteet. Tykkään kuitenkin tilanteista, joissa saa vähän enemmän miettiä mitä päälleen laittaa ja varsinkin kesäaikaan saatan valita jopa työmatkavaatteita. Mulla on omistamissani vaatteissa aika monenlaisista sävyjä, mutta oon tosi tarkka siitä, että ne matsaa yhteen. Myös urheilupukeutumisessa! Jonkinasteinen vaatefriikki siis kyllä olen. Nyttemmin olen kyllä alkanut ajatella enemmän ekologista ja taloudellista puolta, enkä enää lainkaan niin paljon tee heräteostoksia.
  • Mitä muihin "tyttöjen juttuihin" tulee, niin en ole meikkifriikki, enkä kenkä- tai laukkufriikki. Sisustusfriikkeys on kausittaista ja tällä hetkellä on menossa astiafriikkey.
  • Mulla ei ole mitään hiuslisäkkeitä taikka ripsenpidennyksiä. Voisin kyllä ottaa sellaiset maltilliset ripset, juurikin siitä syystä etten koskaan jaksa meikata. Harmi vaan, että olen myös tosi laiska ottamaan mitään ylimääräistä ohjelmaa, missä pitää aikoja varailla mihinkään. Myöskään geelikynsiä ei ole. Kerran kokeilin, ei ole mun juttu (se huolto ja se häiriintyminen pienestäkin säröstä!). Itseasiassa en enää jaksa värjätä hiuksiakaan, kun kyllästyin ainaiseen taisteluun juurikasvun kanssa. Niinpä habitus on paljon takavuosia vaaleampi nykyään.
  • Itsenäisyys (ja joo, välillä myös itsepäisyys) on mulle äärinmäisen tärkeä juttu. Sellainen peruselämä, jossa mies tuo rahaa kotiin ja nainen tekee kotityöt ei todellakaan ole mua varten! Huhheijaa, jos joskus tulee olemaan lapsia. Sitten joskus hoitovapaalla on varmaan sopeuduttava siihen, että omaa palkkaa ei tule ja olemaan jollain lailla riippuvainen. Jos ei sitten mies haluaisi olla hoitovapaalla. Musta tosi siistiä, että nykyään hoidetaan niinkin päin asioita.
  • No kuten arvata saattaa, myös tasa-arvo on tärkeää. En silti pidä itseäni feministinä, vaikka jossain suhteessa saatan sitä ollakin.
  • Siitä huolimatta saatan olla jossain asioissa aika onneton ja tukeutua miesapuun. Mulla on esimerkiksi aina ollut vähintään miespuolisia kavereita, jotka on vaikkapa jeesannut mua tietokoneasioissa. En todellakaan halua opetella tietokoneisiin liittyviä asioita yhtään sen enempää kun on pakko. Jarppa sanoo, että mä tekeydyn sellaiseksi. Tekeydyn siis tyhmemmäksi kuin oikeasti olen. No omasta mielestä en kyllä tekeydy, koska en vaan osaa, eikä kiinnostakaan osata.
  • Vaihdan kuitenkin ihan itse esimerkiksi pyöränrenkaan. Ei tartte auttaa! Jos kuitenkin totta puhutaan, niin oon tehnyt sitä itse siksi, että osaan toimia jos kumi puhkeaa jossain hevonskutsissa ja Jarppa on vaikka töissä. Tosin Jarppakin on aika napakasti ilmoittanut, että sen takia hän ei lähde mua sieltä hevonskutsista hakemaan, että mä en oo jaksanut harjoitella renkaan vaihtoa.
  • En pidä itseäni kovinkaan romanttisena. Ei me lähdetä koskaan romanttiselle lomalle, vaan hauskalle lomalle. Ei vietetä romanttisia päiviä, vaan tehdään jotain kivaa yhdessä ja sitä rataa.
  • Mua ärsyttää kotitöistä nalkuttaminen ja etenkin oma itse, jos sellaisesta jään kiinni. Noin niinkun periaatteessa ei ole naisten ja miesten hommia meidän perheessä, mutta en mä autoista ja tietsareista mitään ymmärrä. Ja kyllä mä (ainakin meidän palkitsemisjärjestelmän mukaan, heh) varmaan teen jonkin verran enemmän niitä perinteisiä kotihommeleita.
  • Poden kyllä satunnaisesti kriisejä omaan kroppaani liittyen, mutta pohjimmiltani olen tänä päivänä aika sinut oman kroppani kanssa. Löysä alavatsa (painonpudotusajoilta) ja pienet tissit on ihan ookoo ja menkööt vaan ne silmäpussitkin!
  • Ajattelen tosi usein, että oon onnekas. Saan opiskella ja tehdä työtä, vieläpä sellaista mitä haluan. Saan työstäni palkan ja voin käyttää omia rahojani kuinka itseä huvittaa. Elän kumppanin kanssa, jonka kanssa itse olen päättänyt elämäni jakaa. Voidaan perustaa perhe tai olla perustamatta. Tämä ei tietenkään ole ihan itsestään selvä asia, mutta ainakaan kukaan toinen ihminen ei sitä mulle sanele. Voin harrastaa mitä haluan ja kuinka paljon haluan. Kaikkea tätä. Vaikka olen nainen!
Oon toisinaan just se ärsyttävä tyyppi, joka puolustaa oikeuksia, yleensä aina. En tokikaan ajattele, että naisten heikommat oikeudet jossainpäin maailmaa olisi jollain tapaa miesten syytä. Koulutuksen puutteesta ja köyhyydestä siinä lienet suurimmaksi osaksi on kyse. Meillä täällä asiat on kuitenkin aika hyvin, vaikka joissain kohdin varmasti parannettavaa vielä onkin. Toisaalta, parannettavaa on myös miesten oikeuksissa, otetaan nyt vaikka riitaisten erotilanteiden isät esimerkiksi. Molemmat on ihan yhtä tärkeitä asioita! Muistetaan silti olla onnellisia siitä, kuinka hyvin meillä täällä asiat onkaan!

Kuvituskuvana ehkä eka ja vika #ootd-kuva. Ja kyllä, mun tarvi googlata mitä se ootd tarkalleen ottaen tarkoittaa. No. Voin kertoa (todennäköisesti suunnilleen kaikki muut tietää tän, paitsi mä), että se on lyhenne sanoista outfit of the day. Päivän asu siis. Perus arkipukeutumista, muttei kuitenkaan urheilupukeutumista. Huomatkaa, päivän asuun ei kuulu enää apuvälineitä (jihaaaa!), mutta siitä lisää myöhemmin!




9 kommenttia:

  1. Oi hienoa, että pystyt jo olemaan ilman apuja! Tohtiiko kysyä että miten suuresta painonpudotuksesta oli kyse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilman muuta, 30 kg pudotin painoa vuoden aikana ja vuosi taisi olla 2006 tai 2007. Lapsuudessa harrastin kilpaurheilua, jonka lopetin teininä. Sit siinä varhaisaikuisuudessa jotain tapahtu. Voi olla, että jälkensä jätti myös se, kun pano nousi niin nopsaan. Sellainen muutaman vuoden mittainen antiurheilullisuus ja inaktiivisuus -jakso siis oli silloin :).

      Poista
    2. Hatunnoston arvoinen suoritus! Ja luulen että aika monelle on teininä tullut samantyyppinen repsahdus - ja sitten on tietysti meikäläiset jotka aloittaa ylipäätään liikkumaan vasta aikuisena :D

      Poista
  2. Jes apuvälinettömälle arjelle!

    Aivan mahtava kirjoitus! Ollaan aika monessa jutussa samiksia. Itseasiassa taidetaan olla noissa kaikissa. :D Etenkin tuo, että myönsit ettet ole romantikko! Juurikin näin täälläkin ajatellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä melkein arvaan, ettet säkään oo romantikko :D. Mun tuttava sai tässä joku aika sitten kukkalähetyksen töihin ja mietin, että varmaan suloista hänelle, mutta ei hitto jos itelle kävis niin :D. Mutta varmaan sitä miehensä valitsee sillein, ettei niin edes käy, heh!

      Poista
  3. Häh, en oo ikinä kuullutkaan mistään ootd:stä! :D Ylläri sinänsä. :p Ja kyllä, samoja piirteitä löytyy täältäkin vaikka kuinka paljon (ehkä me siksi tullaan niin hyvin juttuun?). Mm. toi, että hiukset pestään kerran päivässä. Meikkaamisesta nyt puhumattakaan..

    Ja niinpä, meillä on asiat oikeasti hurjan hyvin täällä Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sitä instagramkieltä :D. Kyllä mä osasinkin arvaa, että samoja piirteitä löytyy sustakin :).

      Poista
  4. eikää kuinka samiksii me ollaan ;)!! Tosi paljon samoja ajatuksia naiseudesta. Mäkään en oo meikki-, kenkä- tai laukkufriikki ja muutoinkin samaistuin moniin kohtiin ja nyökyttelin. :) Parasta on kuitenkin se, että saadaan täällä Suomessa olla just sellaisia naisia, kuin itse tahdotaan, ihan jokainen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kivaa olla samiksia :). Niinpä. Ja täällä Suomessa voi myös rakentaa uraa ja menestyä ja eniten se on itsestä kiinni, eikä siitä onko nainen taikka mies!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3