keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Treeniflow!

Mun on nyt kuulkaa tultava tänne avautumaan yhdestä, oikeastaan kahdesta, kokemastani flowsta. Ja nyt on vasta tiistai.. Tästä viikosta tulee ehkä niin sairaan hyvä! Eikä vähiten siksi, että torstaina meillä on pikkujoulut (rairai) ja siihen perään kokonainen pidennetty viikonloppu vapaata (rairairai). No joo, sitten niihin juttuihin..
  1. Kävin maanantaina Jn kanssa höntsälenkillä. Juostiin hieman vajaa 16km maantietä rennolla PPP (lue: Pitää Pystyä Puhumaan, lauseen on iskostanut päähän yläasteen liikunnan opettaja.. Ja se oli kulkaa kova mimmi, tai oikeastaan mummo!) -vauhdilla. Vähän jännitti oma kunto, olihan takana lähes neljän viikon juoksemattomuus. Ja jännitti muuten turhaan, maalissa (lue: kotopihassa) katsottiin kelloa ja todettiin tuohon höntsäilyyn kuluneen aikaa 1h ja 30 min. Aijaijai, mitkä boostit siitä sai tähän harmaaseen syksyyn.
  2. Tänään kävin monnarilla salilla.. Ja ehkä ekaa kertaa tuntui, että mä oon vähän niinkun oppinut kyykkäämään. Että se on niinkun ihan sairaan siisti liike ja oikeastaan myös tosi vaativa. Ja mä vähän niinkun osaan sitä! Että ei ne boostit ollut huonot tällekään illalle.
Ettei tää menis nyt yhdeksi flowksi, niin on mä vähän myös epäonnistunut. Ihan vaan, että pysyy tää tasapaino.. Ja kun mielellään se tasapaino saa olla noiden onnistumisten puolella, niin oon epäonnistunut vaan kertaalleen. Just eilen postailin painosta sun muusta ja ajattelin, että se karkin mussutus on kyllä niin turhaa touhua. Niin laitoin pisteen sille, että turhat karkit veke ja sitä rataa. No kuinkas kävikään? Klo 10.00 huomasin syöneeni erään asiakkaan tarjoamaa suklaata.. Ja klo 14.00 huomaan tehneeni saman jutun uudestaan, tälläkertaa työkaverini tarjoamien irtokarkkien muodossa. Että mä tosta noin vaan unohdan koko herkuista kieltäytymisen. En mä todellakaan käy mitään keskustelua itseni kanssa, että voiko tässä nyt herkutella vai ei. Mä unohdan koko jutun. Että on onnetonta! Toki herkutella saa, jopa pitää, mutta toivoisin voida kyetä olemaan hieman.. sanotaanko harkitsevampi. Onko sitä suklaata aina pakko ottaa, kun sitä tarjolla on? Tää homma on nyt vähän kun lintua opettais uimaan, mut kai ne jotkut sen oppii.

3 kommenttia:

  1. Unohda vaaka, juoksunopeus ainoa mittari! Mitä sitten vaikka painaisi 300 kiloa jos juoksee kuin tuuli! Okei, miehenä nämä jutut tietysti ovat vähän eri asia :)

    Muistanko oikein että olet töissä hoiva-alalla? Avovaimo on lähihoitaja ja on kertonut että noi mestat on kaikista pahimpia työpaikkoja, keskimäärin 7 kertaa viikossa on jonkun nimipäivät, synttärit, läksiäiset jne. ja kahvihuone täynnä kakkua ja pullaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä se nyt on sellasta pilkun viilausta :D.

      Samaa ammattia harjoitan avovaimos kanssa ja tuo on niin totta! Ja sit jos nyt ei satu olemaan kenenkään kissanristiäiset, niin ihan varmasti joku on leiponut työkavereille ihan vaan kun on niin iloinen tai surullinen ja plaa plaa :D. Sit kun se makea tulee tavaksi, niin tokihan sitä tekee myös mieli. Eli kaikki on vaan siitä turhasta tavasta kiinni!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3