Etelä-Konneveden kansallispuisto

Ensinnäkin. Kiitoksia kaikille edellisessä postauksessa kannustaneille! Tässä ikään kuin vahingossa pääsi muodostumaan kahden viikon someloma. Palataanpa sitten vielä hetkeksi kahden viikon takaisiin tunnelmiin. Ei Kiimasen savulenkille eikä juoksutunnelmiin, vaan Etelä-Konneveden kansallispuistoon ja patikointitunnelmiin. Ajeltiin tosiaan Jarpan kanssa juhannusaattoillaksi Etelä-Konneveden kanssallispuistoon.

Alkuperäisenä ajatuksena oli kiertää kolmen vuoren vaellus (14km), mutta järki sanoi, ettei ehkä tuon kympin rykäsyn jälkeen ihan niin pitkää matkaa tarvitsisi. Etenkin, kun luontoon.fi infosi reitin olevan vielä mahdollisesti vaillisesti merkitty. Etelä-Konneveden kansallispuistohan on kansallispuistojen kuopus, eli siksi. Päädyttiin kiertämään Kalajan kierros josta patikkaa kertyi lähemmäksi kympin verran, kun jätettiin auto Törmälään parkkipaikalle. Itse Kalajankierroksella mittaa on 4,6km, jos viepi auton lähemmäksi Kalajaan.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on tosiaan ihan juniori vielä. Laavut ja pitkospuut tuoksuivat tuoreelle puulle. Ainakin Kalajan kierroksella polkuja oli kuljettu jo kauan ennen, eli ne oli kohtalaisen tallattuja kauttaaltaan. Kalajan kierros kiertää Vuori-Kalajan lammen ja kipuaa Kalajanvuoren päälle, josta on ihan käsittämättömät näkymät sekä lammen suuntaan että Konnevedelle. Juuri, kun kuvittelit nähneesi sen kaikkein kauneimman maiseman, aukenee eteen aivan yhtä kaunis uusi maisema.

Aivan käsittämättömön kaunis paikka! Suosittelen kyllä piipahtamaan, vaikka vähän kauempaa. Sekä meno- että paluumatkalla pysähdyimme tekemään parit koskitsekit. Toki, koska koskikalastaja-Jarppa. Jollain pysähdyksellä katselin suurta alueen karttaa. Vielä on palattava Etelä-Konnevedelle. Niin kansallispuistoon patikoimaan kuin myös meloen saariin. Yöllä kotiin saapui kaksi onnellista luontoseikkailijaa. Näillä kokemuksilla jaksaa!