sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Sunnuntaita

Täällä sitä ollaan. Vahvasti elossa, vaikkakin jotenkin äärinmäisen väsyneenä. Paljon on tammikuun aikana mennyt ohi asioita, joista olisi ollut mielenkiintoista kirjoittaa täällä blogissakin. Muutamana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa urheilugaala ja uudet ravintosuositukset. Kirjoittamisinto vaan on ollut yhtä vähissä kuin kaikki muukin into. Lähestulkoon. Muutamana päivänä olen jopa pohtinut, että pitäisiköhän varata verikokeita. Olen kuitenkin tullut järkiini ja muistanut, että ehkä meidän kaikkien ei tarvitse olla ympäri vuoden samassa iskussa. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Täytyy vielä miettiä. Pahin kaamos- ja loska-aika on ohi, mutta fiilis on siitä huolimatta vähän seuraava:



Liikuntaa olen saanut jonkin verran harrastettua. Tottapuhuen silläkin saralla on ollut matalalentoa. Pienenä piristysruiskeena on ollut korkeakoululiikunnan ryhmäliikuntatunnit. Luitte oikein. Ilmeisesti siis jonkinlaisesta motivaatiopulasta tai väsymyksestä kärsivä yksilöliikkuja voi yhtä-äkkiä todeta ryhmäliikunnan olleen piristysruiske. En oikeastaan tiedä kärsinkö liikunnan suhteen varsinaisesti motivaatiopulasta, tyhjyydentunne voisi olla osuvampi sana. Kaipaan aivan jäätävästi sitä, että voisin asettaa itselleni tavoitteen, jota kohti käy matka. En vain ole vielä löytänyt tuota tavoitetta juoksun ulkopuolelta ja juoksun suhteen homma seisoo aivan täysin paikoillaan. Se on ehkä tuntunut hieman raskaalta viime viikkoina. Viimeiset pariviikkoa on mennyt kutakuinkin näin (tänään vielä sali):



Fakta on kuitenkin se, että ikuisiksi ajoiksi ei tänne kotiinkaan voi muumioitua enkä mä viihdy väsyneenä. Jotenkin mulla jäi tuo joululoma päälle, vaikka käytännössä lomasta ei ole ollut tietoa enää pitkään aikaan. Tasan kahden viikon päästä mulla alkaa työharjoittelut ja opintovapaa. Voin siis keskittyä vain yhteen asiaan. Ensi viikolla aion olla reippaampi!

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! (Kaikki mahdolliset ja mahdottomat aseet ja ehdotukset väsymyksen taltuttamiseksi otetaan mielellään vastaan tuon edellämainitun aikomuksen tueksi, kiitos!)

4 kommenttia:

  1. Heh, mä just aattelinkin, kun huomasin uuden postauksen, että "she's alive!" :) Vähän sama täällä, motivaatiota liikkumiseen ois, mutta kroppa sanoo, jotta ei käy. Nuku koko talvi. Ottaa päähän ja kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen talviunet taikka talviasunto auringossa olis niin superia :D

      Poista
  2. Joo ei paljon tarvitse munkaan kuvitella hakevan piristystä liikunnasta, kun mitään ei oikein pysty tekemään. Hirveästi ei piristä semmonen jokapaikkaansattuu-treeni.

    Mutta siis ihan on tuttuja fiiliksiä. Tsemppiä ja parempaa fiilistä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Mutta kaippa tää tästä.. Pikku (näköjään tosi pikku) hiljaa..

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3