Maratonjännittyneisyyttä..

Tiedättekö sen tunteen, kun tekee kuntosalilla jotain toistosarjoja ja enää kaksi viimeistä toistoa on jäljellä? Tai sen tunteen, kun juoksee kovavauhtista lenkkiä loppusuoralla? Pitkää lenkkiä, kaksi viimeistä kilometriä on jäljellä ja antaa luvan jo ajatella "maalia"? Maratonprojekti on yksi tuollainen sarja, mutta vaan hieman isommassa mittakaavassa. Nyt elellään puolimaratonviikkoa, jonka jälkeen on kaksi kovaa viikkoa jäljellä, jonka jälkeen voi ruveta keventelemään. Että nyt jos joku tulisi mulle kertomaan, että -hei, sä oot nyt käsittänyt ihan väärin, se Vaarojen Maraton on vasta 6.11., niin mä saisin varmaan sydärin. Tai vähintään joutuisin psykoosiin.

Raasto.comin Maraton-Z sanakirjan (kannattaa käydä lukemassa :D) mukaan mulla on nyt tila nimeltä "maratonjännittyneisyys" ("Ennen maratonkilpaa tuleva tunne. Välttämätön maratonin onnistumisen kannalta. Ei pidä sekoittaa maratonpelkääväisyyteen"). Tää maratonjännittyneisyys ilmenee nyt yllättävänkin aikaisin, johtuen lienee tulevan suorituksen vaativuudesta. Tunne on aikalailla sama, kuin ennen ensimmäistä katumaratonia kun ei ollut minkäänlaista hajuakaan siitä miltä tuntuu ohitella yli kolmenkymmenen kilometrikylttejä! Ja aika noviisi mä tässä maratonjuoksussa kuitenkin olen.

Viime viikon kilometrit on 65 (14+7+18+13+8 ja 5, vauhteja ja maastoa vaihdellen, lenkkejä siis kuusi, mutta juoksupäivi viisi). Tälle viikolle on suunnitelmissa pari lenkuraa ja puolimaraton. Jälkimmäisestä aion palautua ystävän luona saunoen, uiden ja ottaen muutaman oluen. Ei ehkä järkevää, mutta mä tarvitsen nyt pienen välinollauksen ennen viimeistä neljän viikon rutistusta. Tuskin se hallaakaan tekee.