perjantai 30. toukokuuta 2014

Kilpirauhasasiaa

Moikka moi. Pitkästä aikaa. Ajattelin tulla kertomaan teille kuulumisia, jotka ovat aika ristiriitaisia. Kuten aktiivisemmat lukijat ovat varmaan huomanneet, olen aika-ajoin maininnut jonkinasteisesta uupumuksesta ja väsymyksestä. Tuota väsymystä on ollut viime syksystä asti, kunnes nyt tänä keväänä asiat kärjistyivät kohtalaisen pahaksi. Unentarve lisääntyi selkeästi, palautuminen urheilusta vaikeutui ja kunto paradoksaalisesti huonontui liikkumisesta huolimatta. Luonnollisesti mieliala on ollut aika matalalla.Seuraava lause on lainattu omasta kirjoituksestani tammikuussa:
"
Kirjoittamisinto vaan on ollut yhtä vähissä kuin kaikki muukin into. Lähestulkoon. Muutamana päivänä olen jopa pohtinut, että pitäisiköhän varata verikokeita. Olen kuitenkin tullut järkiini ja muistanut, että ehkä meidän kaikkien ei tarvitse olla ympäri vuoden samassa iskussa. Ei henkisesti eikä fyysisesti. "

Jonkinlaiset hormonihäiriöt, lähinnä kilpirauhasen vajaatoiminta,on käynyt mielessäni useampaan kertaan, kunnes taas olen prepannut itseäni luulosairaaksi. Kieltämättä hälytyskellot soi aika pahasti, kun maastavetosarjojen välillä teki mieli lähinnä ottaa päiväunet ja kunto paradoksaalisesti senkun huononi vaikka kuinka yritin liikkua. Paino on hiljalleen myös noussut, samaa tahtia kuin ruokahalu hiljalleen on hiipunut. Joskus huhtikuussa sain varattua itselleni lääkäriajan, joka oli tasantarkkaan viikko sitten. Kiireiseltä ja kyllästyneeltä vaikuttava täti laittoi lähetteen laboratorioon, jonka tulokset hain itselleni tänään. Soittoaika lääkärille niistä on vasta kesäkuun puolivälissä. Resurssipula näkyy ja tuntuu.

TSH 3.37 (viite 0.3-3.6/4.2, laboratoriosta riippuen. Mainittakoon vielä, että tyroksiinihoidossa tavoitearvo on 1-2 ja joidenkin tutkimusten mukaan tuo yläraja on aivan liian alhaalla. Tai ainakin ihmiset saattavat oireilla pahastikin, vaikka TSH olisi vain viitearvon yläkantissa.)

T4V 13 (viite 12-22. Vaikka siis TSH:ta on tuonkin verran, niin varsinainen tyroksiini on nipinnapin viitearvossa.)

En ole lääkäri, mutta toivoisin, että lääkäri kenen kanssa tulen asioista puhumaan käyttäisi kuuntelevaa korvaansa. Jälkeenpäin ajateltuna en enää ihmettele herkästi meneviä hermojani ja alakuloa. Taannoin mun mies sanoi, että "sulla on joka huoneessa kesken joku juttu, minkä oot aloittanut ja unohtanut tehdä loppuun". Muisti on olematon. Niiden harvojen asioiden kanssa, jota olen saanut aloitettua. En enää ihmettele sitä, kun lattiat on täynnä hiuksia, iho kutiaa ja päänahkaan on yhtä-äkkiä ilmestynyt hilsettä. Koskaan aiemmin ei sellaistakaan ole ollut. Ennen säännöllinen vatsantoiminta on muisto vain. Nuo asiat on hiljaa hiipinyt mun elämään, vaikka niistä yksittäin on ollut puhettakin, niin jotenkin ne vaan ei ole tullut tajuntaan ennen kuin nyt ihan viime aikoina.

Ja arvatkaa mitä. En enää ihmettele sitäkään, että tämä jalan parantuminen on niin tuskallisen hidasta.

Juttelin opiskelukaverin kanssa, joka kertomansa mukaan sai koelääkityksen kutakuinkin samoilla arvoilla. Lääkettä hän syö edelleen, arvot on hyvät ja elämänlaatu parantunut. Tää on ilmeisesti asia, johon suhtaudutaan kaksijakoisesti. En tiedä, mitä kohdallani tulee käymään, mutta vointini toivoisin parantuvan samanlaiseksi kuin se oli viime kesänä. Samanlaiseksi mitä se on ollut aina ennen. En ole tästä asiasta juuri kirjoitellut aiemmin. Ihminen voi näköjään selittää itselleen vaikka mitä. Stressi, stressi ja stressi. Ole reipas. Älä valita. Väärä vuodenaika. Kaamosväsymys vaihtuu kevätväsymykseen ja sitä rataa.

Hyvää viikonloppua kaikille! Huomenna juhlitaan ylioppilaita. Nyt lähden silittelemään tuon mekonretaleen ja katsastamaan omistanko yhtään ehjiä sukkahousuja. Ajoissa, kuten aina.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kuulumiset

Nonnin. Jos nää flunssat olis nyt tässä ja rasitusvammat kans. Aion nyt juosta vaan ja mietin asioita sitten, jos juoksussa tulee sellaisia tuntemuksia, että tekniikka hajoaa. Onneks on juoksukunto niin paska just nyt, että vauhdit ei ainakaan pääse kasvaan kovin suuriksi. Vähän olis myös kiva päästä kisaamaan tulevana kesänä.

Oon nyt muutaman kerran päässyt lenkkeilemään ja salilla oon kanssa kerran käynyt. Jälkimmäisestä sainkin mojovat domssit riesaksi, vaikka kuinka kevyesti yritin puntteja nostella. Muutama lenkura on kanssa ollut kevyenlaista menoa, varmaan tuo pitkä sairastelu vielä painaa.

Kesä on tullut ja pari päivää on ollut jo ihan hellettä. Ihanaa, mua ei haittaa yhtään vaikka on kuinka kuuma. Opiskeluissa on nyt sellainen tilanne, että harkka, siihen liittyvät tehtävät sekä kasa kesäkurssien tehtäviä painaa päälle ja siitä syystä täällä blogissa saattaa olla vähän hiljaista. Tai sitten ei, kun eksyn tänne aina kun mun pitäis tehdä jotain muuta. Pari viikkoa vielä ja sitten on kaikella todennäköisyydellä tää suma saatu purettua.

SHORTSIKELI, JEIJ!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Flunssailua edelleen ja muutama blogitärppi

Tervepä terve. Tai eipä sittenkään, vaan sairas. Kaksi viikkoa täynnä flunssaa, enkä vieläkään ole päässyt normisti liikkumaan. Poskiontelotulehdusta pukkaa, oireet ainakin on vahvasti sellaiset. Viikonlopun alla on varmaan haettava anbioottia, mikäli tämä tehostettu nenäkannuilu ei ala tehoamaan. Vointi kyllä sinällään nylon beat -ääntä, räkäistä nenää ja ajoittain juilivaa poskea lukuunottamatta on ihan hyvä, joten mikään hätä ei tässä ole. Tuo antibiootin teho kyseiseen vaivaan on vähän kyseenalainen ja mielellään en niitä kuureja söisi, joten mun mielestä on ihan fiksua katsella ensin meniskö homma ihan itsellään ohitse.

Blogimaailmassa sen sijaan tapahtuu ja tahdonkin suositella teille muutamaa mielenkiintoista meneillään olevaa projektia. Ensinnäkin täytyy mainita ultrajuoksija Pasi Koskisen juoksu halki Suomen. Pasi on siis lähtenyt liikenteeseen eilen ja hänen blogistaan voi seurata matkan tekoa. Ylipäänsä mielenkiintoinen blogi ja selviytymistarina kaikenkaikkiaan. Näiden ultrajuoksijoiden kirjoituksissa huokuu tietynlaista seesteisyyttä, mitä ei kaikilla ole.

Toinen milenkiintoinen juoksuprojekti on menossa Mikalla. Nimittäin Giro -juoksuhaaste. Penkkiurheilun yhdistäminen harjoitteluun saldona 345 juoksukilometriä 24 päivässä. Mulla on vähän sellainen fiilinki, että vielä jonain päivänä samainen kaveri tulee juoksemaan yhdessä jos toisessa ultrajuoksutapahtumassa. Mikan etenemistä haasteessaan voipi seurata myöskin hänen blogissaan.

P.S. Laitoin Jaran tulostamaan mulle karttoja. Ostin myöskin kompassin. Olen suunnitellut kesän tulevia kisoja, haaveillut kaikennäköistä. Hyvä tästä tulee. Ehkä tämä flunssa onkin vain ollut vain siksi, että pysähdyn.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ajantappoaakkoset

Jaanaba oli pölliny ajantappoaakkoset jostain ja mä pöllin ne Jaanabalta. Pöllikää te multa!

A = Aurinko. Auringolla on valtava vaikutus mun mielialaan, uskoisin että keskivertoihmistä suurempi vaikutus.

B = Blokkaus. Hauskaa puuhaa on kirjoittaminen sekä myös lukeminen.

C = Cycling. Joillain saleilla kulkee myös nimellä spinning. Ehkä ainoo ryhmäliikunta mistä oikeesti tykkään. Tai ainakin melkein. Ei siis melkein tykkään, vaan melkein ainoa!

D = DKNY. Sen merkkinen kello mulla on ja se kello on yks mun rakkaimpia tavaroita.

E = Evo. Sinne ollaan menossa kesäkuussa mun pikkusiskon kanssa vaeltamaan. Mitähän siitäkin tulee. Tarkemmin sanottuna mennään siis Ilvesreitille. Tulen varmasti kirjoittelemaan asiasta lisää täällä blogissakin.

F = Fillari. Nopsa piknik, ehkä vanhempi kun mä itte. Kuljen sillä joka paikkaan. Taikka jalkaisin. Joskus myös Jaren Jaran Maseratin Mitsun kyydillä tai bussilla.

G = Garmin. Sellainenkin kello mulla on. Se on ihan kätevä, muttei lähellekään niin tärkeä kuin edellämainittu kello.



H = Hoitaja. Se oon ammatiltani ja sitä myös opiskelen lisää.

I = Ilmaveivi. Jääkiekon MM-kisojen kunniaksi, vaikka ne kisat ei nyt jostain syystä toistaiseksi ole oikein sytyttänyt. Vielä.

J = Juoksu. Ei muuta.

K = Kalastus. En todellakaan kalasta, kun en uskalla edes koskea elävään kalaan. Jara kuiteskin tekee sitä sekä koskilla että järvillä. Ja nyt on se aika kun sekä kalastus- että perhokalastus on aika vahvana läsnä munkin arjessa.



L = Lukeminen. Tykkään lukea monenlaisia juttuja. Nyt opiskellessa romaanien lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle, ymmärrettävistä syin. sitten kun taas en opiskele, niin saatan ihan ahmimalla ahmia kirjoja.

M = Monnari eli monitoimitalo. Käyn siellä salilla ja oon kyllä kotiutunut sinne, vaikka aluksi epäilin, että näinköhän.

N = Nuoruus. Se on mulla virallisesti ohi, koska sain ensimmäisen kutsun iän perusteella tehtäviin seulontatutkimuksiin. täutän siis ensi kesänä kolmekymmentä. Vieläkään en tiedä pidänkö sen kunniaksi bileet. Ikänä en ole synttäreitä pitänyt ja jos joskus pidän, niin sen paikka vois olla nyt.

O = Opiskelu. Se on nyt ollut sitä tämä elämä aika pitkälle. Tykkään vanhanaikaisesta tavasta lukea, alleviivailusta ja muusta. En jaksa opiskella vaan koneelta.



P = Pohjanmaa. Oon kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. En erityisesti kaipaa sinne, mutta oon silti ylpeä pohjalaisuudestani. Oon oikeastaan vasta vanhempana tajunnut olla siitä ylpeä.

Q = Qvinoa. En oo syönyt sitä usein, vaikka se onkin ihan hyvää.

R = Ratsastus. Oon harrastanut sitä pienenä aina mökkikesinä. Sitä olis kiva joskus taas kokeilla.

S = Silmälasit. Mulla on vähän huono näkö. Niin vähän, etten juurikaan käytä laseja. En osaa pitää niitä töissä enkä urheilussa enkä oikein missään aktiivisessa. Oon kuitenkin ehkä vähän sitä mieltä, että mun olis järkevä pitää niitä vähän enemmän. Taikka sitten vaihtoehtoisesti piilareita.

T = Tuomiojärvi. Näkyy keittiön sekä makkareiden ikkunasta.

U = Ultrajuoksu. Se on ehkä kiehtovin urheilulaji mitä voi olla. Ja onkin. Aion joskus vielä juosta jossain ultrajuoksutapahtumassa, se on varma se.

V = Vuorotyö. Oon tehnyt sitä pitkään ja joskus se on kyllästyttänytkin. Nyt olin kuiteskin päivätyössä ja se olikin aika vaikeeta. varmaan siihenkin tottuis ja se olis pidemmän päälle terveellisin ratkaisu, mutta osaan kuiteskin nyt jatkossa nauttia taas vuorotyön vapauksista, mitä päivätyössä ei ole.

W = Wilde. Oscar Wilde. Sillä on paljon hyviä sitaatteja joita oon joskus lueskellut. Niinkun esimerkiksi tämä.



X = X-hyppy. Verryttelyn äiti. Tai isä. Miten vaan.

Y = Yrjö. Se on kyllä tuttu juttu mulle, koska migreenissä joudun sen kanssa tekemisiin aina silloin tällöin. Kaikkia varmaan kiinnostaa.

Z = Zalando. Zalando sitä ja Zalando tätä. En oo koskaan edes käynyt niiden verkkosivuilla. Onko joku muu?

Ä = Äiti, mikäpä muu. Äitienpäivä vielä.

Ö = Ötökkä. En oo ötökkäkammoinen jos ne pysyy omalla tontillaan, eli ulkona.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pyöräilyviikon avajaisissa



Tänään alkoi täällä Jyväskylässä pyöräilyviikko, jonka avajaistapahtumaa vietettiin kävelykadulla. Itsekin nopsaan siellä pyörähdin. Muutamassakin kojussa kävin juttelemassa viikon tarjouksista. Kauppoja ei kuitenkaan (toistaiseksi) syntynyt, mutta jonkin verran olen taas viisaampi. Tää ehkä tietää sitä, että kyttään entistäkin ahkerammin fillaritorilla mun mahdollista tulevaa pyörää. Saa nähhä.

Joskus kauan kauan sitten ajattelin, että juostessani maratonin seuraavan kerran ja saavutettua tietyn tavoiteajan ostan itselleni palkinnoksi pyörän. No, näiden vammasekoilujen jälkeen ajatukset tuosta on hieman muuttunut. olen aiemminkin siis noita pyöräjuttuja miettinyt. Lähinnä sitä, että millainen sen pyörän pitäisi olla.

Tiedän, että kaikki oikeat pyöräilijät on sitä mieltä että maantiepyörä tottakai. Itsekin olin aika pitkälle samaa mieltä pitkään. Nyt on tuo ajatus pikkuhiljaa muuttunut ja jotenkin on fiilis cyclocrossarista. Ensinnäkin siksi, että toivoisin sillä pyörällä olevan jonkin verran muutakin käyttöä kuin lenkkikäyttö. Cyclocrossilla ajaminen olisi hieman vapaampaa, kuin maantiepyörällä ja ehkä sitä vapautta kuitenkin siihen kaipaa, etenkin kun tuo pyöräily itsessään on aika vieras laji mulle. Tarkoitan tällä ehkä sitä, että sillä voisi kuvitella esimerkiksi tekevänsä jonkinlaista retkipyöräilyä myös ja sitä rataa. En myöskään usko etteikö CC-pyörällä voisi osallistua tarvittaessa johonkin pyöräily- tai triathlon -tapahtumaan. Pidätän kyllä oikeuden siihen etteikö mun mieli voisi jälleen kerran kääntyä!

Toi pyöräilyviikko on kyllä hyvä keksintö. Ei ainoastaan liikunnan näkökulmasta, vaan myös ekologisuuden. Toivottavasti se kannustaa ihmisiä liikkumaan enemmän pyörällä, koska oikeesti tosi moni liikunnallinenkin ihminen käyttää autoa mun mielestä ihan liikaa. Mun mielestä myös tosi monet perheet juurruttaa lapsiinsakin autolla liikkumisen kulttuuria, vaikka pyörälläkin vois.

P.S. Nimi näyttäis olevan Finlandia maran lähtölistalla, hoh hoh. Ehkä se on syksyllä myös maalintulijoiden listalla.

torstai 8. toukokuuta 2014

Välitilinteko

Räkätauti jatkuu yskän ja nuhan muodossa edelleen, mutta vointi sinänsä on kyllä jo kohenemaan päin. Mitään hiki- ja hengästymisurheiluja en kuitenkaan ole uskaltanut aloittaa, joskaan en ehkä tiistaisen osteopaatin käsittelyn jälkeen ainakaan juoksulenkillä olisi voinut käydäkään. Tai ainakaan se ei olisi ollut suositeltavaa, mikäli hoidosta haluaa täyden tehon irti. Työharkan olen kuitenkin voinut aloittaa, vaikka tokihan siitä lähinnä koulun puolelta tuli ongelmia, kun tänään olisi pitänyt olla alkuviikon sairastelujen vuoksi sekä harkassa että koulussa yhtäaikaa.

Tässä opiskelussa en oikein aina jaksa ymmärtää sitä, että osa tuosta opettajakunnasta pitää meitä aikuisia ihmisiä ihan lapsina ja kohtelu sekä kommunikointi on sen mukaista. Joskus jopa ilkeämielistä. Toinen juttu mikä harmittaa, on se että eri erikoisalojen opettajat ajaa vain ja ainoastaan sitä omaa agendaa aukaisematta silmiä kokonaisuudelle. Eikö keskiössä pitäisi kuitenkin olla opiskelija, hänen oppiminen ja se mikä hänen tilanteessaan milloinkin olisi se järkevin ratkaisu. Nämä ajatukset on viime päivinä aiheuttanut muutaman harmaan hiuksen ja roppakaupalla mielipahaa jo valmiiksi alavireiseen olotilaan, mutta ei siitä sen enempiä.

Tiistaina tosiaan kävin siellä osteopaatin käsittelyssä. Kaikennäköisiä pyörittelyjä siellä tapahtui ja krits, lonkkalukko aukesi vasemmalta. Lisää pyörittelyjä ja kritskräts, kaksi nilkkalukkoa aukesi. En oikein tiedä mikä on lopputulos, mutta kyllä se käsittely ainakin hyvän olon sai aikaiseksi. Jotenkin myös pakaranseutu tuntuu rennommalta verrattaen aiempaan, mutta ihan täydellistä mielikuvaa en hoidosta vielä osaa tehdä, sillä oon tosiaan huilaillut tuon flunssan vuoksi ja liikunnat ei ole normaalilla tasolla. Palaan tuohon asiaan varmasti vielä blogissani, kunhan pääsen tästä juoksentelemaan ja normaali arkeen kiinni.


Ja jotta tästä postauksesta saataisiin mahdollisimman sekava ja pitkä, niin otetaanpa kehiin vielä yksi aihe. Nimittäin bloggaus. Kirjoittelun rytmi on ollut mulla kateissa jo jonkin aikaa, kuten varmaan osa lukijoista on saattanut huomatakin. Siihen on tasantarkkaan kaksi syytä. Ensinnäkin paikallaan junnaava treeni tämän vammatilanteen vuoksi. Joskus tuntuu, ettei vain jaksa toistaa itseään tässä asiassa. hyvästä flowsta on lisäksi myös paljon mukavampi kirjoittaa. Tavallaan myös totuinkin siihen, sillä hyvin pitkään kirjoittelin voittokulkua satunnaisine vaikeuksineen. Tämän vammakierteen vuoksi on ollut opettelemista ilmaista vaikeuksia satunnaisine voittoineen. Nyt kuitenkin, vihdoin ja viimein, uskon itsekin tämän asian olevan kääntymässä. Pikkuhiljaa.

Toinen syy on stressi. Opiskelun ja työn yhdistäminen on viimeisen vuoden aikana ollut ajoittain todellakin stressaavaa. Etenkin viime kuukaudet on välillä ollut todella raskaita ja ajatukset on olleet paljon niissä asioissa. Myös ihan konkreettinen aika on ollut kortilla. Tämä on ollut myös asia, mitä on ollut vaikea ilmaista tänne, vaikka usein olen halunnutkin. Ylipäänsä koko stressin huomioonottaminen ja myöntäminen on toisinaan haastavaa, vaikka itseä pyrinkin kuuntelemaan. Oman jaksamisen arvioiminen ei ole mitään hellpoa hommaa, vaikka itsetutkiskelua tuleekin harrastettua melkoisen paljon. Itsetutkiskelun kautta olen kuitenkin kehittynyt siinä paljon, joten siihen käytetty aika ei todellakaan ole mennyt hukkaan.

Tämä pohdiskelu ei kuitenkaan ollut alustus uutiselle lopettaa blogi. Ehei. Tämä oli eräänlainen välitilinteko. Ajatuksista, kuinka toisinaan on tuntunut naurettavalta pitää juoksublogia, vaikka ei edes ole pystynyt juoksemaan. Välitilinteko siitä, että vaikka viime syksynä opiskelujen taas alkaessa tein ihan tässä blogissakin päätöksen olla antamatta liikaa tilaa suorituspaineille ja stressille, niin tänäkin lukuvuonna menin sen tekemään. Ja tämän välitilinteon symbolina on tuo jokusen vuotta vanha kuva. Sinne on kuumailmapalloon laitettu menemään kaikenmaailman stressit. Rasitusvammasta en voi olla ihan varma, mutta vielä sekin lähtee ja tämä blogi kyllä kestää sen. Toivottavasti myös tämän blogin lukijat.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Terveisiä nenäliinavuoren keskeltä..

Hei. Ensinnäkin, kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Vaikka tässä blogissa ei ole maatajärisyttävää verkkoliikennettä eikä satoja jakoja ympäri somea, niin teidän arvokkaat kommentit järisyttävät kyllä lämpöisesti mun mieltä! Paljon paljon enemmän kuin mikään muu täällä sosiaalisessa mediassa voisi. Kiitos.

Hyvinalkanut viime viikko päättyi vähän vähemmän hyvin. Vapusta alkaen olen flunssaillut ja nyt on käytännössä ensimmäinen päivä, kun nousen vatupassiasennosta ylös tähän koneelle. Enää tätä ei kiintiöflunssaksi voi kutsua, sillä edellisestä flunssasta on aikaa vajaa kuukausi. "Syökö se nyt riittävästi? Onko se juonut? Ettei sillä nyt ole jotain stressiä, kun se on taas noin kipeenä?" , oli anoppi kuulemma kysellyt. Ihanaa, kun ympärillä on välittäviä ihmisiä. Toivon, että tämä tästä nyt alkaisi taas helpottamaan. Tänään olisi nimittäin ollut eka päivä mun uudessa harkassa ja on ihan supernoloa olla soittamassa ja kertomassa flunssapoissaolosta ennen kuin on edes kättäpäivää sanottu. Ääh.

Vanha kuva, tunnelma sama!

Viime päivät olen siis ollut totally aivottomassa tilassa. Nukkunut. Sängyssä. Sohvalla. Ja taas sängyssä. Ollut puolihereillä, kanavasurffannut. Avaa, Liviä, Jimiä, Yleä. Kolmosta, nelosta, vitosta, mitä näitä nyt on. Oon katsonut, välillä lähinnä kuunnellut, kun koko Suomi leipoo. Välillä koko Ruotsi. Viisi tähteä on milloin illallisella ja milloin talkoissa. Uuteen uskoon on laitettu kotia, puutarhaa, ruokavaliota, liikuntatottumuksia ja pukeutumista. Mitä kaikkea tuo televisio voikaan ihmisille suoltaa? Hassua, kun sitä niin vähän normaalisti tulee katsottua.

Jotenkin on sellainen fiilis, että vastustuskyky ei ole mikään maailmankattava just nyt. Kaksi flunssaa kuukauden sisään ja kumpikin tosi rajuna. Täytyy palailla normaaliarkeen hissuksiin, että välttyy jälkitaudeilta. Nuutunella olemuksellani alkaa kyllä olla melko ikävä normaaliolotilaa. Sellaista reipasta ja vähän vähemmän rikkonaista ihan kaikenkaikkiaan. Mutta kyllä se sieltä tulee. Aikanaan.