tiistai 28. toukokuuta 2013

Juoksutaukoa ja jumppailua

Hyvää iltaa täältä koulukiireiden ja työpäivien lomasta. Kantapää on nyt sillä mallilla, että kävellessäkään ei enää kipua tunnu. Tuon kortisonipiikin jälkeenhän rasitusta pitäisi välttää seitsemän vuorokautta hoitovasteen maksimoimiseksi. Painettaessa tuota kipukohtaa pieniä tuntemuksia vielä on ja oon ajatellut nyt kuitenkin pitää juoksutaukoa tämän viikon loppuun. Ja todellakin toivon, että tuon penteleen kantapään kanssa ei enää koskaan (tai ainakaan ennen syksyä) tarvitsisi taistella.

Tiistaina tuli käytyä OMT-fysioterapeutilla, joka ei kyllä mitään pituuseroa alaraajoissani havainnut. Puolieroa lantion hallinnassa kylläkin, joten jos tuota pituuseroa takavuosina onkin ollut havaittavissa, on se nimenomaan toiminnallisista seikoista johtunut. Tuota puolieroa tullaan nyt sitten jumppaamaan päivittäin ja seuraava käynti olisi juhannuksen jälkeisellä viikolla. Elän siis toivossa että myös pakaranseudun hermokivut helpottavat.

Näyttää iisimmältä kun on.

Vanha olkapääleikkauksen aikanen tuttavani, vastuskumi.
Vaikka toukokuusta kaksi viikkoa meni juoksutreenejä ajatelleen perseelleen, niin kilometrejä on silti toukokuulle kertynyt 132 keskivauhdilla 5:19@km. Pakko olla tyytyväinen, sillä vuoden takaiset treenit oli vähän enemmän ja aika paljon hitaammalla vauhdilla. Vaikkei mitään kahden viikon juoksutaukoa tuossa kuussa silloin ollutkaan! Tuntuma oli tuossa toukokuun alussa, että juoksukunto liikahti eteenpäin ja olin siitä tosi iloinen. Tuskin tässä mitään dramaattista takapakkia on ehtinyt tulla. Toivottavasti tuo kehitys jatkuu samana ja kantapää pysyy menossa mukana.


torstai 23. toukokuuta 2013

Plantaarifaskiitti(keskeisyyttä)

Vaikka mun lähipiiri on yllättävänkin hyvin kestänyt mun kantapääkeskeistä elämääni viime päivät, niin kirjoitellaanpa hieman kuulumisia tännekin. Kortisonipiikin jälkeen kipu on ollut, jos mahdollista, vieläkin kovempaa. Rasitusvamman seuraksi oli pahaenteisesti kasvamassa myös asennevamma, kunnes luin fysiatria.netistä kortisoni-injektiosta artikkelin. Asennevamman syntymisen esti seuraava lause:  

"Noin 30% voi saada noin 2-4 päivää kestävän aikaisempaa voimakkaammankin kivun vaikka injisointi olisikin tehty teknisesti oikein johtuen siitä, että injisoitu synteettinen kortisoni on rakennettu kiteiseksi (kiteistä aine vapautuu tasaisesti päivien kuluessa), jolloin nämä lääkkeen kiteet ärsyttävät..." 

Okei, eli mulla on vielä toivoa. Kuinka ollakaan tuossa pari tuntia sitten kävelin roskia viemään pehmeäpohjaisilla kengillä lähes normaalisti, hemmetin hitaasti, mutta lähes normaalisti ja lähes siedettävällä kivulla. Se oli aika hienoa, kun on maanantai-illasta alkaen varannut käytännössä ainoastaan päkiälle ja tiistai-iltana liikkunut jotakuinkin konkaten oikealla jalalla. Eli mun ei ehkä tarvi käydä täysin asennevammaisena nukkumaan siitä huolimatta, että oon tietysti lueskellut kauhutarinoita joillain vaivan vuoksi vuodenkin juoksutaukoa pitäneistä. (<- Viimeinen asia, mitä kannattaa tehdä!). Jos tästä pitää jotain hyvää keksiä, niin olkoon ne asiat sitten seuraavat:
  • Sain aikaiseksi varata ajan OMT-fysioterapeutille, lähetehän mulla oli olemassa jo ennestään. Johtuen aiempina vuosina kärsimistäni vammailuista. Niistä voi halutessaan lukea täältä. Mikäli ei tästä postauksesta joku saa riittävää annostusta rasitusvammavalituksesta, hah!Tuo aika tulee olemaan ensi viikon maanantaina.
  • Jos juoksutaukoa piti tulla, niin tulkoon se sitten nyt, kun on viimeinen rutistus koulua ja pari viikkoa ilman ainoatakaan vapaata. Jos olisin innostunut käyttämään lenkkeillen viettämäni ajan täysin koulutehtävien parissa, tulisi monesta asiasta valmista. Paino sanalla JOS!
  • "Ei pikku lepo välttämättä huonoo tee, sulla on niin hyviä treeniviikkoja nyt takana.." Okei, joo, tosi piristävä kommentti. Ei todellakaan omasta suusta eikä oma ajatus. Voi olla ihan totta. Sikälimikäli tää nyt on pikkulepo. Esim. viikko max. kaks. En osaa vaan vielä piristyä siitä, kun en voi olla ihan varma, että tää tosiaan on pikkulepo.
  • Tiedän nyt ihan tosi paljon plantaarifaskiitista. Ja kortisoni-injektioista. Oon kuulkaa lukenut. Terveysportin tietokantoja myöten. Tiedä sitten onko se nyt niin järkevää.
  • Kun tästä pääsen, aion jatkossa olla viisaampi ja tehdä enemmän asioita sen eteen, että voin ehkäistä tuon niin pirullisen vaivan jo ennen kuin se syntyykään. Kiitos.
Yks juttu on mun mielestä aika nurinkurinen kanssa. Ihan vaan, jos joku lukaisi tuon aiemman linkin, joka käsitteli jalkojen pituuseroa. Se sääriluukalvon ärsytystila on ollut oikeassa jalassa, eli siinä "pidemmässä". Kuulemma siksi, kun iskutus on kovempi. Nyt tää plantaarifaskiitti on kuitenkin siinä vasemmassa jalassa. Ja pakarajumitmitkäliehermosäryt kanssa siellä vasemmalla puolen. Ihan mielenkiintoista tulee oleen kuulla OMT-ft:n näkemystä näistä kaikista juttuloista.

Ai niin, vielä yks juttu. Vedin tänään neljä leukaa. Ja vielä aks kertaa, et se ei ollut sattumaa. Jee. Ja kiitti ihan kauheesti kaikille ketä mua edellisen postauksen jälkeen tsemppas!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kortisonipiikillä kantapäähän!

HEMMETIN HEMMETIN HEMMETTI. Tää aamu oli sitten tuon jalan kanssa niin todella tuskallinen. Mullahan on joskus parikymppisenä tuo sama vaiva ollut ja silloin siihen pistettiin kortisonia ja kymmeneen vuoteen ei minkäännäköistä kantapääkipua ole esiintynyt. Aamulla funtsin, että pitäisköhän mun nyt kuitenkin varata aika lääkärille, kun olen kyllä kaikenmaailman hieromiset, venyttelyt, kylmät ja omatoimiset Buranakuurit kokeillut.

Kuinka ollakaan sain työterveyteen asiaa tuntevalle lääkärille ajan iltapäiväksi. Plantaarifaskiittihan se siellä kantapäässä sitten on vaivannut, niinkun arvattavissa olikin. Lääkäri sitten lupasi tuon kortisonin pistää, tosin kertoi myös, että viimevuosina kortisonipiikkiä on harkitummin ruvettu antamaan. Kerroin temput, joita kantapääni eteen olen tehnyt ja siinä kuulemma kaikki vaihtoehtoiset hoitokeinot suurinpiirtein olisivatkin. Kysyin vielä hänen omaa mielipidettään asiaan, niin lääkäri kertoi, että hänen kantapäähänsä ei kortisonia pistettäisi, mutta mikäli hän harrastaisi juoksua, niin hän todennäköisesti tuon kortisonipiikin haluaisi.

No nyt sitten konkkaillaan ympäri asuntoa ja katsellaan mitä tuleman pitää. Tuon kortisonin teho on käsittääkseni aika paljon kiinni myös siitä, kuinka hyvin lääkeaine osuu tulehtuneelle alueelle. Pistoskohdan ei enää huomenna pitäisi näin kipeä olla. Täytyy nyt toivoa, että tuosta jotain apua olisi. Lenkille varmaan sitten joskus, kun jalka tuntuu ihan normaalilta. Tai on jo vähän aikaa tuntunut. Eipä tullut puheeksi se. Kauheasti yritän ajatella positiivisesti, mutta silti vaan masentaa, suututtaa ja kiukuttaa! On ollut niin hyvä tekemisen meininki tässä ja kuntokin on tuntunut kehittyneen. Täytyy yrittää pitää yllä tuota ajatusta.

Sinänsä kaiken kaikkinensa positiivinen käynti. Hyvin moni saattaisi asiaan suhtautua "Buranaa naamaan ja vältä harrastustas -asenteella", mutta tämä lääkäri oli kyllä toisenlainen tapaus. Kertoi, että kaikennäköistä rasitusvaivaa saattaa (juoksua) harrastavalle tulla, mutta ne on pieniä asioita, kun ajattelee kokonaisuutena sitä, kuinka monelta isolta ja pieneltä vaivalta harrastaminen säästää sekä fyysisesti että henkisesti. Sama lienee päätee kaikennäköiseen liikuntaharrastukseen, vaikka juoksusta nyt sattuneista syistä puhuttiinkin.

Hyviä treenejä teille muille :).

maanantai 20. toukokuuta 2013

Viime viikon reenilöitä

Näin maanantaiaamuna on taas aika päivittää viime viikko treenien osalta myös blogiin. Nää treeniviikot kohti HCM:ää menee "Treenijakso" tagin alle. Mukava laittaa vähän tunnelmia ylös ja ehkä näitä voi joskus itsekin jälkeenpäin lukea, kun analysoi omaa tekemistään. Tuota analysointia ja kaikenmaailman tilastoja mä diggaan.

Ma: -
Ti: 20km@6:08/km (Pitkis Jn kanssa. Viimeiset kolme kilometriä nousua taulumäelle VK-vauhdilla alle 5min./km. Aika tehokas veto. Hyvä lenkki!)
Ke: 13km@5:47/km (Jyväsjärveä ittekseen. Ihan hyvä meno siihen nähden, että edellispäivänä oli tuo pitkis ollut.)
To: 5km@4:56/km (Aamulenkki duuniin.) + Lihaskunto
Pe: 3km+6km+3km (Ei tarkkaa dataa, kun Trackeri kettuili. Kutonen AKn kanssa vauhtivaihdellen. Lenkin lomassa myös mäkivetoja+lihaskunto Puistokoululla).
La: Pyörälenkki 25km
Su: -

Sellaista menoa menneellä viikolla. Nyt vähän taas jänskättää, kun seuraava vapaapäivä tulee olemaan 1.6., kun on mun veljen ylppärit. -Huoh! Duuneja ja koulua on siis reippaanlaisesti tiedossa. Mutta ei auta, kun yrittää rutistaa. Ja olla ajattelematta, ettei käy vanhanaikaisesti!

Tää mun bloggerikin muuten joteskin kettuilee. En oo saanut vastattua noihin mun aiemmissa postauksissa olleisiin kommentteihin. Mistä lie johtuu? Minä tietotekniikan ihmelapsena en tiiä.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Ravintolapäivää ja pyöräilyä!

Tämän aamun ensimmäinen ajatus oli jo ennen ylösnousua, että tänään ei pääse lenkille. Kantapäähän juili siihen malliin, että tuo ajatus tuli tajuntaan jotain kahdessa sekunnissa. Yleensähän mä en siis ajattele yhtään mitään ennen ensimmäistä kahvikuppia, joten kiputuntemuksia on kyllä täytynyt olla. Just kun pääsin kirjoittamasta, että viikon treenit on kulkenut ongelmitta. Täytynee olla a) kirjoittelematta pikkuvaivoista ja  b) panostaa taas kylmään ja venyttelyyn. En kuitenkaan ole kovin huolissani vielä.

Lenkki jäi siis väliin ja kävin fillaroimassa sellaset 25km ympäri Jyväskylää. Tuota pyöräilyä pidän omalla kohdalla lähinnä chillailuna. Taikka ulkoiluna. Tekee hyvää tuolle kantapäällekin fillaroida löysin nilkoin, kun kantapalvo aina mukavasti venyy joka polkaisulla. Pyörälenkuran päälle tuli osallistuttua ravintolapäivään sushia syömällä. Kumpaakin ekaa kertaa elämässä. Vähänkö siistiä. Ja kohta kun alkaa suomen (voitto)peli Ruotsista ja illaksikin on tiedossa kaikkea kivaa, niin ei jaksa tuota yhtä kantapäälle hävittyä juoksulenkkiäkään harmitella.


  

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!



Leuanvetoa ja liibalaabaa

Niin se vaan tämäkin viikko on tullut töiden osalta päätökseen ja pitkästä aikaa mullakin on ihan vapaa viikonloppu. Kuluneella viikolla sekä kantapääkipu, että siitepölyallergia on pikkasen muistuttanut olemassa olostaan. Kummallakin on sellainen yhdistävä tekijä, että ne on viimeksi ollut mulla jotain kymmenen vuotta sitten. Allergiasta ei ole moneen vuoteen tosiaan ollut merkkiä ja joskus nuorena (tai siis tosi nuorena) on mulla ollut plantaarifaskiitti, joka vasta kortisonipiikillä meni ohi. Tuo kantapäähän on aina satunnaisesti kipuillut (jännä, lähinnä huilipäivinä) huhtikuussa juostusta Pentin kympistä alkaen. Aika hyvin oon saanut sitä kyllä venyttelemällä ja kylmällä kuriin.

Treenejä olen kuitenkin hyvinkin pystynyt tekemään suunnitelman mukaan. Tänään kävin "myöhäislenkillä" AKn kanssa, kolme kilometriä sinne, kuusi kilometriä höntsäilyä (vauhtia vaihdellen, mäkispurtteja ym.) ja kolme kilometriä himaan. Lenkin lomassa käytiin myös Puistokoulun "jumppapaikalla" tekeen lihaskuntojuttuja. Mukavaa vaihtelua. Täällä Jyväskylässä on näköjään aika paljon ulkopaikkoja, missä lihaskuntotreeniä on hyvä tehdä. En oo ennen niistä tiennyt, mutta nyt kun alkaa olla oikeastaan jo kesä, niin aion kyllä mahdollisimman pitkälle siirtää kotikuntopiirini niille paikoille. Yksi pikku tavoite voisi olla kolmen leuan sijasta saada vedettyä kokonaiset viisi leukaa.

Viikon kuuma kysymys on ollut myös, että missähän sitä juoksisi testikisan ennen HCM.ää? Mietinnässä on ollut niin Mikkelin puolikas, kuin Kiimasen savulenkki Saarijärvellä. Lienee tuohon selvyyksiä tulee lähiviikkoina. Hankalinta noissa on ehkä se kyytipolitiikka. Toinen mietinnän aihe on ollut mun seuraavat juoksutossut. Täytyy ehkä ensi viikolla vähän käydä testaamassa.



Oon ollut ihan tosi tyytyväinen noihin ylläoleviin Adidas adizero Aegikiksiin. Tähänastisista katutossuista ehdottomasti paras ostos ja melkein tekisi mieli ostaa samanlaiset. Toisaalta taas oon käynyt vähän vakoilemassa ja kokeilemassa Adidaksen Bostoneita ja nekin houkuttais. Kyseessähän on siis samaa adizero sarjaa, että en edes kovin radikaalia muutosta olisi tekemässä. Mutta silti, niin tärkeitä juttuja!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Aamupostaus

Tämän päivän missio tulee olemaan pitkis Jn (ja mahdollisesti AKn) kanssa sekä Gerontologian seminaarityön loppuun saattaminen mun koulukaverin kanssa. Jälkimmäinen saattaa olla jopa raastavampaa. Ainakin hermoja kiristävämpää! Aamulla kävin pikapikaa hakemassa energiaa ja palkkarin pitkikselle, koska tietty mun kaikki geelit ym. on Laajavuoressa kun mä oon keskustassa. Mukaan lähti myös uusin (joka taitaa olla tovin ollut hyllyssä) Juoksija -lehti. En tiedä olisiko tuo lehti järkevää tilata ihan kotiin, että pääsisi mahdollisesti jotain tilaajaetuja hyödyntämään. Toisaalta, tykkään siitäkin, että kauppareissua voi extempore piristää. Lähestulkoon jokainen numero kieltämättä tulee ostettua.


Tuon urkkajuoman kanssa ei montaa hetkeä tarvinnut pähkäillä, lienee voin uhrata muutaman lantin Gatoradelle, kun he ystävällisesti uhrasivat minulle yhden lähtöluvan nimikkomaratonilleen Helsinkiin. Oon vähän miettinyt, että pitäisköhän mun Helsingissä turvautua omiin geeleihin ja järjestäjän tarjoamaan veteen. Jos näin teen, niin ostoslistalle menee SpiBelt -geelivyö taikka vaihtoehtoisesti paita, jonka takana on monenmoisia taskuloita. Onko kellään kokemuksia jälkimmäisistä?

Hyvää pyörällä töihin -päivää kaikille! Mul on vapaa :).

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kaikinpuolin hyvä viikko!

Kulunut viikko on ollut ajattelussa melko käänteentekevä. Pienen sulattelun jälkeen olen tullut hyvinkin tietoiseksi siitä, että sattuneista syistä mun nimi on nyt kuukauden välein maratonin lähtölistalla. Pikkuhiljaa alkaa plan tuon asian suhteen olla valmis. Lähtökohta mulla tulee olemaan seuraavanlainen: Helsinkiin lähdetään onnistumaan täydellisesti maratonilla! Jos ja kun näin tapahtuu, vaihdan syyskuun Finlandia maratonin puolimatkaksi, jossa lähdetään onnistumaan puolimaratonilla täydellisesti Jyväskylässä! Muuttujia saattaa tietysti matkanvarrelle tulla, kuten nyt vaikka nuhakuume. Se ei tietenkään ole millääntavoin toivottavaa, mutta turha on kieltääkään etteikö niin voisi tapahtua. Näinollen varasuunnitelmatkin on nyt jo valmiina, eikä niitä tarvitse ruveta sitten puuhaamaan. Niistä on kuitenkin turha jauhaa, koska lähtökohdat ovat edellämainitut.

Helsingin reissu tulee menemään siskon seurassa. Musta on niin kovin ihanaa, kun se lähtee mun kannustusjoukkoihin ja muutenkin, että päästään viettämään yhteistä viikonloppua. Varailtiin tuossa viikolla jo hotellikin perjantaista sunnuntaihin. Pääkaupunkiseudulla asuu myös muuta perhettä/sukua. Meidän veli ja siskopuolet perheineen, setä sekä serkku. Ajateltiin kuitenkin, että ehkä iiseintä yöpyä hotellissa sen kerran, kun mun siskokin nyt ilman omaa perhettään reissuun lähtee. Siinä on kaikennäköistä numerolapunhakua ja muuta, niin lyhyillä etäisyyksillä ei tarvitse kulkemista miettiä... Edes lauantai-iltana (yönä?) yöpymispaikkaan :D. Varmaan tulee kuitenkin porukkaa treffailtua ja sisko ainakin haastelee itselleen seuraa juoksun ajaksi. Mun sisko on siis aloittanut henkisen valmistautumisen maratonaikaan poissa kotoaan ja mä oon aloittanut fyysisen (no okei, vähän henkisenkin) valmistautumisen maratonaikaan Helsingin kaduilla!


Siskon tytär. Mun rakas kummitytskä!

Viikon loppuhuipennus oli pullakahvit edellä olevan pikkukaverin luona. Treenit oli seuraavanlaiset:

Ma: 20km 6:39/km (Kymppiin asti itekseen, seitsemän km AKn kanssa höntsäiltyä, välillä käveltiinkin (sen juoksuohjelman määräämänä :)), loppumatka ittekseen himaan. Ihan kiva höntsäpitkis).
Ti: - Tivolia!
Ke: 15km 5:24/km (Tasavauhtinen reipas Ruokkeenlenkillä itekseen, hyvä kulku)+vähän lihaskuntoa.
To: 6.5km 6:09/km + Lihaskunto + 3km 5:10/km (Ensimäinen pätkä kaverina AK, lihaskunnot Harjulla ja loppupätkä himaan).
Pe: -
La: 11km 5:34/km (Peruslenkura)
Su: 5km 4:53/km (VK-lenkki aamuvuoroon, startti kello kuus :o)

Kilsoja siis 60.5, lihaskuntoa kyllä vähän heikonlaisesti. Sen taas huomaa viimestään, kun laittaa asioita ylös. Oon silti tosi tyytyväinen tän viikon treeneihin ja ne on järjestään myös tuntunut hyviltä! Muutoinkin tää viikko on tivoileineen ja parine vapaapäivineen ollut kiva.


P.S. Ja tietty äitienpäivätoivotukset kaikille äiti-ihmisille!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Reittivinkkejä Jyvässeudulla

Tykkään lukea postauksia, joissa esitellään ihmisten juoksulenkkejä kartalla. Joskus tulee selailtua myös Sports Trackerin karttaa ja otettua sieltä reittivinkkejä juoksulenkeille. Olenkin aiemmin postannut reittiesittelyitä eri lenkeistä, joita paljon tulee kuljettua. Jyväsjärvi, Laajavuoren maastot, Ruokkeen lenkki ja Harju ovat tuttuja kulmia. Nyt ajattelin postata teille muutaman karttakuvan lenkeistä edellämainittujen reittiesittelyiden lisäksi vaikkapa vinkiksi, mikäli tällä blogilla Jyväskyläläisiä lukijoita on. Kuvan vasemmasta yläkulmasta löytyy lenkin pituus ja alla on sitten lyhyttä tekstiä.




1) Tuomiojärven lenkki. Noin kolmasosa hiekkapohjaa, muutoin asfalttia. Ei ihan perustasainen "järvilenkiksi", nousua ja laskua löytyy.


2) Laajavuori-Savela-Kukkumäki-Myllyjärvi-Keljonmarketit-Hippos-Laajavuori. Kevyenliikenteenväylää ja asfalttia.


3) Hannikaisenkatu-Keljo-Keljonmarketit-Nelostien vartta Keljonkankaalle ja vanhaa Keljonkaankaantietä Keljonkankaalle-Korkeakoskentie-Rantaraitti-Hannikaisenkatu. Kevyenliikenteen väylää ja asfalttipohjaa. Jäätävä nousu Keljonkankaalle. Yhdistelen tuota seutua myös aikapaljon rantaraittiin, jos ei ihan kokoaikaa huvita siellä juoksennella.


4) Laajavuori-Myllyjärvi-Keljo-Keljonkangas-Keljo-Hippos-Laajavuori. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on pidennetty versio lenkistä nro. 2 ja päällekkäisyyttä myös edellisen kanssa. Tuota Korkeakosken ja Keljon seutua tulee juoksenneltua paljonkin eri variaatioin sekä Laajavuoresta että keskustasta käsin.


5) Palokkajärven lenkki. Pääosin asfalttia, vähän hiekkapohjaakin löytyy. Melko tasainen. Vasemmalla Palokan moottoritien varressa kunnon baana juoksijoille, pyöräilijöille sekä rullaluistelijoille.

Viimeaikoina on tullut juoksenneltua lenkkejä AKn kanssa ja se on tuonut vähän uutta näkökulmaa reitteihin myös. Toisella kun on aina ne omat kuviot, missä kulkea. Hassua, että vaikka juostaan tavallaan samaa lenkkiä, niin toisella saattaa olla esimerkiksi ihan eri suojatie mitä se käyttää tienylitykseen. Pitkiä lenkkejähän pyritään säännöllisesti sopimaan juostavaksi Jn kanssa. Meillä on sellainen "työnjako", että "kumman nurkilla pitkä lenkki juostaan, se on suunnittelija". Tykkään siitä systeemistä, on sekä suunnittelua, että sitten vaan sitä juoksemista :). Toki aika paljon niitä pitkiksiä saa tahkoa ittekseenkin. Seuraavaksi muutama pitkisehdostus.


6) Takakeljon lenkki. (Laajavuori-Ruoke-Taka-Keljo-Myllyjärvi-Laajavuori). Tuo Taka-Keljon pätkä, eli kuvassa vasemmanpuoleinen suora, on kokonaan hiekkatietä. Reitillä on aikapaljon korkeuseroja. Kevyenliikenteenväylää muutama kilometri, muutoin saa tienpientareella juosta. Vähäliikeenteistä seutua kylläkin. Osittain mennään samaa tietä, kuin aiemmassa postauksessa esittelemällä Ruokkeen lenkillä.


7) Saarenmaan lenkki. (Laajavuori-Ruokkeentie-Soikkelintie-Kivelänlammentie-Saarenmaa-Palokankeskus-Laajavuori). Neljäsosa hiekkatietä, muutoin asfalttipohjaa. Tässä saa kanssa mennä pitkän pätkän pientareilla, mutta eipä juuri ole autojakaan. Tässä myös osittain samaa pätkää, kuin Ruokkeen lenkillä, mutta kuitenkin eri pätkää kuin aiemmassa kuvassa :D.


8) Ruoke-Saarenmaa-Tuomiojärvilenkki. Tässä on sitten yhdistetty sekä aiemmin esittelemää Ruokkeenlenkkiä sekä tässä postauksessa aiemmin esiintyneitä lenkkejä. Kilometrejäkin löytyy sen mukaisesti. On hiekkaa, asfalttia ja mäkeäkin löytyy.


9) Keskusta-Taulumäki-Palokka-Seppälänkangas-Palokangas-Laukaantie-Huhtasuo-Tourula-Keskusta. Tässä on yksi esimerkki randomlenkistä, jonka jompikumpi suunnitteli. Hiekkaa ja asfalttia.

Oon sekä vaihtelun, että rutiinien ystävä. Lyhyissä lenkeissä juoksen tosiaan aika paljon niitä jo aiemmin esittelemiäni reittejä sekä maastoja ja tämän postauksen alussa olevia lenkkejä. Joskus tulee piipahdettua myös Aittorinteen ja Huhtasuon maastoihin, mutta rakkaudesta Laajavuoreen pyörin siellä kuitenkin kaikkein eniten :D. Lähtiessä tiedän aikalailla suurinpiirtein tarkkaan missä tulen menemään. Pitkiksissä en kuitenkaan kovin usein jaksa samaa lenkkiä juosta. Siksi niitä on mukava suunnitella kartalta tai vaihtoehtoisesti mennä Jn suunnittelemaa reittiä. On mukava juoksennella paikkoihin, joissa ei koskaan muuten tule käytyä. Toki pitkissäkin lenkeissä mulla on ne perinteet, mutta en varmaan koskaan oo juossut kahta peräkkäistä pitkistä samalla reitillä.

Hauskaa, jos joku sai tästä ideoita lenkkeihin ja mulle saa lenkkivinkkejä laittaa, otan niitä tosi mielellään vastaan.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Mä vaan tykkään juosta. Poluilla ja pientareilla.

Tuossa viikolla sattui jämerä episodi mun lenkillä. Juoksin keskimittaista reipasta maantiellä ja lenkin lopussa täytyi juosta pieni pätkä metsän läpi polkua kotipihaan. Tunne sieltä maantieltä polulle siirtyessä oli, että wooouw, nyt täytyy vaihtaa taktiikkaa, että pysyy pystyssä! Se oli aika mittava efekti, vaikka pidän itseäni kohtalaisen kokeneena polkujuoksijana. Juoksinhan koko viime kesän tavoitteena Vaarojen maraton Kolilla, eikä tuo polkujuoksu ennen viime kesääkään täysin vierasta ollut.

Ihmiset jakavat juoksun yleensä katujuoksuun ja maastojuoksuun. Itse olen sitä mieltä, että tuota maastojuoksua on kahta aivan täysin erityyppistä. Polkujuoksu eroaa pururadoilla tai muilla vastaavilla "hyvä kuntoisilla" poluillakin juoksemisesta huomattavasti. Eroa katujuoksuun alkaa olla jo sitten lähes kuin yöllä ja päivällä. Pururadoilla ym. juokseminen on sitten varmaan jonkinlainen välimalli polkujuoksusta ja katujuoksusta. Se ei vaadi läheskään niin suurta intessiivistä askelten suunnittelua, mutta ei siinä ihan samanlaisella systeemillä voi edetä, kuin katujuoksussa.

Polkujuoksussa käytetään koko lihaksistoa eri tavoin. Keskittyminen täytyy pitää ja kropan täytyy mukautua vaihtelevaan juoksualustaan täysin erilailla kuin katujuoksussa. Katse katujuoksussa on lähempänä horisonttia, polkujuoksussa horisontin tuijottelulla ollaan hyvin äkkiä nenällään. Omien jalkojenkin katselu polkujuoksussa on turhaa, sillä silloin ollaan jo myöhässä. Kaatumista ei tapahdu, mutta vauhti hidastuu, jopa pysähtyy. Sä hämmennyt siitä, että mihin sitä seuraavaksi astuu. Sun täytyy kokoajan katsella juoksureittiä eteenpäin ja jo ennakkoon tietää mihin astut tulevilla metreillä. Polkujuoksu siis vaatii erilailla askelten suunnittelua ja keskittymistä juoksualustaan. Vaarojen maratonilla erottui selkeästi joukosta ne, jotka olivat (todennäköisesti?) treenanneet hieman vähemmän vaativilla alustoilla.

Usein kuulee sanottavan, että pitäisi treenata sen kaltaisilla alustoilla missä päätavoite saada tulostakin on. Oon jonkin verran tuosta erimieltä ja näkisin, että vaikka tavoite on katumaratonilla, niin varmasti maastossa juoksemisesta hyötyy. Polkujuoksu toimii tässä tapauksessa ehkä lähinnä virkistyksenä, mutta pururata -tyylisistä maastoista oon ainakin itse huomannut saavani lisää vauhtia katujuoksuun.

Viime vuonna pääosassa olivat pururadat ja polut, katujuoksu oli sitä toivottua virkistystä. Tänä vuonna pääosassa tulee olemaan kadut ja pururadat ja polkujuoksu tulee olemaan sitä kaivattua virkistystä. Jos multa kysyttäisiin mistä tykkään eniten, niin en osaisi vastata. Tai jos vastaisin jotain, saattaisi se vastaus olla seuraavana päivänä ihan jotain muuta.

Mä vaan tykkään juosta.



torstai 9. toukokuuta 2013

Ruokkeen lenkki

Olen kirjoittanut tänne aiemminkin reittiesittelyitä lenkeistä, jota aika usein tulee tahkottua. Tässä postauksessa on vuorossa niin kutsuttu Ruokkeen lenkki. Koska ehkä kaikki lukijat tietävät, miltä näyttää Keski-Suomalainen maantiemaisema tai omakotitaloalue, niin havainnollistan tälläkertaa kirjoitustani kartan avulla.

Kilometrit 1-3: Tämä pätkä on suurimmaksi osaksi hiekkatietä ja myös kevyenliikenteenväylä on käytössä koko tämän matkan. Tie sahaa ylösalas, mäet on katujuoksuksi jyrkähköjä kumpaankin suuntaan, mutta ei kuitenkaan kovin pitkiä. Kiepin keskelle jää kylpylähotelli Rantasipi ja ihan tässä vieressä sijaitseva Laajavuoren laskettelukeskus. Reitti kulkee kulkusuuntaan nähden oikealla puolen olevaan Tuomiojärven rantaan, ohi Haukkalan hieman hienomman asuinalueen, jonkin päiväkodin ja koulun aina Ruokkeentien risteykseen.

Kilometrit 4-7: Kevyenliikenteenväylää tällä pätkällä on enää vajaan kilometrin verran ja tuo onkin sitten melkoista nousua. Sen jälkeen on siirryttävä maantien reunaan juoksemaan. Rajoitus tuolla tiellä on pääosin 60km/h. Näin juoksijana ei nopeusrajoituksen ylittymistä tarvitse pelätä, mutta autot ei niitä kyllä oikein noudattele. Taloja on harvakseltaan ja välillä ympärillä on ihan vaan metsää. Yksi järvikin ohitetaan ja tuossa järven kohdalla on yksi Jyväskylän suosituimpia pitopaikkoja (vai miksi niitä hääpaikkoja kutsutaan?). Liikennettä ei kovin paljoa ole, nousua ja laskua kylläkin. Täysin tasaista pätkää ei juuri ole.

Kilometrit 7-9: Samainen Ruokkeentie kääntyy jyrkästi, joskaan tuo mutka ei noin suurelta juostessa tunnu. Kartassa oikealle luoteeseen kääntyy Soikkalantie, jonne tulee pitkillä lenkeillä koukattua. Tietä jatketaan kunnes ollaan aikalailla Ruokkeen kylällä. Varmaankin tuolla on joskus joku kyläpuoti ollut, mutta ei enää.

Lenkura kartalla

Kilometrit 10-11: Ruokkeentieltä käännytään vasemmalle Vesangantielle. Oikealla on järvi nimeltään Ruokepuolinen. Vasemmalla on taloja kohtalaisen lähekkäin, ollaanhan nyt kylällä! Edelleen juoksua on jatkettava maantien laidassa, sillä niin suuresta kylästä ei kuitenkaan ole kyse, että kävelytie löytyisi. Tässä kohdin on joku vajaa kilometrin verran kohtalaisen tasaista, mutta sitä ei kauaa kestä.

Kilometrit 12-13: Sitten aletaankin lähestyä "varsinaista Jyväskylää". Käännös vasempaan ja tien nimi jatkuu edelleenkin samana. Oikealla on Köhniöjärvi ja vanha kaupungin työntekijöiden saunapaikka nimeltään Könkkölä. Varmaan siellä jotain toimintaa, mutta meille ei siellä enää viikottainen sauna lämpene. Pian vasemmalla tulee vastaan ravirata Killeri ja sitten aina liikuntakeskus, kuinka ollakaan, Killeri sekin. Tuossa liikuntakeskuksen kohdalla alkaa vastarakennettu kevyenliikenteenväylä.

Kilometrit 14-15: Loppunousu Kortemäen asuinalueelle, huh! Tykkään juosta sen omakotitaloalueen läpi himaan vaikka sekin on edelleen sellaista pientä (tässä vaiheessa paskamaista) nousua, mutta en tykkää palata tuohon Laajavuorentielläkään. Tässä onkin sitten taas Kevyenliikenteenväylää, vaikka kyse on varmaan kaikkein pienimmästä tiestä. Lopuksi pururadan ylitys ja metsän poikki ollaan maalissa!

Korkeus- ja nopeuskäppyrää. Tiedä sitten miten paikkansapitävää :D.

 Oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja mulle ajatus maantielaidassa juoksemisesta ei tunnu hankalalta. Teiden ylityksiä ei tuolla lenkillä juuri ole, ainakaan tuohon suuntaan kuljettaessa. Pientareet on mun mielestä ihan riittäviä ja rekkaliikennettä ei ole. Eipä tuolla juuri juoksijoita liiku, maantiepyöräilijöitä kyllä tulee useastikin vastaan.

Juoksen aika paljon tiettyjä reittejä, mutta vaihdellen. Mukavaa on myös keksiä "uusia lenkkejä" ja etenkin pitkiä suunnitellessa tulee tutkittua karttaa ja mittailtua vähän noin niinkun suurinpiirtein etäisyyksiä. Toki reittivalintaan vaikuttaa myös se, kuinka pitkä lenkki on tarkoitus juosta. Tällä lenkillä on mun mielestä ihan parasta lähtee juoksemaan keskimittaista tasavauhtista reipasta. Järvenrantareitit on kanssa siihen hyviä. Kaupunkialueella, riippuen tietysti vähän kuinka lähellä keskustaa, on vähän turhan paljon liikennevaloja ja sellaiset reitit sopii paremmin sitten peruskestävyyslenkeiksi.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Nettishoppailua

Tilailen tosi harvoin mitään netistä, mutta tuossa jokuaika sitten innostuin tilaamaan testiin (sairaan halpoja) urheiluvaatteita. Mieheni kun puuhasi eräilykamatilaustaan brittiläiseen nettikauppaan, nimeltä Sports Direct. Hinnat tuossa kaupassa oli kyllä todella halpoja! Itse tilasin Karrimor -merkkiset pitkät trikoot, capritrikoot, juoksusukkia ja topin. Koska kyseessä oli mulle tuntematon merkki, tilasin sitä kaikkein edullisinta settiä, enkä voi kyllä kehua. Arvoitukseksi jää se, olisiko hintavammat tuotteet olle paljonkin parempia.





Tarkoituksena oli tilata myös tuttua Adidasta, Nikeä ym., mutta mieheni oli niin nopea liikkeissään ja tuumailtiin siinä sitten, että tehdään myöhemmin vaikka uusi tilaus. Postikulut oli yhdeksän euroa, toimitus sujui vikkelään kotiovelle asti, että kauppaa voi kyllä suositella muillekin. Hassu juttu oli sellainen, että kun sä muutit punnat euroiksi, niin veloitus oli sama summa euroina. Elikkä valitsit käyttörahaksi euron, niin hinnat ei muuttunut miksikään, ainoastaan valuutta. Hullua. Voisi kuvitella, että tuollaisen juttu korjataan mahdollisimman nopeasti.



No sitten tähän Karrimoriin. Pitkät trikoot oli maanantain pitkiksellä testissä ja jotenkin höttöistä tuo kangas oli ja kokokin olisi ehkä voinut olla yhden pienempi. Capreissa oli tuulisuojat reisissä (oma moka, kun en lukenut tuoteselostetta tarpeeksi tarkkaan, kai). Se on mun mielestä aika hassua, sillä kuka lyhyisiin trikoisiin tarvitsisi tuulisuojaa? Mitoitus oli mun mielestä tosi outo; tilasin M koon housut tässäkin, pohkeen kohdat oli aika kireät, reidet ja lantio sen sijaan liian löysät. Vyötärö ok. Jonkin verran housut tuntui isoilta, mutta pienempi versio olisi varmasti ollut vyötäröstä liian kireä.Toppi oli ihan jees, joskin aika höttöisen tuntuista siinäkin oli kangas. Sukista en oikein vielä osaa sanoa juuta enkä jaata.




No hintaa tuolle satsille tuli yhteensä sellainen 30 euroa (ehkä jopa alle), joten eipä tässä todellakaan korkealta putoa :D. Mies sai hyvän Garminin eräkäyttöön tarkoitetun navigaattorin ja muita onkijuttuja edullisempaan hintaan, mitä muualta. Hommat toimi hyvin ja kylkiäiseksi tuli vielä kassi ja kahvikuppi, heh. Joten summasummarum: Ihan hyvät kaupat ja varmasti tulee uudemman kerran kyseisestä puodista tilattua jotain.

Mites ja mistä te tykkäätte hommailla urheilukamanne?

maanantai 6. toukokuuta 2013

Pohdintaa

Tästä päivästä on aikalailla tasan 15 viikkoa kesän päätapahtumaan, eli Helsinki City Maratoniin. Näin aamuseltaan tuli vertailtua omaa tämänhetkistä tekemistä aiempien vuosien harjoitteluun. Tavoitteenahan mulla on parantaa kahden vuoden takaista maratonaikaa (4.04) enemmän tai vähemmän reilusti. Vuoden 2011 kisastatistiikkahan oli mulla sellainen, että syyskuussa juoksin puolikkaan aikaan 1.48 ja sitten lokakuussa tuon 4.04 maratonin. Mun mielestä siinä on aika kohtalainen tulostason lasku verraten kokomatkaa puolikkaaseen. Viime vuoden "katukunto" oli puolikkaalla 1.42 syyskuussa ja (ylimittaisella) kokomatkalla sitten tuli selville vain extremekunto Kolin Vaaroilla.

Vuonna 2011 päätin osallistua myös kokomatkalle aika myöhään kesällä. Kevät ja alkukesä oli tuolloin täynnä mullistuksia. Tasan kahden vuoden takaista Sports Tracker tilastoa ei multa löydy, mutta esimerkiksi tuon vuoden kesäkuussakin olin juossut näköjään vain vaivaiset kuutisen kymmentä kilometriä. Ensimmäiset "kunnon kuukaudet" olivat vasta Heinäkuusta alkaen. Yhtenä kompastuskivenä on varmasti ollut treenin vähyys ja liian myöhään (ja näinollen liian vähäiset) aloitetut pitkät lenkit. Tämän sekä viime vuoden huhtikuut näyttää aikalailla samanlaisilta. Lenkkejä kumpanakin vuonna tasan 13, kilometrejäkin melkein samanverran. Vauhdista löytyy sellainen ero, että vuosi sitten nuo lenkit tuli vedettyä keskivauhdilla 6.11min@km ja nyt tämän vuoden huhtikuun treenivauhti oli keskimäärin 5:44@km.




Toukokuu näytti vuosi sitten aikalailla huhtikuun kaltaiselta. Nyt kun maraton on edessä jo elokuun puolivälissä, on toukokuun näytettävä jo huomattavasti paremmalta, mikäli ennätysaikoja mielii paukutella. Avain kysymyksenä uskoisin mun harjoittelussa olevan juuri nuo pitkät lenkit. Toinen juttu on sitten vauhtireservin kasvattaminen. Mulle on aina ollut vähän vaikeaa juosta ihan oikeita VK-lenkkejä, kuten myös ihan oikeita palauttavia lenkkejä. Varmaan pitäisi myös oppia ajatteluun tyyliin kolme kilometriä verkkaa, vitonen kovaa ja kolme kilometriä höntsää päälle.

En tiedä auttaisiko sykemittari tuohon? Mitä mieltä ootte te, etenkin kokeneemmat juoksijat?

lauantai 4. toukokuuta 2013

4/5/2013

Että asiat pysyy hyvän ja huonon suhteen balanssissa, on tähän(kin) treeniviikkoon mahduttava kumpainenkin. Aloitetaan niistä huonoista. Kokonaisuudessaan tää viikko on treenien kannalta mennyt niin päin per.. prinkkalaa. Torstai ja perjantai tuli pitkästä aikaa kärsittyä on/off -migreenistä ja näiltä päiviltä sai treenit suosiolla perua. Jotenkuten sain duuni-illasta melkoisessa sumatriptaanipöllyssä selvittyä. Suurimpana motivaattorina lienee se, vaihtoehtona olisi ollut jäätävässä päänsäryssä päivystyksessä istuminen! Kokonaiskilometrit jäänee sinne vähän päälle kolmen kympin, vauhdiltaan sellaista n. 5.45@km perusmättöä.

Ja se mikä on sitten (näissä muutamassa hikisessä) treenissä ollut hyvää, on maasto. Se on kuulkaa eräänlainen thank god it's friday -fiilis, kun pitkän talven jälkeen alkaa pururadat olla juostavassa kunnossa. Hel.. liian monta pimeää kuukautta on mun rakkaissa maastoissa ollut mahdollista liikkua vain valaistuilla laduilla suksilla. Ja nyt on ensimmäinen lenkura purtsilla heitetty. Ja ei, ei tarvinnut edes valoja!

Sen sijaan, että jakaisin näitä mun kuolettavan tylsiä peruskuvioitani tälläkertaa tämän enempää, aion jatkaa iltaa lueskellen ei niin kuolettavan tylsien ihmisten raportteja viikonlopun kisoista. Helsinki City Run teki kaikkien aikojen osallistujaennätyksen suomalaisten juoksutapahtumien osalta. Lienee tuossa 14 000 tuhannen joukosta muutama innostunut kisarapsakin löytyy :). Kisakausi on avattu viikonloppuna myös Joensuussa ja sieltäkin onnistumistarinoita on tullut bongattua.

Morjes!

P.S. Vähän oon tota lätkääkin yrittänyt kattella. Silleen, et hei, melkein pääsin peliin mukaan, mut sit tuli mainoskatko! :D