Juoksutaukoa ja jumppailua

Hyvää iltaa täältä koulukiireiden ja työpäivien lomasta. Kantapää on nyt sillä mallilla, että kävellessäkään ei enää kipua tunnu. Tuon kortisonipiikin jälkeenhän rasitusta pitäisi välttää seitsemän vuorokautta hoitovasteen maksimoimiseksi. Painettaessa tuota kipukohtaa pieniä tuntemuksia vielä on ja oon ajatellut nyt kuitenkin pitää juoksutaukoa tämän viikon loppuun. Ja todellakin toivon, että tuon penteleen kantapään kanssa ei enää koskaan (tai ainakaan ennen syksyä) tarvitsisi taistella.

Tiistaina tuli käytyä OMT-fysioterapeutilla, joka ei kyllä mitään pituuseroa alaraajoissani havainnut. Puolieroa lantion hallinnassa kylläkin, joten jos tuota pituuseroa takavuosina onkin ollut havaittavissa, on se nimenomaan toiminnallisista seikoista johtunut. Tuota puolieroa tullaan nyt sitten jumppaamaan päivittäin ja seuraava käynti olisi juhannuksen jälkeisellä viikolla. Elän siis toivossa että myös pakaranseudun hermokivut helpottavat.

Näyttää iisimmältä kun on.

Vanha olkapääleikkauksen aikanen tuttavani, vastuskumi.

Vaikka toukokuusta kaksi viikkoa meni juoksutreenejä ajatelleen perseelleen, niin kilometrejä on silti toukokuulle kertynyt 132 keskivauhdilla 5:19@km. Pakko olla tyytyväinen, sillä vuoden takaiset treenit oli vähän enemmän ja aika paljon hitaammalla vauhdilla. Vaikkei mitään kahden viikon juoksutaukoa tuossa kuussa silloin ollutkaan! Tuntuma oli tuossa toukokuun alussa, että juoksukunto liikahti eteenpäin ja olin siitä tosi iloinen. Tuskin tässä mitään dramaattista takapakkia on ehtinyt tulla. Toivottavasti tuo kehitys jatkuu samana ja kantapää pysyy menossa mukana.