Painetehtävä

Näihin blogihiljaisuudessa vietettyihin päiviin, korjaan viikkoihin, on mahtunut vaikka ja mitä. Elämä tuntui taannoin olevan aikamoisen levällään. Enää tilanne ei ole yhtä kaaottinen, jos nyt ei sellaista "pikkujuttua", kun työelämä, oteta lukuun. Asiaan helpotusta ei ainakaan tuo se, että mun nilkasta tehtiin leikkauspäätös ja tuo operaatio ajoittuu kutakuinkin maaliskuulle. Todennäköisesti kukaan ei varsinaisesti ole kiinnostunut tuota sairaslomaa kustantamaan ja ylirehellisenä ja -tunnollisena ihmisenä en sitä keneltäkään ole valmis salaamaankaan. Täytyy tässä joskus ajatella, kuinka olisi järkevää toimia.

Sen lisäksi olen tehnyt valmiiksi opinnäytetyön ja autokoulun. Kuumottavimmat paikat oli tietysti eilen ja tänään, kun ensin ajoin onnistuneen inssiajon ja heti seuraavana päivänä oppariesitys johtajaihmisille. Luojan kiitos se on ohi! Olen aika kova jännittämään asioita ja kieltämättä nämä pari viimeistä päivää on sitä sisältänyt jopa vähän liiankin kanssa. Näiden päivien jälkeen tuntuu, että ymmärrän todellakin ihmisiä, joilta löytyy beetasalpaajaresepti takataskusta indikaatiolla esiintymisjännitys. On kuulkaa jännä tunne, kun sekä keho että mieli alkaa pikkuhiljaa palautua tästä kuormasta, mitä on ollut. Eihän se palautuminen henkisestäkään kuormasta hetkessä tapahdu, mutta vahvasti se on käynnistynyt.

Mun alkuperäisenä ajatuksena oli nukkua päikkärit, kunhan kotiin pääsen. Kuten aika usein, en osannutkaan rauhoittua, edelleen liikaa ajatuksenvirtaa pääkopassa. Niinpä päädyin tänne blogiin kirjoittamaan sekavaakin sekavamman postauksen. Ehkä luvassa on jostain edellämainitusta hieman jäsennellyympääkin tekstiä. Justiinsa tänään ei kuitenkaan parempaa irtoa. Hattu kouraan ja nöyrin kiitos opparikollegalleni sekä kälylleni! Toisella kädellä aion taputtaa itseäni selkään. Painetehtävä on suoritettu!

Ehkä nyt oon valmis niille päikkäreille!

(Kuvat Joupiskan ulkoilualueelta Seinäjoelta. Joupiska, parasta mitä Seinäjoki tarjoaa).

Liikuntaa, sydäntauteja ja kalaruokaa...

Nämä pari viikkoa on kyllä mennyt kuin siivillä. Teen nyt viimeistä harkkaa, tarkalleen ottaen aikalailla viimeisiä päiviä jo, ennen valmistumista.  Oppari täytyy toki vielä saattaa loppuun. Harjoitteluajat alkaa kuitenkin olla takanapäin. Just kun olin oppinut mihin kaikkeen voi työharjoitteluaikaa hyödyntää. Toista se on sitten työelämässä: on omat potilaat ja vastuu. Ei enää niin vaan liueta sinne sun tänne katsomaan erilaisia toimenpiteitä ja oppimaan uutta. Se alkaa erilainen oppiminen sitten, sillä ikuista oppimistahan tämä ala on.

Täytyy sanoa, että viimeinen harkka sydäntaudeilla on ollut kyllä niin nappivalinta. Olen kyllä pärjännyt hyvin joka paikassa ja tykännyt ollakin, mutta tästä jää kaikin puolin jotenkin erityinen fiilis. Sellainen, että näiden asioiden parissa haluan vielä tulevaisuudessa työskennellä. Sitä kohti siis!

Parin viime viikon liikunnat ensin eletystä alkaen:

ma: sali 1h10min.
ti: ---
ke: juoksu 20min. + core 30min.
to: sali 1h
pe: maastosauvailu 1h50min. + core 15min.
la: sali 55min.
su: pyöräily 1h
yht: 7h

ma: juoksu 30min.
ti: sali 1h + vesijuoksu 30min.
ke: sali 1h
to: maastosauvailu 1h + core 15min.
pe: sali 1h 10min.
la: juoksu 20min. + core 25min.
su: maastosauvailu 1h40min.
yht: 8h

Oikeastaan on jo aika kova halukin työelämään. Johonkin ihan erilaiseen työelämään. On myös fiilis, ettei opiskeluakaan tekisi mieli lopettaa. Mitä sitten, kun ei ole enää mitään deadlineja mistään? En tiedä olenko hullu, mutta oon vähän tuumaillut avoimen yliopiston opintoja. Tarkalleen ottaen mitä, en vielä tiedä. Monenlaisia vaihtoehtoja oon miettinyt. Niistä en kyllä stressiä jaksa ottaa ja saattaahan olla, että työ vie mukanaan. Sitä ennen aion kuitenkin rauhassa värkkäillä sen opparin ja mulla onkin siihen hyvin haettuna opintovapaata. Valmistuminen menee jokataupauksessa sinne jouluun, mahdollisesti ansi vuoden alkuun.

Oon mä muutakin syönyt, kun leivitettyä kalaa :D. Mutta aika hyviä nämä, sairaalaruuaksi! Pinaattilätty on anopin värkkäämä. Itellä ei ihan letun paistoon oo riittänyt motivaatioo.

Talvikisaputki ja Työputki

Näillä jaksoi painaa yövuorot...

Huhheijaa. Viime viikko on rämmitty läpi suurinpiirtein samoissa tunnelmissa kun hiihtäjämiehet eilen Mördarbackanilla neljän- ja viidenkympin välillä. Kaikkee oli ja paljon sekä ihan liian vähän lepoa. Tai oikeastaan palautumista.

Viikon liikunnat:

ma ja ti: ---
ke: hiihto 1h10min + vatsat 20min.
to: sali 1h5min.
pe: hiihto 2h45min.
la: hiihto 1h20min.
su: ---
yht: 5h40min.

Rasitusta on aiheuttanut lähinnä se, että tein viime viikolla sekä harkkaa että palkkatyötä. Nyt oon kuitenkin taas jäänyt opintovapaalle köyhäilemään, joten voin keskittyä vain ja ainoastaan harjoitteluun sekä olemiseen opiskelijana. Tietyllä tavalla alkaa uuvuttamaan olla uutena ja väliaikaisena ihmisenä jälleen kerran uusien ihmisten parissa, mutta se on nyt tällaista se niin kauan kun joskus löydän pidempiaikaisen työn sairaanhoitajana. Eiköhän tämä tästä kun taas vauhtiin pääsee, sitä en epäile yhtään.

Tää oli tällainen pikapäivitys nyt. Vielä aion kuitenkin hehkuttaa Matti Heikkistä, joka eilen miesten viidenkympin kisassa antoi kirjaimellisesti kaikkensa. Käsittämätön kaveri, että pystyy laittamaan kaiken harmituksen ja kalustokatastrofin jälkeen peliin itsensä 110% kisassa, joka ei ollut päämatka ja motiivina starttiin kunnioitus kovaa työtä tehneelle huoltoryhmälle. ISO HATUNNOSTO. Ei mulla muuta tänään.

...ja näillä pitkän hiihtotreenin.

Stressinhallintaa

Eilen raahauduin umpiväsyneenä koulusta kotiin. Kello oli lähellä viittä. Vaikka tässä ei ole sitten viimeisten vapaiden montaa päivää kerinnyt kulua, päässä pyöri miljoona kysymystä, jotka sai tunteen että takana olisi pidempikin työ-/kouluputki. Huomenna yksi vapaa, saanko lomapäivän ensi viikon perjantaille, ettei tarvitse ilman vapaa päivää olla maaliskuun 7. päivään saakka? Jos en jaksakaan tätä puristusta? Anoppikin varmasti toivoo käymään, milloin sinne? Miksi poden huonoa omaatuntoa, jos perun huomisen tapaamisen? Miksi ylipäänsä stressaan jaksanko huomenna, koska todennäköisesti jaksan kuitenkin? Opinkohan kaiken mitä tänään uutta opetettiin? Miksi en nyt osaa rauhoittua? Jos ihan hetken huilaan ja sitten vois mennä vähän hiihtämään.

Ei, ei onnistunut rauhoittuminen. Jarppa latasi taas perus rauhoittavan lauseen kehiin: älä nyt etukäteen stressaa miten menee, ihan hyvin oot jaksanut ennenkin. No niimpä ja mä rupesin laittaan hiihtokamoja päälleni. Mulle on ollut selvää jo vaikka kuinka kauan, että tarviin liikuntaa muutenkin kun fyysisen hyvinvoinnin tueksi. Liikunnoista parasta mun pääkopalle on ulkoliikunta ja mitä enemmän luonnossa sen parempi. Sinne se jäi. Sekava mieli. Ladun varteen, pimeään metsään.

Valopää. Eilen.

Tänään se valo oli taivaalla.

Entäpä sitten tänään? Vapaapäivä, miksi höntyän ladulle lähes yhtämatkaa auringon kanssa? Kun muutenkin olin sopinut tälle kultaakin kalliimmalle vapaapäivälle ohjelmaa. Hommahan on aika simppeli. Tunti päivässä liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa, kuten pääministeri asian sanoo. Vajaan kahden tunnin hiihtelyn jälkeen päivää aloittelee sekä henkisesti että fyysisesti virkeä minä.

Joku aina joskus ihmettelee miten näinä aikoina, kun on opinnot ja työt ja vaikka sun mitä, jaksan liikkua toisinaan lähes samalla intesiteetillä kuin vapaaviikoillakin. Vain ja ainoastaan siksi, etten jaksa olla liikkumatta. Pääkoppa tarvitsee säännöllistä liikuntaa, tällaisilla viikoilla jopa kroppaa enemmän. Tavallaan kyllä ymmärränkin ihmisiä, jotka kiireiden lomassa unohtaa liikkua. Luulen, että niin käy tietämättömyyttä muusta. Ei se aina ajatuksena ole kiva. Lähteä pitkän päivän päälle vielä rämpimään pimeään metsään. Kokemus kuitenkin kertoo, että sohvalla makoilu ei tuo sitä hektiseen hetkeen toivomaani rauhaa. Ei, ei todellakaan. Ja just tuon takia sen oman liikunnan pitää olla itselle kivaa ja tilanteeseen sopivaa. Jollekin tällaisina hetkinä sopii jooga, toiselle se voi olla tanssitunti. Mulle se on kestävyysliikunta. Ulkona. Mahdollisimman kaukana autoista. Mikä se sulla on?

Uusia kevään tuulia!

Flunssa -check. Yövuorot -check. Elossa edelleen. Vahvasti elossa.

Alkuviikko meni tosiaan sairastellessa, mutta loppuviikosta olen jo päässyt liikkeellekin. Punttisalivapaan viikon kyllä pidin ja sehän ei harmita yhtään. Jalkaisin liikuin, sukset jalassa ja ilman. Tällä viikolla on ollut myrskyä, mutta jo myös niin paljon kevättä ilmassa. Käytiin nioben kanssa lenkillä Jyväsjärvellä perjantaina ja koko kroppa oikein imi auringonvaloa itseensä. Ihan huippua, kun on tutustunut ihmiseen jonka kanssa voi treenailla. Niitä ei ole paljon.

On siis kevät!

ma-ke: ---
to: hiihto 1h5min.
pe: juoksu pienin kävelytauoin 1h15min.
la: hiihto 30min.
su: sauvakävely 1h15min.
yht: 4h5min.

Ensi viikolle hyvä tavoite vois olla treenata sellaiset salit, etten jumita itseäni totaalisesti. Kouluja ja töitä pitäisi yhdistellä vielä jokunen viikko, joten tiukkaa on. Maaliskuun alusta taas opintovapaalle ja harjoittelijan rooliin. Mun elämässä on nyt sellainen tilanne, että vähän kaikki on auki. Ei ole mitään käryä mitä teen työkseni puolen vuoden kuluttua. Ei ole mitään käryä mitä tapahtuu tuolle jalalle ja millaisia suunnitelmia uskaltaisin tehdä esimerkiksi kesälle. Ajatuksia on paljon. Matkakuumettakin pukkaa. Sekä retkikuumetta. Ja matkaretkikuumetta. Olenko jo kertonut, että tykkään kaikennäköisistä runoista ja sitaateista liittyen kulloinkin meneillään olevaan tilanteeseen, hetkeen tai pidempiaikaiseen olotilaan, ihmissuhteisiin. Meillä on keittiössä palanen "liitutaulutarraa", johon olen kirjoittanut jotain liikuttavia ja/tai kannustavia juttuja. Mitä milloinkin kaipaa. Jouluhommelit on siitä pyyhitty jo ajat sitten pois ja viimein sai tuo taulu taas uuden sanoman.

-Maurice Chevalier-

Aika hyvä, eikö vain?

Opinnoista ja pimeydestä

Mitä kuuluu? No eipä paljon mitään eikä myöskään näy. Pimeetä on kun persreiässä oli yö taikka päivä. Luotettavan tiedon lähteestä, eli Iltalehdestä, luin että tänä marraskuuna aurinko on näyttäytynyt Jyväskylässä 7h. 30min. Että silleen, olin varmaan töissä silloin. Lukekaa vaikka tästä, jos ette usko. Eikä muuten mene muuallakaan suomessa hyvin.

Kynttilöitä (Party Lite) eteisen lipaston päällä

Puolet kansasta riutuu kaamosfiilareissa ja toinen puoli ihmettelee kun porukka valittaa, ihan turhasta vielä. Äkillinen pimeys kun valitettavasti vaikuttaa osaan meistä ihmisistä ja se on ihan todellinen tosi niille. Itse kuulun siihen osaan ihmisistä joihin tuo pimeys vaikuttaa negatiivisesti ja olen kyllä oppinut elämään sen asian kanssa. Luulisin, että mun läheiset on myös oppinut elämään mun kanssa, vaikka saatan joskus valittaakin. Pikkukikkailuilla kuten kirkasvalolampulla taikka D-vitamiinilla saa jonkinlaisia myönteisiä vaikutuksia, tiedä sitten onko lumetta tai ei. Sitten on ne suuremmat linjat, kuten liikunta (etenkin ulkoilu pimeydestä huolimatta) ja ruokailut. Itselleen on myös hyvä osata antaa siimaa, jos siltä tuntuu. Mitään tajunnanräjäyttäviä vinkkejä tämän vuoden pimeimmän ajan selättämiseksi mulla ei ole antaa, se on vaan löydettävä ne omat keinonsa. Ei tämä kuitenkaan ikuisuuksia kestä.

Tämän syksyn olen kyllä osannut ottaa ihmeen rennosti. Noi opinnot otti ensimmäisenä puolenatoistavuonna jotenkin imuunsa ja siinä sivussa kun omaa toimeakin tuli hoidettua, niin melkoista haipakkaa oli välillä. Jotenkin viime kesänä tajusin kuitenkin, että vaikka ne lehtorit ja mitkä siellä AMKissa yritti saada meidän ryhmästä irti vaikka ja mitä nopeusennätyksiä, niin minä en siihen hommaan lähde revittelemään. Tämän aiempiin puolen vuoden perioideihin verrattuna leppoisan syksyn aikana lykkäsin valmistumista vielä tulevasta keväästä seuraavaan syksyyn. Opparia lukuunottamatta todennäköisesti saankin opinnot pulkkaan, mutta koska en tuota opparia ole vielä aloittanutkaan, niin sitä tuskin saan ennen kesää valmiiksi. Niin ja oikeastaan, miksi edes pitäisi?

Lääkelaskentaa

Mähän en tiedä mitenkään päin näiden oppilaitosten talouspolitiikkaa, mutta luulen että money talks. Jotenkinhan niiden on hyödyttävä siitä, että ihmiset valmistuu vaikka nyt esimerkiksi sairaanhoitajaksi kahdessa ja puolessa (osa jopa kahdessa) vuodessa ohjeajan sijasta. Hiillostus opintopisteiden vauhdikkaaseen keräämiseen on joskus melkoista enkä kyllä yhtään ihmettele, vaikka burn outit kolkuttelee ovella ja eräätkin yöunet opiskelijoiden keskuudessa menetetään. Ite oon kyllä nyt vakaasti päättänyt, että vaikka burnaria väistellen selviäisinkin siihen kahteen ja puoleen vuoteen, niin en sitä (todellakaan) aio tehdä. Sitä paitsi monessakin mielessä hyödyn paljon enemmän siitä että olen vielä syksyllä koulun kirjoilla, nih!

Tätä rentoilua ajattelin jatkaa esimerkiksi matkustamalla opintovapaalla Wieniin. Ja Ouluun. Ehkä myös Pohjanmaalle. Ajattelin olla läheisten kanssa. Polttaa kynttilöitä ja liikkua paljon. Ehkä teen jonkun tehtävän, ainakin sen mikä tähän viikon päästä loppuvaan harkkaan liittyy. Omatunto on täydellisen puhdas, sillä ihan riittävästi olen opintopisteitä suorittanut tämänvirkavapaan eteen ja kesälomiakin hölmö mennyt opinnoille pyhittämään. Sellaista mulla, mitäs teille?

Iskä tehnyt jotain -84 ja minä maalunnu jotain 30v. myöhemmin. Lähinnä kynttiläkäytössä. Tunnetta on. Paljon.

P.S. Onko kukaan käynyt Wienissä? Jos on, niin kertokaa mitä kaikkee ihanaa vois ja mitä kaikkee ihanaa kannattais tehdä taikka nähdä?

Lapsenmielistä liikuntaa ja tuu ulos -pohdintaa

Olin tosiaan viikonloppuna mun kummitytön kanssa Liikuntapeuhulassa, joka on paikallinen lasten liikuntatapahtuma. Tapahtuma järjestetään joitain kertoja vuodessa ja on varsin hauska. Ketä ei siellä ole käynyt, niin suosittelen kyllä käymään. Ottakaa vaikka jostain lapsi lainaan jos ei ole omaa, koska tapahtuma on ihan hauska aikuisellekin. Mun mielestä onkin ihanaa, kun se mun kummityttö kasvaa ja voidaan kaikkea touhuta yhdessä. Joskus on vaikea sanoa kumpi hyppii enemmän innoissaan trampoliinilla.

Tuon liikuntapeuhulan jälkeen mietiskelin, että milloin se lapsen into loppuu ja höntyäminen asioihin oikein loppuu? Missä iässä jotain kiinnostavaa nähtyään ei tarvitse enää juosta katsomaan, että mitä se on? Kuinka kiinnostava asian pitäisi olla, että ottaisin itse juoksuaskelia? Vai onko kysymys ainoastaan siitä, että jonain päivänä vain tajuaa, että kävellenkin kerkeää. Onhan se tietysti hyvä, että me aikuiset ja muut isommat ihmiset ei säntäillä pitkin turuja ja toreja jokaisen kiinnostavan asian perässä, mutta tietynlainen lapsenmielinen kiinnostus ja innostus olisi silti hyvä säilyttää.

Opintojen puolesta on tullut myös mietittyä paljonkin lasten ja nuorten liikunnan vähentymistä, joka on valitettavasti totta tänä päivänä. Olin taannoin yhdessä seminaarissakin aihetta koskien, jossa tutkijoilla oli esittää moniakin karmivia seikkoja ja lukuja ihan tämän päivän suomesta. Voi kumpa me aikuiset voitaisiin olla esimerkkinä aktiivisesta elämästä. Joka paikkaan ei tarvitse mennä autolla eikä muutakin tekemistä on kuin tietokone. Näissä talkoissa on oltava ihan kaikkien, myös yhteiskunnan.

Tuo FP:n biisi "tuu ulos" on kyllä mun mielestä vaan niin hyvä ja ajankohtainen. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ja ennen oli ennen ja nyt on nyt... Mitä näitä sanontoja nyt onkaan? Sanon silti. Kun mä olin pieni, niin pahin rankku ikinä oli se, ettei saanut mennä enää illalla ulos jos myöhästyit päivälliseltä. Tai vielä pahempaa, koko päivänä, jos oikein olit jotain kämmännyt. Ihan liian monia tietämiäni kouluikäisiä saa nykyään patistella sinne ulos!

Kuulumiset

Nonnin. Jos nää flunssat olis nyt tässä ja rasitusvammat kans. Aion nyt juosta vaan ja mietin asioita sitten, jos juoksussa tulee sellaisia tuntemuksia, että tekniikka hajoaa. Onneks on juoksukunto niin paska just nyt, että vauhdit ei ainakaan pääse kasvaan kovin suuriksi. Vähän olis myös kiva päästä kisaamaan tulevana kesänä.

Oon nyt muutaman kerran päässyt lenkkeilemään ja salilla oon kanssa kerran käynyt. Jälkimmäisestä sainkin mojovat domssit riesaksi, vaikka kuinka kevyesti yritin puntteja nostella. Muutama lenkura on kanssa ollut kevyenlaista menoa, varmaan tuo pitkä sairastelu vielä painaa.

Kesä on tullut ja pari päivää on ollut jo ihan hellettä. Ihanaa, mua ei haittaa yhtään vaikka on kuinka kuuma. Opiskeluissa on nyt sellainen tilanne, että harkka, siihen liittyvät tehtävät sekä kasa kesäkurssien tehtäviä painaa päälle ja siitä syystä täällä blogissa saattaa olla vähän hiljaista. Tai sitten ei, kun eksyn tänne aina kun mun pitäis tehdä jotain muuta. Pari viikkoa vielä ja sitten on kaikella todennäköisyydellä tää suma saatu purettua.

SHORTSIKELI, JEIJ!

Suksin kuuseen.. Tai ainakin sinne päin.

Terve vaan. Viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Monen monta kertaa olen ollut aikeissa tulla päivittämään kuulumisia tänne, mutta jokaikinen kerta olen sitten hoitanut muutaman homman liittyen opiskeluihin ja lopputulos on ollut se, että seläntakana on huohottanut nukkumatti ennen kuin olen kerinnyt kirjoittelemaan yhtikäs mitään. Aika ajoin arki on tuntunut melko hektiseltä ja väsymystä on edelleen ilmoilla, vaikka mitenkään yltiöpaha ei tilanteen pitäisi olla. Mielessä onkin käynyt, että olenkohan sittenkään vielä palautunut syksystä, jolloin tahti oli mitä mitä oli. To Do -lista on taas väsätty tietokoneen eteen, mutta sen kummempia ohjeita ei vielä toistaiseksi ole tarvinnut itselle tehdä.. (kuten esimerkiksi muista avain, nouse ylös, pyöräile töihin jne.). Sellaisen mokan kyllä tein, että jätin nuo mm. kaikki johtamiseen (en aio johtajaksi!), yrittämiseen (enkä etenkään yrittäjäksi!) ja muutamaan muuhun ei niin mielekkääseen kurssiin liittyvät tehtävät viime tinkaan ja niin niitä täällä meidän perheessä väännettiin yötä myöten ja hyvä ettei itkun kanssa. Vuoden kerkesin opiskella ennen kuin tämä klassinen moka sattui!

Urheilukuulumisia on kerrottava sen verran, että maanantaina kävin kokeilemassa suksia. Tuolla pienenpienellä ensilumen ladulla, joka ainakin silloin vielä oli jonkinlaisessa kunnossa. Kyllähän se täytyy todeta, että ei pelkkä suksien omistaminen tee hiihtäjää! Kerttu Niskasen sijaan tunsin itseni lähinnä Alfred J. Kwakiksi niiden suksieni kanssa. Havuja perkele, meinasin huutaa, mutta tajusin kuitenkin, että ehkä se huudahdus liittyy enemmän perinteiseen hiihtotyyliin. Huolto oli jokatapauksessa pettänyt mut pahemman kerran! Valitettavasti unohdin sykemittarin kotiin, sillä olishan se nyt ollut hauska naureskella jälkeenpäin, että kuinka hiljaa ja kuinka kovilla sykkeillä voi ihmisenlapsi edetä! Oikeilta hiihtäjiltä olen kuullut, ettei sinne enää kannattaisi mennä suksiaan pilaamaan. Täytyy vähän miettiä. Tekemistä tulevalle talvelle jokatapauksessa jäi. Oikein näen itseni siellä suksien mittauslaitteessa kehuskelemassa pitkäjänteisyydellä ja kärsivällisyydellä, kun suksimyyjä pohti suksien pituuksia; ottaako ne pidemmät, joilla tekniikka tulee nopeammin haltuun vai lyhyemmät, joilla tehoja saa tekniikan harjaannuttua maksimit. Kato joo, tänne vaan ne, millä voi kehittyä kaikken parhaimmaksi, kyllä mä oon kärsivällinen. Ei kai siinä sitten, kun Petri Nygårdin sanoin, reeniä h*** reeniä! (Kas noin, tuli sitäkin miestä siteerattua!)

P.S. Tässä ne on:

P.P.S. Miten se meni, että juoksijat tehdään talvella ja hiihtäjät kesällä.. Eli hiihdon suhteen sitä toivoa on!

Uintia ja opiskelua

Kuten jo kerroinkin, niin kävin toissaviikolla uimaopetukessa mun opiskelukaverin kanssa. Kyseessä oli yhden tunnin mittainen lyhytneuvonta vapaauintiin. Hirveä palo olisi pidempäänkin uimakurssiin, mutta realiteetti on se, että mä en voi just nyt ottaa mitään ylimääräistä aikataulutettua juttua tähän mun elämään. Tunnissa ei vaparia opi uimaan, mutta kyllä siitä uskoa sai siihen, että ehkä joskus oppii. Lisäksi sai kasan hyviä vinkkejä, miten uintia voi itsenäisesti harjoitella.

Tällä viikolla käytiin samaisen kaverin kanssa harjoittelemassa ja vakaana aikomuksena on jokaisen uintikerran yhteydessä treenata tuota vapari edes vähän. Kurssia veti joku tyyppi uimahallin henkilöstöstä ja samainen tyyppi lupasi tulla joskus tsiikailemaan meidän kehittymistä, mikäli vaan on vuorossa. Ne ihmiset on tuttuja sille mun opiskelukaverille. Hankintalistalle menee kyllä uudet uimalasit (taas), sillä vaikka nuo aiemmat kuinka on ollut hyvät rintauinnissa, niin kylläpä näköjään falskausta sattuu kroolissa kuitenkin. Tiedän kyllä, että lasien pitäisi "imaista" silmät sisään, mutta miks ihmeessä ne niiden oikeesti hyvien lasien löytäminen on kuitenkin niin vaikeaa?

Tämä(kin) viikko on ollut melkoista haipakkaa. Pimeys tuo mulle myös omat haasteensa. Tällä hetkellä on menossa rankin vaihe opiskeluissa, ainakin niin mulle on kerrottu. Jos (ja kun!) saan nuo kaikki hommat hoidettua ajallaan, tulee mun opinnot olemaan tammikuussa jo yli puolenvälin. Se on aika paljon vuodessa, kun optimiaika on 3,5v. En välttämättä ihan ymmärrä miksi tahti on näin tiukka (tai ymmärränhän mä: nopeesti opinnot kasaan ja paljon rahaa koululle!), mutta en ole halunnut pudota ryhmän kyydistäkään. Vaihtoehtoisia opintoja aion kyllä käydä kaikessa rauhassa ja samoin myös suuntaavia. Mulla ei valmistumisen suhteen ole mikään kiire ja aion rauhassa tutkailla mitä oikeasti haluan tässä elämässä seuraavaksi tehdä.

Kirjoittaminen on siis suuntautunut aikapitkälle kaikenmaailman seminaarien ja esseiden tekemiseen viime viikkoina. Vielä muutamat tentit ja tehtävät ja sitten alkaa joululomailu. Työt on pitänyt hoitaa siinä sivussa kanssa. Tai oikeastaan opiskelu töiden sivussa, koska edelleen olen päätoiminen hoitaja. Vaikka opintopisteitä kerääntyy samaantahtiin kuin päätoimisella opiskelija, niin sivutyöhän se on. Työssä on kuitenkin oman oppimisen ja kehittymisen lisäksi vastuussa myös hoitamilleen ihmisille sekä työkavreille ja tiimin jäsenille. Sitä ei opettajat etenkään tänä syksynä ole tuntuneet ymmärtävän, vaikka samaa alalla kuitenkin työskennellään millä opiskellaankin.

Huominen olkoon pyhitetty urheilulle ja tämä ilta yövuorosta toipumiseen ja kotoiluun!

Sydän, aivot ja keuhkot lenkillä...

Tänään oli taasen koulupäivä.

"ABn Farmakologian tentit on kyllä pahimpia, mitä koko ammattikorkeassa on tullut vastaan."

Tuumaili eräs lopputyötään puuhava tuttavani. Ei järin kannustava lausahdus ihmiselle, joka jälleen kerran koki menevänsä liian vähän valmistautuneena tekemään noista tenteistä osaa 1/3. En tiedä, mistä se johtuu, että hyvin usein mulla tulee olo, että pitäisi tietää vielä enemmän. Suorituskeskeinen ja vähemmän suorituskeskeinen minäni kävi suurinpiirtein seuraavanlaista debattia:

"Joo, ehkä mä meen sinne tenttiin myöhemmin. Kun sitten valmistaudun paremmin ja pidempään. Ihan varmaan en pääse koko tenttiä läpi. Tai tulee ihan paska numero. Ne asiat pitää kuitenkin osata, koska ne on niin tärkeitä. Niin nyt en kyllä sitä tenttiä tee."

"Eikun ihan varmana meet sinne tenttiin nyt. Aika on ollut kortilla, mutta mitä sitten. Niillä korteilla pelataan mitä on. Jos tulee huono numero, niin who cares? Ja joo, ne asiat on tärkeitä, mutta ne on tärkeitä koko sun tulevan työuran ajan ja niitä pitää myös jatkuvasti opiskella. Sitä paitsi varmana taas luulet vaan, ettet osaa."

Vähemmän suorituskeskeinen minäni voitti ja niimpä löysin itseni tuosta tenttitilaisuudesta. Ja onneksi löysin! Olen aina ollut aika nopea oppimaan asioita (lukuunottamatta onnetonta kielipäätäni!), enkä todennäköisesti olisi päntännyt asioita yhtään sen enempää kuin oli nyt. Luen loppujen lopuksi ajallisesti melko vähän, mutta sitäkin enemmän pohdin ja analysoin lukemaani. En esimerkiksiksi osaa aloittaa lukemaan samoja asioita uudelleen, mikäli en sitä ennen ole jäsentänyt edelliskerralla lukeemaani ainakin pääpiirteittäin.

Tentit on sitten jännä ilmiö: Vaikka tiedät, että tiedät, niin tenttien läheisyydessä iskee se rimmakammo siitä, osaako sitä tietoa purkaa tai kaivaa ulos just sillä hetkellä kun pitäisi. Nämä farmakologiset jutut oli myös oiva esimerkki siitä, kuinka sen aiemmin opitun tiedon osaa kaivaa lukiessa ulos. Tässä tarkoitan lähinnä ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa. Loppujen lopuksi vaikealtakin tuntuvat asiat on huomattavasti helpompia jäsentää, kun ajattelee niitä tyynen rauhallisesti kokonaisuutena.

Tentin jälkeen pakkasin ylimääräisen vaatekerran juoksureppuun ja lähdin hölkkäämään kotiin. Matkalla tuli mieleen, että kiinnostuksestani liikuntaan (siitä mitä ihmisen anatomiassa ja fysiologiassa tapahtuu liikunnan aikana ja jälkeen, mutta myös sitä miksi niitä asioita tapahtuu) on ollut todennäköisesti ihan jäätävä apu näissä opinnoissa(kin). Kaikki mun lukuisat mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu -pohdinnat ihan omaksi iloksi esimerkiksi hormoneista ja välittäjä-aineista, lihasten energia-aineenvaihdunnasta, sydämen rakenteesta ja sen vahvistamisesta on siis ollut kotiin päin. Ja varmasti myös kokemukset!

Liikunnan terveysvaikutukset on niin kiistattomia, että se löytyy osana lähes minkätahansa sairauden hoitosuosituksia. Samoin on myös liikunnan puutteen tarveyshaittojen suhteen, monen sairauden syntyä on yhtenä tekijänä edistämässä liikunnan puute.

Motiivit ei aina ole niin syvällisiä, eikä tarvitsekaan. Mutta tänään mietin, että kylläpä kannatti treenata. Sydäntä, keuhkoja ja aivoja!

One Day In My Life

Herätyskello soi seiskalta (ihan liian aikasin!). Aamupesut ja kaurapuuro raejuustolla ja mustikoilla naamariin. Sekä tietty kahvi. Sain kyydityksen koululle, jossa suunnitelmissa oli puuhata muutamaa ryhmässä tehtävää seminaarityötä. Pakkasin juoksureppuun tarvittavat vermeet, alle juoksuvaatteet ja koska lenkkareihin ja juoksureppuun ei oikein paremmat vaatteet sovi, jouduin tinkimään vaatetuksesta. Päivän vaatetus oli siis supisuomalaista tuularityyliä, uuh! Syksykin etenee melkoista vauhtia, sitä ihmettelin sekä aamulla uloslähtiessä että myöhemmin hölkkäillessä. Illasta se laittoi vielä syyssateenkin.

Saatiin kuin saatiinkin tehdyksi hommia aika paljon eteenpäin ja lounaallekin kerittiin jo puoli yksitoista. Suunnitelmissa oli hölkätä töihin iltavuoroon yhdeksi. Mieluummin olisin tietty lounastanut juoksulenkuran jälkeen, mutta nyt olosuhteiden pakosta näin. Lounaan jälkeen hoitelin vielä itsekseen koululla muutamat sähköpostit ja laskettelin ruokaa. Varttia vailla kakstoista starttasin koululta kohti duunia. Paremmin mulle sopii kyllä pidempi väli ruokaan ennen lenkkiä, mutta en mä mikään herkkävatsanen ole, että hölkkävauhti sujui ongelmitta.

Hölkkäsin kolmen vartin lenkin rantoja pitkin työpaikalle ja jalka tuntui ihan hyvältä. Eli paras lenkki sitten viime toukokuun! Viimeisen vartin varmaan vaan hymyilin. Ehkei kovin fiksu näky! Vasta iltavuoron viimeisinä tunteina jalkapohja muistutti pienesti itsestään, muttei silti yhtään normipäivää enempää. Jos en olisi näin arka hehkuttamaan, niin nyt olisi sen paikka. Iltavuoro sujui rauhallisessa merkeissä ja ysiltä koitti kotiin lähtö. Töistä kannoin myös mukanani taannoin tilaamat Dermosilin tuotteet sekä Party Lite kynttilät. Toki niitä piti myös heti testata ja olin ehkä vähän sitä mieltä, että ne on mun nenään liian voimakkaan tuoksuisia. Iltahommelit iltapaloineen, vähän kanavasurffausta ja tavaroiden pakkailua. Huomenna nimittäin lähden pitkästä aikaa aakeellelakeelle, eli kotikonnuille Pohjanmaalle.

Eipä tätä ihan mun jokapäiväiseksi perusarkipäiväksi voi kutsua, mutta tässä vuorotyötä ja opintoja yhdistellessä tällaisiakin päiviä väistämättä tulee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Nyt unten maille. Huomenna kutsuu aamuvuoro. Ja lakeus!

Toimitsijan tehtäviä ja mukaflunssaa

Kaikkihan ne vanhat jotain kolmekymppiset kehäketut väliaikaisesti vammautuneet siirtyy kokeilee myös huoltopuolta maratontapahtumassa. Mäkin tein nyt sitten niin. Lauantain Finlandiassa olen siis juoksuliikenteen ohjaajana rantaraitin varrella. Ja mua vähän jännittää. Oikein kun jalostan tuota ajatusta, niin ihan saman asiat, mitä jos olisin juoksijana ite. Kuten nyt esimerkiksi, että tuleekohan vessahätä :D. Näinollen oon varmaan sitten myös oikeutettu aloittamaan tankkauksen ja muut rutiinit, vai mitä?

Ihan mielenkiintoista oli huomata, että maratontapahtumia luomassa on oikeesti ihan mieletön määrä ihmisiä. Suurin osa kuitenkin iäkkäämpää porukkaa, missä siis kaikki nuoret aktiiviset? Eniten mua yllätti tapahtuman ensihoito. Oonhan mä tottakai tiennyt, että sen täytyy olla hyvä, mutta sitä en tiennyt, että se tosiaan on niin kattavasti järjestetty kun on. Elikkä kun tulevaisuudessa tulen juoksemaan maratoneja, niin yhtään ei huoleta esim. yks pikku sydänpysähdys, se kyllä handlataan, heh! Okei, ehkä vähän karu vitsi.

Oon myös treenannut tulevaa maratonia varten!

Edellisessä postauksessa kertomastani yötyö/kouluyhdistelmästäni selvisin kohtalaisesti. Suoniyhteydet onnistui varsin suvereenisti, peruselvytys ja defibrillaattorin käyttö on taas tuoreessa muistissa. Jopa kiittelin itseäni siitä, että oon taas lähtenyt opiskelemaan. Sen verran kuitenkin kroppa oireili, että eilisen Finlandia-infon venyessä iltaan migreeni muistutti olemassaolostaan, mutta siitä selvisin onneksi sadalla millillä sumatriptaania. Pientä mukaflunssaa meinaa myös puskea. Mukaflunssa on aika tyypillinen olotila, joka tulee mulle usein yövuoroihin liittyen. Elimistö lähettää viestin, että nyt jos ei homma normalisoidu, niin lähetän sulle flunssan! Harvoin, jos koskaan, sillä on mitään tekemistä oikean flunssan kanssa. Varmuuden vuoksi aion kuitenkin vetää tripla-annoksen C-vitamiinia, auringonhattu-uutetta ja työkavereiden iloksi myös valkosipulileipiä.

Hyvää yötä!

Viikon liikunnat

Lomaltapaluuviikon liikunnat:

Ma: Kuntosali alku- ja loppuverkkoineen 1h 20min.
Ti: Rapputreeni 30min. + Kehonpainotreeni30min.
Ke: -
To: Hölkkä 35min. + Tekniikka-/liikkuvuustreeni 30min.
Pe: Kuntopyörä+Crossari+ Uinti -yhdistelmä 2h (40min. siivu)
La: Sauvakävely maastossa hölkkineen ja kevyine hyppelyineen 45min. + Kehonpainotreeni 30min.
Su: Hölkkä 35min.
Yhteensä: 7h 10min.

Tiistain sekoilujen vuoksi höntsäpyöräilykilsatkin oli kohtalaisia. Käteen jäi myös lähete fysitrille, joten keskiviikkoinen lääkärikäynti ei todellakaan ollut turha(mainen). Lomaltapaluu sujui kohtalaisen kivuttomasti, mutta luulot otetaan pois viimeistään huomenna. Menossa on nimittäin kolmas yövuoro ja alkuperäisenä ajatuksena oli skipata huominen kontaktipäivä koulussa. No tuo kontaktipäivä sisältääkin ne ainoat mahdollisuudet treenata esim. kanylointia joista tulee olemaan näyttö kuun lopulla. Äääääh. Oon nyt siis tilanteessa, että mun tulee olla koulussa sekä nukkumapäivä että sen jälkeinen vapaapäivä. Muutenkin tuleva viikko näyttää aika tiiviiltä. Tiistaipäivän päälle on sitten vielä se Finlandiainfo. Keskiviikkona mulla on vapaa ja kuntosali- ja lounastreffit Jaanan kanssa. Torstaina ja perjantaina on tarjolla iltavuoroa ja perjantaiaamupäivänä lisäksi lääkehoidon perusteista tentti. Lauantai menee Finlandia Maratonilla ja siitä alkaa sitten taas kaksi yötä jonka jälkeen alkaa kiireettömämpi viikko, huh.

Oon kuitenkin saanut nyt yövuorojen välissä nukuttua ihan kohtalaisesti ja huomenna aion painua unille siinä hetimmiten kun pääsen koulusta neljältä. Ja nukkua tiistaiaamuun saakka. Uskon, että tuon suunnitelman toteutuessa ei mitään ultimaattista väsymystä tule, kun tiedossa on kuitenkin paljon kaikkee tosi nastaakin. Omat liikunnat saattaapi kyllä jäädä aika vähiin ja älkää ihmetelkö jos täällä blogissakin on hiljaiseloa. Ravitseva safka (jonka kokkaaminen jää kyllä pääosin muiden huolehdittavaksi) ja kunnon yöunet (kunhan tästä radikaalihkosta rytminkäännöstä selviää) tulee olemaan ensi viikon kantava teema. Mikäli tuo mun nukkumis/rytminkääntösuunnitelma menee syystä tai toisesta mönkään, niin tiistain kontaktipäivän aion siinätapauksessa skipata, että pieni takaporttikin on.

Viikon treenilöitä. Juoksu on siis yhtenäistä (vauhti kyllä sattuneista syistä tasoa hölkkä) ja jos kyseessä on vuoroin hölkkää ja kävelyä, niin se on sitten lenkkeily nimellä tai sauvakävely, riippuen tietty oliko niitä sauvoja vai ei. Tulevissa postauksissa voisin hieman availla sisältöä liikkuvuus/tekniikka- ja kehonpainotreenin osalta (joka heaiheia statseissa kulkee nimellä vartaloharjoittelu). Tää heiaheia on ollut ihan oiva tapa seurata kaiken tekemisen summaa.. Ennen kun sitä ei niin paljoa juoksun lisäksi ollutkaan.

P.S. Olihan se hieno. Nimittäin estejuoksija Erikssonin suomenennätysjuoksu tänään!

Selviytymissuunnitelma

Tiedättekö sen teorian sisäisen ajankulumisesta suhteessa ulkoiseen aikaan? Se menee kutakuinkin niin, että mitä vanhemmaksi tulemme, niin sitä hitaammin käy ns. sisäinen kellomme (joka sijaitsee otsalohkon alaosassa) ja ulkoinen aika kuluu suhteessa tuohon sisäiseen aikaan vuosivuodelta nopeammin. Koska lapsuudessa tuo sisäinen kello käy nopeammin, kesälomat tuntuivat ikuisuudelta ja tunnin ajomatkan jälkeen lapsi kuvittelee olevansa jo vähintäänkin Ruotsissa! Vanhempana taas kesäloma loppuu vaikka tuntuu, että se alkoi eilen ja sitä rataa. (Jotenkin noin se meni, enkä ole keksinyt tuota omasta päästäni, vaan oppinut unitutkija Markku Partisen luennolla. Tuohon sisäiseen kelloon voi tulla myös häiriöitä, jotka voivat olla syynä uniongelmiin ja sitä rataa, mutta ei niistä sen enempää.)

No joo, tuo teoria on taas käynyt toteen mun elämässä. Kuten monissa asioissa, tuossakin on kaksi puolta. En nimittäin ole varma olenko mä ton sisäisen kelloni kanssa nuori vai vanha. Opiskelujen alkuun on nimittäin enää kolme viikkoa aikaa. Mitä hemmettiä??? Kolme viikkoa, vaikka just eilen ajattelin, että kokonainen pitkä kesä ilman tenttikirjoja ja tekstinkäsittelyohjelmia! Kääntöpuoli (ja se parempi puoli) tässä on se, että huomenna alkaa vihdoin ja viimein mun kesäloma, jota olen odottanut ainakin sata vuotta! Todellisuus näissä kahdessa asiassa lienee jotain tuolta välimaastosta!

Vaikka mun yliaktiiviset vähän vanhemmat opiskelutoverini jakavat kesäaikaisia tekemisiään opintoryhmän facebook -ryhmässä päivä päivältä ahkerammin, yritän edelleen sulkea nuo asiat mielestäni. Mun status siellä olisi lähinnä seuraavanlainen: "En ole tehnyt yhtään ainoaa kesäajalle annettua tehtävää. Saati suorittanut kesäopintoja. Olen ylipäänsä unohtanut, että käyn koulua." Siitä huolimatta, tai juuri siksi, eilen tuo asia tuli sitten tajuntaan kuin halolla päähän (ihan vaan, etten nyt muka voisi tuota muutamaa viikkoa vaan lomailla!) ja tein jotain selviytymissuunnitelmaa ja ohjeita itselle syksylle, jotka menee kutakuinkin näin:

• Älä mieti noita tehtäviä pätkääkään kahden ensimmäisen lomaviikon aikana. Koska niillä ei ole kiire! Se olis vaan kusemista omille nilkoille. Kolmannella ja viimeisellä lomaviikolla voit miettiä, sillä silloin on jo pari läsnäolopäivääkin.
• Ketään ei kiinnosta (edes sua itseä) vuoden päästä saitko kolmosen, nelosen vai vitosen jostain yksittäisestä seminaarityöstä, joten älä ala suorittamaan liikaa!
• Älä myöskään mieti etukäteen mitä kaikkea pitäisi tehdä, sillä jokainen asia tuntuu paljon paljon isommalta silloin, kun se on vielä tekemättä.
• Sulla on hyvä duuni, eikä kukaan painosta sua valmistumaan supernopeassa aikataulussa. Ja olet sitäpaitsi nytkin ainakin 15 pistettä opintojen optimiaikaa edellä, että älä huoli!
• Jos on tiukkaa, puhu siitä heti. Älä oleta läheisten olevan ajatustenlukijoita. Se on vähän silleen ikävämpi ruveta kertoon paineista (yleensä vieläpä kuvitelluista, muista!), kun on viikon käyttäytynyt muuten vaan pimeesti.
• Jos sulla tulee ajatus muka ajanpuutteesta, tyyliin tänä iltana pitäis tehdä tehtävää ja keritä treeneihin, niin valitse treenit. Aina.
• "Syö hyvin, nuku hyvin, varo ettei elimistö lyö yli!" (Chebaleba)

(Ehkä vähän off topic nää lyriikat suurilta osin, mutta silti ihan osuvaa pikkustressiinkin. Ei tätä elämää liian vakavasti kannata ottaa ja mielen tasapaino, ennenkaikkea!)

Terveysliikunnan tehtävänanto

Mulla on muutama tehtävä tuolla koulussa nyt pahasti vaiheessa. Tai ne ei oikeastaan ihan vielä ole siinä tilassa, mutta tässä on nyt suuri vaara, että ne tulee olemaan. Nuo tehtävät ei ole erityisen mielekkäitä, siinä lienee syy. Tänään saatiin terveysliikunnan luennolta pikku (näiden muiden tehtävien laajuuteen verrattuna tosiaan ihan höpöhöpöhööjuttu, mutta mulle mieleinen sellainen) tehtävä, jonka ajattelin julkaista täällä blogissa.. Ja voi olla, että tulen myös tuotoksen julkaisemaan täällä. Samaista tehtävää voipi jokainen muukin sitten halutessaan pohtia.

1. Arvioi oma viikottainen liikunta-aktiivisuutesi UKK-instituutin liikuntapiirakan ja suositusten mukaisesti.
2. Hyvä terveyskunto koostuu tasapainoisesti kehittyneistä kunnon osa-alueista: kestävyys, voima, nopeus, notkeus ja lihasrentous sekä kehonkoostumus. Arvioi oma terveyskuntosi tilanne. Apuna voit käyttää kotikuntotestejä.
3. Laadi itsellesi liikkumisresepti, jota pyrit noudattamaan 4-6 viikkoa. Liikkumisreseptin ohjeet ja lomakkeen löydät em. UKK-instituutin sivuilta. Määrittele ennakkoon tavoite itsellesi ja pohdi liikunnan annostelua ja monipuolisuutta. Mikä auttaa sinua innostumaan ja sitoutumaan?
4. Kirjoita vapaamuotoinen 1-2 sivua pitkä essee yhteenvetona terveysliikunnan oppimistehtävästä eli kohdista 1, 2 ja 3. Palautus elokuun alkuun mennessä.. (:D)

Helmimaanantai

Helmi päivä helmikuussa. Taas maanantai ja edellisestä postauksesta on viikko vierähtänyt. Viime viikon maanantaihan lähti käyntiin uimahallissa kera työkaverin. Sama toistui tänä aamuna. Viime viikolla uitiin kilometri ja tänään sitten 1.1km. Tuo uinti on mulle kyllä ehkä vähän silleen vieras laji kuitenkin, vaikka koen kyllä rintauintia osaavani uida ihan jopa oikealla tekniikalla. Mulla ei kuitenkaan ole esimerkiksi kauheesti hajua kauanko mulla menee aikaa uida kilometri ja millanen aika ns. kelpo aika. Ei ole vain koskaan tullut katseltua kelloa, kun silleen en mikään aktiivihimouimari ole koskaan ollut verrattaen esim. juoksuun. Mutta viisaammat voivat tässä asiassa mua kyllä valaista :).

Klo 12-20 oli työpäivä, pitkästäaikaa kevyt sellainen. Töistä lähtiessä tuli toiselta duunikaverilta (siis siltä, joka syksyllä kyykytti kaikkia cooperintestissä) lenkkikutsu ja lähdettiin sitten vajaa kymppi lätkyttämään kohtalaisen reipasta vauhtia. Eli siis fiilis on mitä parhain, kun on maanantaina saanut paljon enemmän aikaiseksi, kun alunalkaen on ollut tarkoitus. Sen lisäksi, että oon saanut urheiltua, oon myös onnistunut ainakin välttävän arvoisesti lukemaan mm. fysiologiaa ja anatomiaa. Reilun viikon päästä olis ensimmäinen ammattikorkean tentti edessä. Sitten oon ehkä viisaampi sen suhteen olenko lukenut tarpeeksi vaiko en.

Perjantaiksi on suunnittelilla lenkkiä Jn kanssa ja jumppakortillakin olisi kaksi kertaa jäljellä, kunnes se kuun vaihteessa menee umpeen. Tästä on siis tulossa, jos ei hyvä, niin parempi, liikuntaviikko sitten aikoihin. Mun viikothan on mennyt aikalailla silleen pikkusievästi harrastaen tässä viimeaikoina. Pari kertaa juoksua ja pari kertaa jotain muuta. Koko ajan tuo juoksu on kyllä taas saanut suurempaa jalansijaa mun viikoissa ja ehkä wannabe juoksijalla alkaa olla pikkuhiljaa taas annettavaa tälle blogillekin :).

07/01/13 (<-omaperäistä!)

Viime viikko lähti kuin lähtikin joulunajan ja vuodenvaihteen löysäilyjen jälkeen mukavasti liikkeelle bodypumpin ja juoksulenkkien merkeissä. Tästä viikosta ei sitten voi sanoa samaa.. Nimittäin heti aamulla heräsin jäätävään kurkkukipuun ja niin on koko (eka) koulupäivä röhitty ja niiskutettu menemään. Olo on melkoisen kehno, vaikkakaan kovaa kuumetta se nyt ei tähän ole lyönyt. Meillä töissä on aika kovasti sairasteltu, sekä kollegat, että asiakkaat. Tälle päivälle suunniteltu treeni oli siis passattava ja ilta otettava levon kannalta.

Mä todella toivon, että huomenna olo olis vähän parempi. Nimittäin tää viikko näyttää jo terveellekin ihmiselle aika toivottomalta; täydet päivät koulua, muutama iltavuoro siihen päälle ja sitten viikonloppuna yövuorot! Oon yrittänyt korjata tätä tilannetta juomalla kuumaa ja vetämällä yliannostukseen verrattavan määrän vitamiineja, auringonhattu-uutetta ja valkosipulia. Näin muuten sitten päässä pyörii kaikenmaailman optimat, hopsit ja asiot. Ne on jotain opiskeluun liittyviä juttuja, huhheijaa! Kunnon hikitreeni olis siis nollauksenkin kannalta tullut todellakin tarpeeseen, mutta nyt näin.

P.S. Viikon menotärppinä Jyväskyläläisille: Killerin liikuntakeskuksessa on tulevana lauantaina avoimet ovet. Ilmaisen kuntosalin lisäksi tarjolla olisi seuraavanlaista settiä...

Sali 1
Klo 10.00 KilleriSumba/Henna
Klo 10.30 Kahvakuula/Henna
Klo 11.00 KilleriSelkä/Heidi N.
Klo 11.30 KilleriLeidi/Heidi N.
Klo 12.00 Diva´s Dance/Elina
Klo 12.30 Salsa/Elina
Klo 13.00 HotDance/Elina
Klo 13.30 JYP-Training/Elina
Klo 14.00 Jooga Fitness/Elina

Cycling 30´
Klo 09.45 What a Wonderful Day/Saara-Sofia
Klo 10.45 Hits of 90´s/Elina
Klo 11.30 Rock/Juha
Klo 12.15 Iskelmä/Juha
Klo 13.00 Best Party in Town/Saara-Sofia

Sali 2
Klo  9.00 Taapero 2-4v. 45´/Johanna (ILMOITTAUTUMINEN)
Klo 10.30 Bodypump 40´/Saara-Sofia
Klo 11.15 Bodyattack/Saara-Sofia&Nora
Klo 11.45 Les Mills Sh´bam/Loviisa
Klo 12.15 Bodycombat/Loviisa
Klo 12.45 Bodystep/Nora
Klo 13.20 Bodypump 40´/Tiina
Klo 14.05 Bodybalance/Tiina&Nora
Klo 14.30 Venyttely/Tiina

Palloilu 30´ - ohjatut palloilutunnit, taso alkeet
ILMOITTAUTUMINEN palloilutunneille ryhmäliikuntakalenterin kautta -> Ilmoittaudu
Pelivälineet saat lainaan meiltä!
Klo  9.45 "Älä pelkää tennistä" - Tutustu ja ihastu lajiin (aikuiset)/Timo
Klo 10.15 TaaperoTennis 3-6v./Mikko
Klo 12.00 TaaperoSähly 4-6v./Juha
Klo 12.15 "Älä pelkää tennistä" - Tutustu ja ihastu lajiin (aikuiset)/Timo
Klo 13.00 Lapsi 3-6v.& Vanhempi - Tennis/Timo
Klo 10-14 Lapsi 5-10v.& Vanhempi - Sulkapallo (omatoimista pelailua)
Klo 10-12 ja klo 12.45-15 Lapsi & Vanhempi - Salibandy (omatoimista pelailua Salibandykentällä)

Muut palvelut
Klo 11-12.30 Killeriä Kiloille - esittely/Henna
Klo 12.30-14 Ohjaaja kuntosalilla/Henna
Klo 12.30-14 InBody-kehonkoostumusmittaus (29€)/Heidi N.
Klo 10-15.00 Aktiivinen Lapsiparkki (ILMOITTAUTUMINEN)

Käykäähän tsekkaamassa :)