Selviytymissuunnitelma

Tiedättekö sen teorian sisäisen ajankulumisesta suhteessa ulkoiseen aikaan? Se menee kutakuinkin niin, että mitä vanhemmaksi tulemme, niin sitä hitaammin käy ns. sisäinen kellomme (joka sijaitsee otsalohkon alaosassa) ja ulkoinen aika kuluu suhteessa tuohon sisäiseen aikaan vuosivuodelta nopeammin. Koska lapsuudessa tuo sisäinen kello käy nopeammin, kesälomat tuntuivat ikuisuudelta ja tunnin ajomatkan jälkeen lapsi kuvittelee olevansa jo vähintäänkin Ruotsissa! Vanhempana taas kesäloma loppuu vaikka tuntuu, että se alkoi eilen ja sitä rataa. (Jotenkin noin se meni, enkä ole keksinyt tuota omasta päästäni, vaan oppinut unitutkija Markku Partisen luennolla. Tuohon sisäiseen kelloon voi tulla myös häiriöitä, jotka voivat olla syynä uniongelmiin ja sitä rataa, mutta ei niistä sen enempää.)

No joo, tuo teoria on taas käynyt toteen mun elämässä. Kuten monissa asioissa, tuossakin on kaksi puolta. En nimittäin ole varma olenko mä ton sisäisen kelloni kanssa nuori vai vanha. Opiskelujen alkuun on nimittäin enää kolme viikkoa aikaa. Mitä hemmettiä??? Kolme viikkoa, vaikka just eilen ajattelin, että kokonainen pitkä kesä ilman tenttikirjoja ja tekstinkäsittelyohjelmia! Kääntöpuoli (ja se parempi puoli) tässä on se, että huomenna alkaa vihdoin ja viimein mun kesäloma, jota olen odottanut ainakin sata vuotta! Todellisuus näissä kahdessa asiassa lienee jotain tuolta välimaastosta!

Vaikka mun yliaktiiviset vähän vanhemmat opiskelutoverini jakavat kesäaikaisia tekemisiään opintoryhmän facebook -ryhmässä päivä päivältä ahkerammin, yritän edelleen sulkea nuo asiat mielestäni. Mun status siellä olisi lähinnä seuraavanlainen: "En ole tehnyt yhtään ainoaa kesäajalle annettua tehtävää. Saati suorittanut kesäopintoja. Olen ylipäänsä unohtanut, että käyn koulua." Siitä huolimatta, tai juuri siksi, eilen tuo asia tuli sitten tajuntaan kuin halolla päähän (ihan vaan, etten nyt muka voisi tuota muutamaa viikkoa vaan lomailla!) ja tein jotain selviytymissuunnitelmaa ja ohjeita itselle syksylle, jotka menee kutakuinkin näin:

• Älä mieti noita tehtäviä pätkääkään kahden ensimmäisen lomaviikon aikana. Koska niillä ei ole kiire! Se olis vaan kusemista omille nilkoille. Kolmannella ja viimeisellä lomaviikolla voit miettiä, sillä silloin on jo pari läsnäolopäivääkin.
• Ketään ei kiinnosta (edes sua itseä) vuoden päästä saitko kolmosen, nelosen vai vitosen jostain yksittäisestä seminaarityöstä, joten älä ala suorittamaan liikaa!
• Älä myöskään mieti etukäteen mitä kaikkea pitäisi tehdä, sillä jokainen asia tuntuu paljon paljon isommalta silloin, kun se on vielä tekemättä.
• Sulla on hyvä duuni, eikä kukaan painosta sua valmistumaan supernopeassa aikataulussa. Ja olet sitäpaitsi nytkin ainakin 15 pistettä opintojen optimiaikaa edellä, että älä huoli!
• Jos on tiukkaa, puhu siitä heti. Älä oleta läheisten olevan ajatustenlukijoita. Se on vähän silleen ikävämpi ruveta kertoon paineista (yleensä vieläpä kuvitelluista, muista!), kun on viikon käyttäytynyt muuten vaan pimeesti.
• Jos sulla tulee ajatus muka ajanpuutteesta, tyyliin tänä iltana pitäis tehdä tehtävää ja keritä treeneihin, niin valitse treenit. Aina.
• "Syö hyvin, nuku hyvin, varo ettei elimistö lyö yli!" (Chebaleba)

(Ehkä vähän off topic nää lyriikat suurilta osin, mutta silti ihan osuvaa pikkustressiinkin. Ei tätä elämää liian vakavasti kannata ottaa ja mielen tasapaino, ennenkaikkea!)