On kirjoitellut täällä blogissa jokuseen kertaan kinesioteippauksesta. Plantaarifaskian teippauksen opetti taannoin mulle fysioterapeutti ja sittemmin olen tuota teippausta käyttänytkin, en aina tai jatkuvasti, mutta usein. Jo akuuttivaiheessa huomasin siitä olevan jonkin verran apua, mutta ihmeitä tuo teippi ei kuitenkaan saanut aikaan. Toisinsanoen se ei salamana tehnyt vammaa kivuttomaksi.
Kinesioteippauksen on kehittänyt Japanilainen fysioterapeutti Kenzo Kaze jo 1970 luvulla. Teippaustekniikoita on erilaisia ja niillä pyritään mm. lisäämään lymfakiertoa, vähentämään kipua, ohjamaan liikeratoja ja ohjaamaan luonnollisia liikeratoja. Koska mä en ole mikään kinesioteippauksen asiantuntija, niin en sen kummemmin niitä rupea avaamaan, mutta halutessaan jokainen voi käydä lukemassa lisää simppeliä tietoa vaikkapa täällä, täällä ja täällä. Kinesioteippaus on mun mielestä aika huonosti tunnustettu hoitomuoto lääketieteessä, koska lääketiede vaatii vahvaa ja laajaa näyttöön perustuvaa tutkimusta. Ihan syystä tietenkin.
Nyt myöhemmin olen entistä vakuuttuneempi tuosta teippauksesta ja sen hyödyt on mulle tällä hetkellä aivan selkeitä. Esimerkiksi 4-5 km:n hölkkä yhdellä venyttely/kävelytauolla onnistuu teippausten ollessa jalassa täysin kivuttomasti, mutta ilman teippejä jalkapohjassa on tuntemuksia. Niimpä mulla onkin tullut mieleen, että voikohan se olla haitaksi harjoitella nuo teipit jalassa? Kinesioteippauksen tarkoitus on kuitenkin tukea aiheutuneen vamman luonnollista paranemisprosessia, enkä ainakaan itse (nopeahkolla) etsimisellä löytänyt mitään tietoa, että teippaus hidastaisi taisi olisi haitaksi paranemiselle.
Kinesioteippauksen tarkoitus on kuitenkin vähentää kipua ja näin tämä asia on tullut mieleeni. Että onko kiputuntemukset jollain tapaa vääristyneet, kun jalka on teipattuna? Toisaalta taas kyseessähän ei ole mikään kipureseptoreita lamaava kemiallinen aine, kuten lääkkeet. Asiaa voi ajatella myös niin, että mikäli teippauksilla tehdyn urheilun jälkeen tilanne ei mene huonompaan suuntaan ns. "luonnollisessa tilassa", niin eihän siitä voi haittaa olla? Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan edistymistä on tapahtunut kokonaisuutta ajatellen, vaikkakin vauhti on niin penteleen hidas, että sitä on todella vaikea huomata.
Yksinkertaistetaanpa vähän; Tunnin lenkki, jossa hölkkää on yhteensä 30 min. teipit jalassa, ei kipua. Jalkapohja tuntuu seuraavana päivänä ilman teippejä samalta tai paremmalta, kuin ennen tuota lenkkiä ilman teippejä. Ilman teippejä taas tuo hölkän osuus tuosta lenkistä voisi olla 10-15min., jotta lopputulos olisi sama tuntemuksiin lenkillä sekä tilaan ilman teippejä ennen ja jälkeen lenkin.
Jännevammojen paraneminenkaan ei ole niin yksioikoista. Repeymäkohtaan muodostuu arpikudosta, jota tulisi saada elastisemmaksi ja tähän ei puhdas lepo ole lääke. Arpikudos muuttuu hiljalleen jälleen jännekudokseksi. Paraneminen näissä vammoissa on todella hidasta, koska verenkierto jännekudoksessa on luonnostaan hidasta. Joten voiko sen stimuloimisella teipein jopa nopeuttaa vamman paranemista? Ja voiskohan tätä ajatella myös näin: Teipit nostaa/tukee kudosta -> vammalla on tilaa ja verenkierto pelaa paremmin -> ei kipua eikä rasitusta -> ei toipumisen hidastumista tai estymistä. Vai onko mahdollista, että ainoastaan kivun tuntemus tuossa ajatteluketjussa on vääristynyt?
Mitäpä mieltä te lukijat olette? (Jos olisin fysioterapian opiskelija, niin opinnäytetyön aihe olisi mulle aika selkee. Sen verran mielenkiintoinen ja kuitenkin aika vähän tutkittu aihe. Hitto, kun oon hoitotyön opiskelija..)
Pikaisesti: en itse käytä teippiä kivun vaimentamiseen vaan korjaamaan jalkaterän rakenteellista virheasentoa. Teippi on ollut minulla nyt käytössä about 3-4kk, noin 90% ajasta on teippi. Koska kipu ei ole mittari tehosta, puhuvat muut seikat teipin puolesta. Konkreettisimmin näen tehon siinä, että varpaiden asento on oiennut ihan silminnähden. Uskon, että se palautuisi ajan myötä takaisin, jos en teippiä käyttäisi. Jalkapöydän ja varvasluun ärsyynytminen on toki vähentynyt. Olen tehnyt myös muita toimenpiteitä, kuten siirtynyt barefoot-tossuihin, joten tämäkin varmaan vaikuttaa. Mutta itselleni on ihan selkeästi teippi on ollut avuksi. Pelkään, että synnynnäisesti kierona, jos nyt lähtisin ilman fyssarin oppeja ja teippejä treenaamaan, olisin pian taas samassa kunnossa kuin olin vuosi sitten. Eli juoksu ihan nounou.
VastaaPoistaOkei, ihan fiksua asiaa :). Toivottavasti tosta mun kirjoituksesta ei saanut käsitystä, että vaan ja ainoastaan toi kipu olis teipin tehon ja hyödyn mittari. Lähinnä enempi hain, että kiputuntemukset on yks kuntoutumisen mittari.. Tai jotain sellasta.
PoistaJännä muuten miten sitä rupeskin tolleen miettimään, sillä harvapa ihminen kyseenalaistaa mm. erilaisia erikoispohjallisiaan tai muita tukiaan. Ja kinesioteippausta pidän kyllä vaikka nyt pohjallisten edistyksellisempänä mutona :).
Mut joo, kirjoitit kyllä hyvän kommentin enkä ite omassa rasitusvammakeskeisyydessäni tajunnut edes ajatella niin pitkälle tätä elämää :D.