Ruoka(ilu)postaus

Ruokavalioni, tai oikeastaan ruokailujeni, kompastuskivet. Siis asiat joita pyrin parantamaan:

• Aamupala. Aamupalan sisältöhän on mun mielestä ihan riittävän hyvä, mutta tapa jolla hoidan aamupalastelut on liian usein perseellään. Ensinnäkin aamuvuoropäivinä syön aamiaisen vasta oltua reilun tunnin töissä ja pari tuntia hereillä. Kiireettöminä aamuina kanssa käy niin. Juon kahvia usein tyhjään mahaan ja sit ei olekaan nälkä ja aamupala tulee nautittua vasta parikin tuntia heräämisen jälkeen. Veretseisauttavan huono tapa! Pois se minusta, vaikka rautalankaa vääntämällä. Yksi hyvä keino tähän on tuorepuuron väsääminen joka ilta valmiiksi jääkaappiin. Ja kahvinkeittokielto ennen kuin aamupalat on hoidettu naamariin.
• Välipaloihin ja palkkareihin panostaminen. Liian usein oon niin sanotussa hirvee nälkä -tilassa. Okei, jopa niin usein että kuuleen siitä kuittailua. Okei joo, kuulen sitä myös muutamalta kaverilta enkä vaan kotona. Toi mun hirvee nälkä -tila on vähän sellainen vitsi. Puolustaudun kyllä sillä, että oon suuriruokainen. Ja sit vähän dramaattinen kans. Sellaisethan usein on hirveen nälkäisiä kavereita. Tiedättekö? Tässä yks konsti vois olla.. katoppas, välipaloihin ja palkkareihin panostaminen.
• Ennakointi. Se auttais oikeesti myös tohon edellämainittuun asiaan. Sitä ei paljon hirvee nälkä -tilaan vaadita, kun rupee kokkaamaan silloin kun tuntee nälkää. Tossa oon kyllä oikeesti kehittynyt aika paljon, mutta sitten on ihan sellainen suurempikin ennakointi. Että tekis asioita valmiiksi jopa jo edellispäivänä. Teen sitä kyllä joskus ja pyrin siihen (riippuen toki aiotusta safkasta), mutta usein se vaan unohtuu. Tarkoitan tässä esimerkiksi sellaista, että edellisiltana voi pilkkoa esim. kasvikset seuraavan päivän pataruokaan. Voi kuinka sitä ihminen onkaan itseleen kiitollinen, kun töistä tullessa voi vaan heittää kamat uuniin ja ottaa pikku lepiä sen ajan, kun ruoka valmistuu ihan ittekseen.
• Iltapainotteinen syöminen. Väitti asiantuntijat ja mitkä mitä tahansa mitä muuta, niin se kyllä jossain määrin sopii mulle. Minä väitän takaisin, oon kuitenkin vielä toistaseks ollut sen oman kroppani asiantuntija. Mutta pikkasen voisin tuota kuitenkin viilata alaspäin. Entäs sitten se säännöllinen ateriarytmi? Teen töitä kolmessa vuorossa elikkä myös urheilen milloin mihinkäkin aikaan päivästä. Oon sitä mieltä, että sellaisessa elämässä ei voi olla yhtä pätevää ateriarytmiä, joka toimii ihan jokaiseen päivään. Se on jossain määrin haastellista, tai enempikin ehkä tarkkaavaisuutta vaativaa.
• Karkit ja muut herkut. Oon niiden kanssa vähän sellainen on/off -tyyppi. En mä syö ongelmallisen usein herkkuja, mutta kun syön, niin syön niitä ongelmallisen paljon kerralla :D. Musta on jännä, että on sellaisia ihmisiä olemassa jotka ostaa karkki- tai sipsipussin ja syö sieltä jotain 50 grammaa. Sillon kun rupeen edellämainittua tavaraa syömään, niin huoletta voi laittaa ykkösen, jopa kakkosen, siihen eteen! Vaikka onko sillä nyt niin väliä, jos kokonaiskulutus pysyy kuitenkin aisoissa.. Se vaan on niin hassua, miten erilaisia ihmiset on.

Eipä tälläkertaa muuta, KKKK (Kokoajan Kehittyvä Kokeileva Keittiöni) kuittaa!