maanantai 21. heinäkuuta 2014

Niin keski-ikäistä, niin keskiluokkaista!

Ihmisiä riitti asuntomessuilla. Daaliankadulla ja mitä niitä nyt oli.

Viikonloppu oli ja meni. Taas. Viikot menee hurjalla vauhdilla, kun on kiva ja mielenkiintoinen työ. Oikeastaan mulla on kyllä aina ollut kiva työ. Tämä kesä on ollut kuitenkin spesiaali, koska oon tehnyt niin erilaista työtä, kun koskaan aiemmin.

Komeat maisemat maailmanpylväästä.

Aika moni talo oli tällainen. Laatikon mallinen kivitalo. Mulle tulee vähän mieleen seurakuntatalo.

Raparperipiirakkaa, lauantai-aamun pitkis, ystäväpariskunnan vierailu, asuntomessuja, hyvää ruokaa, pyörähdys terassilla, lautapelejä ja muutama kuiva omenasiideri. Siinä oli mun viikonloppu. Niin keskiluokkaista, niin keski-ikäistä ja niin mukavaa. Postauksen kuvat käsitteleekin tuota viikonloppua.

Ihan leipasin piirakkaa.

Sunnuntaibrunssi viikonlopun jämistä. Salaattiloita ja kirjolohipatonkiloita.

Viikon juoksukilometrit oli 50+. Lauantaina juostiin Janin kanssa hellepitkis ja sunnuntain sekä tämän päivän olenkin kinkkaillut tuon jalkaterän kanssa. Koko jalkaterä ja nilkka on aikalailla turta, enkä edes osaa paikallistaa missä tuo kipu on. Ehkä se on hyvä? Positiivista tässä jalkateräshitissä on se, että olen kohta itseoppinut jalkaterän 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Jossain siellä mättää. Jaksan kuitenkin uskoa, että kyse on jostain kireyksistä taikka sensellaisista, eikä varsinaisesta vammasta. to do -listalla onkin hieroja.

Kuka on fiksuin?

Vaikka maratonit ja muut on hyvin hyvin kyseenalaisia, en kuitenkaan jaksa olla pahoillani. En kiukkunen, enkä masentunut. Nämä takaiskut tuntuvat kertakerralta pienemmiltä. En jaksa enkä halua päästää niitä ihon alle. En enää.

Katteet kohdillaan? (paikassa asuntomessut!)
Palattakoon vielä asuntomessuihin. Onkohan sellaisia messuja olemassa, missä olis kaikkia remopntoituja rintamamiestaloja ja sensellaisia? Jos on, niin haluaisin sellaisille. Messuilla oli paljon kivoja juttuja, ihania taloja, mutta aika paljon myös kliinisiä seurakuntatalotyyppisiä koteja. Itse taidan olla enempi vanhan ystävä, vaikka kyllähän monet uudet kodit on tosi kauniita. Sille kuka tykkää.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Lenkkeilyä ja festareita

Oi mikä ihana helteinen viikko ja viikonvaihde takana. Pitkästä, todella pitkästä, aikaa juoksin myös yli neljänkymmenen kilometrin viikon. No, puoli kilometriä yli, mutta yli kumminkin. Kilometrit meni siten, että 12.5km + 13km ja 15km. Tuo viimeinen oli myös pisin lenkki sitten kevätkesän (?) 2013.

Maantielenkiltä. Niin kesäinen Keski-Suomi.


Jalkapa se ei oireile juostessa ollenkaan. Sen sijaan ilman kenkiä kävellessä jalkaterä on kauttaaltaa oudon tuntuinen. Ikään kuin kudokset ja jalkaterän pienet lihakset olisivat jotenkin kireät. Mitään varsinaista kipupistettä en hakemallakaan löydä. Juoksuhan se on tukkoista, mutta juoksua kuitenkin. Tuolla pisimmällä lenkillä jopa hetkeksi unohdin juoksevani ja olin ajatusten vietävänä. Se on hyvä merkki ja sitä kaipaan. Tällä kuluvalla viikolla voisi pitkiksen kasvattaa kakkosella alkavaksi.

Festaripallo.


Lauantaipäivää vietettiin SuomiPop festareilla. Mun ja Jaran lisäksi mukana oli äiti, pikkusisko ja pikkuveli. Tavattiin myös Jaran veljen avovaimoa, joten perhepiirissä meni nämä festarit. Ihan mukava oli katsella ja kuunnella livemusiikkia, pitkästä aikaa sitäkin. Myös toinen veli perheineen oli kyläilemässä Jyväskylässä viikonloppuna. Melkoista säpinää on kyllä nämä viikonloput. Ensiviikonloppuna nimittäin olisi tiedossa ystäväpariskunnan vierailu ja asuntomessuja.

Veljeltä perheineen saatiin hienon
hieno tuliainen.


Ehkä niitä kolmekymppisiä vietän ihan rauhassa Jaran kanssa kahdelleen. Jos vaikka katselis jonkun juoksutapahtuman taikka sitten muuten vaan tekis jonkun piknikretken jonnekin. Elokuun ensimmäinen viikonloppu on nimittäin taas reissua Ouluun tiedossa.

Summerselfie!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!

Ihana lämpö, ihana aurinko, ihana kesä. Oon niin vimpan päälle kesäihminen, ettei mitään järkeä. Mun mielestä aina vois olla tällaiset kelit. Aina.


Eilen sain lenkkiseuraa pyöräilevästä pikkusiskosta. Kierrettiin Tuomiojärvi ja lämmintä riitti. Huomenna saan lenkkiseuraa Janista. Aiotaan kiertää Jyväsjärvi. Sekin lenkki maistuu yli vuode tauon jälkeen. Lenkillelähtö ja juoksutuntemukset ei kyllä ole lähelläkään normaalia, mutta olen kuitenkin saanut lähdettyä. Parhaiten aamulla, mutta toisinaan myös illalla. Eilen laitoin merkille, että hikoilukin on roimasti vähentynyt. Ei ainoastaan eilen, vaan myös yleensä.


Juomaa kyllä riitti ja lopuksi hölkättiin vielä Haukkalan lähteen ohi, jossa täytettiin tuo pullo täyteen kylmää lähdevettä. Juomapullolle ainaskin tuli hiki. Lenkin loppuhuipennus oli pulahdus Tuomiojärveen. Ensimmäistä kertaa ilman saunaa tänä kesänä. Perjantaina ajattelin mennä sinne labraan kontrollikokeisiin. Toivottavasti labralähete on avoin, ettei tarvii elo-syyskuun vaihteeseen odottaa.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Liebster Award

Sain tuossa taannoin Niobelta blogihaasteen, jonka säännöt menee näin:

  1. Postaa palkinto blogiisi.
  2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
  3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
  4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
  5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
  6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

Tuo samaisen haasteen oon joskus taannoinkin saanut, mutta silloin oon ehkä unohtanut siihen vastata. Nyt kuitenkin aion, sillä haaste on ihan kiva tällänen pohdiskelu on aina ihan tervetullutta. Ja tässä haasteessa on vielä bonuksena tuo hienon hieno palkin kuvan muodossa tuolla alempana.

1. Mulla on kuusi nuorempaa sisarusta. Äiti oli kai traumatisoitunut ainoana lapsena olemisesta ja halusi ison perheen. Ollaan keskenämme aika tiivis yksikkö, edelleen. Se on hienoa se.

2. En ole koskaan pitänyt synttäribileitä, mutta nyt oli lähellä, sillä täytän kolmen viikon päästä kolmekymmentä. Ehkä juhlistan niitä jotenkin, mutta vielä en yhtään tiedä miten.

3. Edelliseen liipaten: vaikka tykkään juhlia, niin musta on vaikea kuvitella, että olisin itse se juhlien keskipiste. Samaisesta syystä mun on jotenkin vaikea kuvitella kohdalleni sellaisia perinteisiä häitäkään. Jos joskus mentäis naimisiin, niin mentäisiin varmaan ihan hissun kissun.

4. Oon tällä hetkellä päivätyössä, mitä en juurikaan ole elämässäni tehnyt. On tosi hassua olla kaikki viikonloput vapaalla ja kaikki arkipäivät työssä.

5. Oon tosi huono varaamaan aikoja yhtään minnekkään tai lisäämään pakollisia aikatauluja itselleni. Esimerkiksi ripsenpidennykset (sellaiset hillityt) olis tosi kivat, mutta en sellaisia viitsi ottaa, koska niiden huoltaminen säännöllisin väliajoin toisi kohtuuttomasti lisää stressiä mun elämään.

6. Pelkään vähän ahtaita paikkoja. Oon kerran jäänyt hissiin jumiin ja vaikka tiesin, että sieltä pääse kohta pois, niin mua rupes huimaamaan ja pahoinvoimaan. Samaten magneettikuva olka päästä oli tosi karmiva kokemus. Pää edellä sinne ahtaaseen putkeen, huh!

7. Nuorempana olen ajatellut, että vanhempana haluan asua omakotitalossa. Enää en tiedä. Toisaalta kerrostalo ja kesämökki vois olla parempi kombo.

8. Loppuvuodesta lähdetään johonkin matkalle mun anopin kanssa. Jara (veljensä kanssa) toimii sponsoreina, koska se on meidän satavuotismatka. Mun anoppi siis täyttää samoihin aikoihin 70, kun mä sen 30. Matka on tehtävä myöhemmin, koska mulla ei ole sopivasti lomia nytten. Vielä pitäis päättää että minne, mutta varmaan johonkin Euroopan kaupunkiin vaan.

9. Sen lisäksi, että haaveilen omista urheilujutuista, haaveilen myös penkkiurheilujutuista. Neljän vuoden päästä on ihan pakko kyllä päästä katsomaan futista, mieluiten Pietariin. Myös olympiahuuma olis mahtava joskus kokea. Mahtavinta.

10. En ole "tatskatyyppi", mutta aion ottaa yhden tatuoinnin. Mietin tosi tosi kauan, että millaisen, kunnes yhtä-äkkiä tajusin millainen sen pitää olla. Nyt varmaan mietin tosi tosi kauan, että koska sen otan.

11. Oon aika herkkä itkemään. En ehkä julkisesti, mutta kotona. Itke milloin mitäkin, esimerkiksi onnistuneita urheilusuorituksia.

Tähän väliin sitten tää kiva kuva, mikä myös tähän haasteeseen kuuluu.



Ja sitten kysymykset ja vastaukset niihin kysymyksiin:

  1. Mitä ilman ei aamu onnistu?
  2. Mikä on viimeisin korvamatosi?
  3. Kun olit pieni, mikä sinusta piti tulla isona?
  4. Mikä on mukavin ja toisaalta ärsyttävin kotityö?
  5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
  6. Mikä on paras leivos?
  7. Millainen olisi unelmiesi treenipäivä?
  8. Näyttääkö ajokorttisi kuva enää lainkaan sinulta?
  9. Nimeä joku huippusuosittu asia, joka ei kolahda sinuun yhtään. Miksei?
  10. Muistatko muita puhelinnumeroita ulkoa kuin omasi (jos sitä...)? Keiden?
  11. Mitä tilasit viimeeksi netistä?

1. Aamu ilman kahvia ei onnistu. Juon sitä muuteskin ihan liikaa, mutta koska siitä nyt ei mitään haittaakaan ole, niin en ole jaksanut asialle tehdä mitään.

2. Viimeisin korvamato on varmaan tämä: (tulipas nähtyä videokin nyt sitten)


3. Kun olin pieni, en yhtään tiennyt mitä musta tulee isona. En oikeastaan tiedä vieläkään, vaikka en oo enää pieni.

4. Tiskaaminen. Ehottomasti. Oon keittiösiisteysfriikki eikä meillä ole astianpesukonetta. Tiskaaminen on just se inhottavin, mutta toisaalta mukavin.

5. Haluaisin matkustaa ihan mihin vaan, mutta ehkä sit seuraavaks se pikkumatka johkin Eurooppaan. Se satavuotisreissu. Ehkä Wienin joulutorille?

6. Unelmien leivoksia on kaikki juustokakut. Voi omnom, mitein hyviä ne onkaan. Vaikka joku suklainen taikka joku tyrnijuustokakku. Puolukkakin on niin hyvää leivoksissa vaikken muuten siitä tykkää.

7. Unelmien treenipäivä koostuu ehdottomasti seuraavista asioista: pitkä juoksulenkki, muuten vapaata, aurinkoinen sää ja hyvää ruokaa. Niin ja hyvää lenkkiseuraa (vaikkapa Jani). Ei sen kummempaa.

8. Ei näytä, koska ei ole ajokorttia. Ilmottauduin 19-vuotiaana autokouluun ja mursin nilkkani. Autokoulu jäi siis aloittamatta, koska jalka oli tosi pitkään kipsissä. Samoihin aikoihin muutin keskustaan ja ajattelin, että ajan ajokortin myöhemmin, koska keskustaan ei olisi voinut ottaa autoakaan eikä sille kortille olisi ollut käyttöä. Nyt olisi tuo Jaran Maserati Mitsubishi tuossa, mutta jotenkin sitä ei vaan ole kokenut tarvetta.

9. Lionel Messi. Kaikki hehkuttaa sitä nytten ja mun mielestä se menee vähän yli. Yhtään en jaksaisi enää kuunnella Messin unelmasta. Messi sitä ja Messi tätä. On siinä Argentiinassa muitakin pelaajia.

10. Muistan mun lapsuudenystävän numeron. Se tais saada kännykän (Nokia 5110? Missä oli matopeli) ensimmäisenä meistä kaikista. Kohta sitten oli kaikilla se samanlainen puhelin. Voi olipa se hyvä peli. Jätin sen kerran mm. auton katolle, josta se sitten lensi kun auto lähti liikkeelle. Puhelimelle ei takahtunut yhtään mitään.

11. En muista. Vaikka kuinka yritän miettiä. Eipäs kun muistan. Piilolinssejä.

Mä en nyt haasta ketään, koska kaikki on varmasti tehnyt tän jo. Taikka ainakin saanut haasteen. Mutta jos ei ole, niin siinä tapauksessa haastan sen kuka haastetta ei ole tehnyt ja haluaa sen tehdä.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kuulumisia

Vajaa kolme kuukautta maratoniin ja yhtään pitkää lenkkiä en edelleenkään ole päässyt tekemään. Ehkä tällä viikolla? Toivottavaa olisi. Mitäpä muuten kuuluu? No, ruutuaika on kulunut tehokkaasti jalkapalloa seuraten (miten jäinkään noin koukkuun?) ja väsymys painaa edelleen. Lenkkejä oon tehnyt aika paljon aamuisin, siten että olen juossut suoraan sitten töihin puoli kahdeksaksi. Juoksu kulkee tasaiseen tahtiin, mitään selkeästi kovempia lenkkejä en myöskään ole tehnyt. Silti oon ihan tyytyväinen siihen, että ylipäätänsä voi vähän juosta. Kuntosalin suhteen olen ollut kohtalaisen laiska, ehkä annan sen itselleni anteeksi.

Tänään oli mun toinen työpäivä sairaanhoitajan työsuhteessa. Tässä sijaisuudessa olen kyllä jo jokusen viikon ollut, mutta opintopisteiden roikkuessa lehtoreiden takana, oli mun soppari ensiksi lähihoitaja. Työnkuva (sekä epäpätevyysvähennyksineen myös palkka, kuinka kiitollista onkaan opiskelu hoitoalalla) on suurinpiirtein sama, mutta nimike muuttui. Päivätyötä on siis tiedossa tämän kesän ajan. Melko jännää, kun ei pitkään aikaan ole sellaista ollut.

Aiemmin kirjoittelinkin tänne blogiin tuosta kilpirauhasasiasta, jota ajattelin nyt sivuta. Elikä labrojen mukaan kilpirauhasarvot ovat viitteissä, mutta oireilu klassista vajaatoiminnan oireilua. Tyroksiinikokeilusta ei terveysaseman lääkäri maininnut sanallakaan, vaikka yritin vähän kaivellakin. Uudet labrat syyskuussa ja jatkoja katsotaan sen mukaan. Onnekseni sain töiden kautta kyseltyä hieman erikoislääkäriltä asiasta ja kuulemma muutamat labrat kyllä kannattaakin ottaa, mutta uusiin kokeisiin voisin mennä jo heinäkuussa. Toivoisin myös, että vapaa opiskeluista sekä säännöllinen työaika toisi helpotusta oireiluun, mutta vielä ei sellaista ole ollut ilmoilla. Katsotaan. Uskon kyllä, että tämä asia jollain tapaa järjestyy. Armollinen olen kyllä pyrkinyt itseäni kohtaan olemaan ja urheiluissakin keskittynyt vain tuohon lenkkeilyyn.

Tunnelin päässä ON valoa.