perjantai 31. elokuuta 2012

Ei siellä varmaan Ukko-Kolin päälle juosta?

Kävin duunissa keskustelua muutaman tyypin kanssa Vaarojen Maratonista. P on aiemmin asunut Kolin liepeillä ja tuntee maastot.. Tapahtumasta hän ei juurikaan tiedä.

P: "Siellä Kolin maastossako se Maraton on?"
minä: "Joo, siellä. Aika rankka maasto vissiin.."
P: "No on. Mutta on siellä upeet maisemat. Ei siellä varmaan ihan sinne Ukko-Kolin päälle juosta..?"
minä: "Kyllä siellä juostaan..."
P: "Jaa. No tota, se on kyllä korkee..."

Ja An, joka tietää kyllä tapahtumasta ja on itsekin kova liikkumaan.

A: "On se kyllä varmaan rankka juoksu.."
minä: "Joo. Saa nähdä.."
A: "Sitä mä vaan mietin, että kun se on niin rankka maasto, niin kyllähän siinä menee kauan aikaa.."
minä: "Niin. Paljon kauemmin kun tavan maratonilla. Ei osaa yhtään ajatella, et paljonko.."
A: "On kyllä tosi rankkaa olla ylipäänsä liikkeessä niin pitkään. Vaikka seittemän. Tai kuuskin tuntia. Koko ajan vaan liikkua..."

Että sellasta.. :).

torstai 30. elokuuta 2012

Päivän muuttuja

Tänään on sitten laitettu Kolin majoitus uuteen uskoon. Meillähän on ollut hotellihuoneet varattuna jo hyvän aikaa. Tämän päivän pitkällä lenkillä tuli sitten Jn kanssa puheeksi hotellien hinnat, jotka oli hyvinkin erilaiset niillä, kuin meillä. Sokos hotellien varausjärjestelmään tulee hotellihuoneet mahdolliseksi varata n. vuotta ennen saapumispäivää. Jllä Vaarojen maraton oli ohjelmassa jo viime syksynä, mutta sairastumisen vuoksi se peruuntui.

No, J vaimoineen varasi hotellihuoneen puhelimitse tämän vuoden tapahtumaan samalla, kun peruutti viimevuotisen varauksen. Siis silloin, kun huoneet eivät vielä olleet varausjärjestelmässä. Hinta jäi avoimeksi, kerrottiin että ilmoitetaan sitten kun se määritellään. No minä varasin hotellihuoneen varausjärjelmässä muutama viikko tuon puhelun JÄLKEEN ja hinta oli 238€/vkonloppu. Kaikesta päätellen hinta OLI TÄLLÖIN määritelty ja OLISI VOINUT KUVITELLA, että myös Jn JO varattu huone olisi myös tämän hintainen.

EIPÄS OLLUTKAAN. Tässä kuluneen talven ja kevään aikana hintoja oli ilmeisesti nostettu ja Jlle oli ilmoitettu taannoin hotellihuoneen hinnaksi 318€/vkonloppu. Että ne avoimet hinnat voi siis näköjään määritellä MILLON ja MITEN tahansa. Korkeat hinnat tapahtuman ajaksi mä kyllä ymmärrän, siitä ei ole kyse. Mutta tuo hinnoittelusysteemi on kyllä VÄHÄN kierohko. Se on mun mielipide, en tiedä mitä mieltä muut on?

Päätettiin sitten kehitellä jotain mökkimajoitusta. Tää osoittautuikin varsin hyväksi ratkaisuksi, sillä kävi ilmi, että mun anopin ystävättärellä on Kolilla mökki. Niimpä me yövytään viikonloppu kohtalaisen matkan päässä kisakeskuksesta mökillä, tarkemmin sanottuna viiden tähden lomahuvilalla. Ja vielä huomattavan paljon edullisemmin :).

P.S. Oon boikotoinut tänään myös Sokoksen kalatiskiä sekä vihannesosastoa.. Ollaan syöty päivälliseksi mun miehen Tuomiojärvestä kalastamaa kirjolohta ja anopin mailta tänään nostettuja perunoita sekä salaattia. Omnom. Tunnen itseni lähes omavaraiseksi.

tiistai 28. elokuuta 2012

Pohdiskelua..

Mun autonomisessa työvuorosuunnittelussa on taas tapahtunut virhe; Laitoin tälle kolmen viikon periodille 2x2 yövuoroa, kuluvalle sekä tulevalle viikolle. Tää jakso alkoi siis maanantaina, enkä tietenkään huomioinut sitä, että edellisen jakson viimeisellä viikolla oli myös kaksi yövuoroa. Mulla on siis kolmella perättäisellä viikolla nyt yöhommia. Tykkään kyllä yövuoroista, ei siinä mitään! Tai toisinsanoen tykkään siitä, että ne katkaisee arkisen aherruksen. Tosin ei niitä ehkä kolmena perättäisenä viikkona tarvitsisi olla. Mutta sitä soppaa syödään nyt, mitä on itse keitelty.

Näiden kahden yövuoron välikuolemaa hoidin 14km:n reippaalla maantievedolla. Mullahan on nyt ollut pientä jännitystä siitä, miten tuleva puolimaraton tulee kulkemaan. Olen nimittäin treenannut Vaarojen Maraton tähtäimessä, siis metsää, polkuja, mäkiä. Kadulla on juossut ehkä n. 20% kilometreistä. Treenaaminen ei muutenkaan ole ollut optimaalista puolimaratonia ajatellen. No siitä huolimatta aion 1:45 aikaa lähteä tavoittelemaan. Ymmärrän kyllä, että juokseminen viiden minuutin kilometrivauhdilla yli kaksikymmentä kilometriä on kovaa hommaa.

Tämän päivän vauhti oli 5:24/km. Se oli mielestäni kohtalaisen reipasta siihen nähden, että kyseessä oli tälläinen yövuorojen välinen lenkki. Ajatuksena ei edes ollut juosta reippaasti, kuhan lähdin yövuorokoomaa hoitamaan. Askel oli kuitenkin yllättävän kevyt. Myös tuntuma lenkistä jäi kevyehköksi. Siinä juostessani mietin, että kyllä Keski-Suomen luonto on tytöstä juoksijaa tehnyt, ei ole turhaan polkuja tampattu. Pohdin myös, kuinka ennen niin suuret nousut tuntuivatkin nyt niin pieniltä! Tämän päiväinen lenkki oli niitä lenkkejä, joista voi ammentaa varmuutta! Nyt on hyvä lähteä kohti toista yövuoroa, kohti puolimaratonia....

Juoksemisen sietämätön keveys!

Olen kirjoittanut taannoin kirjoituksen siitä, miksi juoksen. Jaksan puhua "juoksemisen filosofiasta" toisen juoksua harrastavan kanssa ties kuinka pitkään. Tai liikunnan filosofiasta yleensä. Liikkuuko ihminen tyydyttääksen henkiset vai fyysiset tarpeet? Mulle mieli ja juoksu on yhtä. Itse en liiku ainoastaan siksi, että pysyisin hyvässä kunnossa. Juokseminen on mun meditointia, se on mun tapa olla läsnä mun itseni kanssa.

Juoksisinko minä samalla intensiteetillä mikäli en osallistuisi maratonille tai muihin juoksutapahtumiin? Todennäköisesti en. Juoksisin kyllä, ehkä 30 kilometriä viikossa. Se riittäisi tyydyttämään henkiset tarpeet. Ehkä. Harrastaisin todennäköisesti enemmän muutakin liikuntaa ympäri vuoden. Tämä kaikki riittäisi pitämään minut myös hyvässä kunnossa.

"Jos et aseta itsellesi päämäärää, pysyt paikallasi tai taannut". -Paavo Nurmi. Olen kirjoittanut tämän ennenkin. Minä haluan kehittyä juoksijana. Maraton tai jokin muu tavoite on minulle tapa kerätä kehittymisen hedelmää. Treenaaminen riittävän haastavaan juoksutavoitteeseen vaatii ajoittaista siirtymistä pois mukavuusalueelta. Nautin siitä, että joudun poistumaan siltä.

Luin taannoin National Geographicin sivuilta jutun, jossa kerrotaan juoksuinnon olevan ihmiselle luontaista. Tutkimustenkin mukaan juoksu terävöittää aistit; "Liikunnan tuottaman euforian aikana kaikki muuttuu intensiivisemmäksi. Sininen muuttuu sinisemmäksi ja tietoisuus terävöityy." En siis ole kuvitellut.

Minä nautin juoksemisen sietämättömästä keveydestä!


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Mennyttä ja Tulevaa

Tänään päättyvään viikkoon on lyhyesti mainittuna mahtunut noin 60 juoksukilometriä, jonkin verran pyöräilyä, 45 ja puoli tuntia töitä, huonosti nukuttuja öitä ja siitä seurannutta väsymystä sekä yleistä kitinää. Lenkkeilyn suhteen takana on hyvä viikko, muuten ei paljon jaälkipolville jää  kerrottavaa. Voi hohhoijaa, tätä mun ylitsevuotavaa positiivisuutta taas! (uskokaa tai älkää, mä oon oikeasti ihan iloinen ihminen :D)

Mulla on nyt plan talvelle, josta oon aika innoissani. No ensinnäkin ajattelin hommata kortin Killerin liikuntakeskukseen mun työkaveri Krissen innoittamana. Alkuun varmaan kymmenen kerran kortti, kerta viikkoon jos kävisi jollain ohjatulla tunnilla. Mä oon ollut aina (spinningiä lukuunottamatta) aika huono niissä; tykkään selvitellä ite asioita, suunnitella treenini enkä oikeen perusta siitä, että tiettyyn aikaan pitäisi olla jossain. No katsotaan mitä tuleva talvi tuo!

Plan numero kaksi on se, että aion kokeilla crossfit harjoittelua. Mitä enemmän oon aiheeseen perehtynyt, sitä enemmän tuntuu, että tästä mä varmaan diggaisin. Kaikki kokemukset crossfitistä on siis tervetulleita! Ajattelin, että olisi mielenkiintoista testata coopperia tässä joku päivä syksyllä ja keväällä sitten uusinta veto. Peruslenkkeilyä aion kyllä pitää talvenkin yli kuvioissa mukana! Mutta näitä sitten lokakuussa... Kun nää mun keskeneräiset proggikset on vedetty kunnialla läpi.

lauantai 25. elokuuta 2012

Haukanniemi

Mä oon kirjoittanut tänne aiemmin postaukset mulle niin tutuista lenkkireiteistä Harjulla, Laajavuoressa ja Jyväsjärven rantaraitilla. Mä oon asunut nyt Jyväskylässä n. 12 vuotta ja oon ainoastaan yhden kerran kevättalvella käynyt Haukanniemessä. No tämän aamun kiireetön lauantailenkki suuntautui sinne.




Haukanniemi on Tuomiojärvelle ulottuva niemi, Rautpohjanlahden sekä Eerolanlahden välissä. Alue tunnetaan luonnostaan, mutta tietääkseni se ei ole luonnonsuojelukohde kuitenkaan. Haukanniemeen pääsee Wilhelm Schildtin kadun päästä, josta lähtee polku joka vie ensin peltoaukeiden läpi metsään. Niemen päässä on "makkaranpaistomesta". Kuten kuvista näkee, tämän aamuinen keli oli todella sumuinen ja kostea.
 

Niemen kiertävä lenkki kokonaisuudessaan oli vain hieman reilu kaksi kilometriä pitkä, joten tokihan se piti sitten tovi asfalttiakin tallata, että sai kunnon kilometrit kasaan. Pellonvierustaa kulkeva polku oli kohtalaisen helppoa juostavaa, mutta metsässä oli paikoin juurakkoista ja kivistä. Korkeuseroja ei kyllä ollut nimeksikään.

 
 

Kaikenkaikkiaan mukava piristys asfaltilla juostuun lenkkiin. Suosittelen kyllä kaikkien Jyväskyläläisten kyseisessä paikassa pistäytymään. En tiedä johtuiko se sumuisesta kelistä vai viiraako mulla muuten vaan päässä, mutta tässä aamussa oli jotain erityistä. Ei ole kyllä mitään hajua mitä se erityinen oli. Lenkin jälkeen oli jotenkin niin super-iloinen fiilis, että piti ihan kaupan kautta mennä töihin ja viedä duunikavereille herkkuja.


Mainittakoon nyt vielä se, että oon nyt hoitamassa mun rakasta kahdeksan kuukauden ikäistä kummityttöä. Siis mun sisko on juhlimassa ja minä hoidan pientä lasta. Että tässä lauantai-illassakin on jotain kummallista, outoa ja nurinkurista! (Toivokaa nyt kaikki, että se nukkuuuuu......... :D).

perjantai 24. elokuuta 2012

Diibadaabaa..

Perjantai-ilta ja kotona ollaan. Niin, tää perjantai on mun maanantai. Pienen sopeutumisen jälkeen on työtkin alkanut rullata ihan kivasti.. Vaikeintahan tässä nyt on se, että taas sitä on enemmän työviikonloppuja kuin vapaita viikonloppuja. Tää on tätä vuorotyön ristiriitaa, joinain päivinä siitä niin kovin tykkää ja toisina päivinä sitten vähän vähemmän!

Vuorotyöläisten viestintää!

Aamulla heitin kymmenen kilometriä juoksua metsässä ja sain kuin sainkin tätä surullisenkuuluisaa kenkäasiaakin hoidettua. Lupasivat ulkoilukauppa.comista laittaa heti tänään oikean kokoista kenkää Salomonilta tilaukseen ja niimpä mä tulen (toivottavasti) saamaan kenkäni n. kahden viikon päästä. Siitä huolimatta että tuo mun asiakaspalautus tulee olemaan heillä vasta joskus reilun viikon kuluttua. Superhyvää palvelua, suosittelen! Sen verran auliisti kehuin myös sitä naista luurin toisessa päässä, että ihme on, jos sen työpäivä on ollut tänään kurja!

Pointsit ulkoilukauppa.comille hyvästä palvelusta!

 Mulla on siis nelisen viikkoa aikaa "ajaa kengät sisään". Tai oikeastaan kolme, sillä viimeinen viikko on pääasiassa lepoa. Se riittää. Viimeistään Jn ja mun miehen vakuuttelujen jälkeen uskon siihen.. (vai huijaakohan ne mua? Ja tuleekohan ne kengät tosiaan? Jos tulee, niin onkohan ne oikeaa kokoa varmasti?) On kyllä kyllä käsittämätöntä säätämistä multa itseltä tähän stressimäärään nähden! No mut nyt lopetan ja palaan noihin kenkiin vasta, kun todella omistan ne. Finlandia Maratonin osallistuminen sekä maksupolitiikka sensijaan on reilassa.

Finlandia Maratonin maksuvälineeksi käy mm. virikeseteli.

 Syyskuun 8. pvä siis nähdään juoksukunto kadulla puolimaratonin merkeissä. Oon päättänyt ihan vakavissaan lähteä tavoittelemaan 1:45:00 loppuaikaa, sillä uskon olevani sen nelisen minuuttia paremmassa juoksukunnossa, kuin vuosi sitten. Tähän aikaan tähtäävä jänisjuoksijakin taitaa olla tapahtumassa mukana. Viime vuonnahan tavoiteaikani oli 1:55:00 ja loppuaika noin 1:49.. Siinä ei oikeen jäniksistä ollut apua, kun seuraava jänis juoksi puolikasta kahteen tuntiin. Tää tuleen olemaan ensimmäinen kerta, kun olen ylipäänsä miettinyt hyötyväni jänisjuoksijasta. Nähtäväksi jää, mitä on taulussa, kun maaliviiva ylittyy.

torstai 23. elokuuta 2012

(Älä) ota tästä mallia!

Tää mun kenkien hankinta alkaa aiheuttamaan sydämentykyksiä enemmän kuin juokseminen. Sen verran tragikoomista toimintaa.. Stupid girl! Ole siis sinäkin järkevä ja toimi niinkuin minä:
  •  Jätä kenkien hankinta viimemetreille ja totea, että kaikki kaupat myyvät vain ei oota!
  • Tilaa kenkäsi netistä ja toivo parasta!
  • Seuraa postin sivuilla lähetyksen kulkua, lue muutama paketin rekisteröinti kotikaupungistasi ja hyökkää samantien postille.. Ihan vain kuullaksesi postin tädiltä, että lähetys on vasta pääpostilla.
  • Hengaile pari tuntia kaupungilla ja odottele pakettia postille.
  • Jonota ruuhka-aikaan postilla niin kauan, että sinä aikana olisit kerinnyt käydä lenkillä, suihkussa, siivota, laittaa ruokaa, syödä ja nukkua päikkärit (terveisiä vaan Itellan johtoon, jos vielä muutaman toimipisteen saisi lopetettua).
  • Aukaise paketti vasta kotona ja tajua, että olet US6 koon sijaan tilannut kengät kokoa UK6.
Että silleen täällä. Onneksi mä sentään olen kokeillut noita kenkiä joskus, kun niitä vielä oli kaupoissa.. (miks hel**tissä mä en silloin myös ostanut niitä?). Huomenna puhelua ulkoilukauppa.comiin, että kauanko tää vaihtohappening kestää.. Toiminta sitten sen mukaan. Maksan vaikka uudet kengät tai jotain. Rahoja on kyllä aikaa odotella, kenkiä sensijaan ei!

Täydellisesti käytetty vapaapäivä. Why always me???

Wannabe Bloggaaja

Alex kirjoitti blogissaan maratonjuoksu.fi mielenkiintoisen pohdinnan bloggaamisen vaikeudesta, jonka kommenttiosiossa Hiluvitku pohtii bloggaamisen motiiveja. Tämä postaus sai itsenikin pohtimaan kysymyksiä miksi bloggaan? Bloggaisinko, jos minun blogiani ei kukaan lukisi? Itse olen aika noviisi blogimaailmassa, niin kirjoittajana kuin lukijana.

Ensinnäkin tahdon kiittää jokaista blogiani säännöllisesti lukevaa ihmistä. Ja myös niitä, jotka satunnaisesti eksyvät blogiini! Lukijat ja kommentit tuovat iloisen mielen, sitä ei ole kiistäminen. Kiitoksia siis teille arvon lukijat :). En siis voi väittää kirjoittavani ainoastaan itselleni. En myöskään voi väittää kirjoittavani täysin lukijoille. Rakennan blogiani siten, että tagien avulla minun on helppo löytää harjoitushistoriaani. Tiedän, että jonain päivänä tulen itse lukemaan omia tekstejäni taaksepäin palauttaakseni muistiin esimerkiksi viikon kilometrejä.

Mitä muita motiiveja minulla on bloggaamiseen? No varmasti ainakin se, että olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Juokseminen on minulle elämäntapa, joka herättää paljon ajatuksia ja tunnetiloja. Onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Kirjoittamalla varmasti myös säästän niiden läheisten ihmisten korvia, joille juoksemisella ei ole juuri mitään roolia elämässä.

Haluanko lisää lukijoita blogilleni ja miksi? Tietysti haluan. Kuten jo aiemmin mainitsin, jokainen lukija saa iloista mieltä ja kuka nyt sitä ei haluaisi? Lisäksi toivon, että blogini seuraajat saavat saavat positiivista ja kannustavaa mieltä omaan tekemiseensä! Sitä jokainen tarvitsee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Blogini lukijan ei todellakaan tarvitse olla juoksua harrastava ja toivonkin, että tämä blogi osaltaan innostaisi jotakuta kokeilemaan juoksemista. Tai vaihtoehtoisesti innostaisi jotakuta puolimaratoonaria juoksemaan maratonin. Katumaratoonaria juoksemaan extremejuoksun. Ihan mitä vaan!

Kirjoittaessa olen vain ns. antanut mennä, kirjoittanut siis siitä mitä haluttaa ja mitä milloinkin mielessä pyörii. Aluksi pohdin paljon sitä, että haluanko olla blogissani tunnistettava? Se on muotoutunut ajan varrella ja vaikka en blogiani esim. facebookissa ole markkinoinoinut, niin ei minua haittaa vaikka minut tähän yhdistetäänkin. Pohdintaa on myös aihettuanut kysymykset millätavoin kirjoitan muista ihmisistä? Keksinkö "salanimiä" vai mitä? Millaisia kuvia blogiin voi laittaa? Kohtalaisen taitamattomana tietokoneen käyttäjänä olen myös ajoittain törmännyt ihan teknisiin ongelmiin. Mutta kaikessa kehittyy. 

Oman kirjoittamisen myötä olen myös pikkuhiljaa ruvennut seuraamaan muiden blogeja. Sittemmin jopa joskus rohjennut ihan kommentoimaan. Tässäpä teille linkki muutamaan blogiin, jotka ovat itseäni inspiroineet:

  • Jo tovin on sisälläni kytenyt triathlonkipinä ja tämä Liikuntapäiväkirja ei sitä ainakaan ole sammuttanut!
  • ..in motion. Mielenkiintoisia kuvauksia erilaisista liikuntamuodoista.
Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa! On siis mukavaa, että blogiani luetaan. Myös jakaminen ja kommentointi tuntuu kivalle. Huomaan, että minusta on pikkuhiljaa tullut "rohkeampi" bloggari :).

Treeniä sekä kropalle, että pääkopalle!

Kipeistä etureisistä huolimatta on treenit lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Eilen painelin 12km tasaisella.. Lähtiessähän mä siis epäilin, että meneeköhän koko lenkki vain jalkojen siirtelyksi, mutta kyllä sitä menoa hölkäksi pystyi kutsumaan. Tänään oli sitten vuorossa pitkä lenkki, juoksuseurana J. Se olikin sitten varsinainen lenkki se. Etureidet oli edelleen vähän hellänä (vastustus nro1). Toisen yövuoron jälkeen olin nukkunut reilu neljä tuntia (vastustus nro.2).. Yövuororytmistä on päästävä pois ja mieluummin juoksin tuon lenkin seurassa, mitä joku toinen päivä itsekseen. Jlläkin oli neljäs juoksupäivä menossa, että väsynyttä juoksijaa lähti neljälle vuorelle ( 25km reittikartta täällä) tänään.

Maasto ja reitin profiili on haasteellinen (vastustus nro.3), trail runningia parhaimmillaan. Myöskään keli ei meitä säästellyt, vettä tuli kuin enemmän ja vähemmän koko lenkin. Enimmäkseen enemmän (vastustus nro.4). Jokaikisestä päällä olevasta kuteesta olisi voinut puristaa vettä, niin tokihan siinä loppumatkasta alkoi kylmyys ja kangistuminen painamaan (vastustus nro. 5) ja vihonviimeisenä oli sitten energiatkin aika nollilla (vastustus nro.6). Kropan lisäksi kunnon treenin on saanut myös pääkoppa! Ehkä mä oon hieman hullu, mutta kaikesta vastustuksesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi tuo oli mun mielestä hiton hyvä lenkki ja koko illan on ollut ihan mieletön fiilis!

Näihin säveliin. Näihin tunnelmiin.

"Tähtitaivas kattona, asvaltti mattona, kuljen minne nenä vie.
On määränpääni mikä lie, aina matkalla paratiisiini.
Eikä se oo täällä, täällä maan päällä, vaan se on pään sisällä.
On paratiisi pään sisällä, on paratiisi pään sisällä."


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Viikko 33

Tässä tohinassa on unohtunut täysin pistää viime viikko (33) pakettiin myös tänne mun blogiin. Juoksukilometrejä kyseiseltä viikolta kertyi himpun verran yli 40. Kilometreiltään siis vaikuttaa kevyeltä, mutta voin kertoa, että sisältö oli kyllä raakaa peliä! Täytyisi vähän kehittää tätä tapaa raportoida kuluneesta viikosta. Joskus tosiaan tulee harrastettua muutakin kun juoksua. Tosin sattuneista syistä tuo juoksu tietysti nyt näyttelee isoa roolia mun harrastamisessa.

Talvea kohti varmasti muukin liikunta tulee lisääntymään. Innolla suunnittelen tulevan talven liikuntoja, mm. kortin hommaamista Killerin liikuntakeskukseen. Uimahallihan täällä Jyväskylässä on ollut pois pelistä peruskorjauksen vuoksi jo jonkin aikaa. Aikanaan siellä tuli säännöllisesti käytyä niin salilla kuin uimassakin. Jokatapauksessa myös Aalto Alvarin aukeamista asiakaskäyttöön odotan ja se päivä on näillä näkymin tammikuussa ensi vuonna.

Juoksuhan on ollut mulle ns. tärkein ja aktiivisin harrastus jo pidemmän aikaa. Kesäaikaan nuo muut urheilut tahtoo jäädä vähemmälle, oikeastaan tosi vähälle. Juokseminen vie niin paljon aikaa tähdättäessä jollekkin maratonille tms. Myös ns. "arkiliikunta" on isossa roolissa kesällä; tulee paljon pyöräiltyä, käytyä uimassa, käveltyä jne. Sitä en kuitenkaan laske miksikään liikunnaksi, pidän itseäni vain aktiivisena ihmisenä. Mulla ei ole esim. hajuakaan, että paljonko olen viimeviikolla ajanut pyörällä, mutta jokatapauksessa aika paljon.

Enemmän ja vähemmän mukana on...
  • Sulkapallo
  • Kuntosali
  • Spinning
  • Uinti
Kiinnostavaa olisi myös...
  • Crossfit
  • Maantiepyöräily
  • Triathlon
  • Rullaluistelu
  • Ja oikeastaan tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin...!

tiistai 21. elokuuta 2012

"Kivusta nautintoon...

...on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään"! Vaikka mä kuinka ja paljon treenaan ja oon juossut mäkiä, oon juossut polkuja, niin siitä huolimatta mä onnistuin sunnuntaisen kisan jälkeen saamaan (tänäkin vuonna) kunnon lihassäryt. Eikä ne tule niistä hemmetin hapottavista nousuista, vaan niistä rankoista laskuista. Voin kertoa, että se on kuulkaa viime yönä näky, kun 95-vuotias mummo on liikkeiltään ketterämpi, kuin hoitajansa.

Lueskelin yöllä (ahkerana tyttönä) tietoa aiheesta DOMS, eli viivästynyt lihaskipu. Vastoin yleistä luuloa se ei johdu maitohappojen kertymisestä lihakseen eikä myöskään lihasten kireydestä/venyttämättömyydestä. Vaikka kipua on tutkittu paljon, on sen syntymekanismi edelleen epäselvä. Eniten tätä lihaskipua aiheuttaa voimakas lihasten eksentrinen kuormitus. Eli lihas siis pyrkii venymään ja supistumaan samanaikaisesti. Tälläistä kuormitusta aiheuttaa runsaasti juuri esim. alamäkijuoksu sekä painojen hidas alaslaskeminen.

Kipu on merkki lihasvaurioista, jota syntyy ääripäiden suoritusten jälkeen. Eli silloin kun lihas on työskennellyt joko tottumattomasti tai erinnomaisen kovalla teholla. Kipu on suojelumekanismi liiallisilta lihasvaurioilta. RICE-menetelmä (Rest, Ice, Compression, Elevatioin) auttaa tutkitusti lihaskipuun ja myös palauttavalla harjoittelulla kipua lieventävä ja paranemista nopeuttava vaikutus. Venyttelyllä ei ole suurta roolia lihaskivun helpottamisessa, kuten ei myöskään sen ehkäisemisessä.

DOMS on elimistön luonnollinen tapa reagoida, eikä se ole millään lailla vaaraksi. Harjoitusvaste kestää useita kuukausia, eli seuraavalla kerralla kipu ei ole läheskään yhtä suurta vaikka harjoite tehtäisiin pidemmänkin ajan kuluttua uudelleen. Palauttavaa harjoittelua tehdessä on lihasten lämmittely tärkeää! Ilmeisesti jäähdyttelyllä sekä ravinnolla on jonkinlainen (pienehkö) rooli lihaskivun ehkäisemisessä, toisin kuin venyttelyllä (josta nyt muutenkin on aika ristiriitaisia tutkimuksia olemassa!).

Että tälläinen tietopaketti sitten tälläkertaa. Muistakaahan, että mä oon koulutukselta ihan vaan hoitaja, en liikuntafysiologi. Bloggauksen harrastaja, en tietokirjailija. Wannabe Juoksija, en ammattiurheilija. Omaan siis vain ja ainoastaan empiiristä "minä itse ja mun lihaksiin sattuu -tutkimustietoa" sekä internetin ihmeellisestä maailmasta lukemaani tietoa (jonka suodattamisessa olen kyllä kohtalaisen hyvä. Tässä ja tässä muutama linkki, olkaa hyvät).

Lopuksi vielä linkkiä kuvamateriaaliin sunnuntaisesta kisasta,
Kuvaajana Touho Häkkinen
Kuvaajana Jari Järvinen

Enjoy. Mä lähden nyt hoitamaan yövuorokoomaa sekä kipeitä lihaksia. Eli liikuttamaan vasenta jalkaa oikean eteen sekä oikeaa jalkaa vasemman eteen. En ole vielä ihan varma, voiko sitä kutsua edes hölkkäämiseksi.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Eksyksissä!

Nyt on koettu juoksukisojen pohjanoteeraus, nimittäin eksyminen! Luvassa siis kisaraporttia Lets Run Xtremestä. Ja tää nyt ei välttämättä tule olemaan mitään maailman onnistuneimman juoksijan hehkutusta, vaikka kisatapahtuma itsessään oli kyllä ihan kiva. En vaan jaksa hehkuttaa (sitäkään) nyt.

Eli siis kympin (mulle yhdentoista) kilometrin juoksukisa on takana. Reitti vaativa ja mäkinen Laajavuoren maasto. Juoksu lähti kulkemaan ihan kivasti, mitään kelloja tms. en ottanut mukaan. Ensimmäinen kaksi kilometriä oli profiililtaan todella raskas, pitkää nousua Laajavuoren laelle, josta jyrkkä lasku metsään. Tästä mäkisiä polkuja ylös alas, paikoin pieniä kärryteiden pätkiä. Neljän ja puolen kilometrin kohdassa oli juomapiste, josta lähdettiin reilun kilometrin mittaiselle takalenkille.

No tältä lenkiltä tullessa juomapisteen ohitettua olisi pian pitänyt kääntyä jyrkästi oikealle ylös. Niin, olisi pitänyt. Minä etunenässä sekä (kiitos ja anteeksi) kaksi muuta mimmiä jatkettiin suoraan matkaa. Reitin polut kun kulkivat kohtalaisen lähellä toisiaan, niin pian alkoi taas keltaista kreppinauhaa näkyä. Tovi siinä juostiin, kunnes tajusin (onneksi sentään minä!) että nyt kyllä juostaan samaa reittiä uudemman kerran. Olin 99% varma, että toista kertaa samaa reittiä ei olisi pitänyt juosta ja kanssajuoksijani oli 100% varma siitä. Ei muuta kun uukkaria ja etsimään takaisin reitille.

Voitteko uskoa, että v-i-t-u-t-t-i??? Jos olisin yksin sinne hukkateille juossut, olisin varmasti jäänyt puunjuurelle itkemään kiukkua, masennusta, vitutusta, suuttumusta, kaikkea. Tai sitten en. No tämän eksymisen myötä kilometri suunnilleen saatiin lisää mittariin. Eniten tässä nyt harmittaa se, että eksymisestä huolimatta aika oli tunti ja kymmenen minuutti. Jos vain suinkin minä hölmö olisin pysynyt reitillä, olisi loppuaika ollut varsin kelvollinen. Tuo episodi vei kyllä myös parhaan kilpailuterän, että ilman sitä ei varmasti kovin paljon yli tuntia olisi mennyt (viime vuoden 1.07 sijaan). No ainakin tiedän olevani juoksukunnossa.

J juoksi hienosti hieman alle tunnin oman kymppinsä. Ehkä mä opin omastani jotain. Nyt tässä morkkiksissani en kyllä jaksa miettiä, että mitä se jotain voisi olla! Revanssia aion ottaa kolmen viikon päästä puolimaratonilla. Mä oon niin täynnä kiukkua nyt!

perjantai 17. elokuuta 2012

Huono lenkki!

Toisinaan on lenkkejä, kun juoksu ei kulje. Siihen ei välttämättä ole mitään erityistä syytä, saattaa olla vaan huono päivä. No sitten on se tunne, kun sä tajuat olevas oikeesti liian rasittunut kehittävään treeniin. Tai edes palauttavaan lenkkiin. Tänään oli sellainen lenkki. Olis oikeastaan pitänyt tajuta olla lähtemättä lenkille ollenkaan. Sen verran oli kuitenkin älliä päässä, että tein lyhyen ja kevyen lenkuran. Neljä juoksupäivää putkeen ei kyllä välttämättä aina ole järkevää. Etenkään jos on nukkunut yöllä sellasen viis tuntia pätkissä ja palannut juuri kuukauden lomalta duuniin. Toisinaan sitä vaan hämääntyy edelleen kuvittelemaan rasittuneisuutta laiskuudeksi. Onneksi ei sentään laiskuutta rasittuneisuudeksi! Sellaisilla harhoilla ei maratoneja juosta. Jos kroppa on väsynyt ja mehut täysin pois, niin lenkillä sen viimeistään huomaa.

On oikeasti taitoa kuunnella omaa vireytilaa. Sitä onko esimerkiksi lenkille lähtemisen vaikeus laiskuutta vai väsýmystä. On myös taitoa olla itselle armollinen treeneissä. Se on ollut mulle aina suuri haaste. Yritän usein viimeiseen asti vetää sellaisia lenkkejä mitä oon aiemmin suunnitellut, huomioimatta muita olosuhteita tai tuntemuksia. Siitä huolimatta, että järki kyllä kertoo, ettei tästä seuraa mitään hyvää. Jos ei huonoa, niin ei myöskään hyvää! Tänään suunnitellun lenkin keventäminen kävi yllättävän helposti. Olin jopa hieman ylpeä itsestäni. Myönnän silti, että sunnuntain skaballa on ehkä osuutta asiaan. Haluan olla iskussa silloin, vaikka se yksi treeni muiden joukossa onkin. Huomenna lepopäivä. Juoksemisesta, muttei töistä.

torstai 16. elokuuta 2012

Missä on mun kengät??

Tänään mä tajusin, että Vaarojen maratoniin on vajaa kaksi kuukautta aikaa ja mä en ole vieläkään hommannut niitä kenkiä! Helvatan helvata. Tajusin myös, etten muistanut ilmottautua LetsRuniin, joten se on sunnuntaina oltava ajoissa paikalla ja laitettava jälki-ilmottautuminen vetämään. Tää aika vaan kulkee niin hitonmoista vauhtia ja mä (kuvittelen) olevani niin hurjan kiireinen! Noiden kenkien suhteen mun on nyt ensitöikseni mentävä kattoon myykö Intersport jotain muuta, kun ei oota. Ja jos ei, niin ulkoilukauppa.comissa näyttäis olevan (toimitusajalla 5-10 pvää) sitä mallia, mitä aion hankkia.

(Kuva: running.competitor.com)

Salomonin Speedcrossit siis olisi hankintalistalla. Joskin mielellään ihan minkä tahansa muun väriset kuin mustat! Pahoin kyllä pelkään, että mulla ei välttämättä ole enää aikaa olla kovin ronkeli jonkun värin suhteen. On mulla nyt jokatapauksessa vielä aikaa "ajaa kengät sisään", mutta vetkuttamiseen ei kyllä enää aikaa ole! No tästä kaikesta (hetkellisesti) viisastuneena laitoin kuitenkin tänään ilmottautumisen Finlandia Maratonin puolikkaalle. Huimat kahdeksan päivää ennen kuin hinta olisi taas pompannut joku 14 euroa ylöspäin. Hyvä minä!

Sinänsä tää tilanne on kyllä mulle aika uus; Tähän päivään saakkaa olen ollut mestari motivoimaan itseäni kaikilla enemmän ja vähemmän tarpeellisilla hankinnoilla. Tänä kesänä en ole shoppaillut yhtään ainoaa juoksuvaatetta! Siihen on varmaan kaksi selitystä, a) mun varusteissa on ylitarjontaa ja alennusmyynneissä alitarjontaa ja b) mun shoppailuhimot on tyydyttynyt kaikenmaailman iloisen värisillä housuilla ja höpöhöpötennarihankinnoilla (lue: oon siis kaivannut piristystä johonkin ihan muuhun, kuin harrastuselämään :D)

P.S. Oon ollut nyt töissä kaksi iltavuoroa, enkä oikein vieläkään tiedä mitä mieltä oon tästä työhönpaluusta. Mutta kerron kun tiedän.

tiistai 14. elokuuta 2012

Chillaa chilei!

Tämän päivän juoksulenkki hoidettiinkin tulevan koitoksen, eli Finlandia Marathonin (puolikkaan) maisemissa Jyväsjärven rantaraitilla. Yhdeksän kilometriä 5.30/km ja hyvät oli tuntemukset. Eilen tehdyn suunnitelman mukaan olin kuin olinkin ylhäällä jo siinä seiskan maissa ja niimpä tässä viimeisenä kesälomapäivänä on kerinnyt touhuta yhtä jos toista.


Mun kokoajan kehittyvän kokeilevan keittiön teemana on ollut tänään chili sekä sienet. Joskaan ei samassa ruoassa. Mun mies on jo jokusen vuoden kasvattanut kesäisin chilejä parvekkeella ja jostain ihmeen syystä se onnistuu siinä aina melko hyvin (eli me ei tässä(kään) asiassa olla lainkaan samanlaisia!). Nyt niistä chileistä alkaa olla ylitarjontaa ja väsäsin meille tulisen wokin kanasta, vihanneksista sekä nuudelista. Jos nyt vielä muistaisin, miten sen kokkasin, niin voisin tänne laittaa reseptin siitä huolimatta, että tämä EI TODELLAKAAN ole ruokablogi. Niin kehittynyt versio mä en vielä ole. Vaikkakin jos tämä kehitys jatkuu näin, niin olen varma että syön itseni hengiltä viimeistään viisikymppisenä. Olisi paljon helpompaa syödä vähemmän, jos olisi huonompi kokki. Sen totesin viimeistään tänään.

Sienistä taas sen verran, että ruisleivän kaveriksi paistoin tänään ihan omin kätösin sieniä, jotka oli ihan omin kätösin metsästä poimittu. Jos mun anoppi ja sen ystävätär ei olisi ollut mukana tuolla sienireissulla, niin tuo olisi kyllä jäänyt mun elämän viimeiseksi ateriaksi (oli kyllä niin hyvää, että ei paskempi tapa kuolla!). Kovasti ne mua yritti opettaa, enkä saanut sitä seitikkiä koriin työnnettyä vaikka yritinkin. Innostuin tuosta sienestyksestä sen verran, että ehkä alan opetella niitä tunnistamaan ja jonain tulevaisuuden päivänä voin jopa yksin sienimetsään lähteä!

No se siitä. Nyt täytyy lähteä nukkumaan, että sitten huomenna jaksaa lähteä reilun neljän viikon lomailun jälkeen ihan hiton virkeänä töihin. Nice (onko?). No ainakin tuntuu, että työn myötä alkaa sellainen vähemmän juhlava ja hektinen vaihe. Ehkä se on ihan tervetullutta. Ainoo vaan, että seuraavaan kesälomaan on jotain vuosi aikaa.

maanantai 13. elokuuta 2012

Se siitä lomasta.

Kesäloma oli ja meni. Tosin vasta keskiviikkona takaisin työn touhuun, koska sekä tämä että huominen on V niinkuin vapaapäivä. H niinkuin holiday on kuitenkin auttamattomasti ohi, enkä oikein tiedä mitä siitä pitäisi tuumata. Niinpä aionkin sulkea sen tosiasian pois mielestäni ainakin huomiseen klo 18 saakka!

Postataanpa saman tien viime viikon tapahtumat, juoksukilometrejä siis 53. Yhteensä neljä lenkkiä (VK, 2xPK ja pitkä) ja niin se vaan rupes sekin homma taas maistumaan! Oon myös tehnyt jonkin verran asioita, joita en yleensä joka viikko tee, kuten:
  • Ole viittä päivää (juoksulenkkejä ja kaupassa käyntiä lukuunottamatta) kotona. Suurinpiirtein gollegevaatteissa. Meikittä. Mun kaikki elämä mahtuu siis kahteen päivään.
  • Juhli ystävän häitä.
  • Juo (ja oksenna!) punaviiniä olematta juuri humalassa (koska, oi koska mä opin, ettei se vaan harjoittelusta huolimatta sovi mulle?)
  • Kärsi helvetillisistä menkkakivuista (joka neljäs viikko kylläkin, yhtä paskaa tää naisena eläminen)!
  • NÄE MADONNAA.
 
Madonna MDNA Tour @ Helsinki 12.08.2012. (Kuva: iltalehti.fi)


Ja tuo viimeisin kohta noista on ehdottomasti viikon huippu! Tää viikko on lähtenyt käyntiin erinäisistä (alkoholiin liittymättömistä) syistä todella väsyneissä merkeissä. Viikon treenit alkaa huomenaamuna. Mun on ihan viimeisen vapaapäivän kunniaksi laitettava herätyskello soimaan aamuksi. Oon nimittäin niin väsynyt sekä kipeä nyt, että aion painua nukkumaan suurinpiirtein heti klo 20.00, enkä halua mitään ylilyöntejä tuon nukkumisen suhteen!

perjantai 10. elokuuta 2012

Pitkä pätkä

Ennen mun ekaa maratonia juoksin yksikseen viimeisenä pitkänä lenkkinä yhden mun Laajavuoren peruslenkeistä kolme kertaa. Se on sellanen kasin muotoinen lenkki, jonka alempi ympyrä on 3,5km ja ylempi 5km. Nousua ja laskua on huomattavasti, mutta maastoltaan kyllä helposti juostavaa pururataa. No tää lenkki täytyi juosta tietysti jossain vaiheessa ennen toistakin maraa, yksin. No se Hanna pyörineen ei sitten joutanut mun völjyyn, joten päätin juosta tän reilu n. 25km mittaisen maastolenkin, jonka suorittamisesta ennen maraa on tulossa mulle jonkinlainen henkinen pakkomielle (niiden kaikkien muiden pakkomielteiden ja rituaalien joukkoon, joista voin kertoa joskus!). Selkään  siis camelbak täynnä vettä, pusikkoon piiloon banaani (yäk!) ja...



...pari energiageeliä (yäk!yäk!yäk!) mukaan. Noita jälkimmäisenä mainittuja on nyt vaan pakko opetella käyttämään, koska se taitaa olla järkevin energianlähde vaaroilla. Ja jos tässä jollekkin tulee muita ehdotuksia mieleen, niin kuulkaa saa kertoa! Mutta on se niin vastenmielistä.. Enkä mä mahda sille, että se geeli jää jotenkin lillumaan mun suuhun, enkä saa nielastuksi sitä alas. Oon kyllä jostain joskus saanut sellaisen "energiamötikän", joka oli siis vähän niinkuin jotain geeliä, mutta "kiinteämmässä" muodossa. Sitä piti vähän niinku haukata tai jotain. Täytyy vähän nyt perehtyä.. Ja eiköhän noita opi käyttämään, kauheesti ei kokemusta geelien kanssa pelaamisesta siis ole. Sitten ajattelin myös testata varustuksen suhteen yhtä juttua...



...nimittäin kompressiosukkia, jotka on vuoden päivät lojunut lähes käyttämättöminä. Jostain syystä pidin niitäkin jotenkin vastenmielisenä. Tämän päivän lenkillä kyseiset sukat kuitenkin yllätti positiivisesti, enkä oikein tiedä miksi ihmeessä en niitä aktiivisempaan käyttöön ole koskaan ottanut. Vielä täytyy vähän tuumailla, mutta saattaa olla, että kyseiset sukat mun jalasta löytyy Vaarojen Maratonilla. Sitten siihen lenkkiin...

Ilmahan oli just ihanteellinen juoksulenkille. Joku 15 astetta lämmintä, tyyntä ja silleen (aina mä jaksan näistä keleistä!). Ihan ajatuksella lähdin verkkaista tahtia ja fiilis oli kaikinpuolin hyvä. Siinä about 15km:n kohdalla erehdyin katsomaan kelloa ja huomasin, että vauhti oli ollut siis todella verkkainen (eikös se nyt tarkoita hidasta??). Siitä innostuneena päätin ns. "lyödä puita pesään" viimeiselle kympille. Tottapuhuen mietin myös, että tätä vauhtia mulla menee ikuisuus ennen kuin pääsen kotiin syömään sitä lohta, mitä mun mies jäi sinne kokkaamaan. No vika kymppi vedettiinkin sitten ihan erilaisella askelluksella, mutta en mä mihinnkään kuolema tulee just nyt -tuntemuksiin tuota lenkkiä päättänyt. Summasummarum, hyvä treeni siis ja ihka ensimmäinen tollanen kiihtyvävauhtinen pitkis.

Hyvää vkonloppua!

Oivalluksia

Oon tullut siihen tulokseen, että on huomattavasti helpompaa sovittaa yhteen TYÖ ja treenaaminen, mitä JUHLIMINEN ja treenaaminen. Mulla on tässä kesän aikana ollut yksiä sun toisia enemmän ja vähemmän "pakollisia" kemuja, joten siinä lienee osasyy tuossa taannoin kärsittyyn vastustukseen. Olenpa mä kerrassaan tyhmätyhmäTYHMÄ tyttö, kun en tuota muka tajunnut. (lue:halunnut tajuta).

Niin, kukaanhan ei ole ensimmäistäkään siideriä saati drinkkiä PAKOTTANUT juomaan, mutta lenkkipolkujen lisäksi myönnän ajoittain viihtyväni myös terassilla, ehkä jopa yökerhossa. Enkä mä yleensä siihen mukiin sylje, jos sille tielle lähden. Tämä onneksi vain AJOITTAIN... Hetken tuota asiaa kesälomanloppumismorkkiksissa pohdittuani tajusin, että minä (joka olin aiemmin tunnettu siitä, etten koskaan jaksa lähteä minnekkään) olen juhlinut tähän päivään mennessä tänä vuonna varmasti enemmän, kuin ainakaan kahteen edelliseen vuoteen yhteensä! Siis WHAT?

Viimeistään NYT on laitettava vähän pienempää vaihdetta silmään näiden juttujen kanssa. Tätä vikaa lomaviikkoa oon viettänyt juoksulenkkejä lukuunottamatta KOTONA. En ole siis käynyt terassilla (ei ole kyllä ollut kelejäkään), en ole istuskellut ravintoloissa "muka vaan syömässä", en vöyhännyt kahviloissa enkä shoppailemassa. Sen sijaan olen siivonnut, pyykännyt, tehnyt ruokaa, katsellut telkkaria, käynyt RUOKAkaupassa jne. jne. Siis kaikkea sitä mitä KUNNON ihmiset NORMAALISTI tekee.

Ok, tulevan viikonlopun kanssa mulla on pieni ongelma. Nimittäin lauantaina on mun työkaverin häät (jotka alkaa jo klo 12!) ja sunnuntaina Madonnan keikka. Millään erityisellä juhlatuulella mä en nyt ole, sillä oon nyt vähän päässyt tän kotihiiri -elämän makuun. Ja siinä olisi toivottavaa myös pysyä. Joudun ehkä passaamaan häiden alkoholitarjoilun.. Jokatapauksessa mä joutuisin tekemään niin, koska automatka Helsinkiin darrassa ei kuullosta (eikä varmasti myös tunnu!) hyvältä. Näinpä voisin sunnuntai-aamuun lykkiä jonkun lenkuran. Huomenna olis tarkoitus juosta pitkä ja saan ehkä Hannan pyörineen seuraksi, se olis kivaa kivaa kivaa!

Hyvää yötä!

torstai 9. elokuuta 2012

Sataa sataa ropisee

Syksy on tullut Jyväskylään ennen kuin ensimmäistäkään kunnon kesähellejaksoa on ollut tarjolla. Vai kuvittelenko mä nyt vaan, että lähes joka päivä on satanut ainakin vähän. Eilen täytyi kaapin perukoilta kaivaa pitkälahkeista juoksuvermettä, sillä sateen lisäksi oli kylmä.


Edetessään päivä näytti mulle kyllä hyvin selvästi sen, että parempaa ei ole luvassa. Tasasen harmaa, tuulista ja vettä tihutti vaakana koko päivän. Ei siis mikään maailman paras lenkkikeli. Tai keli yhtään millekkään. Suunnitelmissa oli tehdä lyhyt VK-lenkki pitkästä aikaa. Tasasen maantievedon sijaan juoksin lenkin pururadalla, jossa on kaksi kovaa ja kaksi kevyttä nousua. Täytyy myöntää, että viimeisessä nousussa maitohapot jylläs ja kovaa.


Keskivauhdiksi sain kellotettua (viime viikkoisen Sports Trackerin vittuilun vuoksi ihan kahdella kellolla:D) 5.07/km. Tämä lienee semikohtalaista vauhtia tuohon maastoon.. Niin ja ajatellen syyskuussa olevaa välitavoitetta, nimittäin Finlandia Maratonin puolikasta. Vuosi sittenhän ekan puolikkaan juoksin 1.49 ja jotain. Nyt olisi sitten kaiken uhalla tarkoitus yrittää 1.45.00 aikaa. Kunto nyt on joka tapauksessa vähintään sama, mitä se oli vuosi sitten tänään.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ensi viikon tähtihetki: LetsRun

Ensi viikon sunnuntaina, elikkäs 19. pvä tätä kuuta on Jyväskylässä, tuttuakin tutummassa Laajavuoressa, Let´s Run Extrememaastojuoksutapahtuma. Tämä siis aivan lähitulevaisuuden tähtäimessä ja tavoitteena on selvitä kyseisestä tapahtumasta kunniakkaammin, kuin viime vuonna.

Maasto on todella raskas ja reittiprofiili haastava. Vuosi sitten en ihan sitä varotteluista huolimatta tajunnut ja ensimmäinen kilometri juostiin kovaa, yhdeksän jäljellä olevaa sitten sinniteltiin taistellen maaliin. No nyt viisastuneena aion ottaa alun varovaisemmin ja suorittaa kaikinpuolin paremman juoksun.

Vaikka kyseessä onkin kilpailutapahtuma, tulee kyseinen juoksu toimimaan hiton kovana treeninä. En siis aio millään tavoin säästellä juoksuun ensiviikolla vaan sunnuntaina tulee olemaan ihan kunnon treeniviikko takana. Sehän on toki selvää, että kun numerolapun saa rintaan alkaa syke nousta ja adrenaliini virrata aivan eritavoin, kun normaali kovaan treeniin lähtiessä.

(Kuva: www.letsrunextreme.com)
(Kuva: www.letsrunextreme.com)

Ohessa siis kuvaa kymmenen kilometrin reitistä sekä reittiprofiilista. Sinne vaan mukaan kaikki kynnelle kykenevät! Voin taata, että jossain vaiheessa kasvoilla on varmasti irvistys. Jos ette minua tai noita kuvia usko, niin katsastakaapa seuraava Youtube -video:


tiistai 7. elokuuta 2012

Tänään on se päivä...

...kun ryhdistäydyn tästä kriiseilystäni! Viime viikon kilometrit 50+ ja heinäkuun kilometrit 200+. Treenattua on siis tullut, vaikka blogipostaukset on jäänyt. Treenin laatu on kylläkin suoraansanoen ollut sen sorttista, että siitä ei paljon jälkipolville ole kirjoitettavaa.

Kesäloman viimeinen viikko on käynnissä, sen odotetun kesäloman, jolloin piti aikaa ja energiaa riittää lenkkeilyyn! Ja miten sitten kävikään? Ensiksi sairastelua ja sitten maksimaalista vitutusta!Nyt alkaa jo syksyn tuntua olla ilmassa, koivutkin on osin jo kellertäviä. Jokapäiväisistä sateista päätellen ei ne ainakaan kuivuudesta kärsi!

Kuten jo aiemmin mainitsin, tää kriiseily saa nyt loppua. Ensimmäinen askel siihen on se, että eilisestä viisastuneena tämänpäiväistä lenkkiä en siirrä iltaan, vaan starttaan hetimmiten tämän uhopäivityksen jälkeen. 15km perushöntsää ja siihen tyyliin, että kerkeää kotiin ennen kuin Sanni Utriainen karsii keihäässä klo 13.35 ja Jonathan Åstrand juoksee 200m alkuerissä klo 14.30.

Kahvit aion kyllä vielä keittää. Kiitti moi!