torstai 23. elokuuta 2012

Wannabe Bloggaaja

Alex kirjoitti blogissaan maratonjuoksu.fi mielenkiintoisen pohdinnan bloggaamisen vaikeudesta, jonka kommenttiosiossa Hiluvitku pohtii bloggaamisen motiiveja. Tämä postaus sai itsenikin pohtimaan kysymyksiä miksi bloggaan? Bloggaisinko, jos minun blogiani ei kukaan lukisi? Itse olen aika noviisi blogimaailmassa, niin kirjoittajana kuin lukijana.

Ensinnäkin tahdon kiittää jokaista blogiani säännöllisesti lukevaa ihmistä. Ja myös niitä, jotka satunnaisesti eksyvät blogiini! Lukijat ja kommentit tuovat iloisen mielen, sitä ei ole kiistäminen. Kiitoksia siis teille arvon lukijat :). En siis voi väittää kirjoittavani ainoastaan itselleni. En myöskään voi väittää kirjoittavani täysin lukijoille. Rakennan blogiani siten, että tagien avulla minun on helppo löytää harjoitushistoriaani. Tiedän, että jonain päivänä tulen itse lukemaan omia tekstejäni taaksepäin palauttaakseni muistiin esimerkiksi viikon kilometrejä.

Mitä muita motiiveja minulla on bloggaamiseen? No varmasti ainakin se, että olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Juokseminen on minulle elämäntapa, joka herättää paljon ajatuksia ja tunnetiloja. Onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Kirjoittamalla varmasti myös säästän niiden läheisten ihmisten korvia, joille juoksemisella ei ole juuri mitään roolia elämässä.

Haluanko lisää lukijoita blogilleni ja miksi? Tietysti haluan. Kuten jo aiemmin mainitsin, jokainen lukija saa iloista mieltä ja kuka nyt sitä ei haluaisi? Lisäksi toivon, että blogini seuraajat saavat saavat positiivista ja kannustavaa mieltä omaan tekemiseensä! Sitä jokainen tarvitsee. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Blogini lukijan ei todellakaan tarvitse olla juoksua harrastava ja toivonkin, että tämä blogi osaltaan innostaisi jotakuta kokeilemaan juoksemista. Tai vaihtoehtoisesti innostaisi jotakuta puolimaratoonaria juoksemaan maratonin. Katumaratoonaria juoksemaan extremejuoksun. Ihan mitä vaan!

Kirjoittaessa olen vain ns. antanut mennä, kirjoittanut siis siitä mitä haluttaa ja mitä milloinkin mielessä pyörii. Aluksi pohdin paljon sitä, että haluanko olla blogissani tunnistettava? Se on muotoutunut ajan varrella ja vaikka en blogiani esim. facebookissa ole markkinoinoinut, niin ei minua haittaa vaikka minut tähän yhdistetäänkin. Pohdintaa on myös aihettuanut kysymykset millätavoin kirjoitan muista ihmisistä? Keksinkö "salanimiä" vai mitä? Millaisia kuvia blogiin voi laittaa? Kohtalaisen taitamattomana tietokoneen käyttäjänä olen myös ajoittain törmännyt ihan teknisiin ongelmiin. Mutta kaikessa kehittyy. 

Oman kirjoittamisen myötä olen myös pikkuhiljaa ruvennut seuraamaan muiden blogeja. Sittemmin jopa joskus rohjennut ihan kommentoimaan. Tässäpä teille linkki muutamaan blogiin, jotka ovat itseäni inspiroineet:

  • Jo tovin on sisälläni kytenyt triathlonkipinä ja tämä Liikuntapäiväkirja ei sitä ainakaan ole sammuttanut!
  • ..in motion. Mielenkiintoisia kuvauksia erilaisista liikuntamuodoista.
Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa! On siis mukavaa, että blogiani luetaan. Myös jakaminen ja kommentointi tuntuu kivalle. Huomaan, että minusta on pikkuhiljaa tullut "rohkeampi" bloggari :).

4 kommenttia:

  1. Ohhoh, löytyikö vihdoin bloggaaja joka on menossa legendaariselle Vaarojen maratonille? Tapahtuma kiinnostaa erittäin kovasti ja saatan joskus (tyyliin vuonna 2020) sen juostakin.

    Ekalle maratonille on nyt kolme viikkoa aikaa ja sekin tuntuu aika hurjalta urakalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Kolilla on tosiaan tämän vuoden tähtäin. Nähtäväksi jää, miten tytön käy.

      Tsemppiä sulle ekaan maratoniin :).

      Poista
  2. Mitä on extreme-juoksu? Itse aloitin juoksun vasta vuosi sitten ja olen tyytynyt juoksumattoon, läheiselle pururadalle ja palloiluhallin juoksuradalle...ja tietty ihan maanteitä pitkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luokittelisin extreme-juoksuksi sellaisen jossa juoksualusta on normaali teitä/puruja ns. "haastavampaa" (polkuja, kivikkoa, pitkospuita jne.) ja/tai korkeuserot ovat suuria (vuoristojuoksu jne.). Myös ultrajuoksua (maratonia pidempiä matkoja) pidän extremejuoksuna. Esim. tuo vaarojen maraton on extremejuoksu -tapahtuma, kannattaa käydä siellä sivuilla, jos kiinnostaa (oikeassa laidassa linkki).

      Mut oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, et jos joku juoksua aloitteleva tyyppi ilmottautuu vaikka nyt puolimaratonille, niin se on TOSI EXTREMEÄ, vaikkei varsinaista extreme-juoksua olisikaan!

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3