Kuukausi sitten kävin uimassa ja nyt taas!

Käytiin Pn kanssa huhtikuun alussa Aalto Alvarilla järjestetyssä tunnin (vai puolentoista?) mittaisessa "uimakoulussa". Kyseessä oli siis kertaluontoinen juttu, kaupungin liikuntapalvelujen järjestämä. Kerran ennenkin oon kyseisen minikurssin käynyt. Noin niinkuin periaatteessa tarvitsisin varmaan uimiseen ihan pidempiaikaista opetusta, mutta tällä hetkellä mulla ei riitä innostus taikka aikakaan siihen. Haluaisin kyllä oppia uimaan vapaa-uintia ja sen verran luottamusta tuo pieni oppituntikin asiaan antoi, että kyllä sitä voi ihan keskenänsäkin harjoitella.

Muutaman kerran oon sen jälkeen käynyt uimassa. Joo, tarvitsisin varmasti sitä harjoitusta myös paljon enemmän kuin kerran kuukaudessa, mutta alku se kai sekin on, heh! Ekalla kertaa mulla oli kaverina uintia enemmänkin harrastava entinen työkaveri ja häneltä sain myös muutamia vinkkejä asiaa. Ennen kaikkea sain sitä puuttuvaa itseluottamusta, kun hän mun uintia katsellessaan totesi, että ihan samanlaista, jopa heikompaa, oli hänenkin menonsa kun vuosi takaperin uimisen uimakoulussa aloitti. Ja niinpä hän tänä päivänä painattaa menemään volttikäännösten siivittämä kuin vanha tekijä. Uimaan kun ei kuulemma opi kun uimalla vaan.

Niinpä oon päättänyt hylätä mun tasaisen tappavan rintauintijunttaamisen, olkoonkin että joudun altaan päässä haukkomaan happea ja muuta mukavaa. Tähän saakka oon rakastanut 50 metrin allasta ja mun puolesta allasväli olis saanut olla kuinka pitkä hyvänsä. Nyt joudun kuitenkin toteamaan, että 50 metriä on ihan liian pitkä pätkä mun vapaauintiharjoitteluun. Se menee kyllä, päästä päähän, vapaauintia, mutta hengityksen palautuminen ottaa kärsivällisyyteen nähden ihan liian kauan aikaa. Viimeisellä kerralla hylkäsin kovapäisyyteni ja vaihdoin puolen välin jälkeen rintauintiin ja taas uusi lähtö onnistui vapaauinnilla. Niinpä uiskentelin puolituntia salin päälle ihan sujuvasti... Ja joo, ehkä treenienkin pitäisi kestää kauemmankin kuin puoli vaivaista tuntia!

Vapaauinnissa mulla menee enemmän tai vähemmän vettä nenään ja mulla se tuntuu kyllä ihan saakelin ärsyttävältä limakalvoilla, joten oon ottanut käyttööni nenäklipsin. Se on siitäkin hyvä, että opin kunnolla hengittämään ulos myös suun kautta, rintauinnissa kun mulla oli pitkään tapa hengittää ulos vain nenästä. Oon myös päättänyt, että yritän keskittyä vaan yhteen komponenttiin kerrallaan ja se on se, etten nostaisi sitä päätä liian ylös vaan kääntäisin sitä. Riittävästi. Ihan sama missä kulmassa on kyynärpää ja miten jalat potkii. Katsotaan nyt kuinka tässä ominpäin edistyn vai edistynkö ollenkaan. Oon kyllä aika varma, että edistyn, jos vaan jaksa itseni raahata sinne uimahallille. Ehkä tästä syntyy sellainen positiivinen kierre, että kun edistyn, myös motivoidun siitä enemmän.

Aika hullulta tuntuu kirjoitella ja jaaritella liikunnasta, joka tavallaan kiinnostaa ja tavallaan taas ei. Kovin on kompleksinen tämä mun ja uinnin suhde. Yleensä kun olen aina into piukassa menossa tekemään milloin mitäkin, niin tämän asian kanssa on vähän eri fiilikset. Uinnin suhteen siis poikkean (en kovin usein, kuten harrastusaktiivisuudesta huomaatte) säännöstä, jonka mukaan liikunnan pitää olla ennenkaikkea hauskaa. Ja poikkean siitä siksi, koska en vaan yksinkertaisesti osaa vielä uida riittävän hyvin sanoakseni onko se homma hauskaa vai ei.

Hommasin myös triseminaarista talvella Headin uimalasit, jotka on parhaat ikinä!

Painonnostokoulussa

Muistatte ehkä, kun taannoin manailin paikallaan junnaavaa punttisaleilua? Sekä sen, että monen muunkin asian suhteen, on tässä vuoden vaihteessa ollut fiilis, että nyt tarttis jotain uutta tatsia tähän hommaan! Viime viikolla oltiin mun kaveri P:n kanssa tutustumassa painonnostoon. Tutustuin tähän mun kaveriin, kun olin ekassa työharkassani saikkarikoulussa (jonka tutkintotodistus tuli by the way joku aika sitten postissa, jee!). Onneksi hän oli ohjaajani, koska sain tosi hyvän ohjauksen lisäksi myös kaverin kaikenlaisiin juttuihin! Aikuisena ei ole niin helppoa tutustua uusiin tyyppeihin ja onkin ollut hauska tutustua ihmiseen, johon ei oikeastaan tarvitse edes tutustua, koska tuntuu siltä, niinkun olis tunnettu aina.

Nyt siihen painonnostoon. Kyseessä oli Harjun Woiman punttikoulu, jossa harjoitellaan olympianostoja.

Seuraavat jutut on suoria lainauksia Harjun Woiman verkkosivuilta:

"Levytanko harjoittelu on kaikkien urheilulajien harrastajien perusosaamista. Mitä paremmin hallitsee, sitä tehokkaampaan harjoitteluun pystyy ja terveempänä pysyy!"

"Punttikoulu - ammattitaitoista ohjausta painonnostoon. "Puurusen Punttikoulu" on paikka oppia painonnoston tekniikat kerralla oikein. Oikea tekniikka takaa suoritusten turvallisuuden, maksimoi treenin hyödyn sekä ehkäisee parhaalla tavalla liikuntavammojen syntymisen."

No meikäläinen oli ihan myyty. Mulla oli aika kovat odotukset ohjauksen tasosta ja ne odotukset kyllä täyttyi moninkertaisesti. Tää taitaa olla se juttu, mitä nyt kaipaan! Punttikoulu pyörii Huhtasuolla kahdesti viikossa. Vaikka en läheskään kaikkiin treeneihin tule vuorotyön vuoksi pääsemään, vaikka Huhtasuolle on matkaa ja vaikka mulla tulee nilkkaleikkauksen vuoksi olemaan pidempikin tauko (tässäkin) hommassa, niin taidan silti hankkia koko kevätkauden kortin Harjun Woiman aikuisten treeneihin.

Vanhemmiten tuntuu, että kaikenlainen koordinaatio, räjähtävyys ja liikkuvuus on karissut omasta kropasta elettyjen vuosien mukana. Kyseisiä ominaisuuksia on myös haastavaa kehittää vailla minkäänlaista ohjausta, toisin kuin esimerkiksi voima- tai kestävyysominaisuuksia. Haluan kuitenkin kehittää myös muitakin juttuja ja siihen uskon just painonnoston olevan oiva keino. Ykkösprioriteetti tulee siis olemaan tuo punttikoulu, mutta myös muita treenejä on tarjolla kausikortilla.

Painonnosto on varmana nostanut suosiotaan myös naisten keskuudessa, mutta siitä huolimatta oltiin ainoat naiset punttikoulussa. Jonkinlainen jännitysmomentti tulee olemaan myös se, että koska P:lla on vielä CrossFit -salille jäsenyys tovin voimassa, niin joudun tulevilla viikolla menemään treeneihin yksin. Ehkä kykenen siihen! Sillä ei nyt varsinaisesti ole mitään merkitystä onko porukassa naisia vai ei, mutta oon vaan kertakaikkisen ujo menemään mihinkään ryhmiin yksin. Jostain syystä se on ollut mulle aina aika vahvasti epämukavuusalueelle menemistä (vaikka moni ei sitä ehkä usko) ja sen takia esimerkiksi kaikenlaiset kimppalenkit erinäisissä juoksuryhmissä on mulla jäänyt kautta aikain tekemättä. Yksin treenaaminen on mun mielestä kivaa, mutta olis se ihan kiva myös olla reippaampi osallistumaan, jos vähääkään siltä tuntuu ja nyt kyllä tuntuu!

Pixabay -kuva modifioituna omiin tarpeisiin. Jos sitä näiden lajien oppimiseen panostaisi vuonna 2016, keväällä 2016. Uintia enemmän kehiin sitten kun jalka on operoitu, eli kaikkeen muuhun tulee taas väistämättä taukoa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S. Se the twenty pull-ups challenge päättyi omalla kohdalla tulokseen the twelve pull-ups challege. Ekat kolme viikkoa toi siis parannusta neljä leukaa ja vikat kolme viikkoa yhden leuan. WTF? Jarpan työkaveri, joka siis onnistuneesti ohjelman veti läpi, oli sanonut, että ns. "epäonnistuneita viikkoja" olisi kannattanut toistaa niin kauan, kun ne menee onnistuneesti läpi. Olivat siis keskustelleet leuanvedosta... Kysyin Jarpalta, että kai se on muistanut lesoilla tyttöystävän tuloksilla. Kuulemma on muistanut... jopa sillä, että päätin jouluna kesken ohjelman ruveta tekeen sarjoja sen kuuluisan lisäpainon kanssa :D. Ehkä tässä jaksaa vielä jonkun projektin ottaa asian suhteen, vaikka nyt kieltämättä vähän tympii. Tyytyväinen pitää silti olla ja olisikin enemmän kuin viisasta edes joten kuten pitää kuntoa nyt myös yllä!

Uintipuinti

20. luukku: uinti

Uinti kuuluu satunnaisen säännöllisenä mun harjoitteluun. Joskus on pidempiä taukoja ja joskus sitten taas saatan käydä parikin kertaa viikossa. Vaparia en osaa, mutta tulevaisuudessa aion. Rintauintia osaan omasta mielestä tavistallaajaksi ja satunnaissäännölliseksi harrastajaksi ihan kohtuullisesti. Voisin tietty osata paremminkin.

Aalto Alvarissa, elikkä paikallisella uimahallilla, on onneksi viidenkympin rata. En varmaan jaksaisi sillä lyhyemmällä, myönnettäköön. Onneksi ei tarvi ajatella jaksaisinko. Uin yleensä joko matkaa (kilometristä kahteen) taikka sitten aikaa (puolesta tunnista tuntiin), riippuen vähän miten päätän. Tykkään kyllä uimisesta, mutta aika-ajoin koen sen vähän tylsäksi. Tasasen tappavaa tahtiahan se mun meno on. Luulen, että mikäli oppisin vaparia ja erilaisia harjoittelutekniikoita, viihtyisin uinnin parissa paremminkin. Se vatii ehdottomasti opettajan ja siihen mulla yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa viime vuosina.

Sellainen pikku diili mulla on erään entisen kollegan (ja entisen kilpauimarin) kanssa, että hän mahdollisesti mua vähän koutsaisi alkuun. Ollaan vaan kumpikin oltu nyt niin kiireisiä opintojen kanssa, että se lienee ensi kevään juttuja. Arvelin hänelle olevani toivoton tapaus, mutta en kuulemma ole, koska kukaan ei ole. Jännä olisi nähdä.

Vanha uimahalliselfie. Sen tietää, koska kädessä on uimahallin sarjaranneke.

Juoksumatolla

Huh. Viikko on ollut melkoinen ja vielä viikonlopun aamuvuorot olisi edessä. Se on sellainen karman laki, että kun on muutenkin kiirettä, paljon menoja ja tapaamisia, niin tietty ne työpäivätkin on sitten sisällöltään täynnä touhua. Tänään olin niin kertakaikkisen poikki, että sali oli pakko siirtää tästä illasta viikonloppuun. Nyt lepiä kotona ja ajoissa unille. Sen verran oli tilannetta pakko käyttää hyväksi, että rupesin purkamaan pyykkivuorta. Tässä työn ja opiskelun yhdistämisessä olen laittanut merkille, että joskus tällaisina viikkoina on riittävästi haastetta löytää aika, jolloin voi sen pyykkikoneen pyöräyttää. Kiitollinen täytyy myös olla tuolle komeammalle osapuolelle, jonka ansiosta täällä kotona ei ole tiskivuorta ja aika usein on ruokaakin tehtynä! Salilla oon käynyt vasta kerran tällä viikolla ja toisen kerran uimahallilla. Kaksi päivää meni niin, ettei urheilemaan ollut käytännössä mitään jakoja ja nyt tänään oli tosiaan pakko jättää liikunnat väliin. Toivottavasti luvassa on hyviä yöunia ja energiaa lauantain ja sunnuntain illoissa.

Oikeastaan mun piti tulla kertomaan aamutreenistä, jonka tuossa viikolla uimahallilla tein. Juoksin nimittäin 45min. juoksumatolla. Juoksumatto ei todellakaan ole mun suokkareita, mutta kaipasin aerobista ja halusin uida, joten tuo nyt oli luonteva yhdistelmä. Ensin höntsäsin 5min. 8km/h jonka jälkeen vuorottelin vauhhteja 10km/h ja 12km/h aina viiden minuutin välein. Loppuun vielä 5min. aloitettua vauhtia. Pitkähköjä vetoja siis ja pitkähköllä palautuksella. Sykkeet oli kyllä kohtalaisen korkealla vauhtiin nähden. Taikka oikeastaan mattojuoksuun nähden, ei niinkään vauhtiin. Matollahan tulisi olla 1% kulma, että se vastaisi juoksua tasamaalla. Tuota kulmaa ei mulla ollut. Jos joskus saan tuon jalkani sillätavoin terveeksi, että uskallan haaveilla ihan oikeasta kestävyysjuoksusta, niin voisin kyllä tuota mattojuoksua harkita just noita vetoja varten, jos kovin on huono keli taikka liukasta. Näin periaatteessa kyllä olen ulkona juoksun ystävä, vaikka sataisi pieniä kiviä.

En todellakaan tiedä onko nämä mun onnettomat juoksukokeilut hyväksi tuolle kipeälle jalalle. Joskus tuntuu, että teit niin tai näin, menee aina väärinpäin. Ihana oli kuitenkin taas juosta. Saada aivot siihen putkeen ja tiputella harteilta yhtä jos toista. Juosta myös kovemmilla sykkeillä ja tuntea sitä päättäväisyyttä, joka juostessa syntyy. Hitto vie! Päälle uiskentelin vielä 45min. Rintauintia ja tasaisen tappavaa vauhtia. Varmaan 1400 metriä. En tiedä meninkö viimeisellä vartilla kierroksissa sekaisin. Tonni kulki ainakin siihen puoleen tuntiin, niinkun vallalla on ollut.

Uintia ja opiskelua

Kuten jo kerroinkin, niin kävin toissaviikolla uimaopetukessa mun opiskelukaverin kanssa. Kyseessä oli yhden tunnin mittainen lyhytneuvonta vapaauintiin. Hirveä palo olisi pidempäänkin uimakurssiin, mutta realiteetti on se, että mä en voi just nyt ottaa mitään ylimääräistä aikataulutettua juttua tähän mun elämään. Tunnissa ei vaparia opi uimaan, mutta kyllä siitä uskoa sai siihen, että ehkä joskus oppii. Lisäksi sai kasan hyviä vinkkejä, miten uintia voi itsenäisesti harjoitella.

Tällä viikolla käytiin samaisen kaverin kanssa harjoittelemassa ja vakaana aikomuksena on jokaisen uintikerran yhteydessä treenata tuota vapari edes vähän. Kurssia veti joku tyyppi uimahallin henkilöstöstä ja samainen tyyppi lupasi tulla joskus tsiikailemaan meidän kehittymistä, mikäli vaan on vuorossa. Ne ihmiset on tuttuja sille mun opiskelukaverille. Hankintalistalle menee kyllä uudet uimalasit (taas), sillä vaikka nuo aiemmat kuinka on ollut hyvät rintauinnissa, niin kylläpä näköjään falskausta sattuu kroolissa kuitenkin. Tiedän kyllä, että lasien pitäisi "imaista" silmät sisään, mutta miks ihmeessä ne niiden oikeesti hyvien lasien löytäminen on kuitenkin niin vaikeaa?

Tämä(kin) viikko on ollut melkoista haipakkaa. Pimeys tuo mulle myös omat haasteensa. Tällä hetkellä on menossa rankin vaihe opiskeluissa, ainakin niin mulle on kerrottu. Jos (ja kun!) saan nuo kaikki hommat hoidettua ajallaan, tulee mun opinnot olemaan tammikuussa jo yli puolenvälin. Se on aika paljon vuodessa, kun optimiaika on 3,5v. En välttämättä ihan ymmärrä miksi tahti on näin tiukka (tai ymmärränhän mä: nopeesti opinnot kasaan ja paljon rahaa koululle!), mutta en ole halunnut pudota ryhmän kyydistäkään. Vaihtoehtoisia opintoja aion kyllä käydä kaikessa rauhassa ja samoin myös suuntaavia. Mulla ei valmistumisen suhteen ole mikään kiire ja aion rauhassa tutkailla mitä oikeasti haluan tässä elämässä seuraavaksi tehdä.

Kirjoittaminen on siis suuntautunut aikapitkälle kaikenmaailman seminaarien ja esseiden tekemiseen viime viikkoina. Vielä muutamat tentit ja tehtävät ja sitten alkaa joululomailu. Työt on pitänyt hoitaa siinä sivussa kanssa. Tai oikeastaan opiskelu töiden sivussa, koska edelleen olen päätoiminen hoitaja. Vaikka opintopisteitä kerääntyy samaantahtiin kuin päätoimisella opiskelija, niin sivutyöhän se on. Työssä on kuitenkin oman oppimisen ja kehittymisen lisäksi vastuussa myös hoitamilleen ihmisille sekä työkavreille ja tiimin jäsenille. Sitä ei opettajat etenkään tänä syksynä ole tuntuneet ymmärtävän, vaikka samaa alalla kuitenkin työskennellään millä opiskellaankin.

Huominen olkoon pyhitetty urheilulle ja tämä ilta yövuorosta toipumiseen ja kotoiluun!

12345 leukaa!

Juoksumatto. Kääk, mikä keksintö. Olin tänään siinä venkulassa tasan 30 minuuttia. Tarkoitus oli tehdä jalkaa säästävä pk-treeni crossarilla ja uiden. Yhtä juoksumattoa lukuunottamatta kaikki cardiolaitteet oli varattuna, niin ajattelin, että menkööt. Juoksumatto on mulle kohtalaisen vieras ja oon aika lahjakkaasti sitä onnistunut välttämään koko elämäni. Okei, ehkä sitä vois käyttää hyväksi vetotreeneihin pahimpina keleinä, mutta oikein mitään muuta tarkoitusperää en sille keksi.

Jostain oon joskus lukenut, että juoksumatolla juostessa 1% kulma vastaa tasamaalla juoksua. Se lienee selittää sen, että keskisykkeet vauhdilla 10km/h jäi noinkin alhaisiksi (127). Huomatkaa tuossa kuvassa kohta Weather. Sorry we do not weather for this activity. Siinä kylliksi selitystä sille miksi tuota juoksumattoa vierastan. Mutta joo, ehkä sitä niihin vetoihin.. Ehkä. Vaikka kaipaan niin pirusti sitä täysipainoista juoksemista, että kun pääsen sitä tekemään, niin tuskin ihan äkkiä löydän itseäni sisätiloista yhdestä paikasta.

Ja mikäs se tuossa on? No uimahallin leuanvetotankohan se siinä. Suoraan cardiolaitteiden edessä. Eikä ihan mikä tahansa leuanvetotanko, vaan se leaunvetotanko missä Wannabe Juoksija veteli näiden juoksuvuosien leuanvetoenkat, viisi leukaa. Tavoite, jota toukokuussa kolmella leualla kaavailin, on siis käynyt toteen. Aijai, oon niin superinnoissani. Olin tottapuhuen niin innoissani ja lamaantunut, etten oikein tajunnut, että voisin yrittää vielä kuudettakin leukaa. Ehkä mun pitää ennen marraskuun 18. päivää sitä vielä kokeilla, nimittäin sitten olisin tuplannut leuanvetotulokseni puolessa vuodessa. Päälle sitten vielä se 45 min. uintia ja iltapuhteeksi tein 20min. coretreenin. Ihan vaan, kun mun kestotavoite on se, että Ä-LÄ LAI-MIN-LYÖ KES-KI-VAR-TA-LOA. Isoilla kirjaimilla, vahvennettuna, alleviivattuna, tavattuna ja kaikin tavoin just niin rautalangasta väännettynä kun mun tapauksessa pitääkin. Piste.

Peruspäivä

Tänään soi kello siinä seiskan jälkeen, vaikka mulla oli tiedossa töitä vasta klo 12-20. Oon nyt tosi kauan laittanut kellon soimaan aamuksi, enkä edes muista milloin viimeksi olisin vetänyt sikeitä niin pitkään, kun nukkuttaa. Toisaalta, voihan se olla että olisin herännyt niillä nurkilla kuitenkin. Aina kuitenkin katon, että unta tulee riittävästi, minimissään seitsemän tuntia ja maksimissaan yhdeksän tuntia. Illasta aamuun siirtymä saattaa tehdä poikkeuksen, jos ei heti pysty rauhoituun ja kello pitää kuitenkin laittaa tosi aikaseen soimaan. Mitä muuten olette mieltä herätyskelloherätyksistä? Käytiin nimittäin mun miehen kanssa keskustelua siitä, kannattaako aina laittaa kelloa soimaan. Se nimittäin on sitä mieltä, että mun pitäis useammin nukkua just niin pitkään kun unta riittää.

Monessa asiassa se on oikeassa. Myönnän, jopa monessa asiassa liittyen siihen mikä mulle on hyväksi. Mutta ei kuitenkaan tässä. Oon aina pitänyt itseäni iltaihmisenä, mutta esimerkiksi kouluhommien, etenkin tehtävien teko, on tosi vaikeeta iltaisin. Lukuhommat menee. Toinen juttu on se, että kun tässä on ollut vapaapäivät kortilla, niin oon halunnut minimoida riskin unirytmien sössimisestä ja mun mielestä säännöllisyys on siihen paras lääke.

Värillä on väliä! Ainakin yleensä siihen tulee kiinnitettyä eniten huomiota.
Tosin sitä en tiedä käykä tässä casessa nää värit yhtään yhteen,
mutta mielellään ei mitään yksinäistä :D.

Niin tosiaan, palataampa aiheeseen. nimittäin tähän päivään. Aamulla kuppi kahvia ja päivän lehti sekä aamupalat. Vähän lisää kahvia ja koulutehtävää aina siihen asti, että klo 9.45 olin AaltoAlvarilla valmiina tunnin uintitreeniin. Nyt on tosiaan syysloma ja sen huomasi kyllä kuntouimareiden altaalla. Uinti oli tosi takkuista pujottelemista. Mulle uimahallien etiketit on ihan vieraita ja uin aina, AINA, kuntouintialtaassa. Osaisko joku kertoa niistä mulle jotain? Pidän itseäni surkeana uimarina, mutta tänään mun uinti tuntui kyllä lähes rakettimaiselta. Ainakin jos muihin vertaa. Tarkoitus oli tosiaan uida tunti, mutta puolen tunnin ja tonnin jälkeen hermot oli siinä kunnossa, että katsoin viisaammaksi kuluttaa toisen puolituntisen vesijuoksun parissa. Ihan hyvä uintikerta kuiteskin, päällimmäisenä hyvä fiilis sekä kehossa että mielessä.

Uimahallilta polkaisin viereiselle konservatoriolle syömään opiskelijahintaisen lounaan. Syysloma se oli sielläkin, vähän toisessa muodossa kyllä mitä uimahallilla. Ruokasali oli hiljainen. Lounaan jälkeen fillaroin kaupan kautta töihin. Kaupasta tarttui eväät muutamalle päivälle töihin ja iltavuoro loppui siinä kasilta. Kotonakin olin siis kuitenkin kohtalaisen aikaisin ja iltapalan kokkailulle oli hyvin aikaa.

Lounas ja hipihiljainen ruokasali

Miks just tästä päivästä kirjoitin päiväkirjatyyliin? No siks, että musta tuntuu, että just tällaiset päivät toistaa kerran viikossa itseään. Uimahallin oon suunnitellut aika usein aamuun ennen iltavuoroa, kun toi  ruokailukin käy niin näppärästi. Aloitettua opiskelijaelämän oon tykästynyt tekemään aamuja. Eniten ehkä siksi, että kun illat on vapaata, niin sosiaalistakin elämää on enempi. Tykkään kuitenkin näistä tälläisistä päivistä ihan tosipaljon. Kouluhommat on mukava lopettaa siihen, kun vielä olisi jaksanut jatkaakin. Urheilu siinä välissä nollaa kivasti tilanteen ja töihin meen sitten taas kun uutena ihmisenä.

En oikein tiedä olenko aamu vai iltaihminen. Tietyt urheilut sopii mulle ehkä vähän paremmin aamuvoittoisesti, mutta esim. punttisalilla kulku on parempi illalla. Ootteko te aamu vai iltaihmisiä? Oon ehkä jotain siltä väliltä. Aamupäiväihminen. Alkuiltaihminen. Se tietty riippu varmasti vähän myös päivästä; oon huomannut nyt myös sen, että koulupäivän jälkeen juoksulenkki kulkee ihan tosi näppärään, vaikka takana on pitkäkin päivä. En oo työssäni tottunut nimittäin istumaan. No, oli miten oli, vapaapäiväihminen oon ehdottomasti!!!

Juosten ja uiden

Tein taas tänään varioidun pitkän treenin. Fillaroin duunin jälkeen Aalto Alvarille, eli paikalliselle uimahallille, josta lähdin tunnin hölkälle ja tunnin uinnille. Toisin kuin alkuviikosta, nyt iltasella on vähän sellainen olo, että tuo tunti hölkkää oli (ehkä) vähän liikaa tuolle jalalle. En kyllä usko, että tässä nyt mitään radikaaleja takapakkeja tulee, mutta ehkä ensi viikko olisi kuiyenkin syytä ottaa iisimmin. Jos nyt kahdesta tunnin lenkistä paljon iisimmin enää voi ottaa. No voi, tiedänhän mä senkin! Ja treeniin, se oli superkiva eikä kipua kyllä juostessa tuntunut. Juoksun aikaset tuntemukset sensijaan oli päinvastoin alkuviikkoon; silloin arvelin vikojen kilsojen aikana, että onkohan tää nyt hyvä. Jälkeen ei mitään. Nyt koko lenkura tuntui hyvältä, mutta jälkeenpäin hieman arveluttaa. Pöytä on kuitenkin putsattu tämän vuoden juoksutapahtumien osalta, joten siinä mielessä ei ole mitään syytä kiirehtiä. Lienee viisasta taata ehjä tuleva vuosi.

Viikon liikunnat on mennyt näin:

Elikkä nopeella laskulla yhteensä 7h 10min.

Uinti on ollut kyllä nyt tällä viikolla se juttu, mistä oon innostunut ihan tosi paljon. Sitä vapariahan en osaa, mutta rintauinti sujuu koko ajan vaan paremmalla otteella. Mulla on pari työkaveria, jotka on entisiä kilpauimareita, kumpikin. Ja kumpikin niistä on luvaannut koutsata mua tässä joku päivä tuossa vaparissa. Jee. Ja hei, Don Tamin sanoin, mä oon sitten coachable player! Mikään pidempikestoinen tiettynä päivänä oleva uimakurssi ei nimittäin mulle tässä elämäntilanteessa nyt sovi, mutta 19.11. Aalto Alvarissa olisi tarjolla myös lyhytkurssi, josta www-sitella kerrotaan näin: "Lyhytkurssi on tarkoitettu aikuisille ja nuorille, jotka haluavat parantaa krooliuinnin tekniikkaa ja saada uintia taloudellisemmaksi. Aikaisempi tietämys krooliuinnista on etu, mutta se ei ole pakollinen. Lyhytkurssi pidetään 50m altaassa, ratojen 7-8 matalassa päässä. Uimataito välttämätön. Ilmoittautuminen internetissä." Täytyypä laittaa harkintaan ja vähän noiden kahden edellämainitun tytskän kanssa jutella, että oliskohan siinä järkeä.

Oliko se silleen, että innostus korvaa puuttuvan älyn? Vai lihakset? (oon mä hei puntillakin yrittänyt käydä!). Ja vetäsin myös tossa iltatuimaan todelliseen keventäjätyyliin kolme karkkipussia, nimittäin tällaista:

Voi morjes. Koita noillakin tässä nyt sitten pärjää!

Pitkä treeni

Itse olen pitänyt keskipitkänä treeneinä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin kestäviä treenejä. Pitkät treenit on sitten parintuntia ja siitä yli menevät harjoitukset. Myös nyt juoksuttomana aikana oon ainakin nuo keskipitkät harjoitukset yrittänyt pitää treeniviikoissa mukana. Pitkä juoksulenkki vaatii myös psyykkistä kestävyyttä. Viime kuukausina oon tullut siihen tulokseen, että tehdessä näitä pitkiksiä korvaavina, se se vasta psyykkistä kestävyyttä vaatiikiin. Eilen kävin taas Aalto Alvarilla tekemässä tuota pitkää ja se kulki näin:

Kuntopyöräily 40min.

Ekaa kertaa pitkikseen sisältyy kuntopyöräily. Syynä tähän oli se, että mulla on tulossa ehkä skaba aihetta sivuten ja vastuksena tulee olemaan mun mies. Kerron siitä myöhemmin, sillä se on nimittäin aika hauska juttu! Tuo nelkyt minsaa meni kohtalaisen kivuttomasti perehtyessä kuntopyörään ja vastuksiin. Ja oon nyt vähän asettanut itseni sellaiseen saumaan, että pieni kuntopyöräily olis suotavaa. Päädyin polkemaan pyörää levelillä 5 ja 40 minsan polkemisen jälkeen distance näytti 17.73. Tarkottaakohan se kilometrejä vai mitä? En kyllä tiedä, mutta tulevia kuukausia ajatellen se olis ihan nasta tieto. Loppuvaiheilla rupes tuntumaan, että jumaliste, seuraavaks siirryn tohon crossariin kahden metrin päähän ja tää cardiolaite -länkytys vaan jatkuu...

Crosstrainer 40min.

...ja jatkuu. Eikä lopu ikänä. Ehkä koskaan. Ja että kuka hitto näissä laitteissa on pitkiä aikoja vapaaehtoisesti? Että kuka valitsee juoksulenkin sijasta crosstrainerin? Ääääh. En ainakaan minä. Kun vaan taas pääsen lenkille, niin ihan varmana en hinkkaa tuota laitetta ellei mun ohimoon ole tähdättynä 9 millinen. Yritin keksiä itselleni mielekästä ajateltavaa, etten jauhaisi pääsäni perkelettä ja tuijottaisi minuutteja. Tuijotellessani vaihtelun vuoksi edessä olevaa rekkitankoa päätin, että jokaisen kymmenminuuttisen välissä kipasen tuohon tekemään leukoja. Näin tuon ikuisuudelta tuntuvan 40 minuuttisen sai näppärästi palasteltua aivoissa osiin. Niitä leukoja muuten vedin joka kerta kolme kipaletta, vitsi kun maksimit olis ennen joulua esim. viisi kappaletta. Tai kuusi olis vielä parempi.

Uinti 40min.

Tää oli se kaikkein kivoin juttu, jota olinkin ehtinyt jo odottaa. Aika usein tulee uiskenneltua joko aikaa tai kierroksia. Ennen ehkä kierroksia, mutta nyt viime kertoina oon kattellut vaan aikaa ja tyhjentänyt pääni kaikelta laskemiselta. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin seurailla kumpaakin. Kilometri tuli täyteen ajassa 33min. varmasti lähempänä 34 min. Tuota aikaa kun tuli ihan seinäkellosta katseltua. Tuohon 40 minsaan altaanvälejä päästäpäähän mahtui 12, eli 1200m. Tossa uinnissa menee kyllä sellaiseen ihmeelliseen umpiotilaan. Voi vitsi, mitein haluaisin oppia uimaan vaparia. Jos vaan suinkin olis aikaa ja tulis sauma, niin varmana osallistuisin aikusten uimakouluun.

Treenin jälkeen?

Vaikka mä aika monta kertaa mietinkin, että onkohan tässä mitään järkeä, niin fiilis tuon kaiken jälkeen kyllä antoi tuollekin kyseenalaistamiselle vastauksen. On! Ei sydän ja verenkierto tiedä sitä, että sä et nyt tee mielipuuhaasi, juokse. Lihakset tietää ehkä vähän, mutta ei se niitä vituta. Aivoja se vaan hetkittäin saattaa vituttaa, mutta jälkifiiliksessä ei enää vituta edes aivoja. Wow, mikä filosofia!

Heippa (liikunta)päiväkirjani..

Viikko ja sitämyöten myös kesäloma on viimeistä iltaansa vailla valmis. H niinkun holiday -päivät oli tässä, mutta maanantai ja tiistai on kuitenkin V niinkun vapaa -päiviä, eli vähän niinkun lomaa olis vielä pari päivää. Viikonloppua oon vietellyt rauhallisen aktiivisesti, eli urheillen ja huilaillen. Sekä eilen että tänään kävin tekemässä vähän pidempää treeniä. Lauantaina hölkkä/sauvakävelylankkeilyä rinteellä ja tänään uimahallilla kahvakuula + kuntopyörä (vähän pakosta, kun crossari oli varattu) + crossati + uinti -settiä. Keli suosi kumpaakin treeniä, koska eilen paisto aurinko ja nyt tulee kokoaika vaan vettä.

Jalan kanssa on sellainen tilanne, että se ei ole pitkään aikaan mennyt mihinkään suuntaan. Kilsa hissukseen silloin tällöin onnistuu, ei muuta. Vähän on huolettanut sellaiset normi PF:lle epätyypilliset oireet, kuten puutuilut ja sähköiskutuntemukset. Niitä on ollut ennenkin, mutta vähäks aikaa ne jotenkin hellitti ja nyt on taas palannut.Välillä oon ollut myös huomaavinani pientä turvotusta sisäsyrjällä. Ens viikon keskiviikkona on lääkäri, täytyy kyllä laittaa kaikki peliin, että tohon jotain kantaa otettais. Mieli on silti ollut ihan ok ja oon näistä kaikista muistakin jutuista oppinut kokoaika tykkäämään enempi.

Kaikenkaikkiaan liikuntaviikko on näyttänyt seuraavalta:

Ma: Crosstrainer 45min. + Kahvakuula 30min. + Vartaloharjoitteet 15min.
Ti: Aamu: Hölkkä/Kävelylenkki maastossa 30min. + Tekniikka/Liikkuvuus 15min. Ilta: Kuntosali alku- ja loppulämpöineen 1h 20min.
Ke:-
To:-
Pe: Rapputreeni 30min. + Vartaloharjoitteet 30min.
La: Hölkkä/Sauvakävelylenkki rinteillä 1h 30min.
Su: Kahvakuula30min. + Kuntopyörä 15min. + Crosstrainer 30min. + Uinti 30min.

Yhteensä: 7h 50min varsinaista liikuntaa. Yks loman hyvistä puolista on kyllä ehdottomasti se, että vaikka oon tälläkin viikolla harrastanut, tehnyt kaikennäköisiä kotipuuhia ja kouluhommia, pelaillut frisbeetä, hengannut fillarilla Jn mukana pitkiksellä sekä käynyt jopa viihteellä, niin silti tää viikko on ollut leppoinen.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Ja syyskuuta kans!

Hyvä treeni. Hyvä ruoka. Hyvä päivä. Hyvä elämä!

Tälle päivälle olin suunnitellut tekeväni keskipitkän pk-treenin. Keskipitkät ja pitkät pk-treenit on ollut vähän niin ja näin nyt juoksun ollessa pannassa. Parhaani mukaan oon silti niitä yrittänyt vääntää, eniten ehkä sauvakävellen. Kävely on vaan vähän niin ja näin.. No, sanotaanko, että olis paljon mukavampi, jos siellä olis kaveri mukana. Puolitoistatuntia crossarilla tai kuntopyörälläkin on aika mielenterveyttä koettelevaa kamaa.

Tämän päivän treeni oli seuraavanlainen: 30min. kahvakuulaa + 30min. crosstraineria + 30min. uintia. Suorituspaikka oli Aalto Alvari, eli paikallinen uimahalli. Kaikki tein tasaisen tappavaa tahtia ja kuulakin oli sopivan köykänen. Mutta täytyy sanoa, että olipa se mukavaa! Juoksulenkkinä tota vois mun mielestä verrata sinne pk:n ylärajoilla menevään Ruokkeen lenkkiin (reilu 16km) ja tuntuukin vähän niinkun olisin muka sen lenkin aamuseltaan nykässyt :D.

Pukkarilla yks mun pikkuveljistä oli ilmoittanut olevansa vähän yli Lahden kohdassa tulossa perheensä kanssa meille viettämään päivää. No meikähän se tuttuun tapaan rupes ensimmäisenä kelaamaan ruokaa: Voi hemmetti, en mä kyllä ruokaa kerkee tehdä ja siellä on sitä pastaa ja jauhenlihakastikettakin vaan max. kahdelle. Mullakin on "hirrrrrveeeee nälkä", joten tottakai kaikilla maailman muillakin ihmisillä on hirrrrrrveee nälkä...." etc. etc. No tuo ruokaongelma oli vielä rakaisematta, kun starttasin fillarin uimahallilta ja tajusin, että hitto, tossahan on musiikkikampus ja musiikkikampuksen ruokala.

Meillä työssäkäyvillä opiskelijoillahan on tosi rajoitetusti mitään etuja. Toi ruokaetu on varmaan ainoo. Nyt syksyllä ajattelin kyllä selvitellä kuntosalin mahdollisuutta. Mitään perusopiskelija-alennuksia me ei kuitenkaan saada. Läsnäolopäiviä on kuitenkin aika harvakseltaan ja hommia tehdään paljon kotoa käsin, niin jotenkin toi ruokaetukin tahtoo aina unohtua. Vastedes aion kyllä olla fiksumpi, niinkun nyt.

Pastaa, kanakastiketta, leipää, salaattiloita
ja juomat. Hinta 2.60€.
Ei paha!

Nautittuna terassilla ja kännyä kääntäessä
näkymä tämänlainen.
Ei paha!

Takana on hyvä treeni ja hyvä ruoka. Sapuskasähläyksen sijasta mä voin hetken rentoutuu keskenään, juoda kahvia ja bloggailla. Kohta tulee mun pikkuveli ja sen pien vauva sekä sen vauvan äiti ja pitkästäaikaa nään ne. Niillekin on hyvää ruokaa. Aurinko paistaa ja aiotaan lähteä porukalla frisbeegolffia heitteleen, myös mun toinen veli tulee (jota kyllä nään jotain joka päivä). Joskus pääsee mun mieskin töistä ja sit illalla lähdetään mun parhaimman ja rakkaimman ystävän sekä sen miehen ja tytön kanssa mökkeilemään viikonlopuksi. Ihan siistiltä tuntuu nyt!

Kaikista ihan pikkujutuista se kostuukin.. Nimittäin hyvä elämä :).

Korvaavaa liikuntaa ja varustehankintoja

Eilenaamuna meidän olkkarissa seisoi lauma miehiä reppuineen ja rinkkoineen valmiina viikon lapin reissuun, josta osa matkasta tehdään kanootilla pitkin pohjoisia koskia ja jokia. "Jarmo" on siis kavereineen reissussa ja "Tarmo" keskenään kotona. Mun mies ei oo kova tyyppi juhlimaan, mutta sillä on kyllä tuollaisia perinteitä poikaporukalla, kuten tuo jokakesäinen melontareissu ja säännöllisin välein tapahtuvat futismatkat milloin minnekinpäin maailmaa. Itellä ei tuonkaltaista porukkaa ole, mutta hyvä, että meistä edes toisella on ja oon sitä tosi iloinen :).

Mä suuntasin lapin sijasta itseni Laajavuoreen Vuorilammelle vesijuoksemaan sekä uimaan. Kamala palo olisi ollut lähteä juoksemaan, mutta se vaan on nyt mahdotonta.

Kun ei päässyt juosten maastoon...

...täytyi juosta ja uida aiemmassa kuvassa ympyröidyssä lammessa!

Vesi oli lämmintä. Keli oli lämmin. 45 minuuttia viuhdoin vesijuoksuvyön kanssa kanssa menemään ja leikin, että se on kivaa. Hiki tuli otsalle, mutta syke ei noussut samalla tavoin, kuin juostessa. Lohdutukseksi luin 8/2012 Juoksija -lehdessä olevan artikkelin, jossa todetaan että vedessä sydämen iskutilavuus kasvaa n. 20-30% ja näinollen syke jää 15-20 lyöntiä alhaisemmaksi, koska yhtä nopealle sydämensykefrekvenssille ei jää tilaa. Maalla ja vedessä tapahtuvan harjoittelun sykkeitä (mun tapauksessa syketuntemuksia) ei siis pidä vertailla. Kaikenkaikkiaan tuossa artikkelissa hehkutettiin vesijuoksua kaikintavoin. Joo, joo, onhan se varmaan niin. Mutta kun se nyt ei vaan ole niin kivaa. Lopuksi vielä uintilenkki päälle ja sehän tuntui ihan pikajuoksulta.

Kuluneella viikolla olen myös tehnyt varustehankintoja. Kuten nyt esimerkiksi tuon vesijuoksuvyön. Ja kävelysauvat. Haahhah, kuulostaa ihan siltä, että seuraavassa lauseessa totean ensiviikolla meneväni suonikohjuleikkaukseen! Mikä nyt sinänsä ei ole vitsi, sillä jos perimä käy kuten nyt esimerkiksi migreenin kanssa, niin vielä sekin päivä koittaa :D. Ja ihan vaan että muistan olevani juoksija, ostin myös SpiBeltin sekä juoksulippiksen.

Vesijuoksuvyö 20€ Suomen vesijuoksuliiton koju
SpiBelt (kosteudenkestävä, 6xgeelipaikka) 34.90€ InterSport Asemanaukio

SOC -juoksulippis ja -kävelysauvat 2.45€ ja 9.90€ Stadium.. On se halpaa!

SpiBelt oli mukana perjantai-iltaisella yrityksellä ottaa muutama juoksuaskel ja kyllä se vaan näppärältä vehkeeltä tuntui. Tarkemmin sanottuna se ei tuntunut yhtään miltään ja oli just siks niin näppärä! Tuon pystyi toteamaan kyllä ihan het. Tuo vesijuoksuvyökin oli huomattavasti parempi kun uimahallin vastaavat. Myyjien mukaan siinä ei ole sitä "kelluttavaa kaarta" ja näinpä myös asento pysyy paremmin oikeanlaisena. Totta joka sana. Juoksulippis lähti niin pirun halvalla ja sopii mun Camelbakin kanssa yhteen täydellisesti, niin tokihan sellanenkin oli sitten ostettava. Nuo sauvat nyt ei varmaan parhaimmasta päästä ole, mutta kunhan ostin. Aikapäiviä sitten oon miettinyt, että vois joskus ihan muuten vaan kokeilla sauvoja maastolenkille mukaan.

Nyt sunnuntaina oon vietellyt pitkästä aikaa treffipäivää mun entisen työkaverin kanssa. Ohjelmassa oli kirppareita, alennusmyyntejä, kahvittelua ja lenkkeilyä. Lenkkeilyä ihan kävellen. 1h 15min. paineltiin maastossa mä, Jane ja mun upouudet sauvat. Oli kivaa liikkua jalkaisin! Kantapäähän ei kävely sattunut, ihan samalla lailla vasen jalkaterä oli vähän oudompi kuin oikea. Samalla lailla kun koko ajan. Ei kuitenkaan yhtään kipeä, vaan erilainen. Eriparia. Tai jotain. Kiivettiin Laajavuoren päälle, vähän tuli hiki ja kai se on parempi kun ei mitään. Parasta oli kun pitkästä aikaa treffasin tuota ex-työkaveria, juttua meillä riittää aina mielinmäärin ja aika menee vauhdilla.

Etappi 1

Etappi 2

Mun kotikaupunki!

Viikon treenit on ollut lihaskuntoa ja edellämainitun kaltaista korvaavaa liikuntaa. Eihän tuota korvaavaa todellakaan pysty, tai osaa, tehdä samalla intensiteetillä kuin juoksua. Kunhan nyt pitää itseään liikkeessä. Jos tää telakalla olo rupee oikein venymään, niin kai se on ostettava kortti spinningtunneille ja ruvettava veivaamaan crossaria ihan työkseen. Ostan sellasenkin. Ja maantiepyörän ja vaikka mitä, kun tuota pirun jalkaa ei voi ostaa kuntoon. Yritys siinäkin on kova, mut vielä ei oo yhtään laskua tuosta fysioterapiasta tullut, ahhah! Eihän tässä korvaavassa sinällään mitään vikaa, se on vaan vähän niinkun neulois lapasia vaikka tarvitsee sukat. Tiiättekö?

Joskus tulee fiilis, että jokainen hukkaanheitetty päivä on hukkaanheitettyä juoksukuntoa kohti maratontavoitetta. Joskus taas tulee fiilis, että kyllä sen juoksukunnon saa helposti kaivettua esiin ja isken sitten, kun tuo (perkeleen) jalka on siihen valmis. Totta se on, kumpikin fiilis, kyse on siitä miten sitä fiilistä tuntee. Jotain tästä taas oppii. Nöyryyttä. Kärsivällisyyttä. Ainakin. Pitää niinku neuloo ne lapaset ennen kun voi aloittaa sukat. Tärkeitä ne on kumpikin.

Uimarina

Juhannukset on juhlittu, kohtalaisen rauhallisissa merkeissä tänä(kin) vuonna. Eilen oli jo duuni-ilta ja olin varmaan ainoa salaattiaineita sekä maitorahkaa ostava asiakas Kortepohjan Salessa eilen klo 21 ja jotain. Kuten jo aiemmin kirjottelin, viikon treenit on pakottavista syistä ollut ihan jotain muuta, kun juoksua. Muutaman kerran tuli tehtyä lihaskuntotreenit, jonkin verran pyöräiltyä (no ei se ehkä oo urheilua.. ei mun pyörä eikä mun pyöräily!). Uinti sen sijaan oli. Tiistaina sain väännettyä itseni paikalliselle uimahallille.

Osaan uida rintauintia tekniikalla joka ainakin mun omasta mielestä muistuttaa rintauintia. Ja myös tuntuu rintauinnilta. Ihan varmistellakseni asiaa oon joskus katsellut jotain tekniikkavideoitakin aiheesta.  Vapaauintia en osaa ja sen omatoimisen opettelunkin suhteen olen luovuttanut jo aikapäiviä sitten. Haluaisin kyllä oppia, joten ehkä jonain päivänä painun tosiaan sinne aikuisten uimakouluun. Kaikenkaikkiaan olen kyllä tosi kokematon uimari, lähinnä talvisin tulee salitreenin päälle uitua vaikka nyt sen kilometrin verran, mutta oikeastaan varmaan koskaan en ole katsonut edes kellosta paljonko tuo vie aikaa. Aalto Alvarikin oli pitkän tovin remontin vuoksi suljettuna, joten mun jo alkujaan vähäinen uinti on viime vuosina ollut olematonta! Tällä kertaa ajattelin katsoa ihan aikaa ja vesijuoksua siihen päälle minkä kerkee ennen kuin työt kutsuu. Uinnit meni seuraavalla lailla: 1km rintauintia 31 min. ja 30min. vesijuoksua 750m.

Siitä mitä tuo statistiikka kertoo, ei mulla kyllä ole oikein mitään hajua. Mutta joku viisaampi saa kyllä kertoa :). Tiedän vaan sen, että kylläpä mä duunia tein, olin miten hidas tahansa :D. No tänä iltana ajattelin sitten käydä tekemässä sitä uimalenkkiä ihan järvessä. Mies oli veneellä (nimeltä Venho :D) uistelemassa ja katso reppanan uimarin perään.

Samaista matkaa näytti myös mun miehen GPS, mutta tuo voi heittää helposti suuntaan tai toiseen ties paljonko. Ei se kuitenkaan samaa "reittiä" soutanut ja mä varmasti uin kaikkea muuta kuin noin suoraan. Ylipäänsä tuo uinti avovedessä oli ihan todella todella paljon vaikeampaa. Vaikka järvi oli tosi tyyni, niin pinnan alla oli sellasta pimeää ja ruskeaa, oikeastaan aika pelottavaa.. Kuulemma aikaa tuohon meni kanssa se 31 min. Se oli aika maksimi mitä uikkareilla pystyi järvessä olemaankaan. Nyt lienee nuo uimavedet lämpiää taas, kun kello kasiltakin jo on ilma ihan tosi lämmin. Kohta starttaan fillarin kohti fysioterapiaa ja ajattelin kyllä sen vesijuoksuvyön myös käydä hakemassa.

Helmimaanantai

Helmi päivä helmikuussa. Taas maanantai ja edellisestä postauksesta on viikko vierähtänyt. Viime viikon maanantaihan lähti käyntiin uimahallissa kera työkaverin. Sama toistui tänä aamuna. Viime viikolla uitiin kilometri ja tänään sitten 1.1km. Tuo uinti on mulle kyllä ehkä vähän silleen vieras laji kuitenkin, vaikka koen kyllä rintauintia osaavani uida ihan jopa oikealla tekniikalla. Mulla ei kuitenkaan ole esimerkiksi kauheesti hajua kauanko mulla menee aikaa uida kilometri ja millanen aika ns. kelpo aika. Ei ole vain koskaan tullut katseltua kelloa, kun silleen en mikään aktiivihimouimari ole koskaan ollut verrattaen esim. juoksuun. Mutta viisaammat voivat tässä asiassa mua kyllä valaista :).

Klo 12-20 oli työpäivä, pitkästäaikaa kevyt sellainen. Töistä lähtiessä tuli toiselta duunikaverilta (siis siltä, joka syksyllä kyykytti kaikkia cooperintestissä) lenkkikutsu ja lähdettiin sitten vajaa kymppi lätkyttämään kohtalaisen reipasta vauhtia. Eli siis fiilis on mitä parhain, kun on maanantaina saanut paljon enemmän aikaiseksi, kun alunalkaen on ollut tarkoitus. Sen lisäksi, että oon saanut urheiltua, oon myös onnistunut ainakin välttävän arvoisesti lukemaan mm. fysiologiaa ja anatomiaa. Reilun viikon päästä olis ensimmäinen ammattikorkean tentti edessä. Sitten oon ehkä viisaampi sen suhteen olenko lukenut tarpeeksi vaiko en.

Perjantaiksi on suunnittelilla lenkkiä Jn kanssa ja jumppakortillakin olisi kaksi kertaa jäljellä, kunnes se kuun vaihteessa menee umpeen. Tästä on siis tulossa, jos ei hyvä, niin parempi, liikuntaviikko sitten aikoihin. Mun viikothan on mennyt aikalailla silleen pikkusievästi harrastaen tässä viimeaikoina. Pari kertaa juoksua ja pari kertaa jotain muuta. Koko ajan tuo juoksu on kyllä taas saanut suurempaa jalansijaa mun viikoissa ja ehkä wannabe juoksijalla alkaa olla pikkuhiljaa taas annettavaa tälle blogillekin :).

Näin meillä...

Tänään olikin varsin hyvä päivä maanantaiksi. Päivästähän ei voi tulla mitään muuta, kun hyvä, jos sen aloittaa uintitreenillä. Paikallinen uimahalli (jota myös kylpyläksi kutsutaan.. Tai ainakin hinnoitellaan!) aukesi nimittäin kuukausi sitten puolentoista vuoden remontin jälkeen. Pitkästä aikaa tuli harrastettua uintia ihan oikea urheilu mielessä!

Siitä huolimatta tää postaus tulee nyt sisältämään pienimuotoisen avautumisen. Kuvetta uimisesta kaupungin omistamassa uimahallissa saa nyt kaivaa 2€/kerta enemmän aiemman verrattaen. Päivän hinta on 9 euroa kerta, aamu-uinnille pääsee kuudella eurolla. IHANAN KALLISTA. Samassa rytäkässä poistettiin meidän kaupungin työntekijöiden 50% alennus sarjakorteista. Ja kysehän tosiaan oli liikuntapaikasta, jossa tuo etu kiertäisi rahaa takaisin omaan kassaan. Tosiasia on se, että nyt kaupungin vakinaisena hoitajana toimiessani mulla on huomattavasti huonommat liikuntaedut, kuin Lassila&Tikanojan kesäduunarisiivoajana kymmenen vuotta takaperin!

Tiedetään, varmasti kaikki kunnat paiskivat jonkinlaisessa talousahdingossa tänäpäivänä. Jollain tapaa on vaan viimeaikoina alkanut tuntumaan, että täällä nuo asiat on onnistuttu sössimään ja todella pahasti. Samaan aikaan, kun Jyväskyläläiset omaishoitajat irtisanotaan omaishoidontuen piiristä, istuu kaupunginjohtaja Andersson ja sen 53 kaiffaria puolisoineen ilmaiseksi jokaisessa kaupunginteatterin suuren näyttämön ensi-illassa (veratilun vuoksi kerrottakoon, että Kuopiossa tuollaisen kutsun saa.. Ööö.. Kaksi henkilöä..). Puhumattakaan siitä, millaisella summalla tuota varmaan aikapitkälle samaa porukkaa kestitään JYPin aitioissa.

Voi kuinka mä tästä Jyväskylästä tykkään, niin siitä huolimatta....... Viimeisen vuoden aikana on kyllä tämän kaupungin toiminta alkanut soittamaan hälytyskelloja mun päässä ja uskokaa tai älkää, mä oon tyyppi jonka päässä tuo kello ei kovin äkkiä kumise. Silleenkin aika jännä tilanne. Eniten nää jutut tietty näkyy tuolla töissä, mutta pikkuhiljaa ilmenee sellaisia arkielämänkin juttuja, mitkä ärsyttää. Viimeisimpänä nyt nuo uimahallien maksut. Voi kuinka paljon enemmän mä voisin Jyväskylästä tykätä!

Minkälaisia on teidän duunipaikkojen työhyvinvointia edistävät edut?

P.S. Ajatusleikki: Jos sinne uimahalliin menisi paikallisliikenteen bussilla äiti ja sen 11- ja 13-vuotiaat lapset paikallisliikenteen bussilla, niin reissulle tulisi hintaa halvimman taksan bussi- ja uimahallilippuineen 38,60 euroa.

P.P.S. Olis myös kiva, jos kaupunginjohtaja kavereineen tulis edes kerran käymään mun duunissa. Voitaisiin kestitä ne pullava pullanpalalla.. Rusinaa löytyy ja kaikkee.