Vauva safkaa ja muita ajatuksia

Een ruokailut on mennyt sillä tavoin, että täysimetin häntä puolen vuoden ikään saakka. Ee on kasvanut tasaiseen tahtiin nollakäyrää, eikä mun ole koskaan tarvinnut yhtään ajatusta laittaa siihen, että saako hän riittävästi maitoa. Meidän imetystaival tähän saakka on ollut kohtalaisen helppo. Ihan alussa mulla oli vähän kipuja, niinkuin asiaan kuuluu. Ee hallitsi ruokailuhommat hyvin ja kaikki lähti muutenkin käyntiin aikalailla helposti. Toki pientä haastetta matkan varrelle on osunut, mutta hyvin pientä verrattuna moniin muihin. Pullosta Ee on kyllä saanut joitain kertoja äidinmaitoa (jota on pakkasessa yllin kyllin edelleen).

Toisinaan tuli mieleen, että olisinko mieluummin äiti, joka kertoo imettäneensä sinne "about kuuteen kuukauteen, olisko viiteen ja puoleen, miten ne valmiudet nyt tuli esiin" jne. Kuulostaa aika paljon chillimmältä, kun imetin puoli vuotta. Jäykkää, mutta niin luonteenomaista mulle. Enhän mä koskaan vaikkapa nyt juokse about kymppiä. Tai ole yhtään missään kauheen chilli, hah! Uskokaa tai älkää, niin olen todella kyseenalaistanut sitä. Joskus nimittäin tuntuu, että puolen vuoden täysimetystä pidetään yhtenä sulkana äitiyden cv:hen. Mulle se on kiitollisuuden aihe. Ei minkäänsortin saavutus. Ja uskokaa tai älkää, olen tätä tosi paljon pohtinut. Omalla kohdalla alleviivaan myös sitä, että meidän taipaleeseen ei tosiaan ole vielä (kopkop!) sisältynyt isoja haasteita. Imetys on monessakin mielessä tosi hyvä juttu, mutta äitiyden mittari se ei missään nimessä ole. Enkä kunakuuna päivänä olisi halunnut hukata tätä ainutlaatuista aikaa suremalla tai taistelemalla tämän(kään!) asian ympärillä.

Hassua muuten, kuinka eritavoin terveydenhoitajat tulkitsee tuota kiinteiden aloitusikää. Tai tulkitsee on ehkä vähän väärä sana. Neljä kuukautta, kuusi kuukautta ja kaikki siltä väliltä ihan yhtä oikein, mutta sanotaanko sitten , että kannustaa. Toiset kannustaa aikaisempiin maisteluihin, kun taas toiset kannustaa kiireettömyyteen. Meillä tuo jälkimmäinen. Tokikaan meillä ei nyt ole esimerkiksi allergioita kummankaan vanhemman puolelta jne.

Nyt ollaan siis reilu kuukausi ruokailtu kiinteitä ja se sujuu ihan hyvin. Mullahan ei ole mitään käryä milloin vauva syö hyvin, mutta musta meidän vauva syö. Aika paljon ollaan sormiruokailtu, koska se oli tapa, joka lähti paremmin tulille. Iso osa ruoasta siis sormiruokaillaan, mutta kyllä meillä myös joissain tilanteissa soseillaan ja syötetään. Ruokailun takana ei todellakaan ole mitään ideologiaa. Musta vaan tuo sormiruokailuhomma on kivaa ja yleensä myös kaikille paljon iisimpää (ja joskus jopa siistimpää!). Tykkään tehdä ruokaa ja tehdään aika pitkälle ruokamme itse, joten samasta padasta -systeemi ja sormiruokailut on aika hyvin sujahtanut myös meidän arkeen. Isoja muutoksia omaan ruokailuun ei ole tarvinnut tehdä tai ylimääräistä vaivaa juuri nähdä. Imetyksen toivoisin jatkuvan sinne vuosikkaaksi, jolloin olisi mahdollista siirtyä sitten Valion antimiin. Toivotaan siis, että jatkokin sujuu hyvin.

Tämmöisiä ruokakuulumisia ja -ajatuksia täältä. Tietynlainen suorituskeskeisyys on herkästi alkanut leimata monia tekemisiäni, niin onnekseni se ei tähän äitiyteen ole ulottunut.

Toki jo ennen äitiyttä olin aika paljon päässyt tuosta piirteestä eroon. Tai ainakin oppinut valjastamaan sitä oikeisiin asioihin. Tästä oon todella onnellinen, sillä erilaisia foorumeita seuranneena on tullut olo, että tuo suorituskeskeisyys kukoistaa aika monilla. Ainoa oikean totuuden julistaminen ja toisaalta myös mielensäpahoittamisen ilmapiiri. Yhtä-äkkiä harrastusfoorumeiden ilmapiiri onkin näyttäytynyt ihan superrentona, heh. Muutenkin koen, että tää äitiys on tehnyt mut aina vaan vähemmän mustavalkoiseksi ihmiseksi. Monet jutut, mitä en ennen ymmärtänyt, on musta ihan ymmärrettäviä nyt, vaikken itse kyseisellä tavalla toimisikaan. Ja kyllä, joissain jutuissa toimin just niin, miten en ehkä ennalta olisi ajatellut toimivani.

Hyvää viikonloppua (ja tällä postaustahdilla myös sseuraavaa viikonloppua :D) kaikille! Toivottavasti jaksatte roikkua mukana, vaikka postaustahti on mitä on. En uhallanikaan hautaa tätä blogia, sillä tää on kiva paikka. Mitä teidän syksyyn kuuluu???

Ruokanatsi raskauskiloineen

Aiemmin kirjoitin asioista, jotka mua enemmän ja vähemmän on tässä äitiydessä yllättänyt. Yksi juttu ihan unohtui mainita ja siitä kirjoittelen nyt. Nimittäin oon jollain ihmeellisellä tavalla ruvennut ymmärtämään äitejä, jotka sanoo piut paut liikunnalle ja terveelliselle ruualle. No en nyt ehkä ihan täysin, mutta vähän kuiteskin ja ehkä liikunta ei oikeastaan olekaan se juttu, vaan enemmän tuo syömispuoli. On nimittäin ihan varma juttu, että jos oma liikunnallinen elämä ei olisi ollut niin vahvalla pohjalla kuin se oli, olisi tämä hetki se kaikkein huonoin hetki tehdä yhtään mitään korjausliikkeitä. Liikuntaa kyllä harrastan ja voisin harrastaa vieläkin enemmän.  Terveellisen ruuan suhteen taas asia ei ole niin yksioikoinen. Voin ihan suoraan myöntää, että nytkin on välillä ihan oikeasti pitänyt käydä taistelua, että onko järkevää tänäkin iltana väsyneenä mussuttaa jotain hiilarihöttöä naamariinsa.

Nyt joku näppärä saattaa ajatella, että pitää voida syödä myös epäterveellisiä asioita ja plaa plaa. Totta. Mutta vähintään yhtä järkevää on laittaa poikki ns. "epäterveistä syistä" johtuva herkuttelu. Omalla tsekkilistalla on ollut päivän aikana nautitut ruuat. Onko se terveellistä ja ennen kaikkea onko sitä imettävälle ja paljon liikkuvalle äidille riittävästi? Useinkaan ei ole ollut ja tämä kyllä hiilarihimoina näkyy. Myös asenne syömiseen on ollut suurennuslasin alla. "Ah, Jii on illalla kotona, sylittelee vauvaa, rötvätään sohvalla, takana hektinen päivä ja huono yö, nyt kyllä ansaitsen sitä ja tätä". Tuolla ajatusmaailmalla ansaitsen kyllä joka ikinen päivä, joten pois se minusta!

Olen siis ruoka-asioiden suhteen tsemppaillut ja pitänyt yllä hyvää, mutta rentoa, ruokarytmiä. Terveellinen ruoka kuuluu kyllä päiviin, sen suhteen ei sen kummempaa tsemppaamista ole tarvinnutkaan tehdä. Tykkään terveellisestä ruuasta. Herkkujen suhteen on ja siitä äskeisessä kappaleessa kirjoitinkin. Kuitenkin olen siinä onnistunut kohtalaisen hyvin. Rentous tarkoittaa sitä, että kaverin tullessa kylään, voi kattaa kauniisti ja seurana kahvipullaa nauttia. Kuitenkin tästä perhearjesta jos nuo herkuttelut pidetään poissa.

Tästä tullaankin asiaan, joka todenteolla ärsyttää. Nimittäin nuo raskauskilot ovat kuin ovatkin ihmeellisen tiukassa. Painonlasku jämähti kuin seinään jo useampi viikko sitten. Väkisinkin mieleen hiipii ruokanatseiluajatukset vaikka se ei tässä vaiheessa (täysimetys) olekaan järkevää. Puntarilukema ei ole ainoa asia, vaan myös se, että iso osa vaatteista ei istu siten, kuin haluaisi. Olokin on tuosta keskivartalosta enemmän tai vähemmän plösö. Vaikka kuinka päätin olla ihan hirvittävän armollinen ja vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni siitä, että synnytyksestä on kaksi kuukautta ja painoindeksikin on vain vähän yli normaalipainon rajan, tuo ruokanatsi soimailee itseä jopa vähän aiheetta. Kuinka sen saisi hiljaiseksi vai tarvitseeko sitä hiljentää? Luottaisinko vain tähän tekemiseen vai voisiko hieman vielä kiristää? Tavitseeko aineenvaihdunta jonkinlaisen hikiliikuntabuustin käynnistyäkseen taas normaalisti? Kuinkahan paljon univaje vaikuttaa? Entä muutoin hormonit? Painon käyttäytymistä ajatellen hassulta tuntuu, että perusaineenvaihdunta olisi todella noussut sen 500 kaloria imetyksen myötä. Kuinka sä oot karistellut raskauskilot? Oliko se helppoa?

Raskaus ja ruoka

No sehän pukkas sitten pienen flunssan tähän väliin. Aika arsesta. Voin kertoa, että iso vatsa ja tukkoinen hengitys ei etenkään yöaikana ole mikään oloa imartelevin kombinaatio. Ihan tositosikipeä en kuitenkaan ole ja aionkin hoitaa tän homman niin, etten toivottavasti tulekaan. Lepoa siis.

Oon kirjoitellut aiemminkin erinäisiä postauksia liittyen tämän blogin kantavaan teemaan, eli liikuntaan ja hyvinvointiin sekä sitten nämä teemat yhdistettynä raskauteen. Raskausajan painonnoususta voi lukea tästä. Tässä taas asiaa juoksusta, punttisaleilusta taikka ihan yleisiä ajatuksia liikunnasta. Myös muita juttuja on tullut kirjoiteltua ja niitä voi halutessaan plärätä vaikka raskaus tagin alta, tai sitten tästä. Nyt ajattelin kirjoittaa teille raskaudenaikaisesta syömisestä ja ruokavaliosta.

Raskauden aikaiset ruokavaliosuositukset voi jokainen käydä halutessaan lukasemassa tästä, klik!

Musta on hassuja nuo argumentit, missä todetaan, kuinka "mitään ei saa syödä" tai "onhan niitä terveitä lapsia saatu ennenkin". Ensinnäkään rajoituksia on loppujen lopuksi hyvin vähän ja hei, ei niitä ihan huvin vuoksi ole asetettu. Toisaalta on myöskin ihmisiä, jotka toteaa, että "luin jostain, että liian paljo sitä tai tätä tai tuota on vaarallista, niin en sitten ole syönyt". Ööö. Luit mistä? Ja kuinka paljon? Mikä tahansa yksipuolinen syöminen on lie vaarallista? Oon myös vähän jaksanut ihmetellä sitä, kuinka ihmiset lukee ainoastaan rajoitukset, mutta paskat välittää suosituksista!

Entä kuinka nää suositukset on vaikuttanut itseen? Joidenkin juttujen kohdalla enemmän, toisten kohdalla ei juurikaan. Moni kohtahan on osoitettu myös koko väestölle. Juustojen ystävänä oon niiden syömistä joutunut (joulu!) rajoittamaan, mutta ethän sä normaaliarjessa juustoja mielinmäärin vetele. Jokapäiväisestä aamupalasta jäi kuitenkin pois raejuusto (ja se pellavansiemenrouhe!) plussauksen jälkeen. Valiohan tiedottaa sivuillaan heidän juustojen olevan sallittuja raskaanakin ja jonkin viikon tuota raejuustoa söinkin. Kuitenkin nuo suositukset toteavat, että pehmeitä juustoja ei suositella (oli ne sitten pastoröituja tai ei), niin jätin ne sitten pois. Todellakin luotan Valioon ja musta on ihan ok, jos joku tekee toisenlaisen valinnan. Meinasin itsekin. Sitten taas, kun joka aamupalan jälkeen oli vähän kaksijakoiset fiilikset, niin miksi syödä? Helppo ratkaisu olla syömättä. Samalla tavoin oon toiminut mm. maksan kanssa. En vaan oo syönyt maksaruokia, kun en jaksa ajatella grammamääriä. Toki maksaruokia tulee muutenkin syötyä äärinmäisen harvoin, mutta esimerkiksi työpaikkaruokalassa joutui joskus valintatilanteen eteen.

Toinen juttu, mikä on muuttunut, niin kahvinjuonti. Kahviaddiktina se on josku ollut vähän haastavaa, mutta hätävarana löytyy kofeiiniton kahvi. Alkuvaiheessa se oli pahoinvoinnin vuoksi helppoa, mutta loppuraskaudesta olisi kahvi todellakin maistunut enemmän kuin oon sitä juonut. Kolmas asia on sitten tää salmiakkiasia. Se on tosi puhuttava, sillä onhan tuo suositus päivitetty vasta vuoden alussa. Oon sitä kuitenkin noudattanut ja ihan jonkun hassun pastilliaskin oon raskauden aikana ostanut ja siitä muutaman ottanut. Ja kumma juttu on se, että siihen salmiakkiin on ihan törkeät himot. Salmiakki pesee mennen tullen suklaan ja etenkin hedelmäkarkit ja sitä vähän ootan. Että saan joku ilta mässäillä pussillisen salmiakkia.

Ja vaikka tuolla alussa puhuinkin tuosta luin jostain -jutusta, niin löytyy itselläkin asioita joita oon muuttanut syömisissäni fiiliksen vuoksi. Ensinnäkin ennen ostin Prismasta jättiläispussillisia ei kotimaista pinaattia ja söin niitä raakanakin vaikka ja kuinka paljon. Tää ei oo tuntunut hyvältä. Nyt oon ollut tosi ehdoton kotimaisuuden kanssa (toki aiemminkin lähes ehdoton). Jostain syystä en oo käyttänyt "laatikoihin" pakattuja salaatteja, kotimaisiakaan. Ehkä siksi, kun niistä aika usein löytyy pilaantuneita. Majoneesi tai -majoneesipohjaiset ruuat ei varsinaisesti kuulu ruokavalioon, mutta sen kerran, kun olen majoneesia ostanut, oon katsonut, että se on pastöroitua ja sen on tullut myös lukea siinä putilossa.

Mokia oon tehnyt. Varmasti paljon sellaisia, mistä en edes tiedä. Jostain syystä myös tuo metwursti -kohta meni mulla alussa ohi ja pahan pahoinvoinnin aikana ihan ostamalla ostin sitä, kunnes tajusin. Tätä mietin kauan ja neuvolasta laittoivatkin toksoplasmakokeen, kun kerroin asian edelleen pitkänkin ajan päästä häiritsevän (varmaan lähinnä hoitivat mielenterveyttä tuolla verikokeella). No ei ollut toksoplasmaa ei. Ehkä se nyt vähän jo naurattaa. Ravintoloissa en oo kysellyt, paitsi kerran, kun olin jo lappanut parmesania artisokkakeittoon. No se keitto jäi syömättä, Yleensä oon vaan tehnyt ns. "varmoja valintoja". Varmoja ainaskin omasta mielestä. Kasvikset oon ehkä pessyt normaalia tarkemmin, kun ennen oon ollut vähän sellainen huithapeli sen suhteen. Samoin ruokia oon säilyttänyt "oikeaoppisemmin", kun se on kanssa ollut vähän sinne päin ennen.

Kaikenkaikkiaan ruokavalio ei paljoakaan ole muuttunut raskausaikana. Tää "vauva ei oo vaatinut" donitseja tai hampurilaisia ja vaikka olis vaatinutkin, se tuskin olis niitä juuri enempiä saanut. Hedelmät maistui alkuvaiheessa normaalia enemmän ja rahkat ynnä muut oli tällöin ehdoton nou nou. Nyt on ruokavalio näidenkin suhteen normalisoitunut. Myönnettäköön kyllä, että tässä viime viikkojen myllerryksessä mielitekoja on ehkä ollut normaalia enemmän, mutta aika hyvin oon ne silti klaarannut. Ainoa varsinainen "raskauden aikainen ruokahimo" on mulla ollut kivennäisvesi. Koskaan ennen en oo juurikaan tykännyt juoda hiilihappopitoisia juomia ja nyt taas ihan puhtaasta kivennäisvedestä on tullut jopa parempi olo pahoinvointiaikoihin ja sen juominen on vähän jäänyt päälle.

Ootsä kuullut samoja argumentteja? Oliko sulle tärkeää noudattaa suosituksia vai viittasitko kintaalla niille? Oliko sulla kummallisia himoja ruokien suhteen?

7 ruokapäivää, 7 kuvaa

Ihan aiempaa radi-postausta ajatellen ajattelin kirjoittaa teille auki viikon safkat. No ei vaiskaan. Vastaavaa postausta oon yrittänyt aloittaa kerran jos toisenkin, mutta aina kuvat unohtuu tai ruuat unohtuu tai jotain muuta. Nyt sain tämän yhden kokonaisen viikon kirjattua ylös ihan kuvineen päivineen.

Maanantai 9.1.2016:

• klo 8.30: kaurapuuro (mikrossa ja veteen, kaurahiutaleita + leseitä), puolukoita ja loraus mehusoppaa / juomaksi lasi maitoa ja lisäksi pari kuppia kahvia maidolla.
• klo 10.45: salaattilounas: perussalaattipohja (jääsalaatti, kurkku, tomaatti, paprika, punasipuli) + avocado + katkarapuja + ruiscrutonkeja / juomaksi kivennäisvettä
• klo 14.00: Caffitellan "ruislämppäri" -leipä / juomaksi vettä
• klo 17.30: keitettyä riisi-kaura -seosta, kanakastiketta (kaurakermaa, paseraattu tomaattia, kanaa, kasviksia pakasteesta, mausteita) ja salaattia / juomaksi vettä
• klo 22.15: klementiini + puolikas jälkiuunipala (levite, goudajuusto, kurkku)

Aika perus ruokapäivä. Paitsi en joka päivä käy kahvioissa. Ennen raskautta en pitkään aikaan syönyt kanssa yhtään missään muodossa. Nyt raskauden aikana oon ruvennut syömään, mutta oon aika tarkka siitä millaista se on. Kasvisten syönti meillä on oikeesti ollut tosi reilua jo useita vuosia. Samoin marjoja menee päivitäin ja luulen, että monilla suomalaisella ei niin hyvin asiat ruokailussaan.

Meillä on valehtelematta aina salaattia jääkaapissa. Ei enää osata syödä (etenkään minä) lämmintä ruokaa ilman ja tarvittaessa salaattipohjasta saa tehtyä ruokaisan salaatin. Tehdään uusi, kun vanha loppuu.

Tiistai 10.1.2016:

• klo 5.30: puolikas jälkiuunipala (levite, gouda, kurkku) / lasi maitoa
• klo 9.45: kaurapuuro + mustikoita, puolukoita ja loraus mehusoppaa / vettä, pari kuppia kahvia
• klo 13.00: sitä eilen tehtyä kanasoossia riisillä ja salaatilla /maito
• klo 16.30: jälkiuunipala päällisineen / vesi
• klo 20.00: salaattia + lindströmin lihapullia, lisäksi pari piparkakkua /vesi

Valvoskelin aamuyöstä, eli siksi aamupuurot vasta lähes kympiltä. Aika usein vaihtelen päivällisen ja iltapalan "paikkoja" liikuntojen mukaan. Nytkin olin pumpissa ja uimassa illalla, joten ns. "ruokaisampi" safka tekee mieli syödä myöhemmin. Ja joo, osaan kyllä nykyään mukautua päivän kulkuun mukauttamalla ruokailujakin tarvittaessa sitten. Vaatii vähän ajattelua ennakkoonkin kyllä. Aika harvoin mulla enää tulee niitä "kuolen nälkään -oloja" jotka oli yhteen aikaan vitsi sekä töissä että kotona.

Päivän lounas oli tämmönen.

Keskiviikko 11.1.2017:

• klo 9.30: aamupuuro joka aamuiseen tapaan, puolukoilla ja mehusopalla / vettä pari kuppia kahvia
• klo 12.30: ProPud -proteiinivanukas
• klo 14.30: riisi-kauraseosta, kuhaa, salaattia / maitoa
• klo 18.30: lämmin leipä (reissarin puolikas), salaattia, klementiini / vettä tai kivennäisvettä
• klo 22.00: pari lämmintä leipää (=reissari) + kurkkua / maitoa

Haluaisin syödä päivittäin kaksi "isompaa" safkaa, joista toinen vähän kevyempi. Monesti kuitenkin käy niin, että jos aamiainen venähtää, lounas venähtää, niin loppupäivä menee kuinka menee. Mainittakoon myös, että kuha ei oo meidän normaalia arkisafkaa. Tuossa joku aika sitten ostettiin mun työkaverin mökkinaapurilta isompi erä kuhaa ja nyt ollaan sitten sitä kokkailtu ihan arkiruokanakin.

Kuhaa. Oli hyvää!

Torstai:

• klo 10.15: aamupuuro ja kahvit samaan malliin, kuin eilenkin.
• klo 13.00: ruis-kaurapastaa + jauheliha-papukastiketta (jauheliha, valk. papuja tomaattisoossissa, sipulia, mausteita) + salaattia (samalla peruspohjalla: jääsalaatti, kurkku, tomaatti, paprika, punasipuli) / juomaa
• klo 16.00: kana-feta -piirakkaa + korvapuusti / ihan tilkka kahvia, lasi mehua ja vettä
• klo 20.00: kolme hapankorppua (levite, gouda, kurkku) + kourallinen pähkinöitä

Jälleen kerran tuli nukuttua pitkään ja kuten näkyy, ruokailut "laahaa jäljessä". Toisaalta, kai nyt on se aika, kun pitää nukkua sen mitä kerkeää, ihan sama mihin aikaan. Aika hyvin näissä parissa päivässä näkyy myös se, että Jarppa on vapaalla. On helpompaa nukkua pitkään (no, pitkään ja "pitkään"), kun toinen on siinä niin hyvä. Tässä päivässä poikkeuksellista oli myös kahvittelu ystävän luona, jossa "iltapäiväkahvia" ja ihan pullaakin. Raskaus on vähentänyt kahvin juontia, pakon edestä. Alun huonojen olojen kanssa se oli helppoa, mutta nykyään mielellään joisin kahvia enemmän.

Vein kaverille tuliaisiksivookies-keksejä (jota en itse kuitenkaan syönyt), kun tulppaaneja ei sittenkään ollut, höh!

Perjantai:

• klo 8:00: kaurapuuro ja kahvi as always / vettä
• klo 12.00: sitä eilistä ruis-kaura -pastaa jauhelihasoossilla + salaattia / kivennäisvettä
• klo 16.00: pestokuorrutettua lohta + salaattia + klementiini / maitoa
• klo 19.30: jälkiuunipala juustolla ja kurkulla + pari kourallista pähkinöitä /maito

Jos olisin valvonut myöhään, olisin syönyt toisenkin iltapalan. En kuiteskaan valvonut, eli sillä ruokailut "jäi" neljään kertaan. Näyttääkin vähän vähänlaiselta syömiseltä, mutta taisi olla aika inaktiivinen päiväkin. Kivennäisveden litkiminen on alkanut mulla vasta nyt raskaana. Aina tähän saakka oon kokenut hiilihapoista huonoa oloa, mutta nyt se on nimenomaan helpottanut siihen. Muutenkin juon tosi paljon vettä pitkin päivää ja oon äärettömän tyytyväinen, että nykyään voin ihan oikeasti sanoa juovani riittävästi. Aina ei oo näin ollut.

Lauantai:

• klo 9.30: kaurapuuroa mustikoilla, kahvit, vedet ja sitä rataa
• klo 12.30: salaatti (peruspohja, jota löytyy aina jääkaapista) + pari kananmunaa + avocado + ruiscrutonkeja + kastiketta / kivennäisvesi
• klo 15.30: Yosa break -kauravälipala
• klo 17.00: kasvissosekeittoa (bataatti, porkkana, peruna, keitinvesi + mausteet, kaurakerma, sulatejuusto) + siemeniä (auringonkukka ja kurpitsa) / vesi
• klo 19.30: uunipuuroa (ainakin kokonaisia kaura- ja ohrajyviä) + vadelma-luumusoppaa + pari Fasupalaa / vesi
• klo 22.00: kolme hapankorppua levitteellä ja juustolla / maito

Tässä taas aika normi ruokapäivä. Paitsi en oo ehkä koskaan tehnyt itse uunipuuroa ja nytkin söin sitä anopilla, kun kävin hänen luonaan saunomassa. Tämmöisenä aikana, kun oikeastaan koskaan ei ole kiire lähteä aamuisin mihinkään, mulla menee kutakuinkin tunti heräämisestä, kun syön aamupalaa. Kahvia juon aina ekana, mikä on huonohko tapa ja usein oon yrittänyt kääntää asian toisin päin. Aikaisina työaamuina se pakon edestä onnistuukin, koska aikaa ei ole niin paljoa.

Sosekeittoa, mitä seuraavanakin päivänä syötiin. Ja tottapuhuen syödään vielä vähän maanantainakin.

Sunnuntai:

• klo 6.30: uunipuuroa (mitä anoppi antoi eilisillalla mukaan) + mustikoita + soppaa / kahvia ja vettä
• klo 11.30: salaatti + kananmuna +  cheddar -raastetta + kastike + jälkiuunipala levitteellä / vettä
• klo 15.00: laskiaispulla + tomaattipiirasmikäliepala / tippa kahvia + vettä
• klo 18.00: kasvissosekeittoa + siemeniä / vettä
• klo 21.00: jälkiuunipala päällänsä levite, kananmuna ja juustoa + appelsiini / maitoa

Jepa jee, taas pullaa. Olikin muuten hyvää. Ihan perus laskiaispullaa. No itse oon leiponut pullia ehkä yli kymmenen vuotta sitten innokkaana alle parikymppisenä kotileikissä, eli kyläilemässä on taas käyty. Joskus oon kyllä tehnyt päätöksiä, etten syöpöttele kahvin kanssa pullia ym. mutta pääsääntöisesti se ei ole tarpeen. En kuiteskaan niin usein luuhaa kylissä, vaikka tää viikko siltä näyttääkin. Ainoastaan anopilla käyn niin usein, että hänelle oon (ja Jarppa myös on) sanonut, ettei nyt kiitos yhtään mitään pullakattauksia pöytään, kiitos.

Eväät vs. työpaikkalounas?

Lähes koko menneen opiskeluaikani olin varsin taitava hyödyntämään etuuksia. Lähinnä ruokaetua. Reilu parin euron lounas tai päivällinen oli asia, josta jaksoin olla kiitollinen päivästä toiseen. Mahdollisuusopiskelijalounaaseen aukesi myös työpaikalleni, kiitos runsaan harjoittelumäärän. Paiskinhan siellä harkkoja itsekin. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaa. Niin opiskelu kuin etuuksien voimassaolokin. Nyt elänkin aikaa, jossa painia ottaa keskenään mielestäni hintavahko työpaikkalounas ja jatkuva evästressi.

Ennen, vuosia sitten,  kuskasin evääksi milloin mitäkin Maitorahkaa ananaksella oli aika perus, oli sitten aamu- taikka iltavuoro ja lämpöistä ruokaa syöty taikka ei. Aamupuuroa en syönyt kotona, vaan vasta parin tunnin päästä heräämisestä työssä. Sittemmin olen noin kaikenkaikkiaan terästäytynyt ruokailuissa. Aamiainen tottakai heräämisen jälkeen, ei nälkäkiukkuisena muutaman tunnin päästä. Välipala kahviaikaan ja lounas puolen päivän aikaan. Iltavuoroina (ja yö-) ruokailut saattaa mennä joskus vähän sinne päin , mutta noin pääpiirteittäin aamupuurot tulee syötyä, "isompi ruoka" on saatava 2x päivässä ja välipaloja samat 2x päivässä. Tuo "sinne päinkin" on monella mittapuulla mitattuna varsin hyvin. Näin ollen kattavan ja monipuolisen työpaikkalounaan muuttaminen rahka- ja ananaspurkeiksi ei todellakaan tule kysymykseenkään.

---Niinpä kysynkin teiltä, millaista on teidän työpaikkaruokailu?

Vaikka kuinka kokkailen kotona terveelliset sapuskat lisäkekasviksineen, on mun mielestä haastava päästä yhtä monipuoliseen lopputulokseen, kuin syödessä työpaikkaruokalassa. Kuten olenkin kertonut, meillä tehdään ruokaa aktiivisesti ja jääkaapista löytyy yhtään liiottelematta aina salaattipohjat sun muut. Laskin, että mulla on keskimäärin kolme aamuvuoroa viikossa, joten ihan joka päivä ei työpaikkalounasta tulisi syötyä. Ennen iltavuoroa syödyt opiskelijahintaiset lounaat milloin missäkin olen unohtanut. Työpaikkalounaan hinnalla (5,70€ keittolounas, 6,40€ lounas, salaattilounas sitten 15,90€/kg) saisi kyllä kohtalaisen monipuolisen evään jopa pariksikin päiväksi, että sikäli lounas tuntuu kohtuu hintavalta. Toisaalta taas, vaiva se on kelkkoa niitä hemmetin kasviksia ja muuta ruokavärkkiä himaan kassitolkulla ja etenkin palastella salaattia ja sitä rataa. Vielä enemmän siis, kun tähän asti tehdään.

---Vai syönkö mä vaan paljon??? Voiko kahden hengen taloudessa tuntua, että aina pitää käydä kaupassa?

Työpaikkalounasta maksaessa tulee siis maksettua itse ruoan lisäksi myös vapaudesta ja stressittömyydestä. On hirvittävän vaikeaa ollut sopeutua siihen, että aamuvuoroonkin kantelisin sen yhden välipalajogurtin/-rahkan/-hedelmän lisäksi eväsrasioita ensiksi töihin ja sitten vielä takaisin kotiin. Mielessä on myös ollut tsekkailla kauppareissulla, josko tänä aikana valmisruokahyllyssä olisi tarjolla jotain ruuaksi kelpaavaa. Tuohon osastoon kun ei ole hetkiin tullut paneuduttua.

---Onko sulla antaa hyviä eväsvinkkejä?

Keittolounaita, nam!

Joskus taannoin eräs lukija kyseli, että jakaisinko joskus ruokareseptejä blogissa. En ole koskaan jakanut ja siihen oikeastaan yksi ja ainoa syy: tuskin koskaan kokkailen reseptien mukaan mitään. En omieni enkä muiden. Surffailen kyllä joskus reseptejä katsellen ja saatan poimia idean sieltä, toisen täältä. Toisinaan taas värkkäilen siitä mitä kaapista löytyy tai yritän muistella mitä sitä joskus aiemmin on tullut kokkailtua. Mun ruuanlaitto on siis hyvin pitkälle intuitiohommaa ja joskus harmittaa, kun ei tule kirjoitettua ylös mitä kaikkea siihen tai tuohon ruokaan tulikaan laitettua. No nytpä kuiteskin kirjoittelin ja reseptit löytyy postauksen lopusta. Pahoittelen käyttämiäni termejä mitta-asteikoista, kuten "ripaus" ja "riittävästi". Lisäksi aika monen ihan oikean mitan eteen on lisätty noin -merkki. Kertonee jotain fiilispohjaisesta (saatan mä välistä myös maistella, heh) ruoanlaitosta. Ihan niin reipas en kuitenkaan ollut, että olisin tarkat mitat ottanut ylös.

Syön vähintään kerran päivässä lämpöisen ruoan ja useinmiten kanksi kertaa. Toinen kerta saattaa kyllä olla salaattilounas. Meillä tehdään ruoka aika pitkälle tuoreista raaka-aineista, mutta en kyllä kaihda käyttää puolivalmisteitakaan. Esim. pakastevihanneksia käytetään kyllä aikas paljon. Lisäksi joissain tilanteissa voin kyllä surutta turvautua valmiiseen, josta pakastepinaaattikeitto on hyvä esimerkki. Mutta noin niinkun pääsääntöisesti kokkaillaan aika pitkälle itse ja tehdään sitä molemmat, joskin mä ehkä vähän enemmän. Jonkin verran syön muiden laittamia ruokia. Lähinnä työpaikan ruokalassa. Tähän on kyllä tulossa muutosta, sillä opiskelijakortti ja sen tuoma ruokaetu vanhenee tuossa hetkessä (voi kyynel!). Sapuskanlaitossa on siis entisestään aktivoiduttava.



"Etelän akan riistakeitto":

• 280g riistapakastetta
• pari sipulia
• riittävästi rypsiöljyä
• ripaus suolaa
• pari porkkanaa
• n. 100g parskaalia
• n. 8dl-1l vettä
• yksi kasvisliemikuutio ja yksi lihaliemikuutio
• n. 10-15kpl kokonaista pippuria (vihreää ja mustaa)
• n. 150g ruis-kaurapastaa
• Oatly kaurakerma 2,5 dl
• n. 150g sulatejuustoa
• persiljaa ja ruohosipulia

Käristele riistat + sipuli kattilan pohjalla öljyssä, mausta suolalla. Lisää joukkoon vesi, liemikuutiot, pippurit ja porkkanat. Lisää jonkin ajan päästä parskakaali ja jatka keittelyä hetki. Lyö joukkoon makaronit ja anna kiehua, kunnes makaronit ovat kypsiä. Lisää joukkoon kaurakerma ja sulatejuusto ja anna keiton vielä kiehahtaa. Lisää lopuksi persiljat ja ruohosipulit, valmista!

Punajuuri-jauhelihakeitto:

• 3kpl punajuurta
• 3kpl porkkanaa
• 1l liha- tai kasvislientä
• 2 kpl sipulia
• pari valkosipulinkynttä
• 400g (maustettua) jauhelihaa
• rouhittua mustapippuria
• ripaus suolaa
• 1tl hunajaa
• 1 rkl sulatejuustoa
• smetanaa tarjoiluun

Kuori juurekset ja lisää vesi. Juuresten kiehuessa paista jauheliha ja sipulit paistinpannulla ja mausta mielen mukaan. Lisää juuresten keitinveteen mausteet ja anna niiden kiehua, kunnes punjuuri on kutakuinkin kypsää (n. 30-40min.). Lisää joukkoon jauheliha ja hetken kuluttua myös hunaja sekä sulatejuustonokare ja keittele vielä hetki. Tarjoa smetanaa kylkeen, nam!

Sapuskaa ja suuria tunteita

Aamupala:

Mun aamupala on oikeastaan päivästä toiseen edellisensä kopio: kaurapuuro (pikahiutaleet, mikrossa), mustikoita (jos jotain muita marjoja), pellavansiemenrouhetta (Elixi luomu), pieni loraus mehusoppaa (Valion sokeriton) ja raejuusto (joko Maitomaan rasvaton ja Pohjolan juustolan 2%). Yleensä vedän samat setit naamaan arkena ja viikonloppuna, poikkeuksen tekee vain ainoastaa erikoisaamut poissa kotoa.

Lounas:

Mun lounas on aika lautasmallin mukainen, paitsi se sisältää enemmän kasviksia. Ruokaa kokkailee meillä molemmat, tilanteesta riippuen. Ongelma ei kuitenkaan ole syödä vaikkapa nyt kouluilla ym. sillä en ole kovin ruokakranttu ja löydän kyllä aina itselleni ruuaksi kelpaavaa. Lounaan saatan korvata useinkin ruokaisalla salaatilla, mutta anyway lautaselta löytyy aina kyllä rasvan, proteiinin ja hiilihydraatin lähde. Kuinka paljon ja missä mittasuhteessa riippuu taas päivän aktiviteeteista ja myöskin kuormittumisen ajankohdasta.

Välipalat:

Välipaloina mulla menee esimerkiksi maitorahka (valion rasvaton) erinäisin lisukkein (marjat, hedelmät), Skyr (koska se on vaan niin iisi syödä tilanteessa kun tilanteessa), toisinaan hedelmät tai kasvikset. Smoothieita oon vähän laiska tekemään. Ehkä tää välipalakomponentti on se eniten päänvaivaa aiheuttava kohta, enemmän kuin ruuan kokkaaminen, heh.

Päivällinen:

Katso lounas-kohta. Jompikumpi ruoka on yleensä kevyempi kuin toinen.

Iltapala:

Iltapala on aika usein se leivänsyöntihetki. Tämän hetken suosikki on jälkiuunipalat tai hapankorppu avocadolla. Kasviksia menee leivän päällä ja juustoa myös. Valitsen kyllä juustoista kevyet (yleensä Oltermanni 17%) paitsi, jos joskus on tullut ostettua jotain vahvaa "herkkujuustoa". Yks iltapalavaihtoehto on myös salaatti.

Ruokajuomat ja muut juomiset:

Ruokajuomaksi juon yleensä vettä ja vaihtelevasti, sanotaanko silloin tällöin, maitoa (Valion arkimaito, rasvaton). Kahvia juon ihan liikaa ja teetä, erilaisia laatuja, menee kanssa.

---------

Mun safkaaminen ei tapahdu kellon lyömällä, vaan säätelen ruoka-aikoja aika paljon päivän mukaan. Vuorotyössä on siihen oppinut, sillä treenit tapahtuu eri aikoihin, samoin kun työt. Yleensä syön 4-6 kertaa päivässä, mutta edellä olevasta listasta ainoastaan aamupala on sellainen, mikä on vakipaikallaan aamulla. Joskus päivällinen saattaa venähtää niin myöhäiseksi, että iltapalaa ei enää tule syötyä ja sitä rataa. En kyttäile syömisiäni, mutta syön kyllä kulutuksen mukaan. Esimerkiksi tässä inaktiivisessa elämässä syöminen kevenee, ruokamäärät pienenee ja myös ruokailukerrat harvenee ilman suurempia ponnisteluja, koska kulutus on paljon pienempää nyt.

Oon jo tosi pitkään ruokaillut perusterveellisesti. Sellaisesta ruoasta tulee vaan niin paljon parempi olo, mitä mistään pikaruokamättöruuasta. Pyritään tekemään aika pitkälle itse ruokamme ja käyttämään tuoreita raaka-aineita. En kuitenkaan koe ongelmaksi turvautua tarvittaessa vaikkapa pakastevihanneksiin taikka valmiiseen pinaattikeittoon. Viime aikoina, sanotaanko vuoden kahden aikana, mun syömiset on muuttunut ,jos mahdollista, vieläkin enemmän kasvispainotteiseksi. Joskus menee pitkäkin aika, ettei etenkään punaista lihaa ole tullut syötyä. Kasviksia menee monessa muodossa ja monenlaisia ja musta ne on rehellisesti myös ihan todella hyviä! Hiilarit ei ole mulle peikko, mutta suhteutan kyllä hiilareiden käyttöä kulutukseen: liian vähäiset määrät kyllä tuntuvat erilaisina hiilarihimoina ja mielitekoina ja taas liian suuret määrät pöhöttyneenä olona.

Mulla ei ole oikeastaan mitään ruoka-aineita, mitä tietoisesti tai hyvin jyrkästi vältän, mutta toki on sellaisia mistä en erityisesti tykkää joko maun tai muun ajatuksen takia. Kanaa en syö juuri koskaan, koska ajatus siitä ei tunnu hyvälle. Mun makuun myös kaupassa myytävien kanojen (kaikkien) laatu laski joitain vuosia sitten aika paljon alaspäin. En tiedä pitääkö asia paikkansa, mutta saman seikan huomasi myös Jarppa. Minkäänlaisia mehuja en myöskään juo juuri koskaan, koska en erityisesti pidä niistä enkä tiedä minkä syömisen kanssa mehu mukama maistuu. Leikkeileitä en enää nykyään käytä. No, ne ei monestikaan ole hyviä ja se on helppo tapa vähentää lihan, vieläpä prosessoidun sellaisen, kulutusta. Silti kyllä menee toisinaan vaikkapa nakit taikka valmiit lohipyörykät. Tuoteselosteita tarkkailen jonkin verran. Etenkin edellämainittujen kohdalla. Kovin fanaattista ei kuitenkaan mun kauppareissut ole ja aika pitkälle sitä ihminen muutenkin kulkee niitä samoja reittejä siellä kaupassa.

Vitamiineja syön kausiluonteisesti, lähinnä D-vitamiini on se, jonka saantiin kiinnitän huomiota. Kausiluonteisesti menee myös omegaa, kalkkia, monivitamiinia, magnesiumia. En juurikaan käytä sokerilla maustettuja tuotteita, mutta joidenkin tuotteiden kohdalla on kyllä makeutusaineita käytetty. Sokeria varsinaisessa muodossaan en itse lisää mihinkään. Hunaja on se, mitä tulee käytettyä johonkin jutuuihin. Yleisesti ottaen en ole tottunut mihinkään makeisiin rahkoihin tai jogurtteihin ja siksipä ne aika usein maistuukin ihan ällömakealta. Toki osaan myös herkutella, mutta se on sitten ihan rehellistä herkuttelua. Suolan kanssa on sama juttu ja jonkun toisen tekemä ruoka saattaakin maistua ihan kamalalta vain ja ainoastaan siksi, koska suolaa on liikaa. En ymmärrä miksi sitä pitää ämpätä niin paljon, koska ruokia voi maustaa niin monella muulla tavalla ja suolaa voi sitten lisätä jälkeen päin, jos siltä tuntuu.

Kaikenkaikkiaan koen, että syön aikalailla ravintosuositusten mukaisesti. Ja arvatkaapa mitä, voin myös hyvin! Tää nykypäivän ravintokeskustelu alkaa olla laadultaan jo alaluokkaista. Jotenkin jaksan aina vaan enemmän ihmetellä ihmisten sisälukutaukoa: missään ei käsketä sua "puputtamaan" leipää ja "litkimään" maitoa ylenpalttisia määriä. Sitä paitsi yksi ainoa tulkinta niinkiin suuntaa antavasta asiasta, kun yleiset ravintosuositukset, on aika jyrkkä. Joku toinen kaveri saattaa syödä tosi erilaisesti, kun vaikkapa minä ja silti me molemmat voidaan todeta syövämme aika pitkälle ravintosuositusten mukaisesti. En ole ravitsemuksen asiantuntija (luojan kiitos, ei nimittäin ole varmasti helppoa olla esimerkiksi Fogerholm tämän päivän suomessa), mutta ihan tavallisena rivisairaanhoitajana tuolta kansansairauksien maailmasta voin kysä, että sekö tätä kansaa lihottaa, että paperille on kirjoitettu suositukset, joiden avainkohdat jää todella monelta noudattamatta? Ja ennen kaikkea tutkittuun tietoon perustuvat suositukset.

Se tästä aiheesta. Jää nähtäväksi viitsiikö sitä vilkaista iltapäivälehtien ykkösotsikoihin päätynyttä videopäiväkirjaa (jos joku onnellinen missas, niin tämä juttu). Aamulla katselin Netflixistä (jep, täältä mun kahden viikon elinympäristöstä löytyy sellainenkin) dokkarin ilmastonmuutoksesta ja aina toisinaan tuntuu, että tällä energialla, mitä ravintokeskusteluun käytetään, pysäytettäisiin varmaan koko ilmastonmuutos. Siitä huolimatta piti sitten itsekin laittaa lusikka tähän soppaan. Ihan ensimmäisenä menen kuitenkin kokkailemaan tulevaisuuden toivolle uunilohta, riisiä ja salaattia.

Kuvina kaikennäköisiä ruokakuvia kuukauden takaa.
KIPPIS ja hyvää viikonloppua!

Liikuntariippuvuudesta

Katselin tässä yksi päivä Yle Areenasta tanskalaisesn dokkaripätkän kuntoiluriippuvaisista, pätkän pääsee katsomaan täältä! Sinänsä aihetta ja dokkarin henkilöitä vain pintapuolisesti käsittelevä pätkä, mutta joi asiansa ja haastoi jälleen kerran ajattelemaan omaa suhdettaan liikuntaan ja sen harrastamiseen.

Kuten ehkä moni tietää, mulla on taustalla joitain vuosia kestänyt "lihavuusrepsahdus". Aina noin 14-vuotiaaksi urheilin enemmän tai vähemmän kilpaa ja teini vuosina liikunta jäi täysin. Oikeastaan koskaan ruoka tai ravinto ei ollut elämässä minkäänlaisessa keskiössä ja ehkä ymmärtämättömyys yhdistettynä mahdollisimman inaktiiviseen elämäntyyliin, hormonitoiminnan muutoksiin ja seurustelusuhteeseen paljon herkuttelevan ja vähän liikkuvan poikaystävän kanssa teki inaktiivisesta nuoresta kohtuu isokokoisen nuoren aikuisen. No aika nopeasti se nuori aikuinen kuitenkin heräsi, löysi liikunnan takaisin elämään ja pudotti painoaan yhden vuoden aikana takaisin normaalilukemiin ja totta puhuen myös vähän sen alle. Omalla kohdalla ensimmäinen ajatus oli vain löytää taas liikunta ja tämä oli toki edullista painokehitykselle. Vasta sekundääriajatus oli, että hei, minähän hoikistun ja jos kiinnitän huomiota myös syömiseen, hoikistun varmasti! Kerrottakoon, että painoni tippui tuolloin 30kg yhden vuoden aikana keinona tarkat annoskoot, jämpti ruokarytmi, herkuista kieltäytyminen ja kohtalaisen alhainen rasvan saanti. Jälkimmäisen olen ymmärtänyt vasta myöhemmin, sillä se oli aikaa, kun rasvat oli s****nasta.

Painon putoaminen loppui sinne piirun verran alle normaalin painoindeksin ja se oli ehkä käännekohta, jolloin suhtautuminen liikuntaan oli monin mittarein kyseenalaista. Runsas ja intensiivinen liikunnan harrastaminen yhdistettynä miinuskaloreihin ajoi tilanteeseen, jossa liikunta ei tuntunut enää hyvältä (vaan lähinnä pakolta), yöunet meni, mieli oli todella maassa, toivottua kehitystä ei tapahtunut ja kroppa todella pahasti ylikierroksilla. Lisäksi kyseenalaista oli myös syömiskäyttäytyminen, vaikka sinänsä en ruoan kanssa kovin epäterveesti pelannutkaan. Aivot olivat edelleen vahvasti "painonpudottajamoodissa", vaikka kroppa oli jo piirun verran alle ihanneindeksin.

Oma käännekohta ja jonkinlainen pelastukseni oli olkapääleikkaus, joka ajoi fyysiseen lepoon. Vaikka olin aivan varma, että lihoan yhden yön aikana ties kuinka paljon, kunto katoaa taivaan tuuliin enkä muutenkaan pysty olla. Vaikka kuinka hyppäsin puntarissa ja maalailin mielessäni kauhukuvia jostain, mitä en itsekään ymmärtänyt, ei mitään tapahtunut ja niin loppuviimein oli aletteva puntaroimaan omia tekemisiä ja valintoja. Se ei tapahtunut hetkessä ja tämän jälkeen olikin vielä yksi vaihe, jolloin selkeästi mentiin yli kaiken, lähinnä liikunnan suhteen. Tuohon vaiheeseen liittyi olennaisesti henkilökohtaisen elämän kriisi, jota purin vahvasti urheiluun. Hälytyskellot alkoivat kuitenkin soida ja pikkuhiljaa suhtautuminen liikuntaan alkoi muuttua terveemmäksi. Lopputuloksena paino hilautui vähän ylöspäin lukemiin, jossa on niin sanotusti hyvä olla ja myöskin helppo pysyä. Omalla kohdalla tämä vaihe oli kohtalaisen lyhyt ja myöskin opettavainen. Ymmärrän täysin, että ajatuksista on vaikeaa irrottautua ja varmasti sitä vaikeampaa, mitä pidempään liikuntariippuvuuden ja-/tai häiriintyneen syömiskäyttäytymisen kanssa on taistellut. Uskon myös, että vastaavia kokemuksia on yllättävänkin monella.

Kuva Freepik.com

Edellä kerrotusta on aikaa jo vuosia ja uskoisin löytäneeni jonkinlaisen balanssin asioihin jo aikapäiviä sitten. Kuitenkin kuntoiluriippuvaisuuden elementtejä on edelleenkin tunnistettavissa, kuten varmasti lähes kaikkien paljon liikuntaa harrastavien kohdalla on. Varmasti ihminen, joka harrastaa jotain intohimoisesti, myös ajattelee sitä paljon. Luulen, että moni ihminen, joka harrastaa liikuntaa, jättää esimerkiksi myöhään venyviä illanistujaisia väliin liikunnan tähden. Minä ainakin. Omalla kohdallani treenaaminen ei tällä hetkellä ole niin jäsenneltyä, kuin oli silloin, kun pystyin juoksemaan. Etenkin tuolloin suunnitellun lenkin väliin jättäminen oli huomattavasti haastavampi prosessin, kuin lenkille lähtö. "Juoksemattomuudesta" huolimatta suunnittelen treenejäni tulevaisuuteen (joskin paljon lyhyemmäksi ajaksi, kuin juoksutreenejä) ja suunnitelman muuttumiseen tulee olla hyvä syy. Siitä sitten voi olla montaa mieltä, onko syy riittävä, eikä se aina ole mikään yksiselitteinen asia taikka edes helppoa. Edelleenkin tarvitsen huomattavasti enemmän kannustusta urheilemaan lähtemättä jättämiseen, kuin lähtemiseen. Myönnän myös, että pakolliset tauot liikunnan harrastamisesta koettelee mieltä ja ottaa aivoon. Joskus paljonkin. Varmasti tuttu tunne useimmille.

Toisaalta taas tänä päivänä osaan huomattan paljon paremmin kuunnella kroppaani. Vaikka virhearvioita varmasti tapahtuu, osaan pääosin erottaa fyysisen tai henkisen väsymyksen ja myös tehdä ratkaisuja tuntemusten pohjalta. Tiedän myös paljon paremmin jaksamisen rajani kokonaisvaltaisesti. Elämässä kun on paljon muutakin kuin urheilu, mitä pitää ottaa suunnittelussa huomioon. Pakollisten taukojen tullessa en ahdistu. Olen joustavampi ja kykenen priorisoimaan myös sosiaalisia tilanteita liikunnan edelle. Jos teen päätöksen treenin väliin jättämisestä, en jää siihen vellomaan. Mielestäni siis kohtalaisen hyvin osaan erottaa sen, mikä juuri kyseisellä hetkellä taikka aikana on itselle fyysisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti parhain vaihtoehto. Mikä tekee itselle eniten hyvää. Yksittäisiä virhearviointeja tapahtuu, tottakai, mutta nyt jo vuosia kestäneen kokemuksen mukaan myös tunnistan ne virhearviot. Luulen myös, että jos näitä virhearvioita jostain syystä sattuisikin tulemaan liian usein tai liian pitkään, kuulisin ne hälytyskellot, jotka joskus on jääneet kuulematta. Tiedostan myös, että tilanteelle on todella helppo sokeutua. Erityisen helposti tuo sokeutuminen tapahtuu silloin, kun mieli on mistä tahansa syystä järkkynyt. Toisaalta, myös täysin tasapainosessa tilassa se on varsin mahdollista. Erikoinen on nimittäin ihmismieli, eikä se oma mieli siitä mitenkään poikkea. Niimpä on tärkeää osata kriittisesti punnita omaa suhdettaan liikkunan harrastamiseen ja sama pätee tietysti myös syömiskäyttäytymisen arviointia. Tätä ajattelua ja tutkiskelua, kriittistäkin sellaista, olisi musta hyvä harrastaa säännöllisin väliajoin silloinkin, kun nopealla ajattelulla kaikki tuntuisi olevan enemmän kuin balanssissa.

Millaisia ajatuksia teksti sussa herättää? Punnitsetko ikinä syvällisemmin ja kriittisesti suhdettasi liikuntaan tai syömiseen? Musta tää on aihe, jota oikeasti olisi tärkeä käsitellä enemmänkin. Terveydelle haitallinen liikunta kun ei ole lähimainkaan niin yksiselitteinen asia, kun terveydelle hyödyllinen liikunta.

Keltajuuri ja muita uusia kavereita

Marraskuussahan mä kirjoittelin teille hankkineeni satokausikalenterin, josta olin ihan superinnoissani. Nyt vuonna 2016 on kalenteri saatu seinälle ja jos mahdollista, olen vielä enemmän innoissani. Se on oikeasti inspiroinut mua kokeilemaan uusia juttuja, mitä en koskaan aiemmin niin tietoisesti ole kokeillut. Etenkin juuresten suhteen olen poistunut ikuiselta peruna-porkkana-bataatti-punajuuri -akselilta, jotka kyllä on ahkerassa käytössä edelleen. Kotimaiset juureksethan ovat varastokasviksina sesongissa näin vuoden alussa, eli myöskin edullisia hinnaltaan.

Uusia juttuja on keltajuures. Keltajuuri näyttää ja oikeastaan maistuukin vähän punajuurelta. Nimensä mukaisesti väri on vaan keltainen oranssin rusehtavalla kuorella. Vaikka sanonkin sitä vähän punajuuren makuiseksi on sillä silti ihan oma makunsa, että jos punajuuresta ei välitä, niin kannattaa silti keltajuurta kokeilla. Toinen uutukainen on palsternakka. Sitähän taitaa olla vähän jokaisessa pakastejuurespussissa, mutta siitä huolimatta en koskaan tietoisesti ole ostanut tai valmistanut palsternakkaa. Olen ehkä kuvitellut sitä vähän pahanmakuiseksi. No tulipa todettua vääräksi tämäkin perätön uskomus. Kolmas uusi juurestuttavuus on mustajuuri. Musiten kuorien sisällä oleva valkoinen juures. Mustajuuren mausta tuli mieleen parsa, hyvää oli. Keltajuuresta ja palsternakasta olen tehnyt ihan vaan uunijuureksia ja mustajuuren oon valmistanut keittämällä lisäkkeeksi. Tulevaisuudessa aion katsella edellämainittuihin juureksiin jotain resepti-inspiraatiotakin. To do, vai onko se sitten to taste, -listalla on ainaskin vielä maa-artisokka ja raitajuuri. Lanttu (lanttulaatikkoa lukuunottamatta) ja nauris on tuttuja juureksi kyllä, mutta luulen, etten oikein pidä niistä. Palsternakkakokemuksen myötä aion kyllä ostaa myös niitä joku päivä. Ehkä mun mieleipide on tässä vuosien aikana muuttunut.

Juureksista tulee mieleen monelle pakastejuurespussit ja se on kyllä ihan väärä mielikuva kotimaisista tuoreista juureksista. Uunijuurekset oikeista juureksista on yksi helpoin ja herkullisin ruoka ikinä! Eikä myöskään voi sanoa, että olisi kyse mistään kalliista ruuasta, kun juureksista puhutaan. Eli ei todellakaan ole kallista syödä terveellisesti, jos vähänkään käyttää mielikuvitusta ja näkee vaivaa. Mua vähän harmittaa se, että ollaan ostettu Jarpan kanssa yhtenä jos toisena syksynä alakerran kylmävarastoon juureksia, mutta ne menee siellä aika nopsaan pilalle. En tiedä onko siellä väärä lämpötila vai säilötäänkö me niitä jotenkin väärin? Kertokaa, jos tiedätte. Olis vaan vieläkin edullisempaa ja vaivattomampaa ostaa isot satsit syksyllä tavaraa ja hakea sieltä sitten tarpeisiin.

Keltajuures ja koura

Laardille lähdöt!

Tänä vuonna joulun alla ajattelin, että mitäpä jos ensi kertaa selviäisin joulusta ilman niitä legendaarisia joulukiloja? Kesäkilot, lomakilot, mitä näitä nyt on, ei ole mulle ongelma eikä mikään, mutta joulukilot ne näköjään on. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta välillä v***ttaa olla ihminen, johon tuo laardi tarttuu kun tossu paskaan. Okei, tarttuu lihas myös, eli homma toimii tarvittaessa myös siihen suuntaan. Just nyt ei vaan edes se jaksa lohduttaa. Joskus tuntuu vaan kohtuuttomalta se, että on ihmisiä, jotka repsahtaa pariksi kuukaudeksi syömään mitä sattuu ja milloin sattuu ja sitten on ihmisiä, jotka syö pari viikkoa mitä sattuu ja miten sattuu, niin heti rankaistaan sekä puntarilla että peilin edessä!

Vaikka noin niinkun pääpiirteittäin olenkin joustavan syömisen kannalla, mutta omalla kohdalla olen huomannut, että tälläisten joulun kaltaisten ajanjaksojen jälkeen on jäykistely se parempi startti kuin joustavuus. Kaikenlaiseen naposteluun ja hiilariherkkuihin kun on ihan tuhottoman helppo jäädä koukkuun ja jatkaa tapaa ikään kuin vahingossa. Siitä muutaman viikon kestävästä jäykistelystä taas on helppo siirtyä joustavaan syömiseen.

Ilman joulua tai niitä lisäkilojakin mun syömiset on tovin ollut himpun verran retuperällä. Vapaapäivinä aamiaiset tahtoo venyä turhan myöhäiseksi ja kahden lämpimän ruuan syönti tuottaa haasteita. Tämä taas johtaa epäsäännölliseen syömiseen, joka ei omalla kohdallani vaan toimi. Toki tiedän, että perusjutut on ollut kohdillaan jo monen monta vuotta. Toisinaan pikkujuttujen kanssa menee paremmin ja toisinaan taas heikommin. Viime aikoina on mennyt heikommin. Tiedän myös, että monia saattaa ärsyttää, kun normaalipainon rajoilla seilaava tyyppi valittaa joulukiloistaan. Silti väitän, että mun mielestä ihan jokaisen on tervettä pohtia omaa ruokakäyttäytymistään ja tarvittaessa tehdä korjausliikkeitä.

Takaisin ruotuun siis, tuokoon tammikuu kuria ja järjestystä.

Tammikuun to do -lista, mitä safkaamiseen tulee:

1. Säännöllinen syöminen! Jos ei ruokailumahdollisuutta ole, niin välipaloihin panostaminen!
2. Energiapitoisuuden kevennys.
3. Annoskokojen tsekkaus. Ei ehkä ongelmaa, mutta hyvä pitää mielessä.
4. Ruokavalio kasvispainotteiseksi.
5. Herkuttelua erittäin, paino sanalla erittäin, harkiten.
6. Kaikenlainen muukin naahiminen ruokakaapilla nolliin. Jos mielitekoja, palaa kohtaan 1,2 ja 3.
7. Riittävästi vettä, jotta aineenvaihdunta pelaa. Tää on omalla kohdalla haastavaa, kun en "luontaisesti" joisi kovin paljoa.

Nonni. Siitä se lähtee. Tammikuu ja joulukilot. Ei haittaisi yhtään, vaikka muutama enemmänkin. Tammikuu on #timmikuu vai miten se meni?

Ei näin...

...vaan näin!

Satokausikalenteri

Tämän syksyn "se juttu" ja "se hankinta" on ehdottomasti satokausikalenteri. Kuulin satokausikalenterista mun opparikollegalta joskus jo kauan aikaa sitten ja se piti onnekseni huolen nyt, että sen muistin myös hankkia. Sen lisäksi, että Satokausikalenteri tuli meitsin postilaatikosta keittiön seinälle, se on näköjänsä tullut myös meitsin lähikauppaan. Tupla jee!

Luulen, että blogimaailmassa tää kalenteri on melkoisen tuttu. Kyseessähän ei ole mikään peruskalenteri, missä syyskuun kohdalla on omenankuvia ja lokakuussa kurpitsaa, vaan oikeasti informatiivinen paketti siitä mitä milloinkin kannattaa syödä niin kotimaisten kuin ulkomaisten kasvistuotteiden osalta. Kenen sitten kannattaa tuo kalenteri itselleen hankkia? No niiden, ketkä arvostaa syömässään ruuassa esimerkiksi edullisuutta, ekologisuutta, hyvää makua, tuoreutta, monipuolisuutta, mahdollisimman vähäisiä lisäainemääriä, vähäistä hävikkiä tai terveellisyyttä. Eli ihan varmana jokaisen kannattaa!

Itse uskon saavani kalenterista paljon irti etenkin hedelmien suhteen. Kotimaiset satokaudet on mulle ennestään kohtalaisen tuttuja, mutta luulen saavani uutta infoa myös sille osa-alueelle. Lisäksi toivon, että pääsisin pikkuhiljaa irti siitä, että ympäri vuoden ruoan kanssa on saatava salaattia, joka sisältää jotain vihreää, tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Oppisin ja ennen kaikkea uskaltaisin syödä edes jonkin verran monipuolisemmin. Koska olen niin kiinni tuossa perussalaatissa, niin ainakin ruokakasvikset tulee vuonna 2016 olemaan enenevässä määrin sesonkitavaraa.

Innovate or die, tai jotain sinne päin, lukee ammattikorkean seinillä joka puolella. No nää tyypit on ainakin innovoineet (voiko tuota naurettavaa sanaa käyttää noin?). Ihan superhyvä keksintö. Kalenterin takalehdillä on keksijän terveiset, jossa hän kertoo kalenterin olevan edelleen vain elämäntapa ja harrastus. Aika todella huippua, että jakavat elämäntapansa ja harrastuksensa meidän kaikkien kuluttajien saataville. Tää postaus saattaa vaikuttaa mainospostaukselta. Tavallaan se sitä onkin. Hyvät jutut vaan saa mainosta ilman hyödykettä kertojalleen. Ellei hyvää mieltä siitä että säkin hankit jotain niin kivaa, kun mä, lasketa hyödykkeeksi.

Ruokakolmio: miten menee noin omasta mielestä?

Kuva Valtion Ravitsemusneuvottelukunta

Kasvikset:

Kasvikset on kiistatta meidän perheen syömisen perusta. Syön salaattia ruoan kanssa reippaasti aina ja toisinaan toisen, "kevyemmän", ruoan pohjana toimii salaatti, jonka ympärille rakennetaan lounas tai päivällinen. Yleensä päivällinen. Erilaisia kasviksia tulee käytettyä myös lämpimän ruuan pohjana, jokolihan sijasta tai hiilihydraatin lähteenä. Vaikka suositukset kasvisten syönnin suhteen on mulla erittäinkin hyvällä tasolla, niin oon sitä mieltä, että vieläkin voisin syödä monipuolisemmin kasviksia.

Marjat ja hedelmät:

Marjoja käytän joka aamu puuron kylkeen. Yleensä mustikkaa, joskus vattua tai molempia. Marjojen satokautena niitä tulee käytettyä monipuolisemmin, mutta satokauden ulkopuolella mennään pakastemarjoilla. Pakastemarjoina meillä on edellämainittujen lisäksi tyrniä ja puolukkaa, mutta vähemmän. Niitä tulee käytettyä satunnaisesti.  Hedelmiä syön silloin tällöin, mutta en päivittäin. Hedelmät on mulla lähinnä helppo eväs, jos muut ruokavälit venyy liian pitkäksi.

Täysjyväviljalisäkkeet ja peruna:

Aika monia vuosia on jo mennyt niin, että riisit, pastat ja muut tulee syötyä täysjyväisenä. Riisi taitaa nykyään olla se yleisin lisäke. Välillä myös pottua, etenkin satoaikana. Pastaa taas tulee nykyään syötyä himpun verran harvemmin. Edellämainittujen lisäksi käytän myös nuudelia ja kuskusta, jotka toisinaan saattaa olla sitä vaaleaa versiota. Toisinaan tämä palikka tulee täytettyä erilaisilla kasviksilla, kuten nyt vaikkapa bataatilla.

Leipä, puuro, mysli:

Ilman (kaura)puuroa ei päivä lähde käyntiin tai lähtee hyvin huonosti. Muuten viljatuotteita tulee sitten syötyä kutakuinkin muutaman leipäpalan verran päivässä. Leipävalinta osuu ruisleipään, joskus kauraleipään. Vuosia vuosia sitten oon ollut melkoinen leivän mättäjä. Sittemmin olen omasta mielestäni oppinut säätelemään leivän syöntiä kulutukseen. Mun tulee harvemmin syötyä leipää ruoan kylkeen (toki riippuu vähän ruoasta). Se milloin leipää menee, on yleensä välipala tai iltapala.

Kasviöljyt ja margariinit, siemenet, pähkinä:

Siemeniä laitan aika usein salaatin sekaan. Paistamiseen käytän tarvittaessa rypsiöljyä. Oon tän jutun aika hyvin sisäistänyt. Salaatinkastikkeena öljyt olisi parempi valinta verrattuna valmiisiin kastikkeisiin, mutta myönnän, että tämä parempi välinta jää turhan usein tekemättä. Pähkinöitä tulee syötyä satunnaisesti ja mikäli ne on maustettuja, lasken ne ehdottomasti sattumiin.

Vähärasvaiset maitovalmisteet:

Maitovalmisteita tulee käytettyä kyllä ja vähärasvaisina joo. Rasvaton maito ruoan kanssa, taikka sitten vesi. Se maidon raahaminen kaupasta on aika hanurista. Leivänpäällä juustoa ja aamupuuroon raejuustoa. Maitoarahkaa menee myös. Ei ehkä päivittäin, mutta menee.

Kala, siipikarja:

Kalaa voisi syödä useammin, mitä meillä yleensä syödään. Tää on juttu, jossa Jarpan kanssa aina vähän väliä päätetään tsempata, mutta jotenkin se sitten tahtoo jäädä. Siipikarjaa en syö oikeastaan koskaan tehotuotanto mielikuvien tähden. Toki voisi syödä riistalintuja ja luomua, mutta vähäistä se on.

Lihavalmisteet, punainen liha, kananmuna:

Punainen liha tarkoittaa omalla kohdallani useinmiten nautaa. Joskus harvemmin possua. Tehotuotantoa varmasti sekin, tiedän. Edellämainittu siipikarjan karttaminen johtaa siihen, että tätä osiota tulee nopealla ajattelulla käytettyä liikaa. Toki protskua pyrin saamaan kasvisversioista myös, mutta joka tapauksessa tuntuu, että tässä asiassa voisi olla paikka parantaa ruokavaliota.

Sattumat:

Sattumat on just nimensä mukaisia, eli sattumia, joita ei usein tule käytettyä. Omalla kohdalla ne on lähinnä maustetut pähkinät, suklaa, salmiakki ja joskus lakritsi. Irtsikoista ja muista värikkäistä karkeista oon viime aikoina pyrkinyt pääsemään täysin pois: niillä ei saa aikaan kun pahan olon. Tuntuu, että nää Fazerin megamixtuttifruttijumbohässäkät on kyllä suunniteltu ihmisten makuaistia, heikkouksia ja tiedettä törkeästi hyödyntäen ja lopputulos on aina se, että niitä tulee syötyä liikaa. Kyläpaikoissa tai kahviloissa tulee joskus syötyä kahvin kylkeen jotain herkkua, harvemmin kotona.

---

Väitetään ravitsemussuosituksista mitä hyvänsä, niin uskon, että suureen enemmistöön ne toimii. Lisäksi väittäisin myös, että aika moni ruokatrendi saa yksilön kohdalla alkunsa siten, että syödään ihan miten sattuu ja mitä sattuu, lähdetään dieettikokeiluun, joka tuottaa tuloksia ja haukutaan pystyyn ravitsemussuositukset, vaikkei käytännössä olla niiden mukaan ikinä syötykään!

Itsellähän löytyy vuosien takaa myös painonpudotushistoria. Tää mun painon pudottaminen tapahtui ilman minkäänlaisia dieettejä (jos ei herkkujen säännöstelyä oteta lukuun) ihan a) perusterveellisyyden- b) säännöllisen ateriarytmin- ja c) jonkinlaisen ruokatietouden periaatteita noudattamalla. Kohtuullisesti käyttämällä ei mikään voi olla pahasta. Toki kohtuu on eri juttu vaikka nyt ruisleipäpalan ja suklaapatukan välillä! Allergiat ja eettiset valinnat on asia erikseen. Ihminen ei nyt kuitenkaan ole (todellakaan!) allerginen hiilihydraatille tai rasvaköyhää ravintoa ei voi perustella eettisyydellä.

En ole ravitsemuntieteilijä ja niimpä tämäkin postaus on kirjoitettu ihan tavallisen tallaajan näkökulmasta. Tehdäkseen tervellisempiä valintoja ei tarvitse ravitsemustieteilijä ollakaan. Omalla kohdalla nää valinnat on aika arkisia. Pyrin valitsemaan täysjyväviljaa ja tyydyttymätöntä rasvaa sisältäviä valmisteita. Tummaa ja pehmeää, noin niinkuin karkeasti. Tsekkaan lisätyn sokerin ja vältän valmisteita, jossa on lisättyä sokeria. Suosin vähärasvaista (vaikkei se ehkä aina olisi tarpeellista). Näin kun oppinut syömään, se on myös maultaan paras vaihtoehto. Sokerista jogurttia ja rasvaista juustoa päivästä toiseen, -ei kiitos.

Lisäksi valitsen kotimaisen, jos se vaan on mahdollista. Lautasmalli on ihan jees, paitsi kasviksia syön enempi. Pyrin siihen, ettei ateriavälit veny liian pitkäksi ja siihen, että syön kulutuksen mukaan. Jälkimmäinen toimii molempiin suuntiin: jos liikkuu paljon, huolehdin, että syön riittävästi ja taas jos liikunnat on jostain syystä seis, ei ravinnon tarvekaan ole niin suuri. Pyrin siis kuuntelemaan nälkääni. Viimeisenä vielä ne pari tärkeää pointtia. Pyrin suhteuttamaan asiat (joissa tilanteissa se paskalaatuinen safka on vaan terveellisempää vetää naamaariin, mitä olla esimerkiksi syömättä mitään) ja olemaan stressaamatta liikaa!

Tällaisia ajatuksia sapuskasta täällä, millaisia ajatuksia sulla? Hyviä viikonloppulounaita kaikille! Itse söin just Tehyn koulutuksen puitteissa lounaan Rantasipi Laajavuoressa. Olihan se hyvää!

XXII Ween Maan Wiljaa

Markinat melkein yhtä vanhat kun minä ite! Ween maan wiljaa kala- ja elomarkkinat on Jyväskylässä syyskuun kolmantena viikonloppuna vuosittain järjestettävä markkinatapahtuma. Nimensä mukaisesti myynnissä on sitä ween ja maan wiljaa, sekä heti syötäväksi että kotiin vietäväksi. Verkkosivuillaan markkinoista kerrotaan seuraavaa:

"Tapahtumassa on tarjolla syksyn satoa pelloilta, puutarhoista ja järvistä. Viljelijät, kalastajat, jalostajat ja käsityöläiset esittelevät ja myyvät syksyn satoa, luomutuotteita, kala- ja lihatuotteita, leivonnaisia ja erilaisia käsitöitä."

Tämän vuoden markkinat oli isot. Koko ympyrätori oli ääriään myöten täynnä ja sisätilojakin oli varattu Paviljonkiin parin hallin verran. Katseltavaa riitti useammaksikin tunniksi. Paljon oli herkkuja, ihmisiä ja ihania juttuja. Ostella olisi voinut vaikka ja mitä, mutta kohtuuden nimissä kuitenkin pysyin. Ostoskoriin tarttui tänä vuonna seuraavat jutut.

Merinovillasukat mulle ja Jarpalle sekä itselleni sormikkaat. North outdoor.

North outdoorista ja sen merinovillaisista tuotteista olen kirjoittanut aiemminkin postauksen, eli sen kummempia en ala niistä enää jaarittelemaan. Kotimaisen villatalon tuotteita siis ja hyviä ovat, kun kerran taas niitä hankin!

Lasin aluset. Design Pylsy.

Kotimaista designia. Tuotteet tehdään alusta loppuun saakka Suomessa. Kaikenlaisia sympaattisia sisustusjuttuja, koruja ja vaatteita oli heillä myynnissä. Varmaan tulevaisuudessakin tulen jotain heiltä hankkimaan. Onnekseni Design Pylsyltä löytyy myös myymälä Toivolan vanhalta pihalta, eli ihan läheltä.

Siitepölyä. Heinäholman Mehiläistarhat.

Mehiläiset keräävät siitepölyn rakeiksi, joka sisältää luonnon omia vitamiineja, proteiineja, aminohappoja, flavonodeja, kreatoneja ja kivennäisaineita. Siitepölyä kutsutaan jopa maailman parhaaksi lisäravinteeksi. Ennen kaikkea se maistuu hyvälle! Siitepölyn ravintosisältö vaihtelee riippuen siitä, mistä siitepöly on kotoisin. Meikäläisen siitepöly on tietysti Pohjanmaalta, eli todellakin sitä maailman parasta.

Aito Cheddar Valkosipulinapuja. Jukolan juusto.

Ihan törkeän hyviä naposteltavia cheddarjuuston palasia. Jukolan juusto sijaitsee Leivonmäellä, mutta juustoja löytyy kaupoista sieltä täältä ympäri Suomea. Juustoihin käytettävä maito saadaan naapurin tilalta, onnellisilta lehmiltä. Sivuillaan kertovat hyvin tarkkaan valmistusprosessin. Suosittelen todellakin maistamaan!

Markkinoiden henkeen kuuluu monenmoiset maistiaiset ja makkarissa olikin iloinen valkosipulin käry seuraavana aamuna. Toinen markkinoiden henkeen kuuluva juttu on ruokailla ja/tai kahvitella paikan päällä. Koska tällä kertaa ruokailin vain ja ainoastaan syömisen ilosta, valitsin muikkuroven. Muistaakseni Kuusamon muikkujen. Hyvää oli, niinkun aina!

Viikon jäätelöt ja muuta(kin)

Viime viikolla......

• .....aloitin pitkästä pitkästä aikaa työnteon, josta ansaitsee (vähän!) rahaa.
• .....pidin väliviikon kuntosaleilusta, koska sisäliikunta olisi ollut pilkantekoa ekalle oikealle kesäiselle viikolle.
• .....kaaduin ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa pyörälläni. Perus tyriminen lukkopolkimien kanssa. Minä selvisin rintalastan tärähdyksellä ja pyörä (jota en vieläkään ole nimennyt) pienellä naarmulla penkkiin. Mahtoi pyörää hävettää kuskin kömmähdys!
• .....jäin yksin kotiin yli viikoksi, koska koskikalastaja-Jarppa lähti koskikalastamaan lappiin.
• .....fiilistelin kesää ja kesäistä Suomea!
• .....vietin hauskan kesäretkeily päivän kummityttöni kanssa. Korvaava suunnitelma loppuunmyydyn kesäteatterin vuoksi.
• .....kärähdin auringossa, koska en ollut riittävän huolellinen suojauksen kanssa.
• .....söin aika monta jäätelöä.
• .....tapasin mukavia ihmisiä!

Eli aika kiva viikko.

Viikon treenipäiväkirja meni siten, että...

ma: pyöräily 2h5min.+ sauvailu maastossa 55min.
ti: hölkkä 25min. + kotijumppa 25min.
ke: ---
to: pyöräily 1h45min.
pe: hölkkä 25min. + pyöräily 55min.
la: pyöräily 2h50min.
su: ---
yht: 9h45min.

Sitten vielä loppuun (taas) pieni pohdiskelu koskien viikon treenipäiväkirjojen postaamista blogiin, joita osa kirjoittajista tekee ja osa taas ei. Omat motivaattorit kyseiseen kirjoittamiseen on oikeastaan puhtaasti se, että tykkään koota viikon treenit "kirjallisesti" yhteen. Tavallaan nämä postaukset ovat siis treenipäiväkirja itselleni, vaikka harvoin menneisiin viikkoihin palaankaan. Ainoa treenipäiväkirja tämä ei suinkaan ole, vaan treenit menee Garmin Connectiin. En ensinnäkään aina osu tasaminuuteille, vaan pyöristän ne lähimpään viisi minuuttiseen kirjoittaessa. Jos joku on näin ajatellut. Tykkään siis koota yhteen asioita ja tehdä listoja. Tekemättömistä ja tehdyistä asioista. Yleensähän ne listan on nimenomaan niitä puuttuvia asioita (kauppalista), rästihommia (ns. to do -lista) tai muita muistettavia juttuja (pakkauslistat), niin vaihtelua se on sekin, kun voi kerrankin tehdä listaa asioista, mitkä on tapahtunut.

Miksi taas en kirjoita liikuntojani, on se, että toisinaan tuntuu, että tämänkaltaiset asiat ruokkivat vertailemaan itseään muihin. Siinähän ei siis ole mitään pahaa, jos sitä tekee positiivisessa mielessä inspiraatiota tai vinkkejä saadakseen (mitä nyt ei tästä blogista varsinaisesti saa), mutta jos vertailu on negatiivista, on se mun mielestä aika ikävä juttu. Omalta osaltani en sitä haluaisi olla ruokkimassa. Kaikenlainen harrastamisen vertailu on muutenkin turhaa: aina, toistan aina, löytyy paljon ihmisiä, jotka treenaa enemmän, paremmin ja monipuolisemmin. Ja jos omaa tekemistään ja kuntoaan haluaa peilata muihin, niin aina löytyy myös ihmisä, jotka liikkuu paljon vähemmän ja on paljon paremmassa kunnossa kun itse ja niitä, jotka liikkuu paljon enemmän ja on paljon huonommassa kunnossa kun itse. Sikäli aika turhaa se vertailu. En myöskään kirjoita liikuntojani kehuskellakseni viikoilla, joilla liikuntaa on kertynyt enemmän tai selitelläkseni viikkoja, joilla ei niin paljoa ole tullut liikuttua.

Sellainen koonti tänään. Mitä mieltä te lukijat ootte näistä blogeissa esiintyvistä viikon liikunta koonneista?

Ja hei, ylemmän kuvan kun kertoo kahdella ja tähan alas lisää vielä "vähän" Ben & Jerry's korvapuusti -jädeä, niin postauksesta löytyy myös VIIKON JÄÄTELÖT!

P.S. Toivottavasti kaikki blogilistalaiset on löytänyt tiensä tänne ilman ko. sivustoa. Facebookki löytyy täältä, klik. Ehkä joskus räntäsateessa jaksan ährätä tuonne sivupalkkiin tuon bannerin vähän paremmin.

Nää päivät ollu tuulisii.....(+ viikon liikunnat ja villiruokamenu!)

(Postauksen kuvat viikolla olleelta Resurssiviisaus -tosilta, jossa siskon ja sen nuorimmaisen kanssa pyörähdettiin. Elämän eka villiruoka-ateria! Pakko jakaa!)

Oli herkkua!

Huhheijjaa. Ompa ollut tuulinen viikko ja etenkin nyt tämä viikonloppu. Ja joka ikinen päivä katson säätiedotusta, joka lupaa seuraavalle päivälle poutaa, mutta aamulla sinne ilmestyy aina jokin sadepilvi, jonka todellinen kohdalle osuminen onkin sitten sattuman kauppaa. Pääsääntöisesti liikunnan näkökulmasta mulle on ihan yks ja hailee millainen keli on, mutta kieltämättä eilisesta myrskytuulien ja sadekuuron värittämästä loppulenkistä viisastuin ja lyhensin tämän päivän reittisuunnitelmaa muutaman kymmentä kilometriä. Olihan kuitenkin Jyväskylässä varoitukset sekä kovista tuulista ja ukkospuuskista. Kokemattomana pyöräilijänä mun mielestä on kohtuu haastavaa ihan jo se pyörän hallintakin!

Menu

Haasteista huolimatta lauantaina tuli poljettua tähän astisen elämäni pisin lenkki, 80 km. Lisäksi iltapyöräilyt pikkusiskon grilliruokien ääreltä kotiin. Tänään taas sain maistaa ensimmäistä kertaa peesipyöräilyä tuntemattoman ihmisen kanssa. Jonkin matkaa herrashenkilön kanssa yhtämatkaa pyöräilin ja muutamat jutut vaihdoin, mutta Ronsuntaipaleentien mäkiin meikäläisen kuntotasolla ei pystynyt mitenkäänpäin vastaamaan. Aika hauskaa kyllä tuollainen meininki, J mua taannoin valistikin, että pyöräilymaailmassa niin saattaa käydä.

Tulevan viikon aion aloittaa huomisaamuna salitreenillä, josta seuraava etappi on Rajakadun kampuksen kellariluokka. Siellä väännetään taas opparia ihan viimeistä päivää.

Viikon liikunnat:

ma: sali 50min.
ti: sali 50min.
ke: pyöräily 1h50min.
to: ---
pe: ---
la: pyöräily 3h20min. + 40min.
su: pyöräily 1h45min. + corejumppa 30min.
yht: 8h55min.

Ja sitten vielä vähän itsensä ja oman blogin markkinointia Blogilistahan taitaa olla nyt sulkeutunut lopullisesti. Sieltä tuli kohtalaisen paljon klikkauksia ja toivonkin, että joukossa olleet lukijat löytäisivät tiensä blogiin jatkossakin. Myös uusista lukijoista olen onnellinen ja toivotan kaikki tervetulleeksi. Blogiahan voi seurata esimerkiksi seuraavissa  blogilistaan verrattavissa sivustoissa:

Bloglovin
Blogkeen
Blogipolku

Lisäksi on Facebook

Ja sitten ne kaikki syöttenlukijat sun muut, joista en ite ymmärrä hölynpölyä (olipas varsin hyvä markkinointi).

Ittestäni voisin kertoa sen verran, että oon juoksuun (ja punttisaleiluun) hurahtanut sekä entinen että tuleva maratonharrastaja. Sekä maastosellaisten että maantiesellaisten. Muutenkin liikunnan (suur)kuluttaja. Tällä hetkellä parantelen itseäni pitkästä jalkapöytä/PF-ongelmasta, jonka kruunasi lateraalimalleolin murtuma kevättalvella. Sitä myöten uusina hurahduksina on ilmennyt ainakin hiihto ja pyöräily. Niistä siis paljon lätinää, mutta myös muusta. Mitä tämä elämä nyt eteensä tuo.

Vähä väsähtäneet kaverukset :D