keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Keskiviikkoa keskellä viikkoa, mun päivä

Laitetaanpa taas eetteriin postaus vuorotyöläisen perus aamuvuoropäivästä. Elikkä mun päivästä. Näiden postausten tekeminen on kivaa ja myös muiden vastaavia on mukava lukea. Kokeilkaapa vaikka, haastan teidät kaikki.


Kello soi 05.55 ja tapojeni vastaisesti painoin ekan herätyksen pois ja jäin odottamaan seuraavaa (mullahan on siis aamuvuoroihin viidestä seitsemään herätystä, kun on se "ihan varmana nukun pommiin -neuroosi, tiedättekö?). Sängystä pääsin ylös klo 06.00 ja jo toi viisi minuuttinen tietää ripeämpää aamutoimintaa. Ekana pesut, sitten pikapikaa puurot ja kahvinkeitot. Joskus aamuvuoroina tuo puuro saattaa jäädä väliin, mutta kun töissä se aamupuuro olis vasta aikasintaan puoli ysi, niin viime aikoina oon yrittänyt pyrkiä sen syömään. Oikealla kädellä lapan puurot ja kahvit naamariin ja vasurilla selaan päivän Keskisuomalaisen. Paperilehti on parasta. Kevyt pikameikki eli värivoidetta ja vähän ripsaria, kamat kasaan, vaatteet päälle ja menoksi. Siinäpä se, mun aamu.


Klo 06.45 oon hississä matkalla töihin. Hissi se on aina valmiina kutoskerroksessa ja oon tullut siihen tulokseen, että oon meidän rapun eka liikkuja heti lehdenjakajan jälkeen. Niin sen on pakko olla. Mulla on nyt matkaa se puiolisen kilsaa, mutta kuljen sen silti pyörällä. Työpaikalla ja työvaatteet päällä on aika tarkalleen seiskalta, niinkun viimeistään pitääkin. Yleensä olen kyllä vähän aiemmin, mutta se viisminuuttinen. Aamu alkaa rapsalla, jonka jälkeen ruvetaan työntouhuun. Ysiltä on tauko ja mä syön rahkan ja leipäpalasen, mitä jäi aamiaisleivistä. Niin ja kahvia. Jos en olisi syönyt kotsassa puuroa, söisin nytten.


Työt jatkuu ja puolen päivän maissa syön lounaan: kasviscouscousta, lohipyöryköitä ja salaattia eväänä. Puman kenkäpussi on mulla eväspussina. Vatsa tulee hitokseen täyteen. Iltavuoro tulee töihin puolenpäivän maissa taikka yhteen ja silloin on aamuvuoron annettava rapsa iltavuorolle. Töitä on sitten moneenko on, mutta yleensä kahteen-kolmeen taikka jotain siltä väliltä. Meillähän on sellainen kolmen viikon jaksotyö ja 114 tuntia ja 45 minuuttia noina kolmena viikkona töitä on. Mä lähen kotiin puoli kolmelta, mutta jään silleen suusta kiinni, että kotsassa oon vasta tasan kolmelta.


Töissä katseltiin kollegoiden kanssa ikkunasta, että vitsi aurinko pitkästä aikaa. Niimpä vaan vesisade alkoi just kahdelta, niinkun Foreca eilen lupas. Kuitenkaan en kotimatkalla kastunut, mutta eipä tuo haittaisikaan, koska matka on niin lyhyt. Kotimatkalla soittelin mun pikkuveljelle, koska mennään ehkä huomenna katsoon jääkiekkoa hallille. Töissä en pidä omaa puhelinta mukana ja mua ärsyttää suunnattomasti muutenkin ylenpalttinen puhelimen näpelöinti. Etenkin jos on seurassa ja eniten, jos on töissä.


Kotiin päästyä mun oli tarkotus tsekkailla säpot ja muut somet ja olla parikytminsaa vatupassissa ennen sapuskan laittoa, mutta mun opiskelijakaveri soittikin. Se parikytminsaa menikin sitten puhelin korvalla, kun yhdessä äimäiltiin, että pitääköhän ja mitäköhän pitää. Suuntautumisvaihtoehto pitäis ainakin tietää ihan just, mutta mä en oo vielä päättänyt sitäkään. Aika pian rupesin kokkailemaan ruokaa ja Jarppakin tuli kotsaan opinnoistaan. Sekin käy jotain opintoja töihinsä liittyen. Mulla oli plan tehdä wokkihärpäkesysteemit pakastevihanneksista ja naudan paistijauhelihasta, sellanen on meidän pikaruoka. Kesken kokkauksieni tajusin, että nuudeleita ei oo ja hätäpäissään laiton joukkoon vähän sitä couscousta. Ison satsin salaattia väsäsin myös.


Neljän maissa syötiin ruoka. Aika vähän söin, koska ei ollut kova nälkä. Couscousta taas. Tuo aamupalajuttu on kyllä ratkaiseva, koska muuten olisin tässä vaiheessa nälkäkuoleman partaalla. Se jälkeen otin ne vatupassit sohvalla: luin puhelimesta uutiset, blogit ja vilkaisin facebookin feedin. Aika masentavia on kyllä uutiset nyt viime päivinä ja joskus mietin niitä paljonkin. Oon vähän sellainen. Vähän aikaa pötkötettyä keitin kahvikupposen ja siirryin tähän koneelle, isomman ruudun ääreen siis. Rupesin jopa alustamaan tätä postaustakin, ettei illalla menisi niin aikaa. Telkkaristakin kerrankin tulee illalla katsottavaa, nimittäin HHU, elikkä Hyvät ja huonot uutiset.


Illan ohjelmana oli kuntosali ja jalkapäivä. Heittelin kassiin tarvittavat vermeet (Vibramin kengät, hikipyyhe, päähän laitettava huivi, vesipullo, spibelt ja hyppynaru). Salikamat puin päälle jo kotona (SOC:n trikoot, Adidaksen toppi ja Lidlin paita). Sykemittaria oon tavannut käyttää ihan vaan, koska tieto siirtyy kätsästi arkistoon. Yleensä teen aina niin, paitsi sillon jos meen suoraan jonnekin muualle taikka jostain muualta meen suoraan salille. Salille lähdin fillaroimaan joskus kuuden maissa. Vähäsen tuli vettä, oli pirun pimeetä ja salilla oli ruuhka. Niinkun arvata saattaa. Ei kyllä haitannut ja treeni oli hyvä. Ihan superhyvä aamuvuoron jälkeiseksi iltatreeniksi.


Reilun tunnin treenasin ja kotona olin ennen kahdeksaa. Ihan ensitöikseni söin yhden Elastisrahkan, koska mitään palkkaria ei ollut mukana. Oon tilapäisesti vaihtanut Valion maitorahkan noihin Arlan rahkoihin, koska haluun tuon Elastisen designaaman paidan. Muuten kyllä kannattaisin Valiota, ihan varmana! Katotaan saanko ekan keräilykampanjatuotteeni ikinä. Hah, miten mainonnan uhriksi itteni tunnenkaan. Kannattaisko salin jälkeen suosia jotain palkkaria? Oon miettinyt. Pyrin kyllä saamaan kaiken tarvittavan ruoasta. Ehkä syön tänään vielä kakkosiltapalaakin, riippuu vähän onko nälkä ja moneenko valvon.


Nytten oon jo kotsavaatteissa ja yökkäreissä, ehkä katon vielä telkkua. Ainakin se HHU tekis mieli kattoo. Harmi vaan, ettei se voi tulla jo ysiltä. Varmaan luen myös kirjaa ja tuusaan jotain. Jos väsyttää, niin sitten katon sen joskus myöhemmin. Sellainen oli tämä päivä. Aika perus. Oikeestaan tosi kiva, koska työpäivä oli kiva (sopivasti puuhaa, muttei liikaa), treenit oli hyvät ja on ollut tällaista rauhallista kotioloakin. Eikä mitään kommelluksiakaan ole sattunut. Ja olin myös ihmeen virkeä. Mulla oli kolme aamuvuoroa, kaksi vapaata ja nyt aamu. Oon hyvässä rytmissä.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Arkea Instagram -silmin

Mulle ei ole oikein koskaan käynyt niin, että olisin hurahtanut johonkin appsiin taikka muuhun sosiaalisen median yhteisöön (lukuunottamatta tätä blogia). Facebook on satunnaiskäytössä, Twitteriä en oikein ole oppinut hallitsemaan... Mutta, mutta. Instagram. Siihen taidan olla nyt hurahtanut. Instagramissa on jotenkin sympaattisen yksinkertainen idea: tallenna hetki ja jaa se. Kuvankäsittely on yksinkertainen ja kuviin tallennetut hetket kauniita. Tottakai järkkärillä ja oikeilla kuvankäsittelyohjelmilla tehdyt kuvat on huomattavasti tyylikkäämpiä ja myös kuvaajan taidolla on merkityksensä. Kaikki meistä eivät niitä kuitenkaan osaa tai halua käyttää, eikä edes omista. Minua ei häiritse kännykuvat tai sen sellainen, enkä ole pahoillani siitä, ettei itselläni ole muuta tarjota

Jos jotakuta häiritsee kännykkäkuvat, kannattaa tämä postaus sulkea, sillä nyt tulee täyslaidallinen Instagram-hetkiä kuukauden-kahden sisältä:





stand up -festarit Jyväskylässä, oli kivaa II kirjakasa
trivialiltamat, oli kivaa kanssa II #kuudespelaaja, eli penkkiurheilua



yövuorossa II arkitavaroita
kohti työpaikkaa koko perhe, eli mä ja Jarppa II hoituriselfie



salaattisatsi II syyssatoa anopin mailta
opiskelijalounas II siemenpurkkiloita



aamukahveja II kauppareissuja
kummitäteilyä II ystäviä

Noi kuvat kertoo kyllä aika hyvin mun arjesta. Siitä mitä muutakin teen kun harrastan näitä urheilujani. Kaikkia kuvia en varmaankaan ole tullut jaettua, mutta jos niitä on tullut mallailtua, ne jää tuonne pilveen muistiin. Hyvä että jäävät. Kuvat on kyllä kiva juttu ja kertoo tosiaan enemmän kuin tuhat sanaa. Ei sillä, etteikö sanoilla olisi merkitystä!

Instagrammin nappula on tuolla oikeassa laidassa, jos haluaa seurata. Se ei varsinaisesti ole tän blogin instagrammi, vaan mun oma. Ai niin, mutta niinhän tämä blogikin on mun oma :D. Ja facebookissa blogia voi seurata täällä, vieläkään en ole onnistunut sitä nappulaa tänne blogiin saamaan. Huh, mikä tumpelo!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Unettomuudesta



Heippa hou. Tässä postauksessa ajattelin käsitellä sellaista asiaa, kun uniongelmat. Mitä uniongelmat tarkoittaa omalla kohdallani ja miten tuota asiaa omassa elämässäni hoidan. Lapsena oon ollut tosi hyvä nukkumaan, mutta nytten aikuisena en enää ole. Luulen, että vuorotyöllä on oma roolinsa, mutta varmasti myös muilla asioilla.

Siitä on ehkä jotain viitisen vuotta, kun kärsin ihan tosi pahan unettomuusjakson elämässä. Toki siihen oli syynsä, kaikenlaista tapahtumaa oli silloin meneillään. Uni on kuitenkin siitä jännä juttu, että sitä tarvitsee, ei voi vaan jäädä odottamaan seesteisempiä aikoja. Unettomana on turha myös kuvitella saavansa niitä seesteisiä aikoja. No, tuo on ollutta ja mennyttä. Palasin siihen, koska silloin mulle kirjoitettiin nukahtamislääkkeitä ja niitä kokeilinkin muutaman kerran. Siitä huono juttu, koska ne auttaa kyllä nukahtamaan, mutta aamuyöstä saatat silti valvoa. Jossain vaiheessa sitten tuo nukahtamislääke vaihdettiin melatoniiniin, ja se on satunnaiskäytössä edelleen. Lähinnä joskus iltavuorojen jälkeen, kun tunnen että käyn ihan kierroksilla taikka yövuorojen rytminvaihtoon.

Mulla tahtoo unettomista öistä syntyä helposti kierre: käyn entistä enemmän kierroksilla ja mitä väsyneempi olen sitä vaikeampi on nukkua. Juuri esim. tuossa kohtaa pidän melatoniinia hyvänä, saada kierre katkaistua alkuunsa. Toki ensisijainen keino olisi erilaisten rentoutumiskeinojen opettelu ja sitä olenkin tehnyt. Säännöllinen uni on mulle tärkeää ja siksi herään hyvin usein vapaapäivinäkin herätyskelloon. Olisi emämoka nukkua liian pitkät yöunet ja siten saada tuo unettomuuskierre alkamaan. Univelan poisnukkumiseen ei myöskään mielestäni tarvitse mitään megapitkiä unia vaan yhdet ihan normaalimittaiset yöunet. Tässä ajattelussa saattaa olla himpun verran myös hätävarjelun liiottelua, johtuen siitä, että olen tosissaan siitä unettomuudesta joskus kärsinyt. Yksi juttu mihin olen ihan viime aikoina herännyt on tietokoneen (ja älypuhelimenkin) ilta-aikainen käyttö. Niimpä olen taas pyrkinyt palaamaan niiden kirjojen pariin. Lueskelemaan jonninjoutavaa kaunokirjallisuutta, joka on ehkä kaikista paras tapa rauhottua illalla. Onhan niitä liuta muitakin keinoja, jolla pyrkiä turvaamaan yöuni, kuten esimerkiksi ruokailut, kahvinjuonnin rajoittaminen ja rauhallinen kotiaika ennen nukkumaan menoa.

Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, niin mä en ole meidän perheessä ainoa herkkäuninen. Jarppa on nimittäin kanssa. Se heräilee tosi helposti iltayöstä, eikä saa sitten unenpäästä kiinni. Sillä ne häiriötekijät tulee ulkoa päin, esimerkiksi mun pyöriminen ja touhaaminen (oon tosi levoton nukkuja). Mun uniongelmat tulee enempi sisältä päin, enkä niinkään häiriinny ulkoisista tekijöistä (vaikka Jarppa on myös levoton nukkuja). Ollaan jo useita vuosia nukuttu tarpeen tullen eri makkareissa. Se tarve on esimerkiksi sillon, jos tuntuu, että nyt on tulossa huono yö, mutta hyvät (tai edes kohtalaiset) unet olisi enemmän kuin tarpeeseen. Sillon saatetaan sopia, että hei mä meen tonne kakkosmakkariin. Tunneihmisenä se tuntui musta aluksi tosi pahalta, vähän kun muka oltaisiin epäonnistuttu, jos kerran taikka pari kuukaudessa joudutaan nukkumaan eri makkareissa. Loppujen lopuksi oon tullut tosi sinuiksi tuon jutun kanssa, eikä meidän parisuhde ole todellakaan yhtään siitä kärsinyt, päinvastoin. Jos tarve vaatii, niin voidaan nukkua vaikka viikko eri makkareissa. Se on kyllä jännä, että nuo tarpeet tulee yleensä silloin, kun esimerkiksi työssä on jotain stressiä meneillään. Ei koskaan vapailla. Jotenkin jännästi myös tuo tarve on esiintynyt myös paljon harvemmin sen jälkeen, kun tämänkaltaisen mahdollisuuden on hyväksynyt ylipäänsä olevan tarvittaessa olemassa.

Mitä piti sanomani, niin mun mielestä hyväksyminen on ehkä parhaita keinoja uniongelman hoitamiseen. Ja jutteleminen, se kanssa. Nukkuminen saattaa helposti kääntyä suorittamiseksi. Kokemuksesi, ettei vaan osaa rentoutua taikka muuta. Me ollaan kuitenkin loppujen lopuksi aika erilaisia nukkujia kaikki ja mikä toiselle toimii, ei välttämättä toisella onnistukaan.


(Kuvat: freepik.com)

perjantai 24. lokakuuta 2014

Juoksumatolla

Huh. Viikko on ollut melkoinen ja vielä viikonlopun aamuvuorot olisi edessä. Se on sellainen karman laki, että kun on muutenkin kiirettä, paljon menoja ja tapaamisia, niin tietty ne työpäivätkin on sitten sisällöltään täynnä touhua. Tänään olin niin kertakaikkisen poikki, että sali oli pakko siirtää tästä illasta viikonloppuun. Nyt lepiä kotona ja ajoissa unille. Sen verran oli tilannetta pakko käyttää hyväksi, että rupesin purkamaan pyykkivuorta. Tässä työn ja opiskelun yhdistämisessä olen laittanut merkille, että joskus tällaisina viikkoina on riittävästi haastetta löytää aika, jolloin voi sen pyykkikoneen pyöräyttää. Kiitollinen täytyy myös olla tuolle komeammalle osapuolelle, jonka ansiosta täällä kotona ei ole tiskivuorta ja aika usein on ruokaakin tehtynä! Salilla oon käynyt vasta kerran tällä viikolla ja toisen kerran uimahallilla. Kaksi päivää meni niin, ettei urheilemaan ollut käytännössä mitään jakoja ja nyt tänään oli tosiaan pakko jättää liikunnat väliin. Toivottavasti luvassa on hyviä yöunia ja energiaa lauantain ja sunnuntain illoissa.



Oikeastaan mun piti tulla kertomaan aamutreenistä, jonka tuossa viikolla uimahallilla tein. Juoksin nimittäin 45min. juoksumatolla. Juoksumatto ei todellakaan ole mun suokkareita, mutta kaipasin aerobista ja halusin uida, joten tuo nyt oli luonteva yhdistelmä. Ensin höntsäsin 5min. 8km/h jonka jälkeen vuorottelin vauhhteja 10km/h ja 12km/h aina viiden minuutin välein. Loppuun vielä 5min. aloitettua vauhtia. Pitkähköjä vetoja siis ja pitkähköllä palautuksella. Sykkeet oli kyllä kohtalaisen korkealla vauhtiin nähden. Taikka oikeastaan mattojuoksuun nähden, ei niinkään vauhtiin. Matollahan tulisi olla 1% kulma, että se vastaisi juoksua tasamaalla. Tuota kulmaa ei mulla ollut. Jos joskus saan tuon jalkani sillätavoin terveeksi, että uskallan haaveilla ihan oikeasta kestävyysjuoksusta, niin voisin kyllä tuota mattojuoksua harkita just noita vetoja varten, jos kovin on huono keli taikka liukasta. Näin periaatteessa kyllä olen ulkona juoksun ystävä, vaikka sataisi pieniä kiviä.



En todellakaan tiedä onko nämä mun onnettomat juoksukokeilut hyväksi tuolle kipeälle jalalle. Joskus tuntuu, että teit niin tai näin, menee aina väärinpäin. Ihana oli kuitenkin taas juosta. Saada aivot siihen putkeen ja tiputella harteilta yhtä jos toista. Juosta myös kovemmilla sykkeillä ja tuntea sitä päättäväisyyttä, joka juostessa syntyy. Hitto vie! Päälle uiskentelin vielä 45min. Rintauintia ja tasaisen tappavaa vauhtia. Varmaan 1400 metriä. En tiedä meninkö viimeisellä vartilla kierroksissa sekaisin. Tonni kulki ainakin siihen puoleen tuntiin, niinkun vallalla on ollut.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tätä päivää, mennyttä viikkoa ja tulevaa..

Tänään kävin tekemässä viikon kolmannen salitreenin, joka sisälsi hyppynarua rinnallevetoa, takakyykkyä, leuanvetoa, dippejä, etunoja punnerruksia, kahvakuulajuttuja, vähän irtopainoja ja, ja, ja.. sitä sellaisen pallon viskomista, joka painaa enemmän kuin tavallinen pallo (en tiedä miksi sitä kutsutaan). Hauskaa oli ja tuon kolmannen treenin onkin tarkoitus olla vähän peruspunttailusta poikkeava. Rivet ja takakyykyt oli enempi sellaista tekniikan hakemista, kuten tällaisella amatöörillä sietää ollakin.

Viikko on viittä vaille valmis, ainaskin urheilut on urheiltu:

ma: pumppi 55min. + vesijuoksu 30min.
ti: ---
ke: sali 1h5min.
to: sali 1h + sauvakävely 55min.
pe: hölkkä 30min. + core 25min.
la: ---
su: sali 1h10min. + hölkkä 25min.
yht. 6h25min.

paino: ei mitään tapahtumia, helevata!
muuta: kouluhommien jättämistä tulevaisuuteen, paljon hyötypyöräilyä, yks paska päivä, kuus hyvää päivää, yks sairaanhoitajan työsopimus, vähän suunniteltua vähemmän liikuntaa, vuorotyöhön sopeutumista ja heikohkoja yöunia.

Tulevasta viikosta on tulema tiukka, eikä nuo englannin kurssin tehtävät ainakaan helpota asiaa. Ne, mitä lahjakkaasti siirtelin tulevaisuuteen, eli seuraavan viikkoon. Aika monesti yritän saada kiinni ajatuksesta, että älä jätä myöhemmäksi sitä, minkä voit tehdä heti. Nyt ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Työpäiviä löytyy kalenterista kuusi ja normaalia enemmän tapaamisia opiskelunkin merkeissä. Mutta myös kaikkea kivaa ystävien kanssa oon tulevalle viikolle sopinut. Kiire on aika pitkälle mielentila. Sitä taakkaa en ajatellut harteilleni ottaa.

Mukavaa viikkoa!



Ainiin. Kväin tosiaan hölkkäämässä. Oikeastaan vähän niinkun vahingossa. Ei ehkä hyvä idea, joskaa ei niin kamalan huonokaan. Tunnin aamu ontumisen jälkeen kärsin kävellä kengät jalassa normaalisti. Illalla jäytää kanssa. Juoksi tai ei. Aikaa kirran polille ei edelleenkään ole kuulunut. Ihan ymmärrettävää, koska en ihan se ykköskiireellinen ole. Jaksan kyllä odottaa.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Mielipiteitä mielialoista..

Toisinaan elämässä tulee eteen sellaisia vähemmän hyviä päiviä. Joskus siihen ei tarvita mitään syytä, joskus taas ikäviin tunteisiin löytyy ihan selkeä ja konkreettinen syy. Jotain sellaista on sattunut, joka saa sinut vihaiseksi, loukkaantuneeksi, surulliseksi, ahdistuneeksi, stressaantuneeksi. Mitä näitä nyt on. Selitys voi johtua joko itsestä tai itsestä riippumattomista syistä, usein molemmista. Monesti liikunta auttaa näihin tuntemuksiin, mutta joskus jokin edellämainituista tunnetiloista saattaa olla niin vahvasti päällä, että edes liikunta ei auta ja siitä ajattelin kirjoittaa nyt.

Treenaminen paskalla fiiliksellä saattaa olla jopa riskialtista. Ihmisen voimasta tai kestävyydestä tulee yllättävän paljon mielestä ja mikäli fokus on treenatessa jossain ihan muualla, on treeniä todellakin osattava keventää. Vaikka jo vain loukkaantumisriskin vuoksi. Itsellä tuo on joskus hieman haastavaa ymmärtää ja homma saattaa jopa kääntyä niin päin, että treenaan entistä kovempaa karkoittaakseeni paskaa oloa pois. Toisaalta taas paska fiilis ei voi olla tekosyy olla lähtemättä lenkille, hiuksen hienoa taiteilua siis tämäkin ja vaatii melkoista itsetuntemusta ja -tutkiskelua.

Tällä viikolla löin taas päätäni seinään tuon asian kanssa. Alkuviikosta sattumien summana ja monestakin syystä fiilis oli jotain vähän kaikkea alussa mainittua ja lähdin salille. No kuinkas kävikään? Nostelin painoja kuin heikkopäinen vaikka keskittyminen oli jossain ihan muualla. Tuloksena paskalta tuntuva treeni ja bonuksena vielä paskempi fiilis. Enemmiltä vammoilta sen sijaan säästyttiin. Etukäteenhän sitä ei välttämättä tiedä kuinka käy, mutta aika nopeasti pitäisi hiffata, että homma ei toimi ja tehdä suunnitelmamuutos treenin suhteen. Mutta miksi se on joskus niin kovin vaikeaa? Sama homma on mulla satunnaisesti käynyt myös lenkkipolulla. Sen sijaan, että huolet jäisivät sinne ja mieli tasaantuu, juoksen kuin heikkopäinen aivan liian lujaa ja liian kovilla sykkeillä kokonaiskapasiteettiin nähden.

Musta tuntuu, että oon vähän sellainen ihminen, että esim. riidat, paha mieli ym. vaikuttaakin muhun aika helposti. Tai ainakin mun on keskimääräistä vaikeampi olla sellaisessa tilanteessa. Joidenkin toisten voi olla helpompi siirtää syrjään paha mieli, mutta mulle se ei ole kovin helppoa. Ei, vaikka olis ihan pikku jutut kyseessä, niinkun yleensä on. Haluaisin aina selvittää pahat mielet ja vihaisuudet tosi nopeesti, etenkin läheisten kanssa. Ja jos en halua, niin sekin saattaa huolettaa. Sitten oon varmaan myös vähän sellainenkin ihminen, etten kovin helposti hyväksy sitä, että murehtimisen vuoksi en saanut sitä kunnon treeniä tehtyä. Kuvittelen heikkouksia, jotka ei edes ole heikkouksia, vaan ihan inhimillisiä juttuja. Ei ole helppoa ei.

No enää ei oo yhtään paha mieli, vaan tosi hyvä mieli. Halusin tuosta asiasta kuitenkin kirjoittaa. Ehkä ihan muistijäljen itsellekin. Mitä seuraavalla kerralla tulisi sitten muistaa? Ehkä kaksi asiaa. Se, että jos haluat hyvän treenin, niin sitä varmaan kannattaa siirtää esim. tunnilla parilla. Siihen, kun pahin tunnemyrsky on ohi. Vaihtoehtoisesti kannattaa muuttaa treenisuunnitelmaa, jos tuntuu, että keskittyminen on huonoa. Liikkumaan kyllä kannattaa lähteä, sillä yleensä aina se auttaa. Tai oikeastaan voisi sanoa, että aina. KUNHAN SEN TEKEE OIKEIN!

Mitäs te ootte mieltä asiasta?

Hei tää kuva on sulle lukija, hyvää viikonloppua!


torstai 16. lokakuuta 2014

Salinvaihto or not?

Monnari. Aika karu, mut niin on hienoo taidetta.
Kyykkypaikat menee seinän vierustaa vasemmalle. Samoin lämmittelylaitteet.
 Irtopainot tuossa oikeella. Sellasta.

Ihan tähän meidän lähelle on just auennut go go express -kuntosali, joka on saanut mut miettimään salin vaihtoa monnarilta. Ainakin sellainen hetkellinen väläys kävi mielessä. Kuten kaikki saleilijat tietää, salin vaihto ei todellakaan ole mikään vasemman käden päätös, eli plus-/miinuslista kehiin.

Go go express:

+Komesti käytynä tulisi edullisemmaksi (18€/kk). Kahdesti käytynäkin vain pari euroa kalliimmaksi, joten joo, edullisempi.
+ Olisikohan (?) siellä vähempi iltapäiväruuhkapiikkejä, koska tuskin siellä ainakaan joukkueiden treenejä ym. on.
+Lyhyempi matka.
+Mulla yksi kaveri aloitti kyseisellä salilla.
+Ihan jees, että on kohtuuhintainen konsepti kuntosalista, vaikka..

-..vastustan kaikennäköistä sitouttamista! Ymmärrän paljousalennukset kertakorteissa, mutta en aikaan liittyen. Typerää.
-Jos en saa tutustumiskäyntiä, en todellakaan sitoudu yhtään mihinkään!

Äääh. Vaikeaa tehdä listaa paikasta, josta en tiedä yhtään mitään.

Monitoimitalo, Jyväskylä:

+Mun ja monnarin suhteessa ei ole mitään vikaa. Meillä menee tosi hyvin, on mennyt koko ajan paremmin.
+Monnarilla ei ole turhia hienouksia (jotka ei välttämättä ole turhia), mutta siellä on kaikin puolin hyvä fiilis. Siellä käy niin paljon erilaista porukkaa ja just mm. ne joukkueet tekee siitä paikasta erityisen.
+Hinta ei ole kuitenkaan kallis (2€/kerta, just tosta kerta sanasta tykkään). Ei sitouttamista.
+Matkakaan ei ole pitkä, vaikka puolet pidempi, kuin edellämainittuun.
+Mahdollisuus käydä urkkahallissa salikäynnin yhteydessä.

-Satunnaiset ruuhkat. Tai siis (arki)päivittäiset, tiettyyn kellon aikaan.

Jep. Vanhassa vara parempi. Toivottavasti saavat vuodenvaihteen jälkeen säilytettyä saman opiskelijaedun, niin ei tarvi enää tuollaisia hairahduksia pohtia. Sitä paitsi, onhan se maan kuulu monnari. Kissikin tulee sieltä!


P.S. Kissi Vähä-Hiilari Monnari Fan Clubia pääsee peukuttamaan täältä ja meikäläisen blogia täältä. Kissi on semisti kuumempi, mutta ymmärtäähän sen :D.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Muutama kirjatärppi talveen

Kävin eilen pitkästä aikaa kirjastossa. Jostain syystä opiskelu on jälleen kerran onnistunut tappamaan mun lukuharrastuksen. Mulla lukeminen on siis kausittaista: jos on jotain tiivitä opintoja, se ikään kuin unohtuu ja jos ei, ahmin kirjoja. Näin on ollut ennenkin. Lukuunottamatta peruskoulua.. Silloin ahmin vain niitä kirjoja. Kotimainen kaunokirjallisuus on ehkä lähinnä mun sydäntä. Tykkään myös kirjoista, jotka kertovat erilaisista maailmoista. Yleensä niistä nurjemmista puolista, joista kuitenkin aina löytyy jotain kaunista. itkukirjallisuuden ystävä siis.

Tästä lähtee.. P.S. Säilyttäkää niitä lähikirjastoja!

Opintojahan en vielä ole saanut päätökseen, mutta lukuharrastusta ajattelin lämmitellä silti. Enkä aio potea huonoa omaatuntoa, että mukama pitäisi lukea jotain, joka kehittää ammatillisesti.

Tässä muutama kirjatärppi hyvä takuulla talveen.. Mitä te suosittelisitte mulle?

Kim Echlin, Kadonneet.  
Tarina suuresta rakkaudesta, menettämisestä, sodasta ja kodista. Myös rakkauden riittämättömyydestä maailmassa, joka on jossain hyvinkin paha. Tapahtumat alkavat Montrealista Kanadasta ja päättyvät Kambodzaan, kansanmurhan jälkeiseen aikaan. Maan ja kansan tapahtumat pääsevät todella iholle.

Jostain syystä tämä kirja palaa mieleeni jokainen kerta, kun Suomessa äänestetään. Kuinak hyvin täällä asiat onkaan, kun on oikeus olla poliittisesti jotain mieltä.

Juha Itkonen, Myöhempien aikojen pyhiä.  
Kertomus Suomalaisesta yhteiskunnasta nuoren Amerikkalaisen mormonipojan silmin. Lähetystyötään tekevää poikaa myös koettelee oma usko.

Juha Itkosen esikoisromaani sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli myös Finlandia -palkintoehdokkaana 2003. Myös kirjoittajan myöhemmät romaanit ovat mielestäni olleet kerta toisensa perään erittäin hyviä ja taitavasti kirjoitettuja.

Riikka Pulkkinen, Raja.  
Kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain; Nuoren tytön epäsopivana pidetty rakkaus itseä vanhempaan opettajaan sekä jo varttuneen naisen epäsopivana pidetty lupaus auttaa elämänkumppaniaan kuolemaan, kun tämä ei enää muista. Edes vaimoaan. Herättää ajattelemaan monia asioita. 

Runsaasti huomiota herättänyt esikoisromaani. Ikäväkseni en vielä ole kyseisen kirjailijan muita kirjoja lukenut. Mainittakoon myös, että Riikka Pulkkinen on nuorempana ollut varsin lahjakas yleisurheilija.

Liza Marklund, Uhatut.   
Kertomus nuoren ruotsalaisnaisen rakastumisesta, avioerosta ja sen jälkeisestä vainosta.

Ilmestyessään markkinoitu tositarinana, joka myöhemmin itse kirjailijan myöntämänä on kerrottu korkeintaan perustuvan tositapahtumiin. Koukuttava kertomus.

Haruki Murakami, Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.  
Aivan tavallisen japanilaisen kirjailijan kerrontaa juoksuharrastuksestaan. Kirja ei sisällä käytännöllisiä treenivinkkejä, vaan avaa juoksemisen filosofiaa. Jopa elämänfilosofiaa siinä määrin, että kirjaa voi suositella muillekin, kuin kestävyysjuoksun harrastajille.

Kirja perustuu Murakamin omiin muistiinpanoihin pääasiassa juoksemisesta. Kirjoittaa myös fiktiivisiä kirjoja, joista tämä lukija ei kyllä tiedä ainoatakaan.

Sofi Oksanen, Puhdistus.  
Tapahtumapaikkana sekä Suomi että Viro. Avaa hyvin Viron lähihistoriaa naisen näkökulmasta. Vaikuttavaa kerrontaa.

Olen lukenut Oksasen tuotannosta myös Stalinin lehmät, joka ilmestyi jo ennen Puhdistusta. Hyvin samantyylisiä kirjoja ja viimeksi mainitusta pidin ehkä hieman enemmän. Myös Baby Janen olen lukenut, joka edellisista poiketen sijoittuu Helsinkiin. Myös sitä voin suositella. Ei ole suotta Oksanen palkintoja kahminut.

Anna-Leena Härkönen, Loppuunkäsitelty
Omaelämänkerrallinen teos vuodesta sisaren itsemurhan jälkeen. Kertomus tapahtumista tunnetiloineen alkaen kuolinpäivästä ja päättyen kuoleman vuosipäivään.

Valitsin tämän kirjan useistä Härkösen hyvistä kirjoista siksi, että tämä on ehkä eniten konkreettisesti  tunteita (lue: itkua) herättänyt kirja, mitä olen koskaan lukenut. Härkönen osaa höystää kirjojaan myös huumorilla, mainittakoon nyt esimerkiksi Ei kiitos. Härkönen vaan on pettämätön.

Antoine de Saint-Exupery, Pikku prinssi.  
Satu, joka kuuluisi jokaisen aikuisen lukea. Voiko siitä muuta sanoa?

maanantai 13. lokakuuta 2014

Viime viikon yhteenveto ja kotijuttuja

Taas on viikko vaihtunut toiseen ja on aika päivittää menneen viikon (41) liikunnat:

ma: pumppi 55min. + vesijuoksu 30min.
ti: ---
ke: uinti 45min.
to: sali 1h5min. + sauvakävely 1h20min.
pe: sali 1h.5min.
la: sauvakävely 1h40min.
yht:7h20min.
paino: -700g
muuta: hyötypyöräily, yövuoroäimistelyä, vapaapäiviä, sisustusta, shoppailua, kummitäteilyä.

Salit meni kyllä hyvin perille, tosi tyytyväinen oon niihin. Samaten kun, no oikeastaan kaikkeen. On ollut hyvä viikko, vaikka yövuorot pitkän tauon jälkeen meinasi vähän rasittaa niin mieltä kuin kehoakin. Kolme vapaata oli ihan luksusta! Kotona on nyt meneillään joku sisustus-/uudistusbuumi. Jara asentaa makkariin lisää kaappitilaa ja mä tein pikku fiksausta keittiöön. Tommy Tabermannia oli se runo. Sopii elämään ja keittiöön. Ihan kokonaan se ei tuohon liitutaulumuoviin mahtunut, mutta olennainen. Olipa muuten kätevää tuo liitutaulusysteemi! Nuista kirjaimista ajattelin ensin, että onko ne hyvät keittiöön, mutta onhan ne. Keittiössä jos jossain on rakkaus!


Onnellinen on se ihminen,

Joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

 Tommy Tabermannia oli se runo. Sopii elämään ja keittiöön. Ihan kokonaan se ei tuohon liitutaulumuoviin mahtunut, mutta olennainen. Olipa muuten kätevää tuo liitutaulusysteemi! Nuista kirjaimista ajattelin ensin, että onko ne hyvät keittiöön, mutta onhan ne. Keittiössä jos jossain on rakkaus!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Oodi sauvakävelyn puolesta!

Joskus (kauan sitten?) kun rupesin juoksemaan mulla jäi kävelylenkit kokonaan pois. Ennen juoksuharrastusta kävin lenkeillä kävellen, jopa yksin. Kun juoksin, kävelylenkkeihin oli oikeastaan harvoin aikaakaan. Tai tarvetta. Kävelylenkeillä en nyt tarkoita käveleskelylenkkejä, vaan ihan sellaista menoa, että hikikin tulee. Nyt juoksun ollessa pois kuvioista olisi taas kävelylenkeille aikaa. Ja tarve! Yksin käveleminen on vaan jotenkin niin kamalan tylsää, vaikka yksikseen olo ja liikkuminenkin on ihan mukavaa. En vain ole tottunut siihen. Siihen, että maisemat vaihtuvat niin kamalan hitaasti, eikä flowta tule. Tiedättehän?



Viime viikkoina olen kuitenkin saanut lenkkiseuraa mun miehen veljen vaimosta (tai ei se ole vaimo, kuten en minäkään), mutta kuitenkin. Useinmiten mennään Laajavuoressa pitkin metsiä, tänään kuitenkin kierrettiin järvi (ja ihan vähän hölkättiin.. vaikka eihän mun pitänyt). Luontoa ja olemista ulkoilmassa, sitä mä tarviin vaikken juoksisikaan. Kuten oon ehkä joskus kertonutkin, niin mulla on hieman vaikeuksia liikkua riittävää määrää liikunnoistani kevyesti. Nyt viime viikkoina oon myös tähän puoleen ollut tosi tyytyväinen.



Lenkeillä meillä on mukana sauvat. Sauvakävely on kyllä tehnyt hyvää kuntosalin runtelemille lihaksille yläkropassa. Jotenkin kummasti myös vauhti sauvojen kanssa on lujempaa ja sykkeet nousee helpommin sinne kevyehkölle pk-alueelle, kuin ilman sauvoja. Ihan vaan kävellen. Toisinaan jopa tuntuu, että kevyt hölkkä samalla vauhdilla päästäisi kropan helpommalla. Niin varmasti olisikin. Ettei se mitään mummourheilua ole, vaikka mummoillekin sopii. Sauvakävelyä suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan, ihan mukavaa puuhaa. Tällaiselle kohtuu vetreälle kolmekymppisellekin! (vaikka olishan se juoksu kivampaa, myönnettäköön!)



P.S. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole onnistunut tykkää -banneria luomaan tuonne sivupalkkiin, mutta facebookissa ollaan ja blogia voi seurata myös siellä!

perjantai 10. lokakuuta 2014

PPPPP eli pukeudu pinkkiin ja pakarat piukaksi -päivä



Sen kummempia selittämättä (koska kaikki ihan varmana tietää!) totean, että tänään oli virallinen roosa nauha -päivä, pukeudu pinkkiin -päivä, what ever, tarkoitus paras mahdollinen. Ylipäänsä tykkään tästä tämän päivän hengestä, jossa erilaisin tavoin tehdään hyvää. Pelkkä tietoudenkin lisääminen on usein ihan riittävän hyvä.

Tänään oli myös siivouspäivä, sisustuspäivä ja miehellekokkauspäivä (eilisen ilonpäivän nimissä), mutta ennenkaikkea pakarat piukaksi -päivä. Kävin nimittäin tekemässä tänään sen alakroppatreenin. Tuohon alakropan yhteyteen oon myös laittanut vähän enempi keskivartaloa, kun yläkropan treeniin. Hiki tuli ja hyvä mieli ja kaikkee. Palautteluajatkin meni ihan kivasti, kun verkkailin eilisen rääkin jäljiltä runneltua yläkroppaani. Maltoin siis tehdä suurinpiirtein yhtä asiaa kerrallaan, mikä alakroppatreenissä on omalla kohdalla toivottavaa, koska isojen lihasten tehdessä duunia sykkeetkin on sen mukaiset. Treeni näytti tältä:
  • Juoksijan kyykky smith-laitteessa
  • Pohkeet samaten smithissä
  • Takakyykky (olisin halunnut mennä tähän eka, mutta ne junnupelaajat..)
  • Maastaveto
  • Kylkitaivutukset (hieno nimi)
  • Selänojennus (kyllä muuten tuntui maven jälkimainingeissa)
  • Takareisilaite
  • Vatsoja, vatsoja, vatsoja!
Thats the way it goes. Hirveesti haluaisin tehä noita reiden lähentäjiä, mutta onko ne oikeen mistään kotoisin? Ihan vaan siksi, jos paikallista rasvanpolttoa sittenkin on, hah! Takareisilaitetta epäilin kanssa, mutta sitä tehdessä totesin, että mulla taitaa olla aika heikot takareiden versus etureisiin. Maven saatan siirtää kolmanteen treeniin, siihen, missä käydään koko kroppa. Se on ehkä vähän raskas tossa. Mutta kun se kolmas treeni on vähän vielä hakusassa (ja entä jos tulee käytyä pumpissa ym. paljon). Mavee haluan kuiteskin tehdä, koska se on kivaa.

Mitäs ootte mieltä? Ihanaa muuten, kun olitte kommentoinut edelliseen! Oon toisinaan vähän ulapalla saleilun kanssa. Enemmän kun juoksemisen. Onneksi Jarakin osaa jotain mulle kommentoida, ainaskin enempi kun juoksemisesta.

P.S. Tänään on myös Jennin päivä, jee!

Pukeuduin pinkkiin. Niin paljon, kun rahkeet riitti.

torstai 9. lokakuuta 2014

Herkkubrunssi ja yläkropparääkki



Tämän päivä alkoi kyllä katastrofin merkeissä. Mulla oli sovittuna brunssitreffit keskustaan puoli yhdeksitoista. Sitä ennen oli meininki käydä salilla ynnä muuta. Kello oli herättämässä seiskalta (joo, vapaapäivänä). No kuinka ollakaan aamulla puhelinta vilkaistuani ja hetken äimättyäni tajusin kellon näyttävän 10.10. Nopealla unensekaisella toiminnalla sain itseni liikkeelle siten, että jo ennen yhtätoista olin fillaroinut tapaamispaikalle, heräsin ehkä jossain Voionmaankadulla. Ehkä näytin vähän puusta repäistyltä ja pyöräilykypäränkin unohdin kotiin, mutta hengissä selvittiin.

Brunssilla käytiin aamiaishuone Kansantarinassa, joka on yliopistonkadulla norssia vastapäätä. Aivan ihan paikka. Ilmeisesti se ei vielä kovin kauaa ole ollut auki, ainakin kyltti ilmestyi vasta kuukausi pari sitten. Parasta mitä Jyväskylän ruokaelämässä on tapahtunut pitkään pitkään aikaan. Brunssilla oli kaikkea, mitä ihminen brunssilla kaivata saattaa ja menee hyvin lounaastakin. Paikka on auki arki-amuisin olikohan kello 8-12 ja hintaa aamiaisella oli 7.50€. Palvelu oli ystävällistä ja tunnelma oli niin sympaattinen. Ihan varmana menen vielä uudestaan ja monta kertaa!

Hetken aikaa lasketeltiin ruokaa kaupungilla sisustusliikkeitä kierrellen. Saleilua oli luvassa kotimatkalla. Suunnitelmissa oli tehdä yläkroppatreeni. Olen nyt vähän jalostanut tätä saliohjelmajuttua ja idea olisi treenata 2+1 jakoisella ohjelmalla. Kolme kertaa viikossa siis treenit jaettuna yläkroppa, alakroppa ja kokokroppa. Näinpä lihakset tulisi viikon aikana käytyä läpi kahdesti. Tarvittaessa tuo koko kropan treeni voi olla vaikka pumppi, koska siellä olen tykännyt käydä. Katsotaan nyt miltä palautumiset tuntuu ja niin edelleen.

Tämänpäiväinen sali näytti tältä:

  • Pystypunnerrus
  • Vipunostot sivuille (lähinnä lämmittelypainot)
  • Olkapään kiertäjät (lähinnä lämmittelypainot)
  • Kulmasoutu tangolla, myötäote

  • Penkkipunnerrus
  • Kapea penkkipunnerrus
  • Sarjojen välissä vatsat

  • Ylätalja eteen

  • Vinopenkki käsipainoilla

  • Kulmasoutu käsipainoilla kiertäen
  • Hauiskääntö

  • PecDeck
Laitoin nuo tolleen ryhmiin, koska silleen niitä myös tein. Vipunostoja ja kirtäjiä pystypunnerrusten ja kulmasoutujen palautusaikoina. Vatsoja penkkisarjojen välissä ja kulmasoutua ja hauiskääntöä vuoronperään. En tiedä onko se hyvä vai huono. Enemmän ehkä huono, mutta itselle miellyttävää. PecDeckin tarpeellisuudesta olen hyvin epävarma, mutta tuntuu, että rintsikoita treenataan lähinnä olkapään ehdoilla eikä niinkään riittävän kovilla painoilla ajatellen rintalihasta. PecDeckillä pystyy jotenkin paremmin. Myöskin kapean penkin perillemenemisestä ojentajiin olin vähän kysymysmerkillä. Laitetaan vaihtoon sitten joskus, mutta mennään nyt näin. Tuollaisia ajatuksia heräsi mulla, miltäs teidän mielestä näyttää?





keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Oijoijoi, mikä tuuri!



Olin tänään aamu-uinnilla nioben kanssa. Ihan tosi kivaa, en yhtään tylsistynyt, niinkun uidessa yleensä. Ehkä vielä joskus saan kerättyä kärsivällisyyden hippuset ja aloitettua vaparin treenaamisen, oli se nioben meno niiiiin paljon mukavemman näköistä! Uinnin jälkeen suuntasin koululle, jossa lounastarjoilu oli alkamassa vasta puolen tunnin päästä. Kerrankin kärsimättömyydestä oli hyötyä, koska suuntasin nopeesti kaupungille ja ja ja... Forumissa oli Intersportin pitämä poistopiste. Tuo piste on erillään pääliikkeestä ja auki aina lauantaihin saakka.

Kerrankin mulla kävi ihan superiso tuuri! Löysin nimittäin kaipaamani nopeet juoksutossut. Adidaksen adizero adiokset boost -pohjamateriaalilla. Tuo adizero sarja on luottotavaraa. Näin jalkavammaisena on ollut varaa odotella sopivaa hetkeä ja kunnon alea. Ihan 25 eurolla en silti ikänä olisi uskonut noita 150 euron tossuja löytäväni. Myös pari paitaa tarttui mukaan, kuten kuvista näkyy. Vihreällä Pumalla oli hintaa vitosen ja toisella kympin. Niin lähti neljällä kympillä tavaraa noin kahdensadan euron edestä. Huh huh.

Menkää ihmeessä te Jyväskyläläiset liikkujat pyörähtämään siellä. Ja muutkin, jos mahdollisuus on. Hyllyjä he kuulemma täydentävät päivittäin ja lauantaihin asti on se piste siellä. Itelläkin on sopivasti huomenna brunssitreffit kaupungilla :). Piti tulla nopeesti kirjoittaan tää postaus, eikä missään yhteistyössä kenenkään kanssa, vaan ihan vilpittömästä tahdosta jakaa hyvä shoppailuvinkki teidän kanssa.

P.S. Miten saan facebookin tykkää -napin tuonne sivupalkkiin? Ymmärrän (kai), että se joku osoite pitää jotenkin lisätä sinne, mutta mihin gadgettiin? Haluaisin, mutta en osaa. Entä te, joilla ei ole kommentteihin varmistusta, tuleeko teille roskapostia? Mulla tulee säpoja, että on muka kommentti blogissa vaikkei olekaan. Johtuuko se siitä, että mun säpo on mainittu tuolla sivupalkissa. En haluaisin (roskapostia), mutta en ymmärrä.

maanantai 6. lokakuuta 2014

40. viikko vuonna 2014


Aamu

Vaikka edellisviikonloppuna näytti vielä huonolle, niin kuitenkin tuo flunssa siitä helpottui ja jonkin verran tuli liikuttuakin. Uimahallille en vielä arkipäivinä uskaltautunut ja viikonloppuna taas logistiset syyt muodostuivat esteeksi.

VKO 40
ma: ---
ti: sauvailua Laajavuoressa 1h30min.
ke: pumppi 55min.
to: sali 45min.
pe: ---
la: 55min.
su: sauvailu maastossa 1h, vatsalihastreeni 15min.
yht. 5h10min.
muuta: Aika paljon siirtymää pyörällä, vähän myös kävellen. Alkuviikosta näköjään sykkeet vähän normia korkeampia. mitään tehorääkkejä ei oo pidetty.
paino: -500g.

Kelit ovat olleet hyviä. Kauns, keltainen syksy. Vielä osaan nauttia, sillä päivät ovat olleet pääosin valoisia ja värejä riittää. Kohta alkaa vaikeat ajat, mutta onneksi on ne sukset.




P.S. Yritän terästäytyä myös facebookissa!