perjantai 17. lokakuuta 2014

Mielipiteitä mielialoista..

Toisinaan elämässä tulee eteen sellaisia vähemmän hyviä päiviä. Joskus siihen ei tarvita mitään syytä, joskus taas ikäviin tunteisiin löytyy ihan selkeä ja konkreettinen syy. Jotain sellaista on sattunut, joka saa sinut vihaiseksi, loukkaantuneeksi, surulliseksi, ahdistuneeksi, stressaantuneeksi. Mitä näitä nyt on. Selitys voi johtua joko itsestä tai itsestä riippumattomista syistä, usein molemmista. Monesti liikunta auttaa näihin tuntemuksiin, mutta joskus jokin edellämainituista tunnetiloista saattaa olla niin vahvasti päällä, että edes liikunta ei auta ja siitä ajattelin kirjoittaa nyt.

Treenaminen paskalla fiiliksellä saattaa olla jopa riskialtista. Ihmisen voimasta tai kestävyydestä tulee yllättävän paljon mielestä ja mikäli fokus on treenatessa jossain ihan muualla, on treeniä todellakin osattava keventää. Vaikka jo vain loukkaantumisriskin vuoksi. Itsellä tuo on joskus hieman haastavaa ymmärtää ja homma saattaa jopa kääntyä niin päin, että treenaan entistä kovempaa karkoittaakseeni paskaa oloa pois. Toisaalta taas paska fiilis ei voi olla tekosyy olla lähtemättä lenkille, hiuksen hienoa taiteilua siis tämäkin ja vaatii melkoista itsetuntemusta ja -tutkiskelua.

Tällä viikolla löin taas päätäni seinään tuon asian kanssa. Alkuviikosta sattumien summana ja monestakin syystä fiilis oli jotain vähän kaikkea alussa mainittua ja lähdin salille. No kuinkas kävikään? Nostelin painoja kuin heikkopäinen vaikka keskittyminen oli jossain ihan muualla. Tuloksena paskalta tuntuva treeni ja bonuksena vielä paskempi fiilis. Enemmiltä vammoilta sen sijaan säästyttiin. Etukäteenhän sitä ei välttämättä tiedä kuinka käy, mutta aika nopeasti pitäisi hiffata, että homma ei toimi ja tehdä suunnitelmamuutos treenin suhteen. Mutta miksi se on joskus niin kovin vaikeaa? Sama homma on mulla satunnaisesti käynyt myös lenkkipolulla. Sen sijaan, että huolet jäisivät sinne ja mieli tasaantuu, juoksen kuin heikkopäinen aivan liian lujaa ja liian kovilla sykkeillä kokonaiskapasiteettiin nähden.

Musta tuntuu, että oon vähän sellainen ihminen, että esim. riidat, paha mieli ym. vaikuttaakin muhun aika helposti. Tai ainakin mun on keskimääräistä vaikeampi olla sellaisessa tilanteessa. Joidenkin toisten voi olla helpompi siirtää syrjään paha mieli, mutta mulle se ei ole kovin helppoa. Ei, vaikka olis ihan pikku jutut kyseessä, niinkun yleensä on. Haluaisin aina selvittää pahat mielet ja vihaisuudet tosi nopeesti, etenkin läheisten kanssa. Ja jos en halua, niin sekin saattaa huolettaa. Sitten oon varmaan myös vähän sellainenkin ihminen, etten kovin helposti hyväksy sitä, että murehtimisen vuoksi en saanut sitä kunnon treeniä tehtyä. Kuvittelen heikkouksia, jotka ei edes ole heikkouksia, vaan ihan inhimillisiä juttuja. Ei ole helppoa ei.

No enää ei oo yhtään paha mieli, vaan tosi hyvä mieli. Halusin tuosta asiasta kuitenkin kirjoittaa. Ehkä ihan muistijäljen itsellekin. Mitä seuraavalla kerralla tulisi sitten muistaa? Ehkä kaksi asiaa. Se, että jos haluat hyvän treenin, niin sitä varmaan kannattaa siirtää esim. tunnilla parilla. Siihen, kun pahin tunnemyrsky on ohi. Vaihtoehtoisesti kannattaa muuttaa treenisuunnitelmaa, jos tuntuu, että keskittyminen on huonoa. Liikkumaan kyllä kannattaa lähteä, sillä yleensä aina se auttaa. Tai oikeastaan voisi sanoa, että aina. KUNHAN SEN TEKEE OIKEIN!

Mitäs te ootte mieltä asiasta?

Hei tää kuva on sulle lukija, hyvää viikonloppua!


4 kommenttia:

  1. Todella tuttuja tunteita. Kyllähän se treeni monesti auttaa, mutta ei tosiaankaan aina. Ja siitäkös se kiukku sitten vaan kasvaa. Koirien kanssa olen opetellut olemaan varpaillani tämän asian kanssa. Että jos on huono fiilis, niin tehdään jotain tosi helppoa tai sitten ei mennä ollenkaan. Niiden ei tarvitse todellakaan joutua kärsimään mun kiukutteluista, jos vaikea treeni ei onnistu. (Kun on huono fiilis jo valmiiksi, niin se kiukuttaa.) Pitäisi muistaa sama itsekseen treenatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koirat antaa varmasti tosi hyvää oppia tuohon asiaan ja tulee varmana aistittua ihmisenkin ihan erilailla asioita ittestään, jos koiran kanssa treenaa. Siis tarkotan, että varmana huomaa jotain tunnetilo tms. jälkeenpäinkin, mikä olis muuten jäänyt huomaamatta.

      Poista
  2. Mulla on kyllä silleen sama homma, että jos on liian kiukkuinen tai surullinen tai muu semmoinen, ettei kunnolla pysty keskittymään tekniikoihin, niin kannattaa lähteä vähän poluille ja metsään. Yleensä metsä rauhoittaa mut ja laittaa asiat jotenkin mittasuhteisiin. Mutta on joskus oikein huonona hetkenä käynyt niin, että kun ei meinaa jaksaa, niin sitten kyntää vaan syvemmin itsesäälissä ja tekisi mieli jäädä vaan mättäälle itkemään ja maatua siihen. Että aina se ei vaan toimi, vaikka tosi monesti kyllä. Ja onneksi noita syvimpiä vesiä on elämästä kuitenkin ollut vähemmistö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä kyllä rauhottaa ja on ihan parasta mielenhoitoa, miten kävikin niin, että unohin se metsän koko postauksesta, vaikka tosi monasti sitä aina hehkutankin ja sinne meen kerään voimia. Puissa on sitä, ihan varmana :). Joo, onneks niitä tosi kurjia hetkiä on se vähemmistä ja niistäkin hetkistä iso osa ei oo niin kurjia, mitä luulee, vaan taustalla on jotain muutakin, kuten esim. väsymystä, joka saa mielen ihmeelliseksi joskus.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3