Aiemmassa postauksessa kerroinkin liittyneeni Buugi liikuntakeskuksen jäseneksi. Olen aina vähän karsastanut kuukausimaksullisia kuntosaleja. Toisaalta taas ensiksi kaupungin työntekijänä (joskus taannoin vielä oli etuja) ja sittemmin opiskelijana oli enemmän mahdollisuuksia edulliseen hintaan kertamaksulla harrastaa. Taloudellinen sitoutuminen ei ole koskaan saanut minua motivoitumaan. Päinvastoin, se on lähinnä ahdistanut. Sitoutuminen kumpuaa ihan jostain muualta.
Mikä sitten sai minut muuttamaan mieltä nyt, kun tulotkin ovat muutaman hassun satasen kuukaudessa? Ratkaisevin tekijä oli ehkä mahdollisuus hyödyntää tarvittaessa lapsiparkkia. Se, että oma liikkuminen ei aina ja sataprosenttisesti ole kiinni toisesta ihmisestä. Jii on kyllä varsin kannustava ollut aina, mutta toisinaan perheajan ollessa kortilla sitä herkästi priorisoi sen omien liikuntojen edelle. Näin toki kuuluu ollakin, mutta jopa tällaisen liikuntafriikin on viimeaikoina ollut hankala erottaa milloin se on syy ja milloin tekosyy. Pelkästään jo ajatuksen tasolla lapsiparkkimahdollisuuden olemassaolo on hyvä homma, vaikka mahdollisuutta vain harvakseltaan hyödyntäisi. Toinen juttu on sitten ehkä se, että olen päättänyt, etten kanna paineita käymiskerroista. Jos mua huvittaa kuukauden ajan vain hiihtää, niin sitten mua huvittaa hiihtää. Ihan sama, vaikka kuukausimaksu menee, kunhan tulee liikuttua. Maksan siis puitteista, hah. Siitä, että on mahdollisuuksia.
Buugin valitsin siksi, koska kyseessä on perhekeskeinen liikuntakeskus kävelymatkan päässä. Tuntikalenterista löytyy tekemistä myös vanhemmalle ja lapselle yhdessä. Lounasravintolassa on syöttötuoli, vessassa potta ja vauvaa moikkaillaan siinä missä vauvan äitiäkin. Kävelymatka oli myös ihan ehdottomuus. Päivät ollaan kuitenkin autotta kotona, enkä muutenkaan tykkää ajatuksesta, että pitäisi autolla kulkea harrastuksiin. Mitä vähemmän autoilua, sen parempi. Kotiutuminen etenkin kuntosalille on edelleen pahasti kesken. Erityisen paljon kaipaisin kunnollista nostolavaa maastavedolle. Luulen kuitenkin, että ennen pitkää tulen kotiutumaan myös tuonne. Monnarilla tuli käytyä monenmonta vuotta ja sen rosoisuus oli tosiaan omaan makuun just hyvä. Ehkä kuitenkin tässä hetkessä monnarin ympäristö sai enemmän ei niin hyvässä mielessä kaipaamaan vanhaa leanvetokuntoa ja muuta, joten siitäkin syystä ympäristönvaihdos lienee tervetullut.
Olen myös löytänyt itsestäni jonkinlaisen ryhmäliikuntapirkon. Monimutkaiset askelsarjat on edelleenkin hirveetä shittiä, mutta onneksi on muutakin. Tässä elämänvaiheessa tulee näköjään iltoja, kun itsensä on huomattavastikin helpompi motivoida spinningiin kuin hiihtolenkille. Siinäpä hetkessä aiemmin mainittuja puitteita ja erilaisia mahdollisuuksia kaivataan. Toisinaan nimittäin tuntuu, että entinen kurinalainen liikkuja on nykyään tekosyiden mestari. Toisaalta taas koen ylpeyttä siitä, että olen näinkin hyvin löytänyt armollisuuden itseäni kohtaan. Liikunta on todella ihan jotain muuta, x määrä leukoja tai aikaan x juostu kymppi. Jotain muuta, kuin on/off -tila.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Treenipaikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Treenipaikat. Näytä kaikki tekstit
perjantai 9. maaliskuuta 2018
tiistai 4. marraskuuta 2014
Juoksulenkki koiranilmassa ilman koiraa!
Tänään oli suunnitelmissa mennä illalla salille, mutta koska viime yö meni ihan reisille, vaihtoehtoiseksi suunnitelmaksi muodostui kevyt hölkkälenkki. Siinä niitä sitten arvoin, kahta vaihtoehtoa: sali rättiväsyneenä sisätiloissa kirkkaiden lamppujen valossa vai hölkkälenkki vesisateessa ja pimeässä metsässä. Motivaatio oli täysi nolla, mutta ei huvittanut aloittaa viikkoa kahdella huilipäivällä. Valitsin jälkimmäisen ja hyvä niin. Salitreeni olis nimittäin ollut todennäköisesti paska, mutta hölkkälenkki oli hyvä. Kaikki voitti.
Sekä syksy että nukkumatti kuritti kovalla kädellä. Tuollaiset lähdöt ovat joskus jopa tarpeellisia. Se on jämerä tunne, kun koti valoineen jää taakse ja mielen sekä kehon valtaa ensin tyytyminen, josta alkaa kummuta mielettömän hyvää fiilistä. Loppujen lopuksi on ihan sama, vaikka niskaan sataisi tiiliskiviä. Hölkkäilin ajallisesti pisimmän lenkkini pitkiin pitkiin aikoihin. 45 minuuttia. Peruskunto juoksun suhteen on kadonnut taivaan tuuliin, mutta sitäkään en ole jaksanut murehtia. Itse juoksu tuntui taas ihan hyvältä, mutta tämä kävely täällä kotona ilman kenkiä ei vaan tunnu. Hemmetti. Mä en oikein osaa arvioida, että tekeekö tuo juoksu jalkaa huonommaksi vai ei. Jotain siellä on vialla, mutta mitä?
Päälle tein vielä pienen kotijumpan, joka ei nyt niin kovin hääppöinen ollut. Lähinnä tukiliikkeitä pakaralle sekä olkapäille vatsalihasten palautteluaikana. Enempi huoltavaa jumppaa, kun kehittävää jumppaa. Oon vähän sellainen ihminen, joka ei kotona saa oikein yhtään mitään irti. Meillä on viiden kilon puntitkin varastossa, kun niitä ei kukaan koskaan käytä. Jos asuttaisiin omakotitalossa, niin siellä voisin pihalla jotain touhuta. Ainakin ostaisin kahvakuulia ja hyppynarulla hyppisin. Jälkimmäistä oon kyllä tehnyt täällä kerrostalon pihassakin.
Harrastatteko te kotijumppaa vai meettekö mieluummin muualle urheilemaan? Entä kumman te olisitte valinnut, kuntosalin väsähtäneenä vai juoksulenkin sateessa ja pimeässä?
Nyt pikkuhiljaa nukkumaan ja huomenna sinne salille!
![]() |
| Tuollainen voimapyörä ostettiin jokin aika sitten. Toimii. |
Sekä syksy että nukkumatti kuritti kovalla kädellä. Tuollaiset lähdöt ovat joskus jopa tarpeellisia. Se on jämerä tunne, kun koti valoineen jää taakse ja mielen sekä kehon valtaa ensin tyytyminen, josta alkaa kummuta mielettömän hyvää fiilistä. Loppujen lopuksi on ihan sama, vaikka niskaan sataisi tiiliskiviä. Hölkkäilin ajallisesti pisimmän lenkkini pitkiin pitkiin aikoihin. 45 minuuttia. Peruskunto juoksun suhteen on kadonnut taivaan tuuliin, mutta sitäkään en ole jaksanut murehtia. Itse juoksu tuntui taas ihan hyvältä, mutta tämä kävely täällä kotona ilman kenkiä ei vaan tunnu. Hemmetti. Mä en oikein osaa arvioida, että tekeekö tuo juoksu jalkaa huonommaksi vai ei. Jotain siellä on vialla, mutta mitä?
![]() |
| Siinäpä se. Mun kotikuntosali, joka löytyy olkkarin pöydän alta. |
Päälle tein vielä pienen kotijumpan, joka ei nyt niin kovin hääppöinen ollut. Lähinnä tukiliikkeitä pakaralle sekä olkapäille vatsalihasten palautteluaikana. Enempi huoltavaa jumppaa, kun kehittävää jumppaa. Oon vähän sellainen ihminen, joka ei kotona saa oikein yhtään mitään irti. Meillä on viiden kilon puntitkin varastossa, kun niitä ei kukaan koskaan käytä. Jos asuttaisiin omakotitalossa, niin siellä voisin pihalla jotain touhuta. Ainakin ostaisin kahvakuulia ja hyppynarulla hyppisin. Jälkimmäistä oon kyllä tehnyt täällä kerrostalon pihassakin.
Harrastatteko te kotijumppaa vai meettekö mieluummin muualle urheilemaan? Entä kumman te olisitte valinnut, kuntosalin väsähtäneenä vai juoksulenkin sateessa ja pimeässä?
Nyt pikkuhiljaa nukkumaan ja huomenna sinne salille!
torstai 16. lokakuuta 2014
Salinvaihto or not?
![]() |
| Monnari. Aika karu, mut niin on hienoo taidetta. Kyykkypaikat menee seinän vierustaa vasemmalle. Samoin lämmittelylaitteet. Irtopainot tuossa oikeella. Sellasta. |
Go go express:
+Komesti käytynä tulisi edullisemmaksi (18€/kk). Kahdesti käytynäkin vain pari euroa kalliimmaksi, joten joo, edullisempi.
+ Olisikohan (?) siellä vähempi iltapäiväruuhkapiikkejä, koska tuskin siellä ainakaan joukkueiden treenejä ym. on.
+Lyhyempi matka.
+Mulla yksi kaveri aloitti kyseisellä salilla.
+Ihan jees, että on kohtuuhintainen konsepti kuntosalista, vaikka..
-..vastustan kaikennäköistä sitouttamista! Ymmärrän paljousalennukset kertakorteissa, mutta en aikaan liittyen. Typerää.
-Jos en saa tutustumiskäyntiä, en todellakaan sitoudu yhtään mihinkään!
Äääh. Vaikeaa tehdä listaa paikasta, josta en tiedä yhtään mitään.
Monitoimitalo, Jyväskylä:
+Mun ja monnarin suhteessa ei ole mitään vikaa. Meillä menee tosi hyvin, on mennyt koko ajan paremmin.
+Monnarilla ei ole turhia hienouksia (jotka ei välttämättä ole turhia), mutta siellä on kaikin puolin hyvä fiilis. Siellä käy niin paljon erilaista porukkaa ja just mm. ne joukkueet tekee siitä paikasta erityisen.
+Hinta ei ole kuitenkaan kallis (2€/kerta, just tosta kerta sanasta tykkään). Ei sitouttamista.
+Matkakaan ei ole pitkä, vaikka puolet pidempi, kuin edellämainittuun.
+Mahdollisuus käydä urkkahallissa salikäynnin yhteydessä.
-Satunnaiset ruuhkat. Tai siis (arki)päivittäiset, tiettyyn kellon aikaan.
Jep. Vanhassa vara parempi. Toivottavasti saavat vuodenvaihteen jälkeen säilytettyä saman opiskelijaedun, niin ei tarvi enää tuollaisia hairahduksia pohtia. Sitä paitsi, onhan se maan kuulu monnari. Kissikin tulee sieltä!
P.S. Kissi Vähä-Hiilari Monnari Fan Clubia pääsee peukuttamaan täältä ja meikäläisen blogia täältä. Kissi on semisti kuumempi, mutta ymmärtäähän sen :D.
torstai 24. lokakuuta 2013
Nihilistikuntoilija?
Laskeskelin tossa joutessani (kun en lääkelaskuista saanut vielä tarpeekseni) mun menoja erinäisiin liikuntapaikkoihin.
Suuri osa siitä, mitä kesäaikaan tein ulkona (mm. kehonpainotreeni harjun ulkoliikuntapaikalla ja rapputreenit) siirtyy nyt talviajaksi sisälle, eli hinnoissa tulee olemaan noususuhdanne. Toisaalta taas, oon päässyt hölkkäilemään tunnin lenkkejä, joten tunnin crossailut ja vielä siitä maksaminen jää pois.
- Kuntosali 1-2xvko = 3.5€-7€/vko = max. 28€/kk. (Laskettu monnarin hinnoilla ja tosi yläkanttiin, koska käytän myös Jamkin ilmaista salia. Lisäksi saleilut tulee satunnaisesti hoidettua myös uinnin yhteydessä).
- Uimahalli 1xvko 6.5€/vko (tällä hetkellä kaupungin kampanja-ale 4.5€/vko, jonka loppuessa täytyy siirtyä käyttämään tuota opiskelija-alea, hoh. ) = max. 26€/kk. (Laskettu myös vähän yläkanttiin, kun aamu-uinti on vähän halvempi).
- Ryhmäliikunta 1xvko 8€/vko (10xkortti, joskus saattaa tulla 2xvko) = 32€/kk.
Tuota hinta ei kyllä noin korkea ole, sillä kuten sanottu käytän myös Jamkin ilmaista salia ja muutenkin. Harvassa on viikot jotka sisältää niin paljon sisäliikuntaa, kun kaksi kuntosalia, yhden ryhmäliikunnan ja yhden uimahallin. Viikon liikunta -kirjoittelujani tarkasteltua viime viikon hinnat oli 26€ ja sitä edeltävät viikot 18€, 11.5€ ja 13€ = 68.5€/kk. (ja tuonkin laskin sillä tavoin, että olisin käyttänyt aina maksullista salia, vaikka en tainnut käyttää.. Uimahallin hinnaksi laskin opiskelijahinnan päiväaikaan. Todellisuus lienet alle kuuden kympin).
Suuri osa siitä, mitä kesäaikaan tein ulkona (mm. kehonpainotreeni harjun ulkoliikuntapaikalla ja rapputreenit) siirtyy nyt talviajaksi sisälle, eli hinnoissa tulee olemaan noususuhdanne. Toisaalta taas, oon päässyt hölkkäilemään tunnin lenkkejä, joten tunnin crossailut ja vielä siitä maksaminen jää pois.
Ton laskennan pointtina oli lähinnä se, että kannattaakohan mun ostaa jäsenyyttä johonkin liikuntakeskukseen (lue: Killerille) jonka hinnaksi tulisi vuoden sitoutumisella 55,25€/kk ja puolen vuoden sitoutumisella 67,15€/kk.
Öööö. Joo ei mun missään nimessä kannata! Ja tässä syyt:
- Se mikä osalle on motivaatiota tuova asia jäsenyydessä ei mulle ole sitä: Tykkään tehdä salitreenini useammassa kuin yhdessä pisteessä. Ihan kuten tykkään juosta erilaisia reittejä.
- Ryhmäliikunnoissa en varmasti kaikkien muiden liikuntojeni ohella kerkeisi, jaksaisi tai haluaisikaan kuitenkaan käymään kuin tuon maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Pilatekset ja muut olis tietysti jees, mutta aika on rajallista.
- Se mikä osalle on motivaatiota tuottava asia, ei mulle ole sitä: Haluan olla sitoutunut liikuntaan, en kuntokeskukseen. Mä vähän vastustan systeemiä, että hinnoitellaan riippuen siitä, kuinka pitkän kortin ostat. Liittymiset ja muut on käsittääkseni helpottunut. Mun mielestä hyvä systeemi olis sellainen, että kuukausihinta olis aina sama, ostit montako hyvänsä. Siihen kylkeen vois sitten liittää palkitsemisjärjestelmän esim. mitä enemmän kuukausia ostat vuodessa sitä enemmän saat ilmaista treeniaikaa. Tai jotain.
- Vaikka keskittäisin saleilun kuntokeskukseen, niin uimahalli olis kuitenkin oma lukunsa. Eli ei se hinta tule halvemmaksi.
Hahaa. Sain itseni kuulostamaan kunnon nihilistiltä, mutta kyse on kuitenkin ainoastaan siitä mikä on järkevää ja sen lisäksi myös mielekästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



