Tämän hetken tavoitteet ja viime aikojen suosikit

Mun liikkuminen oli tosi pitkään melko aikakeskeistä. Aikakeskeistä siksi, että juoksu ja vain ainoastaan juoksu oli THE HARRASTUS. Sitten tuli ensiksi rasitusvammat, kipu, kuntoutumiset, huonontuurin loukkaantumiset, leikkauset, vielä kerran leikkaukset ja kuntoutumiset, kuntoutumiset kuntoutumiset! Ennen kuin edellämainittu litania oli saatu loppuu, olinkin raskaana jne.jne. Jossain kohdassa mukaan tuli tuhat ja yksi uutta juttua. Kuntosali, sukset, pyörä ja sitä rataa. Edelleen sellainen mukava tavoitekeskeisyys säilyi tekemisessä. X määrä leukoja, x määrä kiloja penkistä, maasta, milloin mistäkin. Raskauden ja vauvavuoden myötä on karissut sellainen tietty pingottaminen harrastamisen ympärillä. Hahmotatteko mitä tarkoitan? Vielä viime kesänä Een ollessa pieni vauva vielä ajattelin, että jospa nyt käytän kaiken "liikunta-aikani" juoksemiseen, niin "edes jossain" kehittyisin vähän, vaikkei kapasiteetti riitä tekemään sitä yhtäkään ns. "kunnolla". Nyt kevään korvilla huomaan, että tuokin ajattelu on vauvavuoden myötä karissut ainakin hetkeksi historiaan. Tämän hetken liikunnallia tavoitteita on oikeastaan ihan tasantarkkaan kaksi:

• Kolme kunnollista treeniä viikossa. Ei sisällä kotijumppia eikä kävelylenkkejä. Ihan sama mitä lajia, kunhan on kivaa just siinä hetkessä! Kohtuu iisi toteuttaa.

• Sit vähän kokonaisvaltaisempi tavoite. Pitää itsestä huolta, että voisin vielä vuosien päästä lähteä vaikkapa hiihtolenkille mun aikuisen pojan kanssa siten, että se lenkki olisi jonkinlaista urheilua myös mun aikuiselle pojalle. Se on ihan sama, paljonko sitä aikaa menee kymppiin vuonna 2018 tai montako leukaa nousee.

Kuulostaa aika onnettomalta tällaisen tavoitehörhön korviin. Tarkkaan ajateltuna taas tuo viimeisin on miljoonasti kovempi juttu, kun yksi maraton silloin, toinen tällöin. Hiljalleen olen oppinut, että on aivan turha käyttää aikaa negatiiviseen vatvomiseen siitä, kerkeänkö treenaamaan vai en. Kerkeäminen ei myöskään ole ainoa asia, vaan suurinpiirtein kohdalleen täytyy osua myös jaksaminen ja yleinen malttaminen. Ennen lasta kahta viimeistä kieltämättä väheksyin. Aika on ehkä se helpoin asia järjestää, mutta en ottanut tarpeeksi huomioon jaksamista (ne yöunet) tai sitä, että ainainen läpsystä vaihto -elämä ei vaan jaksa viikko toisensa perään kiinnostaa.

Mitäpä liikuntaa olen viime aikoina suosinut? Jonkinverran olen hiihtänyt. Takanahan on kerrassaan upea hiihtotalvi. Kohdallani hiihtomäärät jäivät varsin maltillisiksi siitä huolimatta. Jonain toisena vuonna kilometrejä olisi kertynyt varmasti huikea määrä. Kuntosalijäsenyyden lisäksi spinning on taas noussut arvoon arvaamattomaan. On se vaan kivaa paikallaan tapahtuvaksi kestävyysliikunnaksi. Kolmas tämän hetken lempi juttu on korkea sykkeiset intervallityyliset salitseenit. Sellaiset Mikko Leppilampi -tyyliset huomattavasti kankeammalla koordinaatiolla varustettuna. Häntä instassa seuraavat tietävät. Kevään tullen luulen, että hiihdon syrjäyttää juoksu. Mutkan kautta puistoon onkin ollut suosikkini jo hetken. Sinne ämpärin ja lapion seuraksi rattaiden alakoriin aion myös ottaa ainakin hyppynarun ja vastuskuminauhoja.