Elokuu on corekuu

Tässä viime aikoina oon tehnyt sellaisen muutoksen toimintatapoihini, että heitän romukoppaan kaikenlaisten liikuntojen seuraamisen. Oon nimittäin huomannut, että tässä elämäntilanteessa se ei ole hyvä juttu. Oon ihan liian tottunut siihen, että sille jumpalle on oma aika, omat vaatteet ja sykemittari viritettynä. Sitä kukaan tai mikään keskeytä ja sen jälkeen mennään kiireen vilkkaan suihkuun, koska on niin hiki. No totuus on se, että sellaista aikaa ei enää ole pilvinpimein. Niinpä sitä ei sitten tule niin helposti tehtyä siinä sivussakaan mitään. Aion toki jatkossakin ottaa sykemittarin juoksulenkeille (ja reippaammille kävely/maastolenkeillekin, jos satun muistamaan) tai salille, mutta kaikenlaista arkijumppaakin on nyt enemmän alettava tekemään. Se, mikä entisessä elämässä saattoi tsempata eteenpäin, onkin tässä uudessa elämässä osoittautunut huonoksi.

Elokuu tuleekin olemaan core-kuukausi. Järkeä tai ei, oon päättänyt tehdä elokuun jokaisena päivänä sata keskivartaloliikettä. Menee kivasti tuossa lattialla vauvan kanssa pelmutessa. Vatsoja, alaselkää, pakaroita, milloin mitäkin. Syyskuulle voi sitten keksiä uutta haastetta kehiin, mutta syksyyn on onneksi vielä aikaa, heh. Tuo keskivartalon seutu on myös se isoin ongelma tällä hetkellä. Niin fyysisesti kuin etenkin henkisesti. Kyllä siellä alla jotain lihasta tuntuu, mutta melkoinen pullataikina siinä päällä möllöttää. Joo, rasvaahan ei paikallisesti voi polttaa, mutta jos tällä tehokuurilla jotain tiiviyttä saisi aikaiseksi.

Tällaiset haasteet tuppaa vaan helposti unohtumaan. Tänään ja huomenna unohtuu, niin helposti unohtuu koko viikoksi. Toisaalta jos viikon muistaa, muistaa varmasti sen kuukaudenkin. Ja nyt on menty jo aika lähelle viikko tätä kuuta. Elokuuta! Hurjaa. Kun musta tuntuu, ettei kesä oikein kunnolla ole vielä alkanutkaan. Kai se on vaan ymmärrettävä, että tässä iässä (ja elämäntilanteessa) aika menee niin supernopeaa, että paluuta entisenlaisiin pitkiin kesiin ei enää ole. Mutta ehkä tää kesä tähän mennessä on oikeasti ollut vähän lyhyt, koska muistan Een ristiäisissä toukokuun puolivälissä sataneen vielä lunta. Toisaalta, elokuu (ja jopa syyskuu!) voi vielä todellakin yllättää.

Vielä on siis kessä jäljellä, eli nautitaan siitä!

Ekaa kertaa

Synnytyksen jälkeen musta tuntu moni asia siltä, kuin sitä olisi ikäänkuin tehnyt ekaa kertaa. Ekaa kertaa kaupassa, ekaa kertaa autolla ajoa, apua kuinka sitä ajettiinkaan? Tavallaan sitä tekikin asioita ekaa kertaa. Ekaa kertaa äitinä. Pikkuhiljaa nää "ekaa kertaa -tuntemukset" on lientynyt. Lauantaina kuitenkin sellainen taas tuli. Nimittäin ekaa kertaa monnarin keltaisissa kierreportaissa.

Jarppa lähti lauantaiaamuna vauvan kanssa lenkkeilemään ja mun oli tarkoitus touhuta jotain kivaa omaa juttua. No arvatkaapa mitä tuo oli? Mä hiippailin lauantaiaamuna salille. Ekaa kertaa äitinä. Treeni oli kovin kevyt, niinkuin kuuluu ollakin. Olinhan sitäpaitsi päättänyt, etten menisi koko salille ennen jälkitarkastusta, jota ei siis vieläole ollut. Synnytyksestä oli kulunut viisi ja puoli viikkoa ja olo mitä mainioin, joten miksei kevyttä lihaskuntotreeniä voisi tehdä salilla siinä missä kotonakin. Ehkä se sinne meneminen oli nimenomaan se juttu. Kun kaikki tuntuu totaalisesti muuttuneen, mutta toisaalta taas mikään ei ole. Paitsi levypainot ja muutama laite. Niitä oli ilmestynyt lisää sitten tammikuun.

Tein aikalailla samanlaisen yläkroppatreenin, kuin viimeksi salilla käydessäni raskausviikolla 35. Puolta elämää en kuitenkaan ole ollut monnarilta pois. Lisäksi tein Liikkuvan äidin hyvinvointi -kirjasta tutuksi tulleet keskivartaloa aktivoivat liikkeet. Jotain kuitenkin tein, mistä on vähän enemmän aikaa. Nimittäin penkkipunnerrusta. 15 kg:n levypainojen sijaan päissä keikkui 2,5kg kiekot. Ihan nimen vuoksi, vaikka aluksi ajattelin tehdä pelkällä tangolla. Vuosi sitten oli vain minä, penkkipunerrus ja 50kg:n sarjapainot. Nyt on minä sekä vauva, penkkipunnerrus ja 25 kg:n sarjapainot. Juuri hyvä näin. Luulen kuitenkin, että kyllä äiti-ihminenkin voi sitä penkkipunnerusta tehdä niillä 50kg:n painoilla. Sitä en tiedä onko silloin minä ja vauva vai minä ja taapero, mutta eipä sillä niin väliäkään.

Sellainen lauantaiaamu siis tällä. Kirjoittamaankin aktivoiduin siitä jo maanantaina, hah. Mukavaa viikkoa kaikille!

Kuukausi synnytyksestä: kotijumppaa ja yksi leuka.

Lauantaina tuli täyteen tasan kuukausi synnytyksestä. Edeltävän kuukauden liikunnat on ollut vaunulenkkeilyä, jota ollaankin harrastettu lähes päivittäin, kun vaunuttelun makuun päästiin. Sen lisäksi heti synnytyksen jälkeen olen koettanut aktivoida enenevissä määrin lantionpohjaa ja syviä vatsalihaksia. Tätä oon tehnyt arkiaskareiden lomassa sekä vaunulenkkeillessä. Varsinaista jumpalle pyhitettyä aikaa ei vielä ollut.

Lauantaina, vauvan yksikuukautispäivän kunniaksi, asiaan tuli kuitenkin muutos. Eka kotijumppa vaunulenkin päätteeksi vauvan jatkaessa uniaan parvekkeella. Tein maltillisesti lantionpohjaa ja syviä vatsalihaksia aktivoivia ja harjoittavia liikkeitä puolentunnin verran. Lisäksi jumppailin vähän kyykkyjä, punnerruksia ja dippejä. Kotijumppa tulee todennäköisesti olemaan THE JUTTU tulevina kuukausina. Toki tulee kesä ja samat jutut voi tehdä myös ulkona. Ainaskin oon suunnitellut suuntaavani vaunulenkkien lomassa Tuomiojärven ja Kortepohjaan street workout telineille ja Harjun portaisiin sekä leuanvetotangoille. Lisäksi hankintalistalle on päätynyt kymppikiloisen kahvakuulan kaveriksi sekä 6 kiloinen että 16 kiloinen kahvakuula.

Kaikenkaikkiaan oma fiilis ja tuntuma lantionpohjaan on aika hyvä. Luonnollisestikaan tilanne ei kuitenkaan ole raskautta edeltävällä tasolla. Vajaan parin viikon kuluttua on jälkitarkastus, jota odotan innolla. Toivon, että lääkäri olisi aidosti perehtynyt synnytyksestä palautumiseen, mutta rohkenen kuitenkin epäillä. Vaihtelevuutta tuntuu terveydenhoitoalalla olevan todella paljon. Tämän jälkeen aion kuitenkin varailla aikaa fysioterapeutille. Yllättäen raskauden aikana koin oman kehon kuuntelun olevan paljon paremmalla tasolla, kuin nyt synnytyksen jälkeen. Suoraansanoen epäilen aika paljonkin omaa kuntoani ja omaa arviotani palautumisen tasosta ja pelkään, että mikäli antaisin itseni mennä nyt sen kuuluisan oman fiiliksen mukaan, saisin isoa vahinkoa aikaiseksi.

Mitä ja miten tulen tulevaisuudessa liikkumaan on ihan auki. Kuitenkin huomaan jo kaipaavani kuntosalille, juoksulenkille tai jopa pyöräilemään. Mieltä myös kutkuttaisi tehdä jonkinlaisia tavotteita, mutta haluan kuitenkin odottaa vielä ainakin siihen, kun ammatti-ihminen ottaa kantaa palautumisestani. Liikunta on ollut mun intohimo ennen vauvaa ja huomaan kyllä, ettei se intohimo ole mihinkään kadonnut, vaikka elämä pienen vauvan kanssa on tietenkin nyt ykkössijalla elämässä. Ihanaa on myös se, kun latupohjat sulaa ja vaunuillen pääsee kunnon maastoihin haastamaan itseään. Paljon voi siis tehdä yhdessä vauvan kanssa. Sanomattakin selvää, että liikuntamäärät tulevat ryminällä alas entisestä ja niin saa ollakin. Toisaalta, minkä lasket liikunnaksi? Kyllä se vaunuilu nimittäin sitä on, joten saattaapa olla, että tulevaisuudessa rakennetaankin entistä rautaisempaa peruskuntoa. Mulla ei todellakaan tule lähitulevaisuudessa olemaan kuntosalikertoja 3-4xvko, mutta jalkaisin taitettuja kilometrejä saattaa olla enemmän kuin vuosiin.

P.S. Lauantaina vieraillessani Jarpan veljen luona piti myös ihan piruuttain kokeilla leuanvetojuttua. Arvatkaapa menikö. Kyllä. Yksi kappale. Musta kuitenkin yksi on aika hyvin yhdeksän kiloa painavampana ja yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Jes. Tästä on hyvä jatkaa!

Corejumppa ja kahvakuulatreeni, kuinka se kulkee olkkarin lattialla?

Kaikki  mun liikuntavuodet olen ollut tosi huono tekemään minkäänlaisia kotitreenejä. Nyt pikkuhiljaa tilanne on kuitenkin muuttunut. Ensiksi tuli vatsalihastreeni. Ihan puhtaasti siksi, että olen niitä ajoittain niin kovin laiska tekemään salilla. Halusin tavallaan taata sen, että core tulee vähintään kerran viikossa tehtyä todellakin huolella. Toisaalta siitä on hyötyä myös aikoina, jolloin punttailu vähäisempää. Vahva keskivartalo kun on ehkä se tärkein (ja omalla kohdalla ehkä myös heikoin) lenkki. Vatsalihastreenin kaveriksi ihan hiljattain tuli kahvakuulatreeni. Se taas tuli ihan vaan siksi, että halusin värkkäillä jonkinlaisen hikisen jumpan vaikka nyt noiden puolituntisten hölkkien kylkeen.

Vatsajumppa:

• voimapyörä
• vuorikiipeilijä (kyynärpäät tasapainolaudalla)
• vartalon ojennus + rutistus (kilon puntit jaloissa)
• vinot vatsat (vitosen käsipaino tai kympin kahvakuula jeesinä)
• kylkilankku + rutistus (jalat tasolla, joten saa kylkeä laskettua alemmaksi)
• istumaannousu (jumppapallolla)
• lisäksi: lankutus (jos huvittaa)
• ja 'jalkojen heittely' (jos Jarppa suostuu niitä viskomaan)

Lisäksi saatan tehdä jotain muutakin, jos nappaa. Edellämainittu jumpan "perusrunko" (lukuunottamatta tuota jalkojen viskomista, koska se on aika harvinaista herkkua) vie aikaa jotakuinkin puoli tuntia. Toistoja on liikkeestä riippuen 10-30 ja kolme sarjaa per liike.

Kahvakuulajumppa:

• heilautus 20-30x
• päänympäri pyöräytys 10x suunta
• tempaus 10x käsi
• luistelijan kyykky 10x jalka
• yhdenkäden heilautus 20x käsi
• rinnalle veto + työntö 10x käsi
• kyykky 20-30x

Edellä mainittu rundi kolme kertaa ja noin minuutin mittaiset palautukset välissä. Tämä treeni vie kanssa aikaa sen puoli tuntia ja itse ainakin kymppikilon kuulalla sain ihan hapoillekin lihakset. Liikettähän voisi tehdä myös tietyn ajan, mutta koska tykkään toistaa numeroita päässäni, en niinkään tuijottaa kelloa (mitä lihaskuntoharjoitteluun tulee), niin teen liikkeet toistoja laskien.

Teetkö sä kotijumppia? Tässä seuraa myös haaste. Ensiksi haastan sut, joka et tee kotijumppia, kokeilemaan ja sä joka teet, niin kerro millaisia?

P.S. Wannabe Juoksija Facebookista, klikkaa tästä. Edelleenkään en ole osannut tehdä parempaa banneria sivupalkkiin... :D.

Viikon liikunnat ja muita mietteitä..

Viime viikon liikuntoja:

ma: sauvakävely mehtässä 2h5min.
ti: ---
ke: juoksu 20min. + core 20min.
to: pyöräily 1h
pe: juoksu 40min.
la: pyöräily 5h15min.
su: patikointi 1h35min. + 20min.
yht: 10h 35min.

Näyttää, niinkun olisin liikkunut paljonkin. Kaikki jutut on kuitenkin ollut kevyitä. Pitkä pyöräily oli kyllä ajallisesti pitkä, joten se on oikeastaan ainoa sellainen "rasittava" liikunta koko viikolla. Pyöräilyä on kyllä mahdollista muutenkin tehdä määrällisesti enemmän, kuin vaikkapa juoksua. Tää taisi olla järjestyksessään kolmas viikko vailla salia. Eka noista kolmesta viikosta oli ihan tietoinen päätös, tokan viikon olin kipeänä ja nyt tää kolmas viikko myös on ollut aika tietoinen päätös. Jotenkin se sali vähän tökki tuossa heinäkuun alussa ja ajattelinkin, että jos suinkin kelit on ulkoliikuntaa suosivia, niin jääköön voimailu muutamaksi viikoksi.

Keskivartalosta oon kuitenkin yrittänyt pitää huolta. Ilmeisesti en kuitenkaan tarpeeksi, sillä eilen töissä mulla pamahti selkä. En ole oikein varma missä tilanteessa, mutta sieltä jonkun noidannuolen tuonne ristiselkään kuitenkin sain. Tosi ärsyttävä. Just eilen ennen nukahtamista luin Tiinan kirjoituksen tukilihaksista ja mietin, että onneksi oon säästynyt selkäongelmilta. Note yourself, älä koskaan luule säästyneesi miltään vaivalta. No onni onnettomuudessa on kuitenkin se, etten varsinaisesti loukannut sitä selkää, joten luulen, että tuo kramppi helpottaa kyllä päivässä parissa. Kokemusta on kyllä niskasta näistä tämäntyyppisistä pistoksista. Tiedättekö sen tunteen, kun ei päätä pysty kääntämään kuin toiseen suuntaan? Lähtee yhtä nopeasti, kuin on tullutkin. Maanantai meni kuitenkin ulkokahvakuulan tai edes lenkkeilyn sijaan lattialla makoillessa, hyvää asentoa hakiessa ja yrittäessä rentouttaa tuota selkälihasta.

Musta on jotenkin tylsää aloittaa viikko siten, ettei harrasta liikuntaa. Maanantai olis mielellään aina liikuntapäivä. Nyt se ei kuiteskaan ollut, mutta onneksi noita muitakin päiviä on. Mutta joo, kerrottakoon vielä noista postauksen kuvista. Kaksi ekaa kuvaa on otettu Kärkistensalmelta sunnuntaina. Ihan samaan aikaan vielä, kuvaussuunta on vaan eri. Ihan hauskannäköistä oli, kun Päijänteen pohjoispuolella oli pilviä ja etelässä taas paistoi aurinko. Pari sadepisaraakin ripsas, tuohon sorsakuvaan. Kolmas kuva on myös Päijänteeltä, jossa vietettiin Jarpan enon juhlia perjantaina. On ollut järveä kerrakseen! Kuvat kertoo hyvin tästä epävakaisuudesta ja kuurosateista. Sellasta se on. Tämä Suomen kesä. Mutta niin ihanaa kuiteskin!

Street workout

Ootte varmaan huomannut, että aina on joku laji, mikä on niin sanotusti muodin harjalla. Kestävyyspuolella taidetaan mennä akselilla polkujuoksu-triathlon ja voimailupuolella jossain crossfit-kehonpainoharjoittelu osastolla johon eittämättä myös street workout kuuluu. Street workout on hieno nimi sille puuhalle, mitä ihmiset on iät ja ajat tehnyt lenkkipolkujen varrella olevissa penkeissä ja "puolapuissa". Vuodet nuo paikat loppuun kuluttivat ja onneksi nyt nähdäänkin uutta tulemista sillä saralla. Toivottavasti se innostaa myös kaupunkien päättäjiä hankkimaan lihaskuntoilumahdollisuuksia ulos. Yhtään en laittaisi pahakseni, vaikka perustettaisiin aikuisten leikkipuistoja, koska meneehän omalla kehonpainolla treenaminen ja temppuilu ihan top teniin siinä, mitä aikuinen(kin) voi vapaa-ajallaan tehdä!

Suomen street workout -sivulta, klik, löytyy hyviä tutoriaaleja ja haasteita kehittyneemmillekin yksilöille. Lisäksi sivulta löytyy kartta, johon on merkittynä kaupunkisi street workout mahdollisuudet.

Itse olen nyt pari viimeistä kesää harrastanut ulkojumppaa lempparimestoina Laajavuoren hyppyrimäki ja Harjun portaat. Jälkimmäisen puuttumista kartalta hieman ihmettelen, mutta uusia paikkoja löytyy senkin edestä. Kuten ihan tässä kivenheiton päässä oleva telinekokonaisuus, jossa viime viikolla tein varsin hyvän treenin. Mukaan otin kuminauhan, jotta saisin tehtyä vähän pidempiä sarjoja dippejä. Lisäksi tein toes to bareja, leuanvetoja, vartalonpainosoutua, L-istuntapitoja jalat koukussa ja toinen jalka suorana, bulgarialaisia kyykkyjä, punnerruksia.. ööö... No noita ainakin.

Harmikseni tämä nilkka rajoittaa pahimpia rimpuiluja, joita haluaisin niin kovasti tehdä. Lisäksi käsilläseisontaharjoitukset ovat tällä hetkellä ihan seis, koska jos ihan tosillasi treenaat mahdollisimman pitkää käsilläseisontaa tai käsillä kävelyä ilman tukea, niin eihän sieltä välttämättä kovin hallitusti tule alas ja just sille jalalle mille ajattelee. Ihan vielä en kärsi tipahdella korkealta enkä niin kovin matalaltakaan tälle vasemmalle jalalle ja arkailu haittaa suoritustakin. Mutta haasteita riittää siitä huolimatta. Seuraavia porrastreenejä odotellessa! Hyviä puolia tässä jalkojen heikossa tilanteessa on tietty se, että jalkatreenikin menee kohtuu helposti perille. Monestihan just jalkatreeni ulkona ja ilman lisäpainoja tai välineitä, on vaikeammin toteutettavissa kuin treeni yläkropalle. Sille variaatioita riittää. Loputtomiin, väittäisin. Vai miltäpä kuulostaa esimerkiksi ihmislippu?

Treenatteko te paljon ulkona voimatreeniä ja millaista se on? Jakakaahan kaikki parhaat vinkkinne mulle ja muille lukijoille. Ulkotreeni kun kuitenkin vaatii ehkä vähän enemmän mielikuvitusta, kuin sisätreeni, mutta sehän on vain positiivista!

edit: Otan vinkkejä vastaan myös syntymälahjajana (kiitos mama!) saatujen tummien silmänalusten ja silmäpussien poissaamiseksi :D

Viikko 27

Oon aina mieltänyt heia heia -palvelun jotenkin turhanpäiväiseksi. Nyt oon kuitenkin kääntänyt kelkkani sen suhteen ja rekisteröitynyt itsekin palvelun käyttäjäksi. Lähinnä siksi, että kaipuuseeni räplätä tilastoja tekemisistäni on tähän saakka vastannut vain juokseminen ja Sports Tracker. Nyt tilanne on kuitenkin tää ja johonkin tekee mieli kirjata tekemisiä myös ajalta kun en voi juosta. Kulunut viikko näyttää heia heian näkökulmasta tältä:

Tää mun viikko näyttää tossa paljon aktiivisemmalta, mitä se todellisuudessa on ollut.

Ma: CrossTrainer 45min. + Lihaskunto 30min. + Venyttely 30min. (monnarilla)

Ti: Käytännössä ihan lungia Frisbeen heittelyä ja kävelyä sekä fyssarin ohjeiden mukaiset jutskat!

Ke: Lihaskunto 45min. + Venyttely 30min. (sisältäen tuon terapeuttisen harjoittelun)

To: Rapputreeni 30min. + Tekniikkatreeni 30min. (Harjulla) + Illalla nuo fysiterapia jutskat!

Pe: Ainoastaa terapeuttiset "pakolliset" jutskat..

La: Sauvakävely maastossa 60min. + Rapputreeni 30min. (Laajavuori) + Keskivartalo 15min. ja Venyttelyt 30min. Illalla kävin saunan alle vesijuoksemassa 30min.

Su: Tänään aion tehdä vaan ne pakolliset jutskat..

On oikeastaan ihan järkevää seurata myös noita muita juttuja. Eniten se järki tulee esille ehkä just sitten, kun pääsen juoksemaan. Jos pitää kirjaa noista jutuista, niin asiat tulee ehkä paremmin tehtyä. Se on sitten ihan kirjallinen muistutus siitä, jos ei hoida keskivartaloajutskia ja venyttelyitä lenkin päälle! Myös tekniikka-, liikkuvuus- ja rapputreeneissä aion olla reippaampi jatkossa myös juoksemisen ohessa.

Mitäs mieltä oon sitten ollut noista?

Crosstraining: Asensin crossariin ajaksi 45min. ja asennoiduin hiton pitkäveteiseen kolmevarttiseen. Tein homman silleen, että ekaksi 5 min. lämpöjä ja sitten lähdin veivaamaan 3min. kaks pykälää plussaa, 2min. pykälä pois ja taas vastusta 2 lisää ja 3min. jne. Ihan jees nousujohteinen treeni ja hiki tuli kun juostessa. Oli ihanaa päästää jaloista pois niitä juoksemattomuuden tuomia tyhjiä energioita. Napit korvilla tuo kolmevarttinen meni paljon nopeammin, mitä ennakkoon uumoilin. Hassuahan se on lyödä euroja tiskiin päästäkseen "lenkille". Ajattelin myös nyt viikonlopuksi crossaritreeniä, mutta monnari on keskikesällä auki näköjään vaan arkisin.

Rapputreenit: Ah, miten ihanaa! Hapottavaa! Kantapäätä täytyy kuunnella tarkkaan, mutta se on kyllä hyvin ollut mukana nää kaks treenikertaa rappusissa. Oon ennenkin lenkillä sillointällöin käynyt rappusissa, mutta en koskaan näin intessiivisesti ja ajatuksella! Enempi on tullut tehtyä vetoja mäkiin jne. Rapputreeni on ihan lempparijuttu! Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen myöhemmin.

Sauvakävely: Ihan kivaa kanssa. Tarpeeksi haastava maasto, niin hengästymistä tapahtuu kyllä enemmän, kun tasamaalla hölkötellessä. Tätä voisin tehdä enempikin, oon ehkä turhan varovainen ollut tän kävelyn kanssa, kantapää nimittäin on ihan hyvä kävellessä. Juostessa eteenpäin vievä kävelyyn nähden kova ponnistus taitaa olla se pahin juttu tälle mun jalalle. Alussa oli kyllä sellanen tunne jaloissa, että hitto vieköön, mun pitäis juosta niillä. Tiiättekö, sellanen palava halu laittaa juoksuksi. Vartti kävelyä ja kun tikkaili Laajavuoren hyppyrimäessä puolituntia rappusia, niin kylläpä sen jälkeen 45min. sauvakävellenkin maistui :).

Musta tuntuu, että tän viikon jälkeen tää homma on taas vähän parempi. Kävellessä ei ole kipua, paitsi yhtenä yövuorona alkuviikosta. Se otti nokkinsa, kun ponnistin paljain varpain tosi korkeelle jakkaralle. Mut ei se kauaa jaksanut murjottaa. Edellisestä juoksukokeilusta on reilu viikko. Silloin juostu matka oli n. 400 metriä. Ensi viikolla, tiistaina tai keskiviikkona, käyn taas kokeilemassa. Fyssarin mukaan on myös tapauksia, jossa plantaarifaskiitti toimenpitein rauhoittuu vaikka kipujen kanssa juoksisi ohella. Toinen vaihtoehto on se, että se menee todella paljon pahemmaksi. Mun kohdalla tuo tie on kuulemma käyty nähty ja lopputulos on ollut tuo jälkimmäinen. Väkisin, edes puoliväkisin, ei siis kannata runtata.

Korvaavaa liikuntaa ja varustehankintoja

Eilenaamuna meidän olkkarissa seisoi lauma miehiä reppuineen ja rinkkoineen valmiina viikon lapin reissuun, josta osa matkasta tehdään kanootilla pitkin pohjoisia koskia ja jokia. "Jarmo" on siis kavereineen reissussa ja "Tarmo" keskenään kotona. Mun mies ei oo kova tyyppi juhlimaan, mutta sillä on kyllä tuollaisia perinteitä poikaporukalla, kuten tuo jokakesäinen melontareissu ja säännöllisin välein tapahtuvat futismatkat milloin minnekinpäin maailmaa. Itellä ei tuonkaltaista porukkaa ole, mutta hyvä, että meistä edes toisella on ja oon sitä tosi iloinen :).

Mä suuntasin lapin sijasta itseni Laajavuoreen Vuorilammelle vesijuoksemaan sekä uimaan. Kamala palo olisi ollut lähteä juoksemaan, mutta se vaan on nyt mahdotonta.

Kun ei päässyt juosten maastoon...

...täytyi juosta ja uida aiemmassa kuvassa ympyröidyssä lammessa!

Vesi oli lämmintä. Keli oli lämmin. 45 minuuttia viuhdoin vesijuoksuvyön kanssa kanssa menemään ja leikin, että se on kivaa. Hiki tuli otsalle, mutta syke ei noussut samalla tavoin, kuin juostessa. Lohdutukseksi luin 8/2012 Juoksija -lehdessä olevan artikkelin, jossa todetaan että vedessä sydämen iskutilavuus kasvaa n. 20-30% ja näinollen syke jää 15-20 lyöntiä alhaisemmaksi, koska yhtä nopealle sydämensykefrekvenssille ei jää tilaa. Maalla ja vedessä tapahtuvan harjoittelun sykkeitä (mun tapauksessa syketuntemuksia) ei siis pidä vertailla. Kaikenkaikkiaan tuossa artikkelissa hehkutettiin vesijuoksua kaikintavoin. Joo, joo, onhan se varmaan niin. Mutta kun se nyt ei vaan ole niin kivaa. Lopuksi vielä uintilenkki päälle ja sehän tuntui ihan pikajuoksulta.

Kuluneella viikolla olen myös tehnyt varustehankintoja. Kuten nyt esimerkiksi tuon vesijuoksuvyön. Ja kävelysauvat. Haahhah, kuulostaa ihan siltä, että seuraavassa lauseessa totean ensiviikolla meneväni suonikohjuleikkaukseen! Mikä nyt sinänsä ei ole vitsi, sillä jos perimä käy kuten nyt esimerkiksi migreenin kanssa, niin vielä sekin päivä koittaa :D. Ja ihan vaan että muistan olevani juoksija, ostin myös SpiBeltin sekä juoksulippiksen.

Vesijuoksuvyö 20€ Suomen vesijuoksuliiton koju
SpiBelt (kosteudenkestävä, 6xgeelipaikka) 34.90€ InterSport Asemanaukio

SOC -juoksulippis ja -kävelysauvat 2.45€ ja 9.90€ Stadium.. On se halpaa!

SpiBelt oli mukana perjantai-iltaisella yrityksellä ottaa muutama juoksuaskel ja kyllä se vaan näppärältä vehkeeltä tuntui. Tarkemmin sanottuna se ei tuntunut yhtään miltään ja oli just siks niin näppärä! Tuon pystyi toteamaan kyllä ihan het. Tuo vesijuoksuvyökin oli huomattavasti parempi kun uimahallin vastaavat. Myyjien mukaan siinä ei ole sitä "kelluttavaa kaarta" ja näinpä myös asento pysyy paremmin oikeanlaisena. Totta joka sana. Juoksulippis lähti niin pirun halvalla ja sopii mun Camelbakin kanssa yhteen täydellisesti, niin tokihan sellanenkin oli sitten ostettava. Nuo sauvat nyt ei varmaan parhaimmasta päästä ole, mutta kunhan ostin. Aikapäiviä sitten oon miettinyt, että vois joskus ihan muuten vaan kokeilla sauvoja maastolenkille mukaan.

Nyt sunnuntaina oon vietellyt pitkästä aikaa treffipäivää mun entisen työkaverin kanssa. Ohjelmassa oli kirppareita, alennusmyyntejä, kahvittelua ja lenkkeilyä. Lenkkeilyä ihan kävellen. 1h 15min. paineltiin maastossa mä, Jane ja mun upouudet sauvat. Oli kivaa liikkua jalkaisin! Kantapäähän ei kävely sattunut, ihan samalla lailla vasen jalkaterä oli vähän oudompi kuin oikea. Samalla lailla kun koko ajan. Ei kuitenkaan yhtään kipeä, vaan erilainen. Eriparia. Tai jotain. Kiivettiin Laajavuoren päälle, vähän tuli hiki ja kai se on parempi kun ei mitään. Parasta oli kun pitkästä aikaa treffasin tuota ex-työkaveria, juttua meillä riittää aina mielinmäärin ja aika menee vauhdilla.

Etappi 1

Etappi 2

Mun kotikaupunki!

Viikon treenit on ollut lihaskuntoa ja edellämainitun kaltaista korvaavaa liikuntaa. Eihän tuota korvaavaa todellakaan pysty, tai osaa, tehdä samalla intensiteetillä kuin juoksua. Kunhan nyt pitää itseään liikkeessä. Jos tää telakalla olo rupee oikein venymään, niin kai se on ostettava kortti spinningtunneille ja ruvettava veivaamaan crossaria ihan työkseen. Ostan sellasenkin. Ja maantiepyörän ja vaikka mitä, kun tuota pirun jalkaa ei voi ostaa kuntoon. Yritys siinäkin on kova, mut vielä ei oo yhtään laskua tuosta fysioterapiasta tullut, ahhah! Eihän tässä korvaavassa sinällään mitään vikaa, se on vaan vähän niinkun neulois lapasia vaikka tarvitsee sukat. Tiiättekö?

Joskus tulee fiilis, että jokainen hukkaanheitetty päivä on hukkaanheitettyä juoksukuntoa kohti maratontavoitetta. Joskus taas tulee fiilis, että kyllä sen juoksukunnon saa helposti kaivettua esiin ja isken sitten, kun tuo (perkeleen) jalka on siihen valmis. Totta se on, kumpikin fiilis, kyse on siitä miten sitä fiilistä tuntee. Jotain tästä taas oppii. Nöyryyttä. Kärsivällisyyttä. Ainakin. Pitää niinku neuloo ne lapaset ennen kun voi aloittaa sukat. Tärkeitä ne on kumpikin.

Perjantai (kun en parempaa keksinyt!)

Jalka on ollut koko viikon ihan ok. Ihan hyvä. Se ei vittuillut edes tiistai-iltaisesta nurmikonleikkuusessiosta. Meiltä noin kilometrin päässä pururadan pientareella on kuntoilupaikka johon ajattelin iltavuoron jälkeen mennä lihaskuntoiluni hoitamaan.

Näkymä lantion nostoja tehdessä

Olen viimeksi kokeillut juosta kaksi viikkoa sitten, ihan oikean lenkin olen tehnyt n. kaksi ja puoli viikkoa sitten. Noin 400 metriä otin juoksu- tai oikeastaan hölkkäaskelta ihan kokeilumielessä, kunnes jalkapohjassa alkoi vähän tuntumaan. Kipu ei ollut viiltävän kovaa, mutta toki lopetin heti. Kävely tämän jälkeen ei tuntunut lainkaan kipeältä, kuten aiemmin. Oon oppinut kantapään kautta (surkuhupaisaa!), että pikkukivun kanssa ei ole enää pelleileminen. Tein lihaskuntoni ja käppäilin myrskytuhojen keskeltä takaisin kotiin.

Luonto on harventanut metsäänsä

Hassua muuten, että tuo myrsky oli noinkin paljon tehnyt tuhojaan, vaikkei se tuntunut olevan edes päällä. Noiden kuvien ottopaikasta on kuitenkin vain muutama sata metriä tänne kotiin.

Tuon kortisonipiikin jälkeen tullut kipu kantapäässä on mun mielestä hassusti levinnyt jalan sisäsyrjälle. Sitä kipua ei itseasiassa enää juuri ole siellä ihan alkuperäisessä paikassaan. Oonkin pyöritellyt päässäni ajatuksia, että veiköhän se reilu kuukausi sitten pistetty piikki tätä hommaa vaan ojasta allikkoon. Tosin kai se plantaarifaskiitin muodostama arpikudoskin voi painaa esim. hermoon. Täytynee jutella sen fyssarin kanssa keskiviikkona. Eikä varmaan pitäisi niin kovin miettiä. 

On vaan niin pirunmoinen ikävä juoksemista!

Akilleen kantapää

Taas alkaa tulla kaksi viikkoa juoksutaukoa täyteen. Alkukesä on ollut huonoin about kuuteen vuoteen. Maanantaina oli tosiaan aika tuolle OMT-fysioterapeutille. Venyttelyitä, "pallohierontaa" ja kylmää tulee jatkaa kuten aiemminkin. Lisäksi sain ohjeen kevyeen eksentriseen harjoitteeseen -> kaksin jaloin nousu päkiöille, joilta hidas palautus yhden jalan varassa takaisin. Kantapohjassa on nyt ammattilaisen "virittämät" kinesioteipit ja yöksi sitten putkiharsolla tehty sidos, joka pitää plantaarifaskian, eli kantakalvon, venytyksessä.

Pakaraa ja lantiota aktivoivaa jumppaa jatkan edelleen ja juoksuaskelta katsotaan sitten, kun akuutti kipu tän kantapään kanssa on pois. Sovittiin, että loppuviikosta laitan fyssarille mailia miten menee ja katsotaan vähän sen mukaan seuraava aika. Tänään kävin leikkelemässä puolitoista tuntia anopin nurtsia (joka on muuten ihan jees treeniä 30 -asteen helteessä sekin), katsotaan mikä meininki huomenna on jalassa. Viime viikollahan se otti vähän nokkiinsa frisbeegolfkävelystä. Kaikenkaikkiaan tuntuu, että suunta on oikea. Hidas, mutta oikea.

Tuota aiemmin mainittua jumppaa olen kyllä tehnyt niin pirun sitoutuneesti, että ihan itseäkin hämmästyttää. Lihaskuntoa on muutenkin tullut pidettyä yllä koko kevään aika aktiivisesti ja tuon pakarajumpan oheen on hyvä ujuttaa kaikkia muitakin lihaskuntoharjoitteita. Etenkin nuo staattiset pidot ja sen sellaiset on ollut nyt in. Ja saa luvan olla jatkossakin! 

Ylipäänsä tää ihmiskeho on aika jännä juttu. Jos mun "akilleen kantapää" ei olekaan kantapää, vaan juurikin tuo vasemman puolen lantion hallinta? Jos optimaalinen askeltiheys juostessa olisi (onko?) 90/min/jalka ja lantio antaa periksi toiselle puolelle enemmän kuin toiselle, niin olishan se nyt ihme, jos ei koskaan mitään ongelmia tulisi! Ja vaikka tuo olisi ihan vain vähän. Niin vähän, ettei sitä silmällä edes huomaisi, niin puhutaan kuitenkin paljosta. Sillä jos tuo samainen askelmäärä laskettaisiin esim. viiden tunnin juoksuviikossa, niin noita askelia olisi 27000/viikko/jalka.. Paljonko sitten lienee vuodessa, kahdessa tai kolmessa! Aika hurjaa. Ei siinä ehkä vaan enää voi olla heikkoja lenkkejä!

P.S. yhtenä päivänä mietin, että Wannabe Juoksija -nimen sana wannabe alkaa pikkuhiljaa saada ihan uusia merkityksiä, hah!

Juoksutaukoa ja jumppailua

Hyvää iltaa täältä koulukiireiden ja työpäivien lomasta. Kantapää on nyt sillä mallilla, että kävellessäkään ei enää kipua tunnu. Tuon kortisonipiikin jälkeenhän rasitusta pitäisi välttää seitsemän vuorokautta hoitovasteen maksimoimiseksi. Painettaessa tuota kipukohtaa pieniä tuntemuksia vielä on ja oon ajatellut nyt kuitenkin pitää juoksutaukoa tämän viikon loppuun. Ja todellakin toivon, että tuon penteleen kantapään kanssa ei enää koskaan (tai ainakaan ennen syksyä) tarvitsisi taistella.

Tiistaina tuli käytyä OMT-fysioterapeutilla, joka ei kyllä mitään pituuseroa alaraajoissani havainnut. Puolieroa lantion hallinnassa kylläkin, joten jos tuota pituuseroa takavuosina onkin ollut havaittavissa, on se nimenomaan toiminnallisista seikoista johtunut. Tuota puolieroa tullaan nyt sitten jumppaamaan päivittäin ja seuraava käynti olisi juhannuksen jälkeisellä viikolla. Elän siis toivossa että myös pakaranseudun hermokivut helpottavat.

Näyttää iisimmältä kun on.

Vanha olkapääleikkauksen aikanen tuttavani, vastuskumi.

Vaikka toukokuusta kaksi viikkoa meni juoksutreenejä ajatelleen perseelleen, niin kilometrejä on silti toukokuulle kertynyt 132 keskivauhdilla 5:19@km. Pakko olla tyytyväinen, sillä vuoden takaiset treenit oli vähän enemmän ja aika paljon hitaammalla vauhdilla. Vaikkei mitään kahden viikon juoksutaukoa tuossa kuussa silloin ollutkaan! Tuntuma oli tuossa toukokuun alussa, että juoksukunto liikahti eteenpäin ja olin siitä tosi iloinen. Tuskin tässä mitään dramaattista takapakkia on ehtinyt tulla. Toivottavasti tuo kehitys jatkuu samana ja kantapää pysyy menossa mukana.

Saliohjelma

Se on sitten rankkakin rankempi ilta takana; Iltaisen punttitreenin jälkeen olo on yhtä hakattu kuin Jypillä tänään HPK:n jäljiltä! Olen siis harrastanut tänään urheilun lisäksi penkkiurheilua. Pikkuveljen kanssa oltiin tänään katsomassa aika montaa hasardisyöttöä Hippoksella ja pelin päälle kävin rakennuksen toisessa päädyssä hoitamassa salitreenin. Päivän huvittava tilanne sattui järjestysmiehen kanssa ovella, sillä tottakai olin epähuomiossa täyttänyt vesipulloni valmiiksi.. :D.

Jep, sitten siihen saliohjelmaan..

Askelkyykky (2x8kg lisäpainot), molemmille jaloille 3x10
Voimapyörä 3x10
Alatalja 35kg 3x10
Penkkipunnerrus 20kg (pelkkä tanko)  3x10
Selän ojennus (penkissä) 3x10
Maastaveto 30kg 3x10
Kyykky 20kg 3x10
Jalkojen nosto/vatsarutistus (sellaisessa dippilaitteen tyylisessä, kyynärpäiden varassa) 3x10
Vipunostot 2x7kg 3x10
Dippi penkkiä vasten 3x10

Mä luulen, että toi vois olla aikalailla se juttu, mitä rupean siellä salilla tekemään. Viimeiset sarjat tuntuivat kyllä aika raskailta, ei niinkään ensimmäisten sarjojen viimeiset toistot. Palautteluvälit oli tosi lyhyitä, lienee sillä osuutta asiaan.  Aikanaan kävin paljonkin salilla. Silloisessa työpaikassa oli aivan huippu kuntosali, jossa sai usein treenailla ihan itsekseenkin. Siellä pystyi tehdä kiertävästi eri lihaksia ja palautteluväli tuli siten hoidettua. Vaatii kyllä tottumista siihen, että on ihmisiä ympärillä. Monet ihmiset näyttää rauhassa palauttelevan laitteen ympärillä, itsestä tuntuu niinkuin olisi koko ajan vähän kiire. Ehkäpä sitä ajan kanssa oppii hyvät ajankohdat, milloin salilla on mahdollisimman rauhallista. Vuorotyössä kun on varaa valita :).

Ja tavoitteet tälle salitouhulle ovat..

Mahdollisimman "monipuolinen ja tehokas" lihaskuntotreeni muutaman kerran viikossa.
Kiinteyttää kroppaa ja saada varteen ryhtiä, miksei vähän voimaakin.
Vaihtelua juoksemiselle tähän syksyyn/alkutalveen.
Lisätä juoksuvoimaa sekä saada ryhtiä myös juoksemiseen.

Paljonhan sitä jauhetaan ja kirjoitetaan, kuinka kestävyysurheilu ja painonnosto ei sovi yhteen.. Jompikumpi kärsii aina ja plaa plaa. Mä en kuitenkaan usko, että ihan tavallisen kuntourheilijan tarvitsee tuollaisista asioista kovin äkkiä älähtää. Saa nyt nähdä miten nää mun kuntosalitouhut saa tulta alleen. Mitään isoa stressiä en siitä aio ottaa, jos mieli halajaa salin sijasta lenkille, niin lenkille on silloin mentävä. Juoksukuntoa aion pitää myös säännöllisellä lenkkeilyllä yllä. Vuodenvaihteessa/sen jälkeen tulee varmaan taas halu panostaa enemmän (juuri tuon kuntosalin kustannuksella :D) juoksemiseen. Näin on ainakin yleensä käynyt!

P.S. Siitäkin huomaa, että tää kuntosali on aika kauan ollut pois kuvioista, kun näin kirjoittaessakin tuntuu, että nyt liikutaan vähän epämukavuusalueella.. Alueella, joka on oikeastaan aika vieras.

Uusi viikko, uudet kujeet!

Nyt täytyy heti ensitöikseen tulla tänne kirjaamaan vähän tämän päivän aamutreeniä. Ehkä aikalailla mukavin treeni miesmuistiin.. (TAAS tuntuu siltä!). Sen lisäksi, että oon hoitanut päivän treenit, olen siivonnut ja pyykännyt. Kyllä, vaikka kello ei ole vielä puoli yhtäkään! Heräsin nimittäin puoli seiskan aikaan, kun mies lähti töihin. Vähän harmitti, kun uni ei tullut uudestaan, mutta nyt on mukava fiilis, kun päivän "to do -listalta" on kaikki ylivedetty ja edessä on vielä kokonainen VAPAApäivä!

No mutta siihen treeniin, aamun kuviot oli siis seuraavanlaiset:

-2.5 km juoksua salille
- Salitreeni n. 40min.

• Alatalja 35kg 10x4
• Voimapyörä 8x4
• Askelkyykyt 8kg painot molemmin puolin 10x4 molemmille jaloille
• Penkkipunnerrus 20kg (kai se tanko sen verran painoi?) 10x4
• Vatsarutistus 10x  Selänojennus 10x Etunojapunnerrus 10x, tuota kokonaisuutta 4x

-3.5km juoksua himaan

Salitreeneistä enemmän tietävä saapi vapaasti kommentoida :). Mieli tekis kauheasti kokeilla maastavetoja, kyykkäämistä jne. Mutta jälleen kerran monnarilla oli sen verran porukkaa, etten noviisina uskaltanut mennä kyseisiä juttuja testailemaan. Hitto mikä arkajalka! Tää aloittelu on hieman vaikeaa.. Ajattelin ehkäpä metsästää jotakuta salitietoista kaveria joku päivä mulle mukaan tuonne, joka vois sitten olla "tukena ja turvana" sekä tsiigata vähän liikeratoja ja muuta!

HYVÄÄ VIIKKOA!

Wannabe Juoksija punttisalilla!

Jahah. Vaarojen maraton on ohi ja nyt elellään jonkinsortin maratontyhjiötä. En tiedä miten muilla, mutta itselle sellainen on kyllä iskenyt jokaisen maratonin jälkeen. Tunnelmat on vieläkin korkealla lauantaisesta tapahtumasta, mutta vähän on myös ilmoilla sellaista mitäs ihmettä nyt -fiilistä.

Sunnuntai-iltasella iski kyllä aikamoiset lihaskivut, jotka oli pahimmillaan maanantaipäivän. Voin kertoa, että ei mitenkään hieno tunne ollut autella asiakkaita heidän päivittäisissä toimissaan, kun itsekin sai pöntön reunasta ottaa tukea, että pääsi istumaan. Siitäkin huolimatta, että olin buranan vetässyt naamariin ennen työiltaa. Tiistai-aamuna vähän helpotti, mutta aikamoista ankan menoa kyllä oli edelleen. Tiistai-iltana oli sitten ohjelmassa yhden sortin urheilunumero, nimittäin saunailta työporukan kesken. Keskiviikko meni sitten toipuessa, mutta tänään on Wannabe Juoksija palannut liikunnan pariin, joskaan ei juoksemisen.

Kävinpä nimittäin tänään punttisalilla sitten miesmuistiin. Aikanaan tuli salilla käytyä paljonkin ja tällöin harjoittelin 4-5xvko kiertävästi. Nyt ei tuollainen jaksa kiinnostaa ja ajatuksena olisi muutaman kerran viikossa käydä tekemässä kuntosalilla mahdollisimman monimuotoinen ja kokonaisvaltainen treeni. Liikkeitä, jotka samaan aikaan harjoittavat useampaa lihasryhmää. Tosiasia vain on se, etten oikein vielä tiedä, miten tuollaista treeniä alkaisin toteuttamaan.

Tää mun neitsytkerta tuolla monitoimitalon salilla oli kyllä varmaan todellisen noviisin näköistä hommaa. ensinnäkin porukkaa, enimmäkseen miespuolista, oli kuin pipoa! edellisestä salitreenistä kun alkaa olla aikaa, niin olo oli melkoisen tukala. Tämänpäiväinen oli sellainen tarkkailukerta tuonne salille. Siihen tulokseen tulin, että jatkossa pyrin kyllä ajoittamaan treenit aamuihin. Mutta eiköhän tää tästä lähde kulkemaan, kunhan muutaman kerran tulee lähdettyä! Tämän päivän harjoitteet, vailla minkäänlaista suunnitelmaa oli seuraavanlaiset:

Alkulämmöt soutulaitteella ja kuntopyörällä n. 10min
Kahvakuulaa rinnalleveto+punnerrus ja heilautus n. 25min
Penkkipunnerrukset
Alatalja
Vatsalihakset rullalla (onkohan se nyt nimeltään sitten voimapyörä?)
Etunojapunnerrukset
Lopuksi radalla 1000 metriä juoksua, sisältäen rentoja lyhyitä vetoja

Olisikohan teillä minkäänlaisia ideoita taikka ajatuksia Wannabe Juoksijan orastavaan lihasharjoitteluun?