perjantai 28. kesäkuuta 2013

Perjantai (kun en parempaa keksinyt!)

Jalka on ollut koko viikon ihan ok. Ihan hyvä. Se ei vittuillut edes tiistai-iltaisesta nurmikonleikkuusessiosta. Meiltä noin kilometrin päässä pururadan pientareella on kuntoilupaikka johon ajattelin iltavuoron jälkeen mennä lihaskuntoiluni hoitamaan.

Näkymä lantion nostoja tehdessä


Olen viimeksi kokeillut juosta kaksi viikkoa sitten, ihan oikean lenkin olen tehnyt n. kaksi ja puoli viikkoa sitten. Noin 400 metriä otin juoksu- tai oikeastaan hölkkäaskelta ihan kokeilumielessä, kunnes jalkapohjassa alkoi vähän tuntumaan. Kipu ei ollut viiltävän kovaa, mutta toki lopetin heti. Kävely tämän jälkeen ei tuntunut lainkaan kipeältä, kuten aiemmin. Oon oppinut kantapään kautta (surkuhupaisaa!), että pikkukivun kanssa ei ole enää pelleileminen. Tein lihaskuntoni ja käppäilin myrskytuhojen keskeltä takaisin kotiin.


Luonto on harventanut metsäänsä

Hassua muuten, että tuo myrsky oli noinkin paljon tehnyt tuhojaan, vaikkei se tuntunut olevan edes päällä. Noiden kuvien ottopaikasta on kuitenkin vain muutama sata metriä tänne kotiin.

Tuon kortisonipiikin jälkeen tullut kipu kantapäässä on mun mielestä hassusti levinnyt jalan sisäsyrjälle. Sitä kipua ei itseasiassa enää juuri ole siellä ihan alkuperäisessä paikassaan. Oonkin pyöritellyt päässäni ajatuksia, että veiköhän se reilu kuukausi sitten pistetty piikki tätä hommaa vaan ojasta allikkoon. Tosin kai se plantaarifaskiitin muodostama arpikudoskin voi painaa esim. hermoon. Täytynee jutella sen fyssarin kanssa keskiviikkona. Eikä varmaan pitäisi niin kovin miettiä. 

On vaan niin pirunmoinen ikävä juoksemista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3