Meitä on moneen junaan...

"Sun täytyy nyt miettiä ootko sä *remonttimies* vai jalkapalloilija?"

Mun veli harrastaa futista ja joku viikko sitten sillä meni pelissä nivelsiteet sen verran pahasti, että se joutui jäädä sairaslomalle työstään. Se tekee myös töitä rakennusalalla. Tuo ylläoleva lause on suora lainaus sen työnantajan suusta mun veljen ilmottaessa sairaslomastaan. WTF??? (En kuitenkaan viitsinyt laittaa suoraa ammattinimikettä tuohon, en kyllä ymmärrä miksi, sillä a) tuonkaltaiset ihmiset tuskin koskaan eksyy tämänkaltaiseen blogiin ja b) eiköhän se anonymiteetti säilyisi muutenkin). Mun veli ei oo onneksi niitä herkimpiä kavereita pahoittamaan mieltä, mutta jos esimerkiksi mulle olis sanottu vastaavassa tilanteessa noin, niin olisin varmaan ruvennut itkeen.

Tuossa firmassa on muitakin asioita vähän pielessä, kuin asenne työntekijöidensä terveyttä ylläpitäviä harrastuksia kohtaan (mikä nyt ei varmasti ole kovin yllättävää, sillä monestihan nuo asiat kulkevat käsikädessä!) ja mun veljellä onkin ollut uusi duuni hakusessa. Edellä mainittu kommentti tuskin ainakaan puolustuspuhe firman puolesta oli. Toivottavasti se löytää uuden duunin ja muistaa myös sanoa nykyiselle työnantajalleen, että..

"Kuuleppa kun mua ei tonne Manchester Unitediin otettu töihin, niin mä sit satuin löytää firman, missä voin sekä remonttimies että jalkapalloilija."

Ei sitten ollut muuta puhetta millainen tapaus tää sen pomo muuten on. Näin äkkiseltään asiaa pohdiskellessa tulee kuitenkin mieleen, että todennäköisesti sillä on jonkinverran ylipainoa.. Tai ainakin sellanen näpäkkä kaljamahan alku. Todennäköisesti sillä on myös kolesterolit ja sokerit koholla ja aamuisin se nappaa vähitään 5mg Bisoprololia (tai jotain) korkeaan verenpaineeseen. Eikä se ole yhtään huolissaan. Se ajaa duunin jälkeen autollaan Prismaan ja ostelee ruokaostoksensa, sinistä lenkkiä sekä pari bisseä ja sitä rataa. Se ei oo ehkä kerinnyt syömään töissä (ai jai, miten työteliä kaveri!), niin se ostaa 300g lakuja ja ahmii ne siinä automatkalla kotiin. Voi myös olla, että sillä on mennyt taas ylitöiksi (ai jai jai, miten työteliäs kaveri!) ja se laittaa vaimolleen tekstarin, että ostappa kuule ne iltapalat ja sixari olutta kylmään. (Okei joo, ehkä sen vaimo on ymmärtänyt lähtee..). Illalla se avaa telkkarin, syö iltapalansa ja nukahtaa sohvalle. Mä en ihan käsitä miten voi olla niin piittaamaton, mutta joku vois silti sanoa sille, että..

"Kuules remonttipomo, relaa vähän, syöppä joku ilta kanasalaattia ja käyt vähän vaikka pelaileen futista. Rupeet kuule jalkapalloilijaksi!"

Tossa vaiheessa tilanne vois olla vielä korjattavissa. Sillä olis vaikka ikää joku viiskymmentä. Se ei oo ehkä vielä saanut yhtään infarktia. Kohta se saa. Sillä alkaa oleen rytmihäiriöitä ja rintakipua, sillä lisätään lääkitystä. Se on jo aikapäiviä sitten käynyt yhteiskunnalle ja omalle firmalleen kallimmaksi, kun muutama vaivainen urheiluvammojen takia vietetty sairasloma. Nyt se saa sen infarktin ja voi hyvää päivää kuinka se pallolaajennusleikkaus maksaa. Sitten on kuulkaa remonttipomokin sairaslomalla. Se toipuu siitä kohtalaisen hyvin ja pääsee vielä duuniinkin. Sillä on Marevan -lääkitys ja vähänväliä se hyppää labroissa, eikä se tajua välttämättä vieläkään olevansa ihan pirun kallis tapaus joka lailla. Kohta sen sokereita ei saada aisoihin enää Diforminilla, se saa yhteiskunnan kustantamatmat insuliinit. Se saattaa edelleen suhtautua yhtä asennevammaisesti ja sen INR ja sokeriarvoja on vaikea saada hoitotasolle.  Se on hädintuskin kuuskymmentä, kun se jää ennenaikaiselle eläkkeelle. Sillä ei vieläkään käy mielessä, että..

"Oliskohan mun pitänyt miettiä, että olisin remonttipomo ja jalkapalloilija!"