Viikon pitkä. Kuka kävi syömässä mun eväät??

Mun pää ja mun kantapää ei kaikesta huolimatta olla ihan täysin samaa mieltä treeneistä, mitä tehdä. Toistaiseksi asioista on kuitenkin päättänyt pelkkä pää. Joskin pään on täytynyt tehdä pieniä myönnytyksiä, kuten nyt esimerkiksi se, että tämänviikkoinen pitkis hoidettiin eilen maastossa (ei sillä ettenkö mä tykkäisi maastosta, lukijat lienet tietävät kuinka mä siitä tykkäänkin!). Kantapää ei hirveästi tykkää kovista alustoista ja/tai (???) kovista vauhdeista. Vastusta siis haettiin kiertämällä viiden kilometrin vuoren lenkkiä neljä kertaa. Kyseessä oli Laajavuoren latupohjat. Maastoa mäkineen, mutta ei kuitenkaan polkujuoksua.

Huoltomänty

Tuonne vuoren lenkin risteykseen on meiltä muutama sata metriä. Aamupäivällä pakkasin Intersportin pieneen pussiin geelin, myslipatukan ja banaanin. Mukaan lähti myös Maximin vesipullo ja suuntasin Salomonit kohti "huoltomäntyä". Planina oli kymppikilsan jälkeen vetää geeli, viidentoista jälkeen myslipatukka ja banaani himaan tullessa. Eka vitonen tuli aikaan 29min. 55s.Vitosen jälkeen katselin "huoltomännylle" ja siellä se näytti kamoineen päivineen olevan.  Kympin jälkeen aikaa oli kulunut 59min.05s. Vauhti oli siis mulle tuohon maastoon ja lenkin suunniteltuun pituuteen nähden hyvä.

"Huoltomännylle" saavuttaessa paikalla ei sitten enää ollutkaan kuin pelkkä mänty. Niin oli pussi huoltokamoineen ja vesipulloineen lähtenyt parempiin suihin! Yhden jos toisen kerran on mun pussit ja/tai pullot Laajavuoren metsissä ollut, mutta kertaakaan ei vastaavaa ole käynyt. Muutaman kerran kelasin, että what the fuck, mutta lenkki jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Vähän suivaannutti kyllä, sillä edes vesihuikka olis ollut kiva. Päätin kuitenkin, että tästä tulee nyt sitten tällainen treeni, katotaan mitä vauhtia pystyy menemään ja palkkarit sitten heti kotona naamariin. 15km tuli ajassa 1h 28min. 05s. ja parikymppiä täyteen 1h 59min. 50s.

Mänty

Lenkki antoi hyvää luottoa kuntoon, sillä mitenkään ultimaattisen raskaalta ei tuntunut missään vaiheessa, niinkun ei pitkiksellä kuulukaan tuntua. Pussiepisodista huolimatta fiilis oli just mitä pitkiksen jälkeen pitääkin, eli endorfiininen! Viimeisellä vitosella oli kyllä nälkä ja jano (kantapäätä en edes jaksa analysoida), vauhti ei silti olennaisesti vielä tuossa vaiheessa tippunut. Toivottavasti sillä jollakulla on nyt sitten käyttöä Dexalin geelille, banaani maistuu ja varmaan se vesikin jonkun toisen omistamasta pullosta maistuu ihan tosi hyvälle. Viime viikolla vähän tuntui, että tuo sitä edeltävä kahden viikon tauko oli vähän juoksukuntoa tiputtanut, mutta enää ei tunnu siltä yhtään :).