Pakaraa ja lantiota aktivoivaa jumppaa jatkan edelleen ja juoksuaskelta katsotaan sitten, kun akuutti kipu tän kantapään kanssa on pois. Sovittiin, että loppuviikosta laitan fyssarille mailia miten menee ja katsotaan vähän sen mukaan seuraava aika. Tänään kävin leikkelemässä puolitoista tuntia anopin nurtsia (joka on muuten ihan jees treeniä 30 -asteen helteessä sekin), katsotaan mikä meininki huomenna on jalassa. Viime viikollahan se otti vähän nokkiinsa frisbeegolfkävelystä. Kaikenkaikkiaan tuntuu, että suunta on oikea. Hidas, mutta oikea.
Tuota aiemmin mainittua jumppaa olen kyllä tehnyt niin pirun sitoutuneesti, että ihan itseäkin hämmästyttää. Lihaskuntoa on muutenkin tullut pidettyä yllä koko kevään aika aktiivisesti ja tuon pakarajumpan oheen on hyvä ujuttaa kaikkia muitakin lihaskuntoharjoitteita. Etenkin nuo staattiset pidot ja sen sellaiset on ollut nyt in. Ja saa luvan olla jatkossakin!
Ylipäänsä tää ihmiskeho on aika jännä juttu. Jos mun "akilleen kantapää" ei olekaan kantapää, vaan juurikin tuo vasemman puolen lantion hallinta? Jos optimaalinen askeltiheys juostessa olisi (onko?) 90/min/jalka ja lantio antaa periksi toiselle puolelle enemmän kuin toiselle, niin olishan se nyt ihme, jos ei koskaan mitään ongelmia tulisi! Ja vaikka tuo olisi ihan vain vähän. Niin vähän, ettei sitä silmällä edes huomaisi, niin puhutaan kuitenkin paljosta. Sillä jos tuo samainen askelmäärä laskettaisiin esim. viiden tunnin juoksuviikossa, niin noita askelia olisi 27000/viikko/jalka.. Paljonko sitten lienee vuodessa, kahdessa tai kolmessa! Aika hurjaa. Ei siinä ehkä vaan enää voi olla heikkoja lenkkejä!
P.S. yhtenä päivänä mietin, että Wannabe Juoksija -nimen sana wannabe alkaa pikkuhiljaa saada ihan uusia merkityksiä, hah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3