Oi, Koli! Oi, Vaarojen Maraton! Ilmottautuminen alkaa..

Mähän aloitin tämän blogin maaliskuussa 2012 lähinnä henkiseksi avautumiskanavaksi kohti Vaarojen Maratonia. Pikkuhiljaa blogille alkoi tulla myös lukijoita ja pikkuhiljaa aloin myös itse seurailemaan juoksuaiheisia blogeja. Tsemppiä ja kannustusta sain matkan varrella paljon, kiitos siitä. Blogin pitäminen on jatkunut myös Vaarojen Maratonin jälkeen, sen verran hienoa tämä bloggaaminen ja sen yhteisöllisyys (joka itsellä on kuitenkin verrattaen pientä) on!

Tikulla silmään joka vanhoja muistelee, sanotaan. Nyt aion sitä nimittäin tehdä ja siihen on myös varsin hyvä syy. Nimittäin juurikin tuo Vaarojen Maraton. Tänään tuli bongattua facebookista, että Vaarojen Maratonin ilmottautuminen aukeaa 19.6. klo 18.00. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää (ja miksi ei pitäisi??) tapahtuma tullaan myymään loppuun aika rivakkaa tahtia. Joten jos Koli kiinnostaa (ja miksi ei kiinnostaisi??), niin olkaahan tarkkana reilun viikon päästä. Ja jos jotakuta vielä epäilyttää, niin kisaraportin a'la Wannabe Juoksija voi käydä lukemassa täältä ,jälkitunnelmia täältä ja lisää jälkitunnelmia varuste- ja muine kuvineen täältä. Tapahtuman virallisille sivuille löytyy linkki oikeasta sivupalkista.

Olen juossut kaksi katumaratonia, varsinkin sen ensimmäisen jälkeen oli todella ihmeellinen ja pirun tyytyväinen olo. Oon juossut myös kaksi sillä hetkellä hyvää, ajallisesti yllättävän kovaa puolikasta. Niidenkin jälkeen on ollut todella tyytyväinen olo. Okei, onhan ensimmäinen maraton aina se ainoa ensimmäinen maraton. Siitä huolimatta tuo Vaarojen Maraton ylittää kokemuksena jopa sen. Vielä yli kahdeksan kuukauden jälkeen saan lähestulkoon kylmiä väreitä muistellessani tuota tapahtumaa.

Mitenkään aliarvioimatta minkään muiden tapahtumien henkeä, tuon tapahtuman kuviot oli vaan kaikinpuolin ainutlaatuisia. Voisin väittää, että kyseessä on Suomen haastavin maraton maastoltaan, tuohon lisättynä vielä se käsikirjoituksessa mainitsematon järveen tippuminen, joskus tuntuu edelleen, että onkohan tuo koko tarina edes tapahtunut mulle :D. Mukaan mahtuu vain rajallinen määrä ja se yhteisöllisyys sekä toisen kannustaminen tapahtumassa oli jotain sanoinkuvaamatonta. Siellä ei juokse yksilöt, siellä juoksee Vaarojen Maratonin joukkue. Joukkue, isolla Jiillä!

Ketä tahansa, jos vain vähääkään tapahtuma kiinnostaa, suosittelen todella tarttumaan tilaisuuteen!

Terve metsä! Terve vuori!
Terve metsänruhtinas!

Vielä on munkin Kolille päästävä! Ei nyt, vaan sitten, kun tiedän mitä sieltä haluan. Tiedän vaan sen, että jotain se vielä on!