Peruspäivä

Tänään soi kello siinä seiskan jälkeen, vaikka mulla oli tiedossa töitä vasta klo 12-20. Oon nyt tosi kauan laittanut kellon soimaan aamuksi, enkä edes muista milloin viimeksi olisin vetänyt sikeitä niin pitkään, kun nukkuttaa. Toisaalta, voihan se olla että olisin herännyt niillä nurkilla kuitenkin. Aina kuitenkin katon, että unta tulee riittävästi, minimissään seitsemän tuntia ja maksimissaan yhdeksän tuntia. Illasta aamuun siirtymä saattaa tehdä poikkeuksen, jos ei heti pysty rauhoituun ja kello pitää kuitenkin laittaa tosi aikaseen soimaan. Mitä muuten olette mieltä herätyskelloherätyksistä? Käytiin nimittäin mun miehen kanssa keskustelua siitä, kannattaako aina laittaa kelloa soimaan. Se nimittäin on sitä mieltä, että mun pitäis useammin nukkua just niin pitkään kun unta riittää.

Monessa asiassa se on oikeassa. Myönnän, jopa monessa asiassa liittyen siihen mikä mulle on hyväksi. Mutta ei kuitenkaan tässä. Oon aina pitänyt itseäni iltaihmisenä, mutta esimerkiksi kouluhommien, etenkin tehtävien teko, on tosi vaikeeta iltaisin. Lukuhommat menee. Toinen juttu on se, että kun tässä on ollut vapaapäivät kortilla, niin oon halunnut minimoida riskin unirytmien sössimisestä ja mun mielestä säännöllisyys on siihen paras lääke.

Värillä on väliä! Ainakin yleensä siihen tulee kiinnitettyä eniten huomiota.
Tosin sitä en tiedä käykä tässä casessa nää värit yhtään yhteen,
mutta mielellään ei mitään yksinäistä :D.

Niin tosiaan, palataampa aiheeseen. nimittäin tähän päivään. Aamulla kuppi kahvia ja päivän lehti sekä aamupalat. Vähän lisää kahvia ja koulutehtävää aina siihen asti, että klo 9.45 olin AaltoAlvarilla valmiina tunnin uintitreeniin. Nyt on tosiaan syysloma ja sen huomasi kyllä kuntouimareiden altaalla. Uinti oli tosi takkuista pujottelemista. Mulle uimahallien etiketit on ihan vieraita ja uin aina, AINA, kuntouintialtaassa. Osaisko joku kertoa niistä mulle jotain? Pidän itseäni surkeana uimarina, mutta tänään mun uinti tuntui kyllä lähes rakettimaiselta. Ainakin jos muihin vertaa. Tarkoitus oli tosiaan uida tunti, mutta puolen tunnin ja tonnin jälkeen hermot oli siinä kunnossa, että katsoin viisaammaksi kuluttaa toisen puolituntisen vesijuoksun parissa. Ihan hyvä uintikerta kuiteskin, päällimmäisenä hyvä fiilis sekä kehossa että mielessä.

Uimahallilta polkaisin viereiselle konservatoriolle syömään opiskelijahintaisen lounaan. Syysloma se oli sielläkin, vähän toisessa muodossa kyllä mitä uimahallilla. Ruokasali oli hiljainen. Lounaan jälkeen fillaroin kaupan kautta töihin. Kaupasta tarttui eväät muutamalle päivälle töihin ja iltavuoro loppui siinä kasilta. Kotonakin olin siis kuitenkin kohtalaisen aikaisin ja iltapalan kokkailulle oli hyvin aikaa.

Lounas ja hipihiljainen ruokasali

Miks just tästä päivästä kirjoitin päiväkirjatyyliin? No siks, että musta tuntuu, että just tällaiset päivät toistaa kerran viikossa itseään. Uimahallin oon suunnitellut aika usein aamuun ennen iltavuoroa, kun toi  ruokailukin käy niin näppärästi. Aloitettua opiskelijaelämän oon tykästynyt tekemään aamuja. Eniten ehkä siksi, että kun illat on vapaata, niin sosiaalistakin elämää on enempi. Tykkään kuitenkin näistä tälläisistä päivistä ihan tosipaljon. Kouluhommat on mukava lopettaa siihen, kun vielä olisi jaksanut jatkaakin. Urheilu siinä välissä nollaa kivasti tilanteen ja töihin meen sitten taas kun uutena ihmisenä.

En oikein tiedä olenko aamu vai iltaihminen. Tietyt urheilut sopii mulle ehkä vähän paremmin aamuvoittoisesti, mutta esim. punttisalilla kulku on parempi illalla. Ootteko te aamu vai iltaihmisiä? Oon ehkä jotain siltä väliltä. Aamupäiväihminen. Alkuiltaihminen. Se tietty riippu varmasti vähän myös päivästä; oon huomannut nyt myös sen, että koulupäivän jälkeen juoksulenkki kulkee ihan tosi näppärään, vaikka takana on pitkäkin päivä. En oo työssäni tottunut nimittäin istumaan. No, oli miten oli, vapaapäiväihminen oon ehdottomasti!!!