sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Viikko 41, se viimeinen rutistus ennen normaaliviikkoa!

Tänään oli plan tehdä pitkä sauvakävelyhölkkä, mutta kuten joskus käy, planit menee uusiksi. Lähdettiin parisuhdelenkille ja mun oli tarkoitus jatkaa vielä omassa seurassa hölkkää toinen 45min. päälle. Heti alkuun tuli kuitenkin viesti, että mun sisko perheineen tulis kylään mukanaan pohjanmaalta lomailemaan tullut pikkuveli. Priorisoin sen ykköseksi ja hyvä niin.

Ma: Crosstrainer 20min. + BodyPump 1h
Ti: Juoksu 40min.
Ke: Kuntosali 1h
To: Crosstrainer 30min. + Uinti 1h
Pe: Juoksu 35min. (menopaluu yht. ja välissä:) Rapputreeni 25min.
La: -
Su: Sauvakävely 45min.

Yht. 6h15min.

Muita huomioimisen arvoisia asioita viikolta oli mm. se, että JAMKin salilla on kyllä ruuhkaa aina. Tai ainakin aina kun mä oon siellä käynyt, eli neljän aikaan taikka kuuden seiskan aikaan. Täytynee vielä kokeilla aamua joku viikko ja jos ei natsaa niin hylätä se (ilmainen, nyyh!) kokonaan. Tai ainakin voimatreenin osalta kokonaan. Yhtään en tykkää siitä, kun täytyy varioida, vaikka se varmaan välillä on jopa hyvästä.

Toinen huomion arvoinen asia on se, että sykkeet kyllä vaihtelee ihan tosi paljon riippuen päivästä. Ehkä vähän epänormaalin paljon. Mä luulen vahvasti, että oon vähän stressaantuneessa tilassa (tai siis olenhan mä!) ja se liittyy vähän siihen. Toisaalta kun ei tosiaan ole tätä vertailupohjaa, kun olin jo totally stressissä kun tuo sykemittari tuli, että silleen. Ehkä en olisi tuon asian toteamiseen sitä mittaria tarvinnut :D.

Kolmas on se, että jos kaikille (myös mulle) tulle kolmenkympin kriisi, niin mulla se apua, mitä hittoo mä elämältä haluun -kriisi on varmaan sitten ollut 28 -vuotiaana. Tai 27 -vuotiaana. Emmä tiiä. Töissä on ollut sellainen pyöritys päällä, että vaikka opiskelumotivaatiota on ollut, niin jaksaminen on kieltämättä ollut kortilla. Melkoinen ralli siis. Siitä huolimatta mulla on osaltaan kaikennäköisten keskustelujen (mm. tutor-opettajan ja miehen kanssa) ansiosta kohtalaisen seesteinen olo nyt. Mä luulin, että seesteisyys astuu kuvioihin kun täyttää kolkyt. Mut näköjään se voi olla jo kaksysinä, hah!

Viimeisin, mutta ei vähäisin, on se että mun kummityttö puhuu jo ihan sikapaljon. Koko ajan jotain. Kauheesti asiaa ja hirmuhyvä muistikin.

Mukavaa viikkoa kaikille :).

1 kommentti:

  1. Mulla sama juttu sykkeiden kanssa. Huolehdin ehkä liikaakin asiasta, mutta jotain vähän kummallista tässä on.. Stressiä varmaan ilmassa täälläkin. Eilen syke huiteli jo ennen treeniä niin korkealla, että oli pakko keventää treeniä. Ja se taisikin olla ihan hyvä ratkaisu.

    Seesteisyys sen sijaan kuulostaa hienolta! :) Kivaa viikkoa sinnekin!

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3