"ABn Farmakologian tentit on kyllä pahimpia, mitä koko ammattikorkeassa on tullut vastaan."Tuumaili eräs lopputyötään puuhava tuttavani. Ei järin kannustava lausahdus ihmiselle, joka jälleen kerran koki menevänsä liian vähän valmistautuneena tekemään noista tenteistä osaa 1/3. En tiedä, mistä se johtuu, että hyvin usein mulla tulee olo, että pitäisi tietää vielä enemmän. Suorituskeskeinen ja vähemmän suorituskeskeinen minäni kävi suurinpiirtein seuraavanlaista debattia:
"Joo, ehkä mä meen sinne tenttiin myöhemmin. Kun sitten valmistaudun paremmin ja pidempään. Ihan varmaan en pääse koko tenttiä läpi. Tai tulee ihan paska numero. Ne asiat pitää kuitenkin osata, koska ne on niin tärkeitä. Niin nyt en kyllä sitä tenttiä tee."
"Eikun ihan varmana meet sinne tenttiin nyt. Aika on ollut kortilla, mutta mitä sitten. Niillä korteilla pelataan mitä on. Jos tulee huono numero, niin who cares? Ja joo, ne asiat on tärkeitä, mutta ne on tärkeitä koko sun tulevan työuran ajan ja niitä pitää myös jatkuvasti opiskella. Sitä paitsi varmana taas luulet vaan, ettet osaa."Vähemmän suorituskeskeinen minäni voitti ja niimpä löysin itseni tuosta tenttitilaisuudesta. Ja onneksi löysin! Olen aina ollut aika nopea oppimaan asioita (lukuunottamatta onnetonta kielipäätäni!), enkä todennäköisesti olisi päntännyt asioita yhtään sen enempää kuin oli nyt. Luen loppujen lopuksi ajallisesti melko vähän, mutta sitäkin enemmän pohdin ja analysoin lukemaani. En esimerkiksiksi osaa aloittaa lukemaan samoja asioita uudelleen, mikäli en sitä ennen ole jäsentänyt edelliskerralla lukeemaani ainakin pääpiirteittäin.
Tentit on sitten jännä ilmiö: Vaikka tiedät, että tiedät, niin tenttien läheisyydessä iskee se rimmakammo siitä, osaako sitä tietoa purkaa tai kaivaa ulos just sillä hetkellä kun pitäisi. Nämä farmakologiset jutut oli myös oiva esimerkki siitä, kuinka sen aiemmin opitun tiedon osaa kaivaa lukiessa ulos. Tässä tarkoitan lähinnä ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa. Loppujen lopuksi vaikealtakin tuntuvat asiat on huomattavasti helpompia jäsentää, kun ajattelee niitä tyynen rauhallisesti kokonaisuutena.
Tentin jälkeen pakkasin ylimääräisen vaatekerran juoksureppuun ja lähdin hölkkäämään kotiin. Matkalla tuli mieleen, että kiinnostuksestani liikuntaan (siitä mitä ihmisen anatomiassa ja fysiologiassa tapahtuu liikunnan aikana ja jälkeen, mutta myös sitä miksi niitä asioita tapahtuu) on ollut todennäköisesti ihan jäätävä apu näissä opinnoissa(kin). Kaikki mun lukuisat mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu -pohdinnat ihan omaksi iloksi esimerkiksi hormoneista ja välittäjä-aineista, lihasten energia-aineenvaihdunnasta, sydämen rakenteesta ja sen vahvistamisesta on siis ollut kotiin päin. Ja varmasti myös kokemukset!
Liikunnan terveysvaikutukset on niin kiistattomia, että se löytyy osana lähes minkätahansa sairauden hoitosuosituksia. Samoin on myös liikunnan puutteen tarveyshaittojen suhteen, monen sairauden syntyä on yhtenä tekijänä edistämässä liikunnan puute.
Motiivit ei aina ole niin syvällisiä, eikä tarvitsekaan. Mutta tänään mietin, että kylläpä kannatti treenata. Sydäntä, keuhkoja ja aivoja!
Meikäläisellä on kan ihan samoja fiiliksiä ennen tenttiä, varmaan aika monella. Hyvä että menit! VOin myös samaistua tuohon, että omista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista (llikunta, juoksu, anatomia) on ollut valtavasti apua koulujutuissa. Mutta tämä kiinnostus taitaa tosin olla se syykin, miksi pääsyin fyssarialalle :D Olen kuullut porukan puhuvan farmakologian tenteistä jaois ihan kiva jotain siitä oppia. Tosin meijän koulutusohjelmassa ei siihen likene aikaa (opinnot on muutenkin pakattu liian pieneen pakettiin), joten pitänee tehä se ihan omin päin...Sitten joskus.
VastaaPoistaNiin se tahtoo olla. Vähän sama, kun meillä on sitten fysiologian ja anatomian kanssa :). Ite oon miettinyt, että sitä olis mielenkiintoista opiskella syvällisemmin, kun hoitotyön koulutusohjelmassa opiskellaan. Mutta tosiaan, sitten joskus :). Miten pitkällä oot opinnoissa?
PoistaUsein mietin miten siistiä (ja helppoa) olisi käydä koulua nyt verrattuna siihen millaista se oli aikoinaan.. Ihmisen biologiakin tosiaan kiinnostaa ihan eri tavalla kuin silloin joskus :-D Ei oli enää perusjututkaan niin hepreaa.
VastaaPoistaPärjääkö noissa opinnoissa vielä hyvin katsomalla Olipa kerran elämä-sarjaa? ;)
Joo, on tää tosiaan vähän erilaista, kun on joskus ollut. Jännä on myös huomata, kun ihan opiskelemalla opiskelee, että mitä kaikkea tietoa ja taitoa sitä onkaan elämässä mukaan tarttunut. Että sikäli yhtä opiskelua, vaikkei varsinaisesti edes opiskelisi :D.
PoistaOlipa kerran elämä on kyllä tiukkaa faktaa ja varmana vaan plussaa, jos on sitä kattellut :).