Eksyksissä!

Nyt on koettu juoksukisojen pohjanoteeraus, nimittäin eksyminen! Luvassa siis kisaraporttia Lets Run Xtremestä. Ja tää nyt ei välttämättä tule olemaan mitään maailman onnistuneimman juoksijan hehkutusta, vaikka kisatapahtuma itsessään oli kyllä ihan kiva. En vaan jaksa hehkuttaa (sitäkään) nyt.

Eli siis kympin (mulle yhdentoista) kilometrin juoksukisa on takana. Reitti vaativa ja mäkinen Laajavuoren maasto. Juoksu lähti kulkemaan ihan kivasti, mitään kelloja tms. en ottanut mukaan. Ensimmäinen kaksi kilometriä oli profiililtaan todella raskas, pitkää nousua Laajavuoren laelle, josta jyrkkä lasku metsään. Tästä mäkisiä polkuja ylös alas, paikoin pieniä kärryteiden pätkiä. Neljän ja puolen kilometrin kohdassa oli juomapiste, josta lähdettiin reilun kilometrin mittaiselle takalenkille.

No tältä lenkiltä tullessa juomapisteen ohitettua olisi pian pitänyt kääntyä jyrkästi oikealle ylös. Niin, olisi pitänyt. Minä etunenässä sekä (kiitos ja anteeksi) kaksi muuta mimmiä jatkettiin suoraan matkaa. Reitin polut kun kulkivat kohtalaisen lähellä toisiaan, niin pian alkoi taas keltaista kreppinauhaa näkyä. Tovi siinä juostiin, kunnes tajusin (onneksi sentään minä!) että nyt kyllä juostaan samaa reittiä uudemman kerran. Olin 99% varma, että toista kertaa samaa reittiä ei olisi pitänyt juosta ja kanssajuoksijani oli 100% varma siitä. Ei muuta kun uukkaria ja etsimään takaisin reitille.

Voitteko uskoa, että v-i-t-u-t-t-i??? Jos olisin yksin sinne hukkateille juossut, olisin varmasti jäänyt puunjuurelle itkemään kiukkua, masennusta, vitutusta, suuttumusta, kaikkea. Tai sitten en. No tämän eksymisen myötä kilometri suunnilleen saatiin lisää mittariin. Eniten tässä nyt harmittaa se, että eksymisestä huolimatta aika oli tunti ja kymmenen minuutti. Jos vain suinkin minä hölmö olisin pysynyt reitillä, olisi loppuaika ollut varsin kelvollinen. Tuo episodi vei kyllä myös parhaan kilpailuterän, että ilman sitä ei varmasti kovin paljon yli tuntia olisi mennyt (viime vuoden 1.07 sijaan). No ainakin tiedän olevani juoksukunnossa.

J juoksi hienosti hieman alle tunnin oman kymppinsä. Ehkä mä opin omastani jotain. Nyt tässä morkkiksissani en kyllä jaksa miettiä, että mitä se jotain voisi olla! Revanssia aion ottaa kolmen viikon päästä puolimaratonilla. Mä oon niin täynnä kiukkua nyt!