Pohdiskelua..

Mun autonomisessa työvuorosuunnittelussa on taas tapahtunut virhe; Laitoin tälle kolmen viikon periodille 2x2 yövuoroa, kuluvalle sekä tulevalle viikolle. Tää jakso alkoi siis maanantaina, enkä tietenkään huomioinut sitä, että edellisen jakson viimeisellä viikolla oli myös kaksi yövuoroa. Mulla on siis kolmella perättäisellä viikolla nyt yöhommia. Tykkään kyllä yövuoroista, ei siinä mitään! Tai toisinsanoen tykkään siitä, että ne katkaisee arkisen aherruksen. Tosin ei niitä ehkä kolmena perättäisenä viikkona tarvitsisi olla. Mutta sitä soppaa syödään nyt, mitä on itse keitelty.

Näiden kahden yövuoron välikuolemaa hoidin 14km:n reippaalla maantievedolla. Mullahan on nyt ollut pientä jännitystä siitä, miten tuleva puolimaraton tulee kulkemaan. Olen nimittäin treenannut Vaarojen Maraton tähtäimessä, siis metsää, polkuja, mäkiä. Kadulla on juossut ehkä n. 20% kilometreistä. Treenaaminen ei muutenkaan ole ollut optimaalista puolimaratonia ajatellen. No siitä huolimatta aion 1:45 aikaa lähteä tavoittelemaan. Ymmärrän kyllä, että juokseminen viiden minuutin kilometrivauhdilla yli kaksikymmentä kilometriä on kovaa hommaa.

Tämän päivän vauhti oli 5:24/km. Se oli mielestäni kohtalaisen reipasta siihen nähden, että kyseessä oli tälläinen yövuorojen välinen lenkki. Ajatuksena ei edes ollut juosta reippaasti, kuhan lähdin yövuorokoomaa hoitamaan. Askel oli kuitenkin yllättävän kevyt. Myös tuntuma lenkistä jäi kevyehköksi. Siinä juostessani mietin, että kyllä Keski-Suomen luonto on tytöstä juoksijaa tehnyt, ei ole turhaan polkuja tampattu. Pohdin myös, kuinka ennen niin suuret nousut tuntuivatkin nyt niin pieniltä! Tämän päiväinen lenkki oli niitä lenkkejä, joista voi ammentaa varmuutta! Nyt on hyvä lähteä kohti toista yövuoroa, kohti puolimaratonia....