Maasto ja reitin profiili on haasteellinen (vastustus nro.3), trail runningia parhaimmillaan. Myöskään keli ei meitä säästellyt, vettä tuli kuin enemmän ja vähemmän koko lenkin. Enimmäkseen enemmän (vastustus nro.4). Jokaikisestä päällä olevasta kuteesta olisi voinut puristaa vettä, niin tokihan siinä loppumatkasta alkoi kylmyys ja kangistuminen painamaan (vastustus nro. 5) ja vihonviimeisenä oli sitten energiatkin aika nollilla (vastustus nro.6). Kropan lisäksi kunnon treenin on saanut myös pääkoppa! Ehkä mä oon hieman hullu, mutta kaikesta vastustuksesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi tuo oli mun mielestä hiton hyvä lenkki ja koko illan on ollut ihan mieletön fiilis!
Näihin säveliin. Näihin tunnelmiin.
"Tähtitaivas kattona, asvaltti mattona, kuljen minne nenä vie.
On määränpääni mikä lie, aina matkalla paratiisiini.
Eikä se oo täällä, täällä maan päällä, vaan se on pään sisällä.
On paratiisi pään sisällä, on paratiisi pään sisällä."
On määränpääni mikä lie, aina matkalla paratiisiini.
Eikä se oo täällä, täällä maan päällä, vaan se on pään sisällä.
On paratiisi pään sisällä, on paratiisi pään sisällä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3