Mun kokoajan kehittyvän kokeilevan keittiön teemana on ollut tänään chili sekä sienet. Joskaan ei samassa ruoassa. Mun mies on jo jokusen vuoden kasvattanut kesäisin chilejä parvekkeella ja jostain ihmeen syystä se onnistuu siinä aina melko hyvin (eli me ei tässä(kään) asiassa olla lainkaan samanlaisia!). Nyt niistä chileistä alkaa olla ylitarjontaa ja väsäsin meille tulisen wokin kanasta, vihanneksista sekä nuudelista. Jos nyt vielä muistaisin, miten sen kokkasin, niin voisin tänne laittaa reseptin siitä huolimatta, että tämä EI TODELLAKAAN ole ruokablogi. Niin kehittynyt versio mä en vielä ole. Vaikkakin jos tämä kehitys jatkuu näin, niin olen varma että syön itseni hengiltä viimeistään viisikymppisenä. Olisi paljon helpompaa syödä vähemmän, jos olisi huonompi kokki. Sen totesin viimeistään tänään.
Sienistä taas sen verran, että ruisleivän kaveriksi paistoin tänään ihan omin kätösin sieniä, jotka oli ihan omin kätösin metsästä poimittu. Jos mun anoppi ja sen ystävätär ei olisi ollut mukana tuolla sienireissulla, niin tuo olisi kyllä jäänyt mun elämän viimeiseksi ateriaksi (oli kyllä niin hyvää, että ei paskempi tapa kuolla!). Kovasti ne mua yritti opettaa, enkä saanut sitä seitikkiä koriin työnnettyä vaikka yritinkin. Innostuin tuosta sienestyksestä sen verran, että ehkä alan opetella niitä tunnistamaan ja jonain tulevaisuuden päivänä voin jopa yksin sienimetsään lähteä!
No se siitä. Nyt täytyy lähteä nukkumaan, että sitten huomenna jaksaa lähteä reilun neljän viikon lomailun jälkeen ihan hiton virkeänä töihin. Nice (onko?). No ainakin tuntuu, että työn myötä alkaa sellainen vähemmän juhlava ja hektinen vaihe. Ehkä se on ihan tervetullutta. Ainoo vaan, että seuraavaan kesälomaan on jotain vuosi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3