 |
| ...mutta kuitenkin tällaisia terveisiä! |
Oon ehkä sata kertaa päättänyt etten enää valita samoja kantapäävalituksia täällä blogissa(kaan). Vähintään yhtä monta kertaa oon päättänyt etten myöskään hypetä samoja kantapäähehkutuksia täällä blogissa(kaan). Yks oravanpyörä mukamas, jos kovasti hehkutat jotain sattuu kuitenkin ja sit pitää taas valittaa. Silti aion jälleen kerran uhmata tuotakin typerää uskomusta ja hehkuttaa! Siitä on jotain kuus vuotta, kun olin sairaan onnellinen siitä, että jaksoin hölkötellä reilun vitosen lenkuran yhdellä kävelypaussilla ilman suurta kipua ja tuskaa. Tänään tuo historia toisti itseään, sillä pystyin hölkötellä tuon samaisen matkan yhdellä kävelypaussilla ilman suurta kipua ja tuskaa!
Mun oli tarkoitus hölkkäillä kilsan verran suuntaansa hyppyrimäelle rapputreeneihin. Hölkkä tuntui jotenkin niin ookoolta, että tuon hyppyrimäen kohdassa muutin sadasosasekunnissa sunnitelmia ja jatkoin matkaa Vuoren lenkille. Reilu pari kilometriä hölkkää (6:18/km) ja sitten tuli ne tuntemukset, että nyt on parasta laittaa kävelyksi, mikäli haluaa pysyä "ehjänä". Jotakuinkin kilsan verran kävelyä, pikku venytykset ja uudelleen hölkäksi. Taas reilu pari kilometriä (5:44/km) kotiin ja tuntemukset oli ihan hyvät!
Askeleen rullaavuus on parantunut huomattavasti vaikka juoksu kaikkinensa on tosi varovaista. Koko koneiston kantapäätä lukuunottamatta tekis mieli mennä kovempaa ja pidempään. Se ei ole mitään antaa mennä -fiilistä vaan jatkuvaa kuulostelua tuntemuksissa ja käsijarrua joutuu niiden mukaan laittamaan. Mikäli tuo keskittyminen herpaantuisi, tuo "repeämisen tunne" saattaisi tulla huolimattomuutta. Niin en anna käydä koska se takapakki on nähty niin monta kertaa. Ihan arkisissa touhuissakin.
Pieneen kivun tunteeseen reagoin heti laittamalla kävelyksi. Siihen reagoi myös alitajunta tai joku, mikälie, muuttamalla askellusta. Se on hassua, sillä tuon mittakaavan tuntemuksia, jopa huomattavasti isompia, on kuuden vuoden aikana mahtunut lenkeille yhden jos toisenlaisia. Eikä niihin ole ollut tarvetta kiinnittää mitään huomiota. Tämän asian kanssa on nyt kuitenkin eri. Tilanne olisi varmasti nyt toisenlainen, kun olisin tajunnut tuon keväällä kun noiden pikkukolotusten kanssa painelin menemään puolitoista kuukautta. Vasta puolentoista kuukauden jälkeen iski repivä kipu ja nyt tuo repivä kipu tulisi varmasti viidessä minuutissa jos jatkaisin. Tai enhän mä tiedä. Mutta en kuulkaa aio kokeilla!
Summasummarum: Rapputreenit jäi tekemättä, mutta silti on loistofiilis lähteä kohti toista yövuoroa. Jatkan harjoittelua. Lihaskuntoa, korvaavia, tekniikkaa ja sitä rataa. Jatkan venyttelyä ja hierontaa. Pidän yölastaa. Jatkan varovaisia hölkkäkokeiluja. On tuntunut, että ne on hyväksi! Matka oikeisiin juoksulenkkeihin, saati kisoihin, on vielä tolkuttoman pitkä, mutta kokoajan kuitenkin lyhyempi!
Loistavaa! Mä pidän peukkuja, et toikin pirulainen alkaisi olla taaksejäänyttä elämää! Hyvältä kuulostaa myös tuo herkkyys, millä kuuntelet kroppaa! Sitä tässä itsekin treenailen. Ei jaksais enää takapakkeja.
VastaaPoistaNyt on pakko ollut oppia :). Ihan varmasti säkin pääset pian lenkkeileen. Olkoon ens kesä parempi meille kummallekin :).
PoistaHieno homma Taru:) Tuli mieleen noista sun hoitokeinoista. Mainitsin yössä yks päivä tuolla FB:n juoksufoorumin puolella sen, että hyvä keino jalkapohjien ja kantapään hoitoon on Sellanen iso kylmälaukuun laitettava kylmälevy. Laitat pyyhkeen lattialle ja levyn siihen ja jalkapohjat sen päälle, tuntuu alkuun tosi kylmälle, mutta siihen tottuu ja vaihtamalla jalan asentoa siinä levyllä, saat hoidettua kantapään joka suunnasta. Tätä käytät näin lumettomana aikana ja talvisin otat käyttöön avojaloin lumihangessa kävelyn. Toimii:)
VastaaPoistaKiitti hyvästä vinkistä, lumihankeen täytyy kyllä käydä tallailemassa :). Toi kylmä on kyllä Seppänen juttu, mikä akuutin tilanteen ulkopuolella tahtoo unohtua. Tai ainakin sitä käyttää liian harvakseltaan.
PoistaMää oon käyttänyt "kylmäpussi/-kalle sukassa" menetelmää moniin vaivoihin. Esim. nyt penikat vaivaa (joo, oon onnistunut hommaamaan tällaisen itselle aivan uuden vaivan, jes), niin kahdet pitkävartiset sukat jalkaan ja sujautan sinne väliin sitten jotain kylmää. Pysyy hyvin paikallaan nääs :) Samallalailla kylmäpussi sukan sisään ympäri kantapäätä vois toimia.
PoistaMut tosi hyvä homma, että on valoa tunnelin päässä lenkkien suhteen!
Sua on kyllä kanssa koeteltu, höh! Mulla onnistui hieroja saamaan nuo penikat aikanaan kuriin. Ai kauhee miten se tekikin kipeetä..
PoistaMahtava juttu, tulipa hyvä mieli tästä. Toivottavasti maltillinen "kilsa silloin, toinen tällöin" tyyli toimii eikä takapakkia tällä kertaa tulisi.
VastaaPoistaNiinpä. Ihanaa et täällä saa tukea ja tsemppejä näihin juttuihin. On tää blogimaailma hieno :).
PoistaHei ihan mahtavaa! Sieltä ne kilsat alkaa taas karttua!
VastaaPoistaEhkei ihan vielä voi karttumisesta puhua, mutta mutta.. Ehkä pian :).
Poista