Ei kahta ilman kolmatta?

Eilen kävin ekaa kertaa kokeilemassa saliohjelmaa, jota ajattelin ruveta duunaamaan. Pääsisi taas pyörittelemään numeroita. Kilometrien ja keskivauhtien sijaan sarjapainojen ja toistojen muodossa. Ehdin vähän jo innostuakin.

No iltamassa sitten sattui pieni äksidentti ja onnistuin kämmäämään siten, että löin oikean käden aika pahasti pöytään. Niin typerä juttu, jota en sen kummemmin jaksa ruveta erittelemään. Keskisormi (juuri se sormi, jota tällä hetkellä tekisi mieli näyttää koko maailmalle) turposi mojovasti ja alkoi sinertämään. Perus KKK (kylmä, koho, kompressio) -setistä huolimatta tuo sormi oli edelleen tänä aamuna penteleen kipeä, turvonnut ja sinertävä. Ei muuta kun jälleen kerran lääkäriin, varmuuden vuoksi röntgeniin ja sitä rataa. Oma epäilys on kyllä, että tuo sormi vaan pahemman kerran venähti ja siitä kirjoitettava sairasloma on just sen omavastuu viikon. Mutta mikäpä tässä.

Mua tutkineella lääkärilläkin tuntui olevan pinna varsin kireällä ja ajat vartin myöhässä. Minä tietysti erehdyin kysymään, että miten tuon plantaarifaskiittiasian (tai tarkemmin ottaen todistuksen kanssa siitä) tulisi toimia, että voisiko sen kirjoittaa nyt samalla. Lääkäri totesi (tai oikeastaan keskeytti) varsin tylyyn tyyliin, että tämä on päivystysaika ja käski ottamaan yhteyttä työterveyteen. Niin, aivan kun olisin niin tyhmä, etten tajuaisi kiireellisen ja kiireettömään lääkäriajan eroa. Sattuneista syistä kuulen myös jatkuvasti natinaa ja kitinää sekä resurssi- että rahapulasta, joka terveydenhuoltoa tässä kaupungissa vaivaa. Sentään sain sanottua ajatukseni ääneen ja lääkärin äänensävy muuttui hetkessä. Tosin siinä vaiheessa jo valmiiksi herkillä oleva mieli oli pahoitettu.

Kaikenkaikkiaan tässä alkaa olla jo tragikoomisia piirteitä. On lähinnä huvittavaa ajatella, että koko kevään ja kesän olen sitkuttanut tuon kinttuni kanssa töissä, välillä lenkkarit jalassa, olematta kertaakaan pois. Kauan odotetun kesäloman ensimmäisenä virallisena päivänä sitten sattuu vamma, joka olisi selkeästi sairasloman paikka. Ei kai tässä auta. Perus "asiat voisi olla pahemminkin -ajatukset" kehiin ja etiäpäin.

(Jälkikirjoituksena täytyi tulla toteamaan, että sen sijaan vasen kantapää antoi äsken hölkätä viisi kilometriä yhtäsoittoa! Että mun ei tarvitsekaan näyttää keskaria koko maailmalle, ei sillä ettäkö edes voisin. Kumpa vammojen määrä olis tosiaan se vakio yksi kerrallaan...)