Tavoitteista

Tässäpä sitä taas tulee, nimittäin pakotetulla juoksutauolla olevan ihmisen lallatusta juoksuharrastuksestaan ja sen tavoitteista. Ilmeisen terapeuttista tämä :D. Kuten tuolta sivupalkista voikin katsopa, mulla on mennyt vähän hassussa järjestyksessä nämä puolimaratonien ja maratonien osallistumiset. Ja kuten sieltä voi myös katsoa, niin kokonaisten katumaratonien aikahan ei kulje lainkaan suhteessa puolikkaisiin. Ensimmäistä maratonia ei toki kannata ottaa lukua, sillä silloin oli vain juoksuharrastus ja missiona yksi maraton elämässä. Ensimmäinen maraton oli leppoinen ja helppokin, vailla aikaa ja kelloa. Juuri niinkuin mun mielestä ekan maratonin pitää olla! Tai ihmisestä riippuen vaikka kaikkien juostujen maratonien.

Toinen maraton oli päähänpisto. Koska olin koko kesän juossut kuten maratonille tähtäävä, niin miksi en olisi voinut juosta maratonia syksyllä? Tasooni ja kehittymiseen nähden hyvän (ensimmäisen) puolikkaan jälkeen virittelin myös aikatavoitteet ja kuinka kävi? Koin ne kaikki seinät, krampit ja energian loppumiset viimeisellä kympillä mitä maratonista ihmiset puhuvat! Juoksin siis tasooni ja kehittymiseeni nähden heikon kokomaran ja tuo juoksu lähti siihen suuntaan silloin, kun maraton alkaa, 30km:n kohdalla. Treenaamisessa oli varmasti paljon viilattavaa, seikkoja jotka olen tiedostanutkin. Fakta on myös se, että niitä tulee löytymään aina, joten sitä en sen kummemmin jäänyt miettimään. Suurimpana kompastuskivenä pidän kuitenkin juoksun aikaista energiahuoltoa (joka meni aivan perseelleen) ja henkistä puolta. Niin, koska tuo maraton oli päähänpisto, en "treenannut psyykkistä puolta" lainkaan ja siitä huolimatta rakensin pikapikaa itselleni kovat tavoitteet, joihin en ollut valmistautunut. Tuo maraton kääntyi siis sekä henkiseksi että fyysiseksi raastoksi, josta kuitenkin selvittiin.

Viime vuoden puolikas yllätti taas positiivisesti, mutta syksyn huipennus oli Kolilla. Tapahtumassa, josta ei voi puhuakaan samana päivänä, kun katumaratonista. Mikäli tämä vuosi olisi sujunut kuten oli tarkoitus, olisi piakkoin taas katumaratonkoettelemuksen aika. Jalka päätti, että sitä täytyy vielä odottaa. Takana on siis kolme "maratonkesää" ja tämä kesä. Ja kaikista noista aion ammentaa voimaa ja oppia kohti seuraavaa tavoitetta.

Onko aikakeskeisessä juoksemisessa järkeä tai onko juoksu vain suorittamista? Ehdottomasti ei, mutta tavoitteellisuus vaan sopii mun luonteelle. Saan siitä enemmän, kuin mitä se ottaa. Paljon enemmän. Olen myös utelias. Ensin olin utelias siitä, pystynkö juoksemaan maratonin. Nyt olen utelias mihin resurssini riittävät. Fakta on myös se, että tahdon "plakkariin" toisiaan vastaavat tulokset sekä maratonilla että puolikkaalla, vaikka sinänsähän niitä ei keskenään voikaan verrata. Sillä mitä tapahtuu tavoitteisiin pääsemisen jälkeen ei ole merkitystä. Vain tällä hetkellä hyvältä tuntuvat tavoitteet ovat tärkeitä. Asiat konkretisoituu vasta sitten ja ne saattavat yllättää. Vaikka haaveilen ties mistä, niin omalla kohdallani ne muuttuvat tavoitteiksi vasta, kun alkaa työ.

Mun tavoitteet ja analyysit:

• 10km alle 45:00 (Mun mielestä aika realistinen.. Näitä voi kuitenkin kokeilla silleen useammin, kun jotain toista matkaa..)
• Puolimaraton alle 1:40 (Tätä pidän kyllä näistä kovimpana tavoitteena ajallisesti. Aika lähelle on mennyt, mutta puolikas on niiiiin raastomatka!)
• Maraton alle 3:45 (Toisaalta pidän nelosen alitusta tavoitteena, mutta tuo on kuitenkin sellanen aika, johon uskon pystyväni.)

Yksi missä oon viilannut ajattelua jo viime vuodesta alkaen on kisoihin osallistuminen. Tykkään osallistua erilaisiin juoksutapahtumiin ja niihin pitäisikin osallistua enemmän. Monestakin syystä, ensinnäkin just tuosta osallistumisen ilosta. Toisenna siksi, että ne on hyviä treenejä. Ja kolmanneksi siksi, että ne on hyviä mittareita siitä missä mennään. Tuo ajattelu lähtikin varsin hyvään suuntaan, kun keväällä osallistuin Pentin Pinkaisulle puolittaisessa höntsäkunnossa (ns. ylläpitojuoksemisen jäljiltä, ei tietty kylmiltään). Tarkoituksena oli osallistua vaikka mihin tapahtumaan tänä kesänä, mutta se jäänee ainoaksi.

ÄÄÄÄÄÄÄÄH. Pääsis jo pian juokseen..... (Hassua muuten, että kirjoitan noita juttuja vaikka en pääse edes lenkkeileen. Työ on silti jo aloitettu. Tässä on nyt vaan "vähän" mutkia matkassa).