Terve vaan. Viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Monen monta kertaa olen ollut aikeissa tulla päivittämään kuulumisia tänne, mutta jokaikinen kerta olen sitten hoitanut muutaman homman liittyen opiskeluihin ja lopputulos on ollut se, että seläntakana on huohottanut nukkumatti ennen kuin olen kerinnyt kirjoittelemaan yhtikäs mitään. Aika ajoin arki on tuntunut melko hektiseltä ja väsymystä on edelleen ilmoilla, vaikka mitenkään yltiöpaha ei tilanteen pitäisi olla. Mielessä onkin käynyt, että olenkohan sittenkään vielä palautunut syksystä, jolloin tahti oli mitä mitä oli. To Do -lista on taas väsätty tietokoneen eteen, mutta sen kummempia ohjeita ei vielä toistaiseksi ole tarvinnut itselle tehdä.. (kuten esimerkiksi muista avain, nouse ylös, pyöräile töihin jne.). Sellaisen mokan kyllä tein, että jätin nuo mm. kaikki johtamiseen (en aio johtajaksi!), yrittämiseen (enkä etenkään yrittäjäksi!) ja muutamaan muuhun ei niin mielekkääseen kurssiin liittyvät tehtävät viime tinkaan ja niin niitä täällä meidän perheessä väännettiin yötä myöten ja hyvä ettei itkun kanssa. Vuoden kerkesin opiskella ennen kuin tämä klassinen moka sattui!
Urheilukuulumisia on kerrottava sen verran, että maanantaina kävin kokeilemassa suksia. Tuolla pienenpienellä ensilumen ladulla, joka ainakin silloin vielä oli jonkinlaisessa kunnossa. Kyllähän se täytyy todeta, että
ei pelkkä suksien omistaminen tee hiihtäjää! Kerttu Niskasen sijaan tunsin itseni lähinnä Alfred J. Kwakiksi niiden suksieni kanssa. Havuja perkele, meinasin huutaa, mutta tajusin kuitenkin, että ehkä se huudahdus liittyy enemmän perinteiseen hiihtotyyliin.
Huolto oli jokatapauksessa pettänyt mut pahemman kerran! Valitettavasti unohdin sykemittarin kotiin, sillä olishan se nyt ollut hauska naureskella jälkeenpäin, että
kuinka hiljaa ja kuinka kovilla sykkeillä voi ihmisenlapsi edetä! Oikeilta hiihtäjiltä olen kuullut, ettei sinne enää kannattaisi mennä suksiaan pilaamaan. Täytyy vähän miettiä. Tekemistä tulevalle talvelle jokatapauksessa jäi. Oikein näen itseni siellä suksien mittauslaitteessa kehuskelemassa pitkäjänteisyydellä ja kärsivällisyydellä, kun suksimyyjä pohti suksien pituuksia; ottaako ne pidemmät, joilla tekniikka tulee nopeammin haltuun vai lyhyemmät, joilla tehoja saa tekniikan harjaannuttua maksimit. Kato joo, tänne vaan ne, millä voi kehittyä kaikken parhaimmaksi, kyllä mä oon kärsivällinen. Ei kai siinä sitten, kun Petri Nygårdin sanoin, reeniä
h*** reeniä! (Kas noin, tuli sitäkin miestä siteerattua!)
P.S. Tässä ne on:
P.P.S. Miten se meni, että juoksijat tehdään talvella ja hiihtäjät kesällä.. Eli hiihdon suhteen sitä toivoa on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3